MAALISKUU 05 tiistai ->

minunkin puolestani. Mukavaa, että tällä erää et joutunut odottelemaan vielä paria viikkoa. Enkä mä näillä veikkaustaidoilla mitään enää lähtis arvailemaan ...



Mitäpä täällä - samaa. Tyttö jää innolla tarhaan ja mä tulen (vielä ainakin) lähes yhtä innokkaasti töihin. Loppuviikosta mitataan hermopainetta ekan kerran, kun mies lähtee reissuun.



Nyt tuli porukat syömästä, riennän siis työpalaveriin.



Kuulumisiin taas,

kua ja Kaisa

Onpas tänään lyhyt pino verrattuna eiliseen ;-)



Meidän yömme meni yhdellä heräämisellä. Kävin kaatamassa Saanan pitkälleen ja neiti nukahti saman tien uudelleen. Hyvältä siis näyttää, toivottavasti sama jatkuu. Ja eilen illalla koettiin sekin ihme (kuten jo eilisen pinon viimeiseksi kirjoitin...), että Saana nukahti ihan itsekseen omaan sänkyynsä. Voi kun menisikin näin helpoksi tämä elämä ihan vakituisesti...



Tänään tuli muutos päivän suunnitelmiin. Ohjelmassa kun ei ollut mitään... Tänään on nimittäin yhden kaverin polttareiden suunnittelupalaveri, johon en ollut menossa, kun mies tulee niin myöhään kotiin, ts. en saanut lapsenvahtia. No, nyt palaveri siirrettiinkin meille. Niinpä hilpaisimme lasten kanssa kauppaan, ostimme marjapiirakka-ainekset ja pakastepasteijoita, tekaisin marjapiirakan ja nyt raivaan pahimpia sotkuja (leluja varmaan jo kolmatta kertaa...) pois, että kehtaa päästää vieraat sisälle. Hyvä, kun tulee siivottua, ilman vieraita tuskin olisin taas jaksanut... Laiska mikä laiska.



Muuten ei ihmeempää. Poistun siis takavasemmalle eli jatkamaan siivousta.



Terhi&mukulat

sinulle ja koko teidän perheelle! Ihana kuulla, että kaikki meni hyvin.



Taidanpa jatkaa samantien vauva-aiheesta. Meilläkin eka ultra ja itseasiassa myös lääkärineuvola vihdoin ohi. (On ollut pitkä kesä odottaa.) Elikkä odotamme pikkukakkosta syntyväksi helmikuun lopussa. La 26.2. Oli jotenkin niin hassua kun Aleksanteri jätti imetyksen pois ihan samoina päivinä kun tulin raskaaksi. Ehdin jo alussa pari kertaa huokaista, että näinkö vanha jaksaa heti perään! Mutta ihana, että meille toinen lapsi suodaan näin helposti. Paha olo, sellainen jatkuva kuvotus on vaivannnut. Miniä odottaessani oksensin oikein kunnolla, mutta sitten aina helpotti. Nyt vaan kuvottaa ja oikein kunnolla, mutta siinä se. Varsinkin tuo helle tekee pahaa. Mutta ei voi mitään. Oli niin hellyyttävää nähdä meidän pikkuinen eilen huiskimassa ja kuunnella niitä sydänääniä. Tänäänkin kuuluivat dopplerilla hyvin. Tästä jatketaan.



Töihin pitäisi taas pitkän loman jälkeen vaivautua. Pe meillä on suunnittelupäivä, jolloin pikkuinen koko päivän hoidossa ja sitten ma koulu pyrähtää kunnolla käyntiin. Tulee heti syksyolo, paitsi säiden puolesta!



Olikohan jotain galluppia menossa? Telkkarista tais olla. Meidän pikkuinen ei katsoa telkkaria, videoita tms; vielä lainkaan, ei moneen vuoteen toivottavasti. Näin vaan on päätetty ja siitä pidetään kiinni. Olikohan muuta, en muista. Taitaa olla niin, että kaikki jännäsivät EliisaKu:ta, niin ei ole muilla asioilla ollut väliä. Oli kyllä kiva odotella heidän uutisia. Arvailen heille tyttöä, mutta en ehtinyt sitä kirjoittaa. Kerrankin oikein! OOman pienokaisen sukupuolta ei haluta tälläkään kerralla tietää. Ihanaa odottaa, kumpi sieltä putkahtaa!



Nyt on mentävä laittamaan ruoka pöytään, perunat ovat jo kiehuneet sen verran kauan.



Mukavaa tiistaista!



T: Tuula, Aleksanteri ja Muru rv 11+1

Kiitokset kaikille onnitteluista! Kotona ollaan ja kovin on vauvahuuruinen ja onnellinen äiti koneella. :D



Kipinä siis nukkuu ja maalis-pojumme leikkii isänsä kanssa pihalla. Mummi ja pappa juuri lähtivät kotiin (olivat täällä passissa ma aamuyöstä 5:45 lähtien, kun soitettiin, että pitäis laitokselle päästä). Eivät millään meinanneet uskoa, että textarimme ma aamuna reilu ½h meidän pihasta pois kurvaamisen jälkeen oli totta, vaan luulivat että mieheni pilailee.



Esikoisen reaktiota vauvaan on ollut todella ihana seurata. Hän tarjoaa kaikkia (paitsi sitä rakkainta tiikeri-leluaan) leluja vauvalle. Tutkii nätisti hänen hiuksiaan, sormiaan jne. ja menee vauvan viereen samaan asentoon kuin vauva ja on ihan hiljaa, jos vauva nukkuu. Ensimmäisten vieraiden tultua, nykii heitä kädestä yläkertaan päin ja haluaa selvästi esitellä vauvan heille. Toivottavasti tämä positiivinen innostus jatkuu.



Ihanaa lueskella kuulumisia Tuulian jo hyvin sujuvasta vauva-arjesta ja muiden masukkien kuulumisista. Mutta täytyy sanoa, että välillä on ihana palata esikoisen ikätoverien maailmaan tänne pinoon, hänen kohdallaan kun kaikki uudet asiat ovat vielä " ensikokemuksia" . Meillä uusin taito onkin breikkaus ja toinen ihana asia ovat koko ajan lisääntyvä sanavarasto ja asioiden ymmärtäminen. En millään malta odottaa, että todellinen " puhe-kausi" alkaa, vaikka se varmasti onkin rasittavaa vastata kysymyksiin ja kuunnella pienen papupadan sepostuksia.



Nyt iltatee kuppiin ja esikoisen leikkejä pihalle katsomaan, kun kipinä tuhisee vielä unessaan.



-E & oliver & kipinä

Onneksi olkoon, Eliisaku!



Meillä kotona työnjako on nykyään seuraava: Äiti töissä, isä tytön kanssa. Illat tuppaavat jäämään lyhyiksi, joten pinossakaan ei ole taas viikkoon tullut käytyä. Sekä mies että tyttö nauttivat selvästi siitä, että saavat viettää aikaa yhdessä (äidistä puhumattakaan). Tuntuu kivalta vaikkapa ruokapöydässä, kun lapsi osoittaakin vaatimuksensa ensin isälle eikä mulle.



Pitääpä käydä vilkaisemassa edellistä pinoa, niin pääsen kärryille...

Korvapuusti

Ja huoh. Kyllä se on noiden sisarusten kanssa välillä niiiiiin " ihanaa" . Juuri kävin taas erottamassa tappelevat vekarat, tällä kertaa kiistaa oli siitä, kun Saana halusi pukea päälleen Nuutin shortsit, mistä tietysti Nuutti nosti metelin... Tuntuu siltä, että tuon neidin kasvaessa myös nuo kiistahetket lisääntyvät. Välillä leikitään pitkätkin ajat ihan sovussa, välillä tapellaan ihan joka asiasta. Ja yleensä kyse on siitä, että jompikumpi haluaisi leikkiä juuri samalla tavaralla kuin toinen - ja vielä sellaisella tavaralla, joka ei todellakaan muuten kiinnostaisi, mutta kun on toisella käytössä...



Viime yö meni taas Saanan kanssa ilman heräilyjä. Ja neiti nukahtikin omaan sänkyynsä. Hyvältä siis näyttää. Itse tosin heräsin painajaiseen, josta toipuminen kesti hetken. Piti siis herätä kunnolla ja ravistautua pois unimaailmasta ennen kuin uskalsi nukahtaa uudelleen. Uni oli sellainen " örkkiuni" , eli kaapin takana oli joku hirviö... Kummallista, että näin päivällä naurattaa, mutta yöllä unessa hirviön mahdollisuus tuntui ihan todelliselta ;-)



Meillä isäntä lähti aamulla töihin. Pääsi sinne asti ja huomasi unohtaneensa tietsikan kotiin. Tulee kohta sitten loppupäiväksi etätöihin...



Jahas. Nuutti kärttää puistoon lähtöä. PItänee siis lähteä.



Mini-05:lle vielä onnittelut tulevasta perheenlisäyksestä!



Terhi&tappelupukarit