Onko kokemusta ei-kävelevästä yli 2vuotiasta?

On tutkittu ja selvinnyt neurologin tutkimuksessa (kun poika oli 1v8kk), että kaverilla on lantionseudulla alentunut lihasjänteys (hypotonia). Lantionseutua on siis vaikea hallita, kaveri ei oikein pysy kasassa.



Toinen nilkka vääntyy sisäänpäin melko paljon ja toinen vähän. Nyt käytössä on tukisandaalit ja syksyllä hankitaan tukipohjalliset.



Kovaa poika on " huossut" eli juossut koko kesän!

No yritetäänpä vielä kerran.Kiitos Lurulude vastauksesta!Tuttu nimimerkki vauvaajoilta! Juu meillä sama-hypotonia,tukisandaaleja käytetty jo pitkään.Fysioterapia jakso takana ja neurologisia tutkimuksia mutta syytä ei oikein tiedetä.1,5v paikkeilla ennuste oli erittäin lupaava mutta mitään ei tapahtunut.Jännitetään nyt uutta käyntiä.Jos Lurulude vielä luet tätä niin kertoisitko miten nopeasti ja millä tavalla kävelemään lähtö sitten tapahtui?Miten se tasapaino sitten löytyi?Joudutko miten paljon auttamaan ja vahtimaan lasta nyt hänen käveillesä?

Fysioterapeutilla käytiin jo aiemmin " aktivoitumassa" .

1v2kk iässä alkoi konttaaminen, samalla poika pääsi itse istumaan.

Puita pitkin käveli sitten sen puoli vuotta mutta kävelyttää ei saanut yhtään!!!



Taaperokärryä lykkäsi kyllä ja käveli sohvan reunaa pitkin, kunnes alkoi jaksaa nousta maasta ylös suorille jaloille käsien kautta, sitten karhunkävelyä ja tuskastuttavan pitkien viikkojen jälkeen löytyi tasapaino, ja lähti poika kävelemään. Tasapainossa ei ole ollut ongelmia mutta alkuunsa kävelyasento oli kyllä kauhean näköinen kun toinen jalka oli rajussa uloskierrossa ja nilkka sisäänpäin.



Nyt ikää 2,5 vuotta ja jalan asento on oman arvioni mukaan hieman parantunut. Kovasti tekisi pojan mieli juosta ja kovaa...



Kaverin puheenkehitys on ollut sitäkin nopeampaa ja muutoin motoriikka toimii.



Ja tietenkin esikoinen joka käveli tasan 1-vuotiaana ei ole koskaan ollut niin kiinnostunut palloista ja pelaamisesta kuin tämä taaperokonttaaja! Neurologi sanoi, että poika kehittyy ihan niinkuin muutkin - toki hitaammin - mutta hänestä ei välttämättä suurta atleettia tule. Minusta kyllä tuntuu, että käypi päinvastoin ;)



Poika on pieni (11 kiloa ja 85 senttiä) mutta kasvaa sinnikkäästi siellä omilla miinusmiinuskäyrillään. Pottailee hienosti ja on aivan armoton hurmuri!

Tätä asentoa korjaillaan aina kun huomataan, että istuisi jalat pepun alla tai sitten ihan jalat suorina sivuilla.

Oli pakko ottaa osaa tähän ketjuun, kun meillä kuopus on ollut hidasliikkeinen. Ryömimään alkoi aika lailla tasan 9kk iässä ja sitä ennen olimme jo muutaman kerran käyneet ft:ssa. Konttaamaan kaveri alkoi reilun vuoden iässä ja noin 1v2kk alkoi kävellä tukea vasten. Taaperokärryt tulivat mukaan 1v3kk ja millään ei uskaltanut yrittäkään ilman tukea kävelemistä. Polvillaan poika on kävellyt jo pari kuukautta ja varvistelu ei meinannut millään " sammua" .



Sitten vain yht´äkkiä eräänä iltana päätti, että nyt homma toimii ja lähti kävelemään! Ikää oli tuolloin 1v5kk. Kävely on edelleen aika töpöttelevää ja aika paljon kävelee polvillaan, mutta kävellä siis osaa ihan ok. Meillä myös poika istuu hypotonisessa asennossa ja se kyllä näyttää hurjalta...



Missä iässä teillä siis todettiin tuo hypotonia ja jumppariko teki diagnoosin? Meillä pojalla on myös jalkaterät jotenkin hassusti, kun hän kävelee ja mietinkin, että onkohan hänelläkin jonkinlaista hypotoniaa...



Tsemppiä teille kovasti ja toivotaan, että kaikki pienet pian oppisivat kävelemään!!!

Ensin vähän karsastin neuvolan intoa passittaa meidät fysterapiaan 8-kuisen vauvelin kanssa (poika kääntyi vain oma vasemman kautta), mutta nyt olen tyytyväinen ja mukavinta on se, että neurologi on mukava ja hyvin paneutuva (olemme käyneet 2 kertaa ja menemme vielä ainakin yhden kerran kontrolliin).



Samoin fysioterapeutti (joka itse asiassa oli ihan tohkeissaan kun sai alle 65-vuotiaan vakioasiakkaan ;)), ja lisäksi yhteistyö toimii hyvin eli neurologi ohjeistaa ja päättää ja fysioterapeutti antaa omat kommenttinsa.

Onneksi yleensä on ymmärretty ja tehty kaikki tarvittava. Vauvaiässä ei ollut mitään viitteitä siiheen suuntaan että poitsu olisi jollain tavalla fyysisesti ei niin hyvin kehittynyt.Kaikki tapahtui ajallaan tai jopa hiukan ennen keskikertaista.Puita pitkin mentiin jo 10 kuisena,kiipeili esim.tuolille ym.Mutta kävely ei onnistu:( Koskaan ei ole tykännyt työntää esim.kävelyvaunua,pelkää kaikkea tasapainottomuutta kuten pulkalla laskemista.Nyt en edes muista tarkkaan mitä siellä edellisessä neurologin epikriisissa luki mutta kaikki olivat sitä mieltä että lähtee kävelemään kuukauden parin kuluttua tai ainakin ennen 2ikävuotta.Omasta mielestä ollaan tehty kaikki voitavamme jumpattu,fysioterapia jaksot,liinailtu,uitu,talutettu,pyöräilty...Fyysisia voimia ehkä vielä riittää mutta henkisesti tämä on raskasta!