Oletko käyttänyt Domanin lukemaanopettamismenetelmää taaperollesi?

Minulla ei ole hajuakaan kyseisestä menetelmästä. Onko sinulla antaa joku nettiosoite, missä aiheeseen voisi tutustua tai voisitko itse kertoa menetelmästä?

Ja kyllä se toimii! Poika luki kaksivuotiaana kymmeniä sanoja, ja oli tosi innoissaan. Sitten hänelle syntyi veli eikä vanhemmat enää jaksaneet väsätä uusia sanakortteja ja vanhatkin jäivät pölyttymään... Taito unohtui ja poika tunnisti vain muutaman sanan kirjoitettuna, kunnes sitten oppi lukemaan ennen eskarin alkua.



Edelliselle vihjeeksi, että menetelmän kehitti mies nimeltä Glenn Doman, ja hänen kirjansa " How to teach your baby to read" tai " Miten opetan pienen lapseni lukemaan" löytyy varmaan kirjastostakin. Tai voit googlettaa. Menetelmä on ollut jo vuosikymmeniä suosittu Yhdysvalloissa, missä monet vanhemmat käyttävät sitä lastensa kanssa.



Itse innostuin kokeilemaan menetelmää opiskeluitteni kautta, kyseinen kirja oli kurssivaatimuksissa. Tuskin olisi muuten tullut luettua. Tämä siis jo valmiiksi tuomitseviin kommentteihin.



t. Ankkis

harvemmalla sitä omaa innostusta on vielä siinä vaiheessa (poikkeuksiakin varmaan on)...



ihan oikeesti ihmeissään,

mom

Ei olla lukemaan opetettu piakkoin 3v täyttävää tyttöä, mutta kirjaimista tyttö on kiinnostunut. Varmaan tyttö voisi oppia lukemaan, mutta tulee mieleen, että siitä taidosta voi noin pienellä olla haittaakin.

momentti:

harvemmalla sitä omaa innostusta on vielä siinä vaiheessa (poikkeuksiakin varmaan on)...

ihan oikeesti ihmeissään,

mom

Kirjan lukemalla saa ihan hyvän kuvan siitä, miksi kirjailijan mielestä on hyvä opettaa lapset lukemaan jo pienenä. Hän on sitä mieltä, että ihminen käyttää vain pientä määrää aivokapasiteetistaan, ja että sitä pystyy hyödyntämään paremmin jos opettelee ajoissa sellaisia asioita, joita pystyy oppimaan. Kuten lukemaan. Ja lukutaitohan on periaatteessa kaikkien jossain vaiheessa pakko opetella yhteiskunnassa selviytyäkseen, joten...

Toinen syy Domanin mukaan on se, että lukutaito on lahja, jonka vanhemmat voivat antaa lapselleen. Jos haluavat/viitsivät. Useimmat lapset tahtovat ottaa sen vastaan. Meidän poika oli ainakin kovin innoissaan, tosin hän oli muutenkin hyvin kiinnostunut kirjoista, kirjaimista ja symboleista. Enkä nähnyt mitä haittaa hänelle lukutaidosta voisi olla, ehkä lööppejä lukuunottamatta, ja niitäkin oli helppo välttää tarpeen vaatiessa.

Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, niin kehotan lukemaan kirjan. Minun hatariin muistikuviin kirjasta kahdeksan vuoden takaa ei liene syytä luottaa kovin paljoa ;-)

Ankkis

Poikani on 2,5-vuotias ja hyvin kiinnostunut sanoista ja numeroista. On oppinut jo kuukausia sitten ihan itsekseen laskemaan noin viiteentoista ja bongailee numeroita ja kirjaimia esim. kaupungilla liikuttaessa. Tästä huolimatta toivon, ettei hän ihan lähiaikoina oppisi lukemaan, enkä taatusti ala häntä tietoisesti opettamaan. Vaikka noin pieni oppisikin lukemaan, ei hänellä voi olla vielä kykyä ymmärtää läheskään kaikkea lukemaansa. Ja kun ajattelee, minkälaisia lööppejä, mainoksia ynnä muita roikkuu ihan joka puolella nykyään, niin on ihan selvää, ettei näin pienelle lapselle ole kehittävää sellaisia lueskella. Ja vaikka olisikin kätevää, että tenava osaisi itse lukea itselleen iltasadun, niin taitaa kuitenkin olla lapsen psyykelle kehittävämpää, että sen sadun lukee äiti tai isä ja lapsen tehtäväksi jää kuvitella sadun maisemat mielessään...

harjoitti poikaansa Domanin menetelmällä lukemaan. Ei ilmeisestikään kovin hyvin tuloksin enkä tiedä kuinka intensiivistä opetus sitten oli.

En itse opettaisi lasta suunnitelmallisesti pienenä lukemaan. Mielestäni koulu/eskari-ikä on ihan sopiva aika lukemaan oppimiselle.

Toisaalta harjoitushetket voivat olla myös mukavia yhdessäolon hetkiä lapsen kanssa.

Mikäs siinä, jos se tapahtuu lapsen ehdoilla. Myönnän, että karsastan jotenkin sanaa " opettaminen" pienestä lapsesta puhuttaessa. Itse olen oppinut lukemaan " vasta" viisivuotiaana, leikin varjolla. En koe saaneeni siitä mitään erityistä etua.



Täytynee tutustua kirjailijan ajatuksiin paremmin. Millä perusteella aivokapasiteetin käyttö olisi sitä tehokkaampaa, mitä aiemmin taitoja opettelee? Entä, kun perheessä on kaksi kieltä, pitäisikö opettaa lukemaan molemmilla kielillä yht' aikaa?

Mutta menetelmä on tuttu työstäni kehitysvammaisten lasten parissa. Siellä Doman menetelmää käytetään enemmänkin.



Oma tyttöni oppi ihan itekseen lukemaan 5 vuotiaana. Kovasti on mielissään kun esim voi iltaisin vielä iltasadun jälkeen lukea lehtiä, pystyy esim pelien säännöt lukemaan itse ym. ei hänelle ainakaan haittaa ole lukutaidosta ollut ja tuskin onkaan.



Itse olen kirjafriikki ja arvostan lukutaitoa, joten minusta se on opeteltava taito siinä missä muutkin, mutta itse en jaksa omille sitä erityisesti opettaa ja 4v ja 5v lapset ei siitä ole lainkaan kiinnostuneetkaan. Esikoinen, nyt 6v, tosiaan oppi ihan itsekseen taidon.

mua ainakin hirvittää lööpit sun muut enkä halua että lapsi niitä kovin pienenä lukee. muistan ainakin itse pelänneeni asioita joita lehdestä luin liian pienenä.



ja muistan myös miten tylsää oli ekoilla luokilla koulussa kun osasi lukea, kirjoittaa ja matikkaa hyvin.







jos lapsi on todella kiinnostunut niin voihan vanhemmat harkita lapsen kypsyyden mukaan, mutta jos suoraan puhutaan niin joillakin vanhemmilla on kyllä joku " lapseni suosittaa" -vamma omassa päässään. juu, ja en ole sanomassa että kaikilla sellaista olisi (täällä tai muualla), mutta se on ihan oikeesti ongelma.



lapset pakotetaan kasvamaan nykyään liian nopeasti mielestäni.

miksi lapsen pitäisi käyttää aivokapasiteettiaan paremmin? tottakai harjoittelulla ihminen harjaantuu, mutta kyllä mun mielestä esim kielellisesti lahjakas ihminen on kielellisesti lahjakas ja sitä voi treenata isompana kuin 2-vuotiaana taaperona.



lisäksi normaaliälyllä varustettu ihminen oppii kyllä lukemaan myöhemminkin.



vai onko se jonkinlainen itseisarvo sinänsä, tämä aivokapasiteetin käyttö? kuka sitä osaa mitätä ja tärkein kysymys kaikista:



_millainen vaikutus sillä on ihmisen onnellisuuteen lapsena tai aikuisena_?



mom

Jospa lapsi lukisikin vain hyviä kirjoja ja kulttuuri-uutisia!? Kuten lapsiasiainvaltuutettumme Maria-Kaisa osoitti, että lööpit eivät ole terveellisiä lapsille. Seiska päivää lehden kansikaan ei oikein ole lasten juttuja. En toki niitä tuputa lapsille, mutta kun meillä lapsi on mukana kaikilla kauppareissuilla.



Sitäpaitsi ekalla luokalla on aika tylsää jos osaa jo kaiken valmiiksi. Veljelläni oli eka luokka yhtä h*lvettiä kun osasi lukea ja laskea.

Teddy-nalle: " Sitäpaitsi ekalla luokalla on aika tylsää jos osaa jo kaiken valmiiksi. Veljelläni oli eka luokka yhtä h*lvettiä kun osasi lukea ja laskea."



Höpö höpö, sanon minä. Sellaista lasta (kuten aikuistakaan) ei ole, joka osaisi _kaiken_ jo valmiiksi. Se, että osaa mekaanisesti lukea, on lukutaidon tiellä vasta alkusoittoa ja koulussa toki harjoitellaan hyvin monta muunlaistakin asiaa kuin lukemista. Minua opettajana hymyilyttää nämä jutut " kaikkitietävistä, kaikentaitavista" lapsista. :) Jos jotakin lapset kouluun tullessaan tietävät, on se asenne koulua kohtaan. Opettajana joutuu joskus tekemään kovasti töitä sellaisten perheiden kanssa, jotka kuvittelevat, että juuri heidän lapsensa on sen verran etevä tapaus, ettei koulu pysty tarjoamaan hänelle haastetta ollenkaan. Kyllä siinä minusta aliarvioidaan lasta ja koululaitosta käsikädessä.



Elämässä on meille kaikille ihan loputtomasti opittavaa. Lukutaito eri muodoissaan on vain yksi asia. Jos lapsi kiinnostuu hyppimisestä, kiipeilystä, autoleikeistä, uimisesta, polkupyöräilystä tai lukemisesta, mikäpä ettei vanhempi voi häntä _positiivisella tavalla_ tässä auttaa ja opettaa.



Näen toki nykyisen informaatioyhteiskunnan vaarat lapsille, mutta kirjoitettua tekstiä vaarallisempana pidän sitä kaikkea, mikä tulvii lasten korviin ja silmiin joka puolelta arkiympäristöä. Ihan kauppareissuillakin kuulee ja näkee kaikenlaista, jota ei itse haluaisi, muttei myöskään erityisesti haluaisi lapsensa, näkevän ja kokevan.



Yhteiset lukuhetket vanhemman kanssa voivat parhaimmillaan olla varmasti hyvinkin antoisia hetkiä. Se, että lapsi itse osaa lukea, ei missään vaiheessa lapsuutta sulje yhteisten lukuhetkien tarvetta pois.



Tituliini