Miten saa alle 2vuotiaan pysymään sängyssään???

Meillä 1,5-vuotiaan kanssa samantyylistä menoa. Ystäväni ovat sanoneet, että kyseessä on vain vaihe, joka menee ohi. Olen myös saanut ohjeeksi, että älä anna lapsen pompottaa äläkä totuta sitä nukuttamiseen vaan anna nukahtaa itsekseen - heh, helpommin sanottu kuin tehty, kun lapsi tulee itse ulos sängystä... Sitä paitsi aikaisemmin lapsi oli helppo tapaus: nukahti itsekseen, ei edes vauvana tarvinnut nukuttajaa vierelleen, eli en siis ole " totuttanut" häntä mihinkään.



Joku jolla tämä hyppimisvaihe on jo ohi, voisi kertoa, miten siitä selvittiin.

2v. iäassä kun ei enää nukuttaessa halunnutkaan ruveta nukkumaan vaan halusi jutella ja höpöttää. Meillä sitten mentiin niin että iltahommat hoidettiin ja satu luettiin ja hyvät yöt toivotettiin. Jätin pienen valon palamaan koska sanoi pelkäävnsä pimeää ja laitoin tuutulaulu cd:n soimaan ja tyttö jäi itsekseen nukahtamaan ja menin toiseen huoneeseen katsomaan telkkaria. Tyttö tuli heti perässä ja pyysi milloin mitäkin eli oli jano, pissahätä, unilelukateissa tms. Eliminoin sitten kaikki nämä eli potta sängyn viereen, vettä pulloon yöpöydälle, unilelut tyynylle. Kun tytöllä ei ollut enää mitään mitä pyytää otti hän käyttöön tuon pimeän pelon jolloin jätin ovet auki huoneiden välillä ja pistin meidän amkkarin pimeäksi jolloin oma huone houkutteli enmmän. Ja jos tyttö tuli meidän ovelle norkoomaan kielsin tulemasta huoneeseen koska äiti katsoo aikuisten ohjelmaa josta lapset saa pahoja unia. (juu ilkeä äiti pelottelee mutta ei enää muu auttanut) sanoin että voi olla siinä ovella istumassa mutta kauaa ei viitsinyt lattialla istuskella vaan kömpi omaan sänkyyn lauluja kuuntelemaan. Vaihetta kesti aikansa kunnes tyttö rupesi nukkumaan ilman kommervenkkejä. Tosin musiikki ja valo pitää olla edelleen vaikka tulee kohta 6v. ikää.



Kakkosen kanssa tilöanne oli helpompi sillä hän muutti 1v. iässä siskon kanssa samaan sänkyyn nukkumaan ja häntä siis ei koskaan nukutettu. Iltarutiinit yhdessä sikon kanssa ja safun jälkeen musiikkia kuuntelemaan. !½v. iässä kuitenkin alkoi tulemaan pis sängystään ja hiippaili alakertaan jossa itse olin. Kannoin takaisin sänkyyn ja sama toistui. Poika ei huutanut tms. vaan kysessä oli jokin peli jolla yritti saada vallan. Ratkaisu löytyi siitä kun laitoin yläkerrasta portaiden portin kiinni ja poika ei sitä itse saanut auki. Sanoin että jos ei nukuta niin valvo mutta yläkerrassa pitää pysyä sillä äitillä on aikuisten hommia vielä alakerrassa. Jonkuna ikaa poika jaksoi hypätä portilla tai ottaa leluja esiin ja leikkiä mutta pian väsymys aina vei voiton ja hän kömpi siskon viereen nukkumaan. Kakkosella pommppimisvaihe kesti ehkä kaksi viikkoa ja esikoisella hiukan kauemmin.



Kuopus on nyt 1½v. ja nukkuu edelleen tilanpuutteen takia meidän huoneessa perhepedin tyyppisesti ja hän on tootunut nukahtamaan vain jos olen vieressä. Yleensä nukahtaa vatsani päälle. Viime aikoina ei ole enää kuitenkaan yhtä helposti suostunut nukahtaa vaan kiipeää pois sängystä ja menee ovelle. Kamala huuto kun komennan takaisin. Hyppimisvaihe siis lienee kohat hälläkin alkamassa. Miten siitä sitten selvitään on taas sen ajan kysymys. Jokaisella toimii oma tapansa ja hyppimistä kestää aikansa. Palveluita ei kuitenkaan kannata tarjota enää kun lapsi on sänkyyn laitettu sillä se vaan lisää hyppimistä. Kokemusta on meinaan esikoisen kohdalta.

... 2,5 v poika.



hän ei pysy sängyssä/omassa huoneessa, vaan tulee pois. nukuttaminen on ollut sitä, että kannan hänet illan aikana esimerkiksi 31 kertaa takaisin sänkyyn. olen pitänyt tukkimiehen kirjanpitoa. aika saattaa kulua 1,5 tuntia.



jos sanon, ettei saa tulla pois, hän ei tottele. poistuleminen on hänestä kiva leikki, vaikka olen yrittänyt kantaa hänet takaisin mahdollisimman tylsästi. tiedän, että minulla on auktoriteettiongelma, johon olen yrittänyt etsiä ratkaisua kasvatuskirjoja lukemalla.



nyt olen tehnyt siten, että laitan huoneen oven taakse tuolin. istun tuolilla itse lukemassa jotain kirjaa. lapsi ei pääse pois huoneesta. olen kuitenkin tavoitettavissa, jos lapsella olisi hätä. jos hän huutaa huoneessa jotain, komennan menemään sänkyyn. yleensä lapsi puuhailee huoneessa jotakin itsekseen. ainakin eilen lapsi lopulta nukahti tällä menetelmällä itsekseen sänkyyn.



mitä mieltä olette siitä, että en päästä lasta pois huoneesta istumalla itse oven takana tuolilla lukemassa kirjaa?

Poika on nyt reilu 2-v ja nukkumaan meno on ihan hirveetä. Ei pysy sängyssä ja alkaa pyytämään vettä ym, ettei tarvisi nukkua. Yhtenä iltana nukuttamiseen meni 2 tuntia, kyllä on hermot riekalaeina tämmösen jälkeen. Meille neuvolassa sanottiin, että lasta ei saisi ensin nukuttaa toiseen paikkaan ja sitten siirtää muualle, antoi hyvän esimerkin, että Kyllä aikuinenkin olisi ihmeissään jos nukahtais sänkyynsä ja herää autotallista :)

Täytyy itekin vissiin alkaa vaan totuttaan itsekseen nukahtamiseen..

Meillä esikoinen siirtyi pinnasängystä 2,5 vuotiaana vasta omaan vuoteeseen.Kyseistä hyppyrumpaa emme ehtineet nähdä.Sitä ennen makkarissa oli " sulassa sovussa" kaksi pinnasänkyä.

Tosin nyt alkanut helpottamaan.



Meillä ei auta muu kuin että vie pojan aina takaisin sänkyyn. Nykyään jos tulee pois sängystä (huudelleen äitiä ja kakka-hätää), niin jää oman huoneen ovelle seisomaan. Ei tule siitä edemmäksi. Joskus anna oleilla omassa huoneessa ja poika menee itse nukkumaan. Useimmiten kyllä n o s t e l e n t a k a i s i n omaan sänkyyn. Tällä hetkellä menee 10-15 minuuttia ennen kuin suostuu jäämään omaan sänkyyn. Sitten kyllä nukahtaa itsekseen.

Minusta ei ole pitemmän päälle hyvä lukita huoneeseen (vaikka joskus itsekin on tuntunut siltä että vähintään kellariin pitäis pennut lukita!) vaan saada palkitsemalla jäämään omaan huoneeseen.



Ihan pienelle 1,5-2v tehoaa se ettei anna periksi. Kantaa tuhat kertaa vaan takaisin sänkyyn ja tulos tulee viimeistään parissa viikossa.



Mutta vanhemmalle tehoaa palkinnot: meillä se oli tarravihko. Kiltistä nukkumaan menosta tulee tarra tai useampi ja omassa sängyssä nukutustä myös.



Viikossa sain veljekset nukkumaan omaan huoneeseen ja jäämään sinne myös hiljaa omiin sänkyihin. Kehuja ei ole säästelty kun on menty nukkumaan kiltisti. Tosi ihanaa kun saa alkaa vaikka kattoo telkkaria illalla sen sijaan että vartioi pentujen nukahtamista. Nykyään nukahtavatkin melko nopeasti. Ennen tahtoivat pulpattaa ja riehua kun olin nukuttamassa.

> Mina74

> Minusta ei ole pitemmän päälle hyvä lukita huoneeseen



ok, kiitos näkemyksestä. minustakaan se ei tunnu kovin hyvältä. ei minun tosiaan tuhatta kertaa ole tarvinnut kantaa, 31-32 kertaa lienee maksimissaan.



oven takan istuminen on vain tuntunut helpommalta, kun saa samalla lukea vaikka kirjaa. vaan ehkä mun pitäis nyt ottaa kahden viikon tehokuuri kantamista, ja tulla tänne sitten valittamaan, jos se ei auta.

sellaista tekniikkaa että istuin huoineen sisäpuolella oven edellä, ovia raollaan ja luin kirjaa. Olin siis lapsen aknssa huoneessa mutta " omissa" maailmoissani. Aina kun lapsi puhui sanoin että sinä nukut nyt ja minä luen enkä enempää kiinnittänyt häneen huomiota. Tätä kesti muutama viikko kunnes saatoin jättää lapsen nukahtamaan itsekseen.

mutta näinä päivinä asia koettelee vain äidin hermoja. Tyttömme (1 v. 7 kk) on aina nukutettu ja suurimmaksi osaksi perhepetiin. Sängystä nouseminen, vaikka rättiväsyneenäkin, on nykyään hänestä hauska leikki silloin, kun äiti nukuttaa. Minullakin saattaa mennä se 1,5 tuntia nukutukseen. Eikä minusta ole siihen, että pitäisin lasta väkisin paikallaan. Isän kanssa tyttömme sen sijaan nukahtaa tosi helposti. Välillä on taas ollut toisinpäin.



Oletan tämän olevan vain ohimenevä vaihe, koska edellinenkin hieman vastaava nukuttamisen ongelmavaihe loppui aikanaan. Noudatamme samoja nukuttamisrituaaleja mieheni kanssa, joten siitä asia ei ole kiinni.



Mutta huh, että istuisin oven takana salpana, ei ikinä! Luulisi siitä jäävän lapselle jos ei nyt fobiaa, niin ainakin trauma!

Mina74:

Ihan pienelle 1,5-2v tehoaa se ettei anna periksi. Kantaa tuhat kertaa vaan takaisin sänkyyn ja tulos tulee viimeistään parissa viikossa.

Mutta vanhemmalle tehoaa palkinnot:

Kenelle tehoaa, kenelle ei :D Kirjoitin tästä juuri toiseen ketjuun... Ei tehonneet meillä eikä tehoa vieläkään. Ei tässä asiassa. Ja usko huviksesi, lujana ollaan oltu.

Ensinnäkin tuo " viikko" , jonka mainitset on toooosi lyhyt aika. Ei kai lapsen voikaan olettaa tottuvan uuteen järjestelyyn kovin nopeasti.



Meillä ei ainakaan auttanut kuin johdonmukaisuus ja aika. Ja viikko ei totisesti riittänyt.

Johdonmukaisesti vietiin lapsi takaisin omaan petiinsä kun sieltä tuli pois. Viikkoja tämä jaksoi olla tosi hauskaa. Ongelma oli myös, että kun alkoi pinna palamaan ja oltiin tosi tiukkoja, niin sitten tuli itku & hysteerisyys--> hysteerinen lapsi ei nukahda...Joten tuo mainostettu " tiukkuus" ei välttämättä ole se ratkaisu. Vähän pitää antaa lapselle periksi. Esim. että lyhyesti lohduttaa, toivottaa vielä hyvät yms. vaikka tämä onkin jo tehty monasti saman iltana.



Toinen juttu on se, että lapsen pitää olla tarpeeksi väsynyt nukkumaan mentäessä. Jos tuo rumba alkaa kestämään pariakin tuntia, niin silloin lapsi ei todennäköisesti ole ollut riittävän väsynyt.



Edelleenkin meillä muksu tulee sieltä sängystä 0-5 kertaa illassa, vaikka aloitti " isojen" sängyssä nukkumisen jo kuukausia sitten, mutta tuo lienee normaalia.



Kokonaisuudessaan tämä on ollut kenties haastavin juttu lapsen kanssa. Tosiaan kun ei häntä voi huoneeseen lukita, eikä paikallaankaan pitää ja sitten kun kaveri on kovin liikkuvaista sorttia, niin...Joten hermoja on koeteltu, mutta loppujen lopuksi aika teki tehtävänsä.

takaisin sänkyynsä, sillä jos kantaa, niin lapsi kokee, että jee, tässähän pääsee aina äidin syliin. Samoin olis hyvä olla ottamassa lapsi kiinni jo viimeistään ovelta, ettei pääse kovin kauas karkuun.



Meillä meni aika nopeesti ohi esikoiselta, mutta tällä hetkellä nukumme koko porukka samassa huoneessa (vielä kuukauden, kunnes muutamme) ja pojat villitsevät aina illalla toisensa, huoh!!! Asiaa ei auta se, että kuopus oppi puhumaan... ainoa mikä auttaa, että aikuinen on samassa huoneessa hillitsemässä menoa.

-päikkäreiltä herätään ennen klo.3, mielellään jo kahdelta ja päikkärit max.2h

-onko mahdoton ajatus palata pinnasänkyyn, jos toimii paremmin. Mielestäni nykyään tehdään aivan usein turhaan " peruuttamattomia päätöksiä" , tärkeintähän on että homma toimii. Ja en nyt tarkoita sitä, että annetaan lapselle ihan mitä vain.. Elämä vaan ei ole mustavalkoista.

Eli meillä 2v3kk poika, ja meillä paras apu oli supernannyn ohje, eli ekan kerran kun poistuu sängystä sanotaan esim. nyt sänkyyn,on yö. Ja sen jälkeen ei puhuta enää mitään. Meillä poika oppinut kolmessa yössä. Meillä tosin tilanne muuttui kun pikkukakkonen syntyi 2 viikkoa sitten ja nyt nukutaan koko perhe samassa pedissä. Meillä poika tosiaan oppi pois perhepedistä supernannyn ohjeilla 3:ssa yössä. Ja todettiin ettei ruveta huudattamaan esikoista, kun vauva sai nukkua meidän sängyssä.