Pään satuttaminen ja tajuttomuuskohtaukset, onko kokemuksia?

Hei



Meidän 2 v 8kk poika kaatui hoidossa (juoksi selkäni takana ja en nähnyt miten kaatui) alkoi itkemään, menin nostamaan syliin niin sylissä toinen veti ihan veltoksi ja menetti tajuntansa. Laskin maahan ja aloin herättelemään... hetken kesti ja siitä virkosi pikkusen kerrallaan. Lääkäriin menin samantein ja noin 45 minuuttia tapahtuneesta ei mitään huomattavaa enää. Lääkäri selitti että löi päänsä lujaa ja kun nostin syliin niin verenpaineet laski sen verran alas että pyörtyi.



Poika on kerran vauvana saanut kouristuskohtauksen, jolle ei mitään syy-yhteyttä löydetty. Kaikki kyllä kuvattiin ja eeg:kin otettiin.



Teidän tapauksessa kiinnitin huomioni tuohon kun kerroit että jäykisteli! Kannattaa kyllä tosiaan tutkia. Joskus vain sitä syytä ei löydetä.

Kuvaamasi oireet ovat epileptistyyppisiä, joiden syy täytyy aina selvittää. Kyse saattaa olla ihan ohimenevästä jutusta, mutta tutkia pitää, jotta voidaan hoitaa, jos on tarvetta.

Meillä esikoinen sai alle vuoden ikäisenä tajuttomuuskohtauksen, ilman mitään syytä ja sairaalassa oltiin vuorokausi seurannassa ja lähetteellä viikon päästä uni-eeg:ssä. Ei mitään...kuulema pienet lapset saavat joskus tälläisia, kun hermosto ei vielä täysin kehittynyt -tyyliin.



Noh, 3v ikäisenä sai kouristuskohtaukset (ei nähty hoidossa kaatuiko ennen sitä vai vasta sen takia)...lastenklinikalla filmissä eikä mitään. Lääkäri lähetti kotiin, stesolidin reseptillä varalle.



Illalla matkalla kotiin, autossa sai tajuttomuuskohtauksen ja taas ambulanssilla lastenklinikalle. Vastassa sama lääkäri, joka pelästyi tosi paljon (ilmeestä päätellen). Otettiin ensiapuun seurantaa ja yöksi osastolle. Aamulla kokeita ja nuhan takia pään röntgen, jota lääkäri ei meinannut antaa, mutta onneksi hoitaja oli sinnikäs! Poskiontelon tulehdus, sekä kuumetta.



Siirto lastenlinnaan epilepsia-osastolle, jonka muuten huomasimme vasta ovella kyltistä. Muuten puhuttiin vain osasto 10. Isku oli kova vastoin kasvoja.



Siellä seurannassa... kokeita, unia videoitiin jne. Lähete " ei kiireellisenä" pään magneettikuvauksiin, johon päästiinkin yksityiselle jo viikon päästä. Ei mitään, mutta epäilivät otsalohkosta lähtevää joka ei näy kuvissa. Lääkitys joka kylläkin nyt loppunut, koska 2 vuotta ilman kohtauksia, edes kuumekouristuksia.





Vaatikaa aina lasten neurologisissa ongelmissa magneettikuvauksia!! Uni-eeg myös kertoo paljon!! Jos aihetta lääkitykseen, on sen nopea aloittaminen kaikille parasta!!!

Sorry, karkasi...



sydänfilmi fhyvä



Röntgen: otettiinko tavalliset röntgenkuvat? tietokonetomografia (tt-kuvaus) vai magneettikuvat (MIR)??? magneettikuvat ovat tarkimmat ja aivoongelmissa parhaat (en ole ammattilainen, mutta aivojen verisuonileikkaus takana)



EEG: hyvä, kertoo aivojen sähköisen toiminnan häiriöt mittausajankohtana. Yleensä epilepsia paljastuu ja luullakseni paljon muutakin.



En tiedä mitä muuta pitäisi tutkia, verikokeet mututuntumalla..



ÄLÄ etukäteen " maalaile piruja seinille" !



P.S. aivokasvain ei aina ole syöpä ja usein on hyvin hoidettavissa osaavien neurokirurgien toimesta. (HUOM! Taitavien, en antaisi itseltäni saati lapseltani kenen tahansa leikata yhtään mitään)

Tänään juuri tuli kutsu aivofilmiin, tosin se on vasta 22. marraskuuta. Pitkä odotus...

Olen jo ajatellut sen verran eteenpäin, että aion vaatia myös magneettikuvauksen, ellei aivofilmistä selviä mitään.



Yritän ajatella positiivisesti. Poika on kuitenkin kehittynyt ihan normaalisti muuten.

Ja tosiaan, vaikka olis aivoissa kasvain tai jotain, niin uskon, että hoito löytyy.



Toivotaan parasta :)

tulleita kohtauksia. Ne on nyt diagnosoitu affekti krampeiksi jotka kouluikään mennessä yleensä häviävät. Meillä niihin liittyy myös ensin kramppaus ja sitten hetken tajuttomuus, sen jälkeen lapsi on vähän väsähtänyt ja huulten ympärys sinertää hetken. Lapsemme nyt 2v3kk on ollut sydänfilmissä, holter-tutkimus,aivosähkökäyrässä- jossa todettiin sitten sydämessä muuta vikaa jota seurataan nyt. Lapsellamme on myös tutkimuksissa todettu iso pää jota seurataan myös. Neurologi olisi halunnut magneettikuvata pään, jotta olisi selvinnyt mikä aiheuttaa suuren koon;epäili tavallista isompia aivoja ja normaalia enemmän aivonestettä, aivonesteen sijainnilla on taas joku merkitys juuri tuohon tajunnan menetykseen pään kolahtaessa (jos nyt oikein ymmärsin). Mutta siis meille ei tehty magneettikuvausta koska näin pienillä se vaatii aina nukutuksen ja meillä sydänlääkäri kielsi sen. Meillä siis seurataan tilannetta.



terv. nalle-emo

Meidän pojan kohtaukset on olleet samanlaisia. Eli ensin on krampannut, mennyt tajuttomaksi ja sen jälkeen poika on ollut jonkun aikaa melko rauhallinen ja todellakin... myös suun ympäriltä on ollut sinertävä.

Pitääkin tarkistuttaa meidän pojan pään ympärysmitta. Jos vaikka olis samanlainen juttu, kun teillä.



Jos haluat keskustella lisää asiasta, ota yhteyttä

jane0706@gmail.com

eli meillä ei neurologin mukaan näillä kohtauksilla ja tuolla pään koolla ei ole tekemistä keskenään (luultavasti, mutta kun magneettikuvausta ei tehdä, niin tiedä sitten) Mutta juuri tuon aivonesteen sijainnin tietäminen...auttaisi tulevaisuudessa jos satuttaa päänsä tai jotain sellaista. Meillä tyttären elämän alku oli hankala, pää oli jo syntyessään iso 38,5cm, ja nähtävästi puristui synnytyksessä. Tyttö oli tosi flegu ensimmäisen kuukauden ja ei esim. syönyt itse vaan kaadoimme maidon suuhun jne. mutta piristyi sitten ja söi 8kk rintaa.On koko elämänsä ollut noin 3kk jäljessä kehityksessä kuin isommat sisarukset. puhumaan ryhtyi vasta parisen kuukautta sitten, ym. Nyt siis pään koko on 54,2cm ja pituus 87cm, sirot kasvot mutta takaraivossa patti.



terv.nalle-emo

Alkavat tyypillisesti 7kk iässä. Eli satuttaessaan itseään tai suuttuessaan lapsi parkaisee jonka jälkeen vetää henkeä sisäänpäin, aiheutuu hapenpuute, kouristus, tajuttomuus... Pelottavaa mutta ei vaarallista. Mutta pitää tutkia ovatko näitä, koska joku epilepsian muoto oireilee samalla tavallla.



Meidän neiti sai ensimmäisen 7kk iässä, jonka jälkeen niitä tuli hyvin tiuhaan. Tutkimuksissa oltiin 9kk iässä. Panivat kiireellisenä kun neuvolassa kerroin asiasta. Nyt tyttö pian kolme ja vieläkin niitä tulee ajoittain. Tuntuu et liittyvät jotenkin kasvuun ja myös tunne-elämään. MM. uuden vauvan synnyttyä sai tiuhempaan mutta lähinnä kiukusta. Kohtauksista joutuu varoittamaan muita hoitajia etteivät säikähdä. Ja itsekin kuulostelee miltä ekaparkaisu kuulostaa ja seuraako sitä luvattoman pitkä hiljaisuus. Pari kertaa on kaatunut selälleen maahan kun en ole ennättäny paikalle.



Lääkäri meinasi tutkimuksissa että on temperamenttisten lasten erityispiirre ja sitä lapsella riittää:)

meillä alkoi affektikohtaukset pari päivää sitten, samana päivänä kun diagnosoitiin vilja-allergia... poikaa sattui mahaan ja sitten kun löi vielä päänsä niin hermostui niin että karjui kunnes meni tajuttomaksi... vaikea uskoa että tuommoiset kohtaukset ovat vaarattomia... ja aika jännä ettei lääkärit ole tätä vielä ehdottaneet, meidän kohdalla se tajuttiin heti.. aika karmeeta jännittää aina kun käy itkemään. sais olla joku affektikohtaus vertaistukiryhmä :D

Varsinkin julkisella paikalla toivoo aina ettei kohtausta tulisi, koska se on tietämättömille hyvin pelottavan näköistä. Meillä on välistä ollut kausia että kohtauksia on päivittäin. Sit saattaa olla pitkä tauko ja taas. Mistä lie sitten johtuukaan. Kasvun myötä kiukun aiheuttamat kohtaukset on lisääntyneet, mutta onneksi ne ovat niin arkipäiväisiä itselle ettei muksu voi niiden avulla määräillä:) Mut jännä tosiaan ettei ole osattu heti ehdottaa affektikohtauksia.