Vastasyntynyt ja taapero - häiritsevätkö toistensa unta samassa huoneessa?

Jotkut heräävät ääniin herkemmin kuin toiset. Todennäköisesti sisko herää kuitenkin edes silloin tällöin huutoon.



Itse en vastasyntynyttä jättäisi taaperon kanssa samaan huoneeseen. Isolla sisaruksella saattaa olla mustasukkaisuutta ja hän voi yrittää satuttaa vauvaa. Välttämättä hän ei edes halua satuttaa, mutta koska hän yrittää innostuneena hoitaa pientä eikä ymmärrä omia voimiaan niin kuitenkin käy. Yritän siis sanoa, että pientä vauvaa ei mielestäni voi jättää hetkeksikään yksin isosiskonsa kanssa. Luulen, että tulet kyllä huomaamaan tämän itsekin. Vessassakaan ei voi käydä ilman, että näkee heidät koko ajan.

Isompi voi vaikka laittaa vauvan päälle jotain tavaraa pinnojen välistä tms. Meillä eivät olisi mitenkään voineet nukkua samassa huoneessa (ikäeroa 1v 8kk). Isomman lapsen nukkumisesta ei olisi tullut mitään: hän ei olisi alkuun malttanut nukkua vauvan ollessa lähellä ja hän olisi häiriintynyt pahemman kerran vauvan aiheuttamasta yöllisestä aktiviteetista huoneessa. Joillain on onnistunutkin että molemmat nukkuvat vanhempien makkarissa mutta keskenään en laittaisi samaan huoneeseen riippumatta millainen nukkuja esikoinen on.

makkarissa niin isompi joka aina oli nukkunut omassa sängyssään ja omassa huoneessaan rupesi myös tulemaan meidän sänkyyn nukkumaan. Kun siirrettiin lapset samaan huoneeseen nukkuivat molemmat omissa sängyissään tyytyväisinä. Isompi oli jo tottunut vauvan huutoon eikä herännyt kun tämä itki. Meillä vauva itki lähes tauotta 15min-30min välein läpi vuorokauden ekan elinvuoden ajan kunnes löytyi allergia ja itkut loppui. Mutta siis ei häirinnyt isompaa ollenkaan. Edelleen nukkuvat samassa huoneessa ja eivät haluaisi erossa nukkuakaan. Jossain vaiheessa nukkuivat pari vuotta jopa samassa sängyssä. Nyt lapset siis jo 6 ja 4v.

En laittaisi missään nimessä samaan huoneeseen. Yhdyn edellisiin. Mustasukkainen esikko voi tehdä ihan mitä vain. Meillä ainakaan ekaan puoleen vuoteen lapsia ei voinut jättää hetkeksikään kaksin. Ja ota huomioon, että voi tulla koliikki/allergiavauva, joka huutaa kaikki yöt, että hyvä, jos esikko saa nukuttua edes eri huoneessa. Tämä siis pahimmassa tapauksessa. Itse pitäisin vauvan omassa makkarissa ainakin sen puoli vuotta.

Niin, en tuota " väkivaltaisuusasiaa" ole huomannut edes ajatellakaan. Meillä pinniksen päälle tulee reilu kissaverkko, kun meidän jättikissa maine coon (12 kg) halutaan myös pitää pois sängystä. ;-) Mutta kyllähän pinnojen/verkon välistä kaikenlaista sänkyyn silti saa...



Meidän makkari on niin pieni, ettei sinne vauvan sänky mahdu. Onko kuitenkin parempi, että vauva ja esikko nukkuisivat omissa huoneissaan (meillä ei muuta vaihtoehtoa kuin olkkari tai pieni työhuone)? Tarkoitan siis, että onko omilla huoneilla merkitystä, pääseehän esikko yöaikaan hipsimään vauvan sängyn viereen, jos emme sitä toisesta huoneesta huomaa/kuule.

Ehkä nyt ei kuitenkaan puhuta mistään tahallisesta tarkoituksellisesta väkivallasta. En usko, että esikko tarkoituksella hiipisi toiseen huoneeseen yöllä vauvaa kiusaamaan. lähinnä, jos nukkuvat samassa huoneessa voi ärsyttää huudollaan tai tuhinallaan ja sitten tulee jotain. Vai oletteko muut kanssani samaa mieltä? Itse uskon, että tuo olisi aika äärimmäistä. Mutta kuitenkin vauvaa ajatelle, olisiko mahdollista, että nukkuisit vauvan kanssa siellä olkkarissa/työhuoneessa vaikka patjalla. Olen ehkä herkkis, mutta en uskaltaisi/haluaisi antaa vauvan nukkua ekaan puoleen vuoteen yksin. Sen jälkeen kylläkin heti mieluustikin. Yksin nukkuminen lisää kätkytkuolemariskiäkin ja niin pieni tarvii yöaikaan niin paljon " palveluja" , että saisi koko ajan ravata. varsinkin jos tulee ns huutava lapsi. vieressä saa nopeammin rauhoitettuakin ennen kuin esikko herää. Tämä siis meikäläisen mielipide kokonaan.

Meillä muutamaa kuukautta vaille 2-vuotias ja 5kk vanha ovat nukkuneet molemmat vanhempien makuuhuoneessa, eivätkä häiriinny toistensa itkuista tms (saattavat herätä mutta jatkavat samantien uniaan). Samaan huoneeseen en heitä keskenään kyllä jättäisi vieläkään nukkumaan. Meillä ei mustasukkaisuutta ole juurikaan ollut, mutta isompi sisarus koettaa lohduttaa pikkuveikkaa tämän itkiessä. Ja lohduksi tarjotaan unirättiä tai omaa unilelua, jotka asetetaan nätisti vauvan kasvojen päälle (" kainaloon" lapsen mielestä)¿Eli lapsen hyväntahtoisuuskin voi aiheuttaa vaaratilanteen vauvalle, ei edes tarvita sitä mustasukkaisuutta tai ärtymystä vauvan itkuun. Pieni ei vielä ymmärrä mikä on vauvalle vaarallista ja mikä ei.

kompaten: Minä uskon, että taapero tottuu nopeasti vauvan yöheräilyyn ja ääntelyyn eikä tämä ole pidemmän päälle ongelma. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua isosiskon mustasukkaisuus kuten edelliset vastaajat jo kertoivatkin. Omasta taaperostani en jaksa uskoa, että mustasukkaisuuttaan tekisi vauvalle kiusaa (no myönnän, että kaikki on mahdollista), mutta tietämättään voi satuttaa vauvaa. Nukkeleikeissäkin meidän tyttö peittelee " vauvat" monen peiton alle ja nukenvaunujen päälle pitää kasata monen monta peittoa, ettei " vauvaa" palele. Tyttö ei varmaankaan ymmärrä, ettei oikean vauvan päälle voi peittoja kasata tukehtumisvaaran vuoksi.

Meillä ei ongelmana ole ollut satuttaminen vaan auttaminen. Isot sisarukset haluavat lohduttaa vauvaa, yrittävät ehkä ottaa syliin, peitellä, tunkea unileluja jne.



Vauvasta kovasti riippuu, meidän kuopus esim nukkuin niin surkeasti että en olisi itse selvinnyt elossa ellen olisi nukkunut vauvan lähellä.



Mäkin ehdottaisin, että sinä vaikka nukkuisit sitten vauvan kanssa toisessa huoneessa. (Vai tuleeko esikoinen siitä mustasukkaiseksi?)

Vauva nukkuu meidän vanhempien välissä ja esikoinen omassa sängyssää n minun vieressäni. Meillä on tämä järjestely ollut hyvä, joskus tietysti täytyy aamulla muistuttaa esikoista että mennään hissuksiin keittiöön että vauva saa jatkaa unia jne., mutta pääosin eivät heräile toistensa ääniin. Meillä oli koliikkivauva joka huusi lähes 4kk, huutoaikaan kävelin olohuoneessa, mutta kyllähän se huuto kuului naapuriin saakka. Aluksi vauva ei edes itkenyt yösyöttöä tarvitessaan, heräsin heti pieneen ähinään. Nyt joko nukun sikeämmin tai sitten vauva on alkanut käyttää enemmän ääntä heti, sillä itkee aina tarvitessaan evästä. Silti esikko ei reagoi, on herkkäuninen mutta luulen että kun hänen ei tarvitse vauvasta huolehtia, pystyy olemaan vauvasta välittämättä. Tietysti jossain univaiheessa lapset tuntuvat olevan niin sikeässä unessa että vaikka mikä pamahdus kuuluisi, eivät heräisi...



Itse en pystyisi nukkumaan vauvasta kuin käsivarren mitan päässä, mutta en näe suurta estettä esikon ja vauvan yhteiseen huoneeseen. Silloin kyllä käyttäisin itkuhälytintä, että olisin heti paikalla kun vauva alkaa heräilemään. Isompi voi kuitenkin pelästyä jos vauva kovin itkee, itsekin välillä säikähdän kun vauva alkaa itkemään kesken unieni.



Itse en uskoisi jotenkin että isompi satuttaa vauvaa, hänhän nukkuu! Meillä oli kyllä takkuinen alku, esikoinen puri yms. satutti vauvaa. Tämä sattui kuitenkin sellaisissa tilanteissa, että olin itse vieressä ts. meillä ainakin esikoinen haki huomiota toimillaan. Nipisteli vauvaa silloin kun vauva oli sylissäni, jos vauva nukkui ja oli pois näköpiiristä, silloin ei ollut aihetta mustasukkaisuuteen. Tosin en uskaltanut jättää aluksi vauvaa vessakäynninkään ajaksi isomman kanssa, mutta nukkuivat heti alusta saakka yhdessä. Illalla kävivät nukkumaan perhepetiin, tosin tarpeeksi kaukana toisistaan ettei isompi vahingossa jyrännyt pienempää. Meillä ainakin isompi alkaa heti itkeä/huutamaan äitiä jos herää kesken unien enkä ole vielä tullut nukkumaan, eli en pelännyt että hän olisi herättyään mennyt hissukseen vauvalle tekemään pahaa.



Nyt kun vauva on 6kk, meillä menee tosi kivasti. Mustasukkaisuutta on vieläkin, mutta sitä tulee olemaan varmasti kymmeniä vuosia ja tämä on ihan sellaista mustasukkaisuutta, minkä kanssa pärjätään. Ei väkivaltaista. Aluksi kyllä kun isompi saattoi yhtäkkiä hyökätä pienemmän kimppuun, ihmettelin että miten tästä selvitään. Mutta 1kk oli tosi hankalaa, parin ekan kuukauden kuluttua elämä jotenkin asettui uomiinsa.

ja nyt on pakko kysyä, vaikken ap olekaan. voiko taaperon ja vauvan laittaa samaan huoneeseen, jos taapero vielä pinnasängyssä? siis sieltä ei tietenkään pääse " vahingoittamaan" vauvaa, mutta tottuuko siihen, että on vauvan kanssa samassa huoneessa ja kun aikanaan siirtyy toisenlaiseen sänkyyn, niin ei kiusaa pienempäänsä, vaikka sängystä itse pois pääseekin? meille tulossa ikäeroa 1v7kk eikä tullut edes mieleenkään, ettenkö voisi lapsia laittaa samaan huoneeseen. esikoinen siirtyi omaan huoneeseen 7 viikon ikäisenä ja näin olin ajatellut toimia pikkukakkosenkin kanssa.

minun mielestäni ainakin voi laittaa vauvan ja esikoisen joka on vielä pinnasängyssä, samaan huoneeseen. Silloinhan ei ole mitään vaaraa että esikoinen voisi vahingossa vahingoittaa vauvaa " hoidolla" tai mustasukkaisuudellaan. Jos vauva itkee yöllä niin sittenhän näet esikoisen reaktion. Eli onko hän sikeästi nukkuvaa lajia vai meneekö hänen yönsä risaisiksi ja päivä väsyneenä olemiseksi.



Meille on tulossa 1v11kk ikäeroa ja aion varmaan ekan 1-2kk pitää vauvaa aikuisten makuuhuoneessa ja esikoinen omassa huoneessa. Sen jälkeen siirrän vauvan samaan huoneeseen esikoisen kanssa, jos vaan se esikoiselle käy ja näyttää hyvin sujuvan. Olen kyllä miettinyt isojen lasten sänkyynsiirtoa ennen vauvan tuloa, mutta saa nähdä. Makuuhuoneista ei ole pitkä matka toiseen, joten kun vauva herää itkemään, olen viidessä sekunnissa paikalla imetämässä. Näin tein esikoisenkin ollessa vauva. Töissä käyvän miehen ei siis tarvinnut herätä yöhuutoon, kun vauva oli toisessa huoneessa.

Kaikkia vastauksia en ehtinyt lukea, mutta meillä kyllä pojat, ikäeroa 1v9kk ovat nukkuneet lähes alusta asti samassa huoneessa. Huone oli meidän huonetta vastapäätä ja ovet auki. Vanhempi tottui pienemmän ääniin ehkä parissa viikossa, eikä ole koskaan heräillyt - jäänyt valvomaan pienemmän takia. Ja vaikka meillä oli _äärimmäistä_ mustasukkaisuutta ensimmäisen vuoden ajan, niin että päivällä isomp teki kaikkensa päästääkseen pienemmästä eroon, ei minulle tullut mieleenkään, että hän olisi yöllä pienempää vahingoittanut. Päiväsaikaa kyllä mm. hyppäsi pienemmän päälle tämän maatessa lattialla, mätti tyynyjä pienen päälle ja istui itse päälle, tönäisi portaita alas jne, joten todella mustasukkainen oli. Mutta yöllä on tosi hiljaista, ja väitän, että kyllä heräät, mikäli lastenhuoneessa alkaa tapahtua jotain mitä ei pitäisi yöllä - jos ei nyt aivan eri siivessä taloa nuku :) Joten minä kyllä laittaisin samaan huoneeseen ja näin olen tehnyt.

se piti vielä sanoa, että meillä esikoinen nukkui jo isojen sängyssä ja kuopus sai hänen pinnasänkynsä, eli molemmat ei todella olleet pinnasängyissä. Eikä se olisi mitään estänyt, jos estettävää olisi ollut, kyllä meillä ainakin 1v9kk osasi jo sujuvasti kiivetä pinniksestä itse pois.

Hei,

minä aloitin kyselyn puolivuotiaan ja kaksivuotiaan laittamisesta samaan huoneeseen.



Viikonloppuna sitten siirrettiin lapset (2 v 2 kk sekä 7 kk) ja kolme ekaa yötä on mennyt hyvin. Lapset eivät juurikaan ole havahtuneet toistensa heräämiseen, ja ovat jatkaneet heti nukkumista. Pikkuveli syö (pulloa) n klo 05. Meillä ongelmana oli esikoisen kiipeäminen vanhempiensa väliin öisin, jota ei ole esiintynyt kolmeen yöhön, eli ilmeisesti veljen läsnäolo tuo turvaa. Aiemmin vanhemmat ja pikkuveli nukkuivat samassa huoneessa. Tuntuu jopa että suhde pikkuveljeen on vahvistunut jotenkin sisaruksilla on jotain yhteistä.



Esikoinen ei ole ainakaan vielä " hoitanut" veljeään yöllä. Meillä on myös sovittu että sängyt ovat omia, eli sisko ei kiipeä veljen pinnasänkyyn kun velikään ei mene siskon sänkyyn. On tietysti lapsikohtaista miten 2-vuotias tajuaa sen mikä satuttaa toisia. Mustasukkaisuuskin näkyy monella eri tavalla - meillä puremisella ja lyömisellä sekä äidille kiukutteluna.



Minäkin komppaan useimpia edellisiä vastaajia sanomalla että vastasyntynyt on liian pieni olemaan kahdestaan sisaruksen kanssa juuri tahattomien vaaratilanteiden takia. Mutta jo puolivuotias osaa " puolustautua" paremmin - tai ainakin meidän 7-kuinen pojanjässikkä. ;) Sen ikäinen osaa ottaa peiton pois kasvoilta ja huutaa jos sisarus käy liian kovakouraiseksi.

vaikka teillä ei olekaan mitään käynyt. Ja korostan, että _meillä_ ja varmaan monella muullakin pahempi ongelma on tuo isomman lapsen vauvan HOITAMINEN eikä satuttaminen. Meillä ei isommat ole koskaan yrittäneet satuttaa vauvaa/vauvoja mutta he todellakin kuvittelevat, että kyllä he pystyvät nostamaan vauvan syliin ja rauhottamaan, ja vauvaa luullaan eläväksi nukeksi.



Sitten kun nuo pienet on vielä sellaisia henkisiltä taidoiltaan että kuvittelevat, että sitä mitä äiti tai isä ei konkreettisesti näe, he eivät voi tietää. Eli jos isompi käy nostamassa vauvan, vauva tippuu niin isompi lähtee pois ja väittää aivan kirkkain silmin (ja on täysin varma, että vanhempi uskoo) että hän ei ole tehnyt mitään.



Itse olen äärimmäisen herkkäuninen, mutta en silti uskaltaisi luottaa siihen, että aina ja joka tapauksessa herään pienimpäänkin ääneen.

Luin ketjun taannoin, mutten ehtinyt vastata. Molemmat lapseni ovat siirtyneet heti synnäriltä tullessaan lastenhuoneeseen nukkumaan. Ongelmia ei ole ollut. Ikäeroa heillä oli 1v 5kk, joten esikoinen nukkui vielä pinniksessä, vauvan tullessa huonetta hänen kanssaan jakamaan. Kumpikaan ei ole koskaan herännyt toistensa yöriekkumisiin. Ja koska " vauvamme" on vaikeasti allerginen, voitte kuvitella että yöriekumisia on ollut ihan kiitettävä määrä..



Nukkumaan meno on helppoa. Lapset nukahtavat sänkyihinsä hetken pulistuaan. En tiennytkään, miten tärkeää on isommalle että pikkusisko nukkuu lähellä, ennenkuin nyt, kun olin pienemmän kanssa pari yötä poissa. Isompi kun oli mennyt meidän sänkyyn, isänsä viereen ja sanonut; " **** on sairaalassa, en halua nukkua yksin.



Hoivavietistä. On aikuisten tekemää hoivaa ja lasten tekemää hoivaa. Meillä on alusta asti ollut kiellettyä vauvan peittely, vauvan kanto, vauvan omatoiminen syliinottaminen ja moni muu asia, joihin moni muu vanhempi antaa vanhemman lapsen ottaa osaa. Isompi voi osallistua monin muin eri tavoin vauvan hoitoon, niin ettei se ole missään tilanteessa toiselle osapuolelle vaarallista ja silti isompi kokee olevansa hyödyksi. Meillä suosittiin erilaisia hakutehtiviä, imetystyynyä, vaippaa, pukluliinaa, rasvoja, tuttia, jne. Nykyisin auttaa vaatteiden valitsemisessa, rasvaamisessa, lettinauhojen valitsemisessa, pullojen haussa, kannossa ja niiden tiskaamisessa jne.. En tiedä onko tämä kasvatus- vaiko persoonakysymys mutta meillä juttu on toiminut hyvin näin. Isosisko on kokenut itsensä tarpeelliseksi ja nykyisin isommasat on jo ihan oikeasti apua.



Yhteen vaiko erikseen, vaikuttaa kuitenkin loppujen lopuksi niin moni asia, ettei yhtä oikeaa patenttiratkaisua varmasti ole.



Lila75 ja tytöt 2v8kk ja 1v3kk

Meillä on ikäeroa 1v8kk ja nukkumaanmenoajat niin yö- kuin päiväunille ovat täysin erit lapsillamme. On ollut rennompaa itsellekin hoivata vauvaa nukkumaan eri huoneessa. Lisäksi en olisi missään nimessä uskaltanut jättää vauvaa isomman kanssa. Meillä myös yritettiin työntää rättiä ja vetää peittoa vauvan päälle, isoveli tunki tuttia vauvan suuhun ja oli tarjoamassa pinnojen välistä vaikka sun mitä, ennen kuin oppi ettei niin tehdä. Mutta tuon ikäiseen en kyllä vielä luottaisi, muistaako ja ymmärtääkö varmasti asian. Muutenkin tarkistamista, että liian pienet tavarat sai kerättyä parempaan talteen. Meillä oli kyllä myös hirveän ahdasta ja sänkyyn pääsi vain yhdeltä laidalta mutta eipähän tarvinnut itse hortoilla montaa kertaa yössä toiseen huoneeseen ja nukuttaminen oli tosiaanki rennompaa näin. Isoveli nukkui vauvan syntyessä isojen poikien sängyssä ja se oli hyvä muutos ennen vauvan syntymää. Romisteli jo itseään pinnoihin ja yöt rauhoittuivat uudessa sängyssä. Eikä yhdistänyt tuota muutosta vauvan tuloon, kun ehdittiin tehdä reilu kuukausi ennen syntymää. Niitä muutoksia sitten sen jälkeen riittääkin. =) Mutta etköhän luonnostasi löydä oikean ratkaisun.

Pojat, nyt jo 8 ja 9 v, eli olen väärällä palstalla :-) , nukkuvat edelleen samassa huoneessa. Ei ole koskaan ollut ongelmia. Molemmat ovat kyllä hyivä nukkuijia, esikoinen ei ollut koskaan myöskään erityisen mustis, olen tainnut päästä aika helpolla...

Esikoinen siirtyi omaan huoneeseen n. 7kk iässä ( nukkui silloin jo 7-8-h putkeen ). Kuopus, joka on siis 1v4kk nuorempi, nukkui noin kuukauden kehdossa minun vieressäni. Siirsin isoveljen kanssa viereiseen huoneeseen, kun yöuni piteni 7-8- tuntiin, siis siinä 1-2 kuisena. Esikoinen oli jo vuosikkaasta nukkunut lastensängyssä, joten pinnis oli odottamassa vauvaa siellä lastenhuoneessa.

Ei ollut ongelmia missään vaiheessa.

Luonteilla on varmaan aika paljon myös tässä asiassa merkitystä...

Ikäeroa pojilla 1v 10kk. Alkuun kaikki nukuimme samassa huoneessa. Esikoinen ei kokskaan häiriintynyt, mutta vauva on/oli todella herkkä uninen ja heräsi joka kerta jos ja kun esikoinen heräsi.



Kun vauva oli noin 8kk vanha muutimme ja uuteen kotiin sopi paremmin lasten sängyt omaan huoneeseen. Molemmat menevät sinne illalla nukkumaan ja sitten kun vauva herää syömään tuon sen meidän makuuhuoneeseen. Tilan ahtauden vuoksi nukkuu sitten loppu yön vuodevaatelaatikossa minkä vedän sängyn alta esille. En kerta kaikkiaan jaksa nousta montaa kertaa yöllä.



Nyt meillä alkoi unikoulu saapa nähdä millaiset järjestelyt sitten tulee.



Mari ja pojat 2 v 9 kk ja 11 kk