Tukea äitiyteen kaivataan.
4-vuotias tyttäreni (aina ollut isin tyttö) tänä aamuna, kun valmisteli lähtöä mummon luo yökylään. Sanoi että tulee ikävä Miikaa (10kk:n ikäinen pikkuveli) ja isiä. Kysyin eikö äitiä tule ikävä. Tyttö tähän että, ei tule, tykkään vain isistä ja Miikasta. Kun tiedustelin miksi ei tykkää äidistä ei oikein osannut vastata mitään. Kyse ei ollut mistään kiukun puuskasta, vaan tyttö oli iloinen.
Tietenkin tästä tuli minulle paha mieli ja jäin miettimään onko tämä niitä lasten tokaisuja joista ei kannata välittää vai kuuluuko " Lasten suusta kuulee totuuden" - sarjaan.
Kommentit (5)
itse en ole ollut erityisesti isin tai äidin tyttö, mutta äiti on kertonut, että lapsena esim. kun äiti joutui olemaan sairaalassa, niin menin kyllä katsomaan häntä, mutta en ollut kuulemma tuntevinaanikaan häntä (olin silloin 7 v), mutta seuraavana päivänä juossut koulusta katsomaan häntä. Todennäköisesti oli vain kova pala, että äiti oli sairaalassa. Ehkä tyttärellesi oikeasti tulee sinua hirveä ikävä ja haluaa vain peittää sen.
Myös kun äitini opiskeli muutaman viikon arkipäivät poissa kotoa ja olimme siskoni kanssa vain isän kanssa, niin sama juttu taas, en ollut kuulemma huomaavinanikaan äitiä, kun hän viikonloppuna tuli kotiin...Mahtoi hänestä tuntua kurjalta, mutta minähän sitä en tarkoittanut, koska olin lapsi vielä ja vain ehkä pettynyt, että äiti oli poissa.
Ymmärrän oikein hyvin, että sinusta tuntuu pahalta, mutta normaaliin kehitykseen kuuluu tuo juttu.
Ja yksi esimerkki vielä, kun äiti haki minua päiväkodista, olin vaan juossut hoitajan syliin...heh, onpa mun äidillä ollut kestämistä mun kanssa. Jälkeenpäin tuntuu uskomattomalta, että olen käyttäytynyt noin, koska rakastan äitiäni yli kaiken!
Niin mie itsekkin järjellä ajattelin, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja mietin et varsinkin teini-iässä noi sanomiset varmaan vielä pahenee.
Mut äitillä on ainakin jo nyt tyttöä kova ikävä, mut jos sitä jaksas huomiseen ja keskittys nyt täysin tohon veikkaan.
Mutta sen verran kehityspsykaa olen lueskellut, että tiedän, ettei poika tarkoita sillä sitä, mitä sanoo (en tykkää äidistä tms). Tilanteessa, jossa lapsi tai äiti lähtee pois, on lapsen suojakeino nimenomaan sitä ikäväntunnetta kohtaan ' kovettaa' itsensä ja sanoa, ettei tule äitiä ikävä tai että äiti on tyhmä tms. Itse asiassa siis lapsi ikävöi kaikista eniten juuri sitä henkilöä, josta ' puhuu pahaa' .
Kuullostaa hullulta, mutta näin se on. Älä siis ota itseesi!
Hyvä esimerkki on lapsi, jonka vanhemmat ovat eronneet- jos jostain syystä esim.isä ei voikaan hoitaa lasta luvattuna viikonloppuna, saattaa lapsi silti kertoa maanantaina päiväkodissa/koulussa, mitä kaikkea kivaa teki isin kanssa viikonloppuna (vaikka siis ei isää edes tavannut). Näin lapsi vaan helpottaa sitä pahaa oloa, joka syntyi, kun isä ei ottanutkaan luokseen...puhumalla ' väärinpäin' pettymys on helpompi kestää ja käsitellä.
sitruska ja muksut 3,5kk/2v5kk
Meidän 4v. ilmoitti juuri haluavansa kanssani isona naimisiin :O).
Voisiko olla, että on ihastunut isäänsä ja mustasukkainen isästä sinulle?
mutta silti olen sitä mieltä, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Monelle lapselle äiti on " itsestäänselvyys" , eikä ikävää ja tykkäämistä tarvitse silloin niin erikseen mainostaa, vaikka tietysti tykkää ja ikävöi, esimerkiksi tässä tapauksessa aivan varmasti myös äitiä.
Ja sitten tuon ikäiset ovat aika tuuliviirejä, siis hyvällä päällä ollessaankin. Jos keskustelu olisi vaikka aloitettu kymmenen minuuttia aieemin tai myöhemmin, niin tulos olisi voinut olla ihan toinen. Vielä noista perusteluista, ei tuon ikäinen osaa oikein vielä perustella, etä miksi just nyt vain tuntuu joltain.
Mutta summa summarum, huoli pois ja ole iloinen, että sinulla on noin reipas ja tomera tyttö joka lähtee huoletta mummon luo yökylään!