ujoutta vai mutismia

Lapsesi on tosiaan hyvin varauksillinen vieraiden kanssa. Koska päiväkodissakin on asiaan kiinnitetty huomiota, mielestäni poika kannattaisia tutkia. Kyseeseen tulee ensisijassa päivähoidon tai perheneuvolan psykologi, joka tietysti voi tarpeen mukaan lähettää pojan myös eteenpäin. Perustestit on hyvin yksinkertaisia leikkiin pohjautuvia tapaamisia, lisäksi teitä vanhempia haastatellaan perheen ja lapsen perusasioista. Jos kyseessä on vain ujous, voi kotona ja pk:ssa kannustaa lasta kontakteihin ja näin saada rohkeutta lisää ennen koulua. Jos testeissä löytyy jotain muuta ( on muitakin ihmisarkuutta aiheuttavaa kuin mutismi; mm asperger, tourette jne), lapselle saadaan hänelle sopiva terapia ja te vanhemmat pääsette tietämään mistä oireet johtuu.



Itselläni on ylisosiaalinen lapsi, mutta tuttavissa myös hyvin ujoja lapsia. Molemmilla on ongelmansa. Voimia teille ja toivottavasti asiat selvenevät

3- vuotias poika ja samanlaisia piirteitä mutta en ole koskaan edes ajatellut et ois muuta kun ujoutta. Tosin päiväkodissa ottaa kontaktia muihin lapsiin ja aikuisiinkin mutta tottuminen uusiin ihmisiin kestää aikansa, toisten kanssa vähemmän aikaa toisten kanssa enemmän, ennen kun alkaa puhumaan. Ei kyllä joulupukkia pelännyt mutta jotain muita saattanut pelätä tai ujostella (kuten talkkari) niin että juoksi sängyn alle. Musta ihan normaalia mutta jos sinua mietityttää onhan parempi keskustella ensin vaikka siellä päiväkodissa?! Olen itsekin ollut ujo pienenä enkä uskaltanut kaikille vieraille puhua, musta se on ihan tervettäkin jollain tasolla?! Toivottavasti asia selkenee siellä teillä.

Otin asian puheeksi päivähoidossa ja sainkin ihan mukavaa viestiä takaisin, sillä poikani on kuulemma rohkaistunut aika tavalla (äidille vain oli unohtunut kertoa - tai äiti oli unohtanut kysellä tarpeeksi tiuhaan). Henkilökunta on sitä mieltä, että taitaa olla vain todella hitaasti lämpenevää sorttia tämä meidän poika. Sen olen kyllä päättänyt parantaa omassa käytöksessäni, etten mene ns. puhumaan poikani puolesta. Eli kun häneltä jotain kysytään, niin annan hänelle vapauden vastata omaan tahtiinsa, vaikka siinä niitä pitkiä hiljaisia minuutteja saattaakin vierähtää...tai vastaus saattaa jäädä myös kokonaan antamatta. Olen huomannut syyllistyväni siihen, että vastailen hänen puolestaan ja ilmeisesti minun olettamukseni on se, ettei sielä vastausta saman vuorokauden aikana tule. Esim. vieraisilla ollessa kysytään, että maistuuko maito vai mehu ja poika ei vastausta anna. Parempi varmaankin silloin on jättää juoma kaatamatta ja odottaa pojan sitä itse pyytävän, kuin että menen tekemään valinnan (ja puhumisen) hänen puolestaan. Joka tapauksessa seuraillaan vielä tilannetta ja pyritään luomaan mukavia ja rohkaisevia haasteita pojalle.

Oma reilu kolmevuotias tyttöni on aina ollut hyvin hitaastilämpiävä, mutta nyt puheen kehittymisen myötä on tullut ilmi että hän ei todellakaan puhu kuin tietyille ihmisille. Kotona tietysti sekä isovanhemmille juttelee, kerhossa ei sano sanaakaan, ei puhu myöskään toisten lasten äideille kun he häneltä jotain kysyvät (vaikka tuttuja ovatkin).



Mutismia ei ole vielä todettu, mutta kun netistä luin siitä, niin koin voimakkaan ahaa-elämyksen: tuossahan on minun lapseni! Neuvolassa kävimme jo asian tiimoilta, seuraavaksi menemme puheterapeutille.



Itse olen melko ujo, samoin mieheni. Mieheni ei pidä tytön ujoutta ja puhumattomuutta kovin vakavana, mutta itse pelkään sen jatkuvan kouluikään saakka. Monet mutistit eivät nimittäin puhu koulussa opettajille mitään, toiset eivät kavereillekaan. Toivon että saisimme lapsen rohkaistumaan ennen koulun alkua, niin hän säästyy monilta vaikeuksilta. Siksi menemme nyt sinne puheterapeutille, hän voi kuulemma antaa lähetteen perheneuvolaan toimintaterapiaan. Myös psykologin juttusille haluaisin tytön kanssa kevään aikana päästä, otan ilolla vastaan kaikki neuvot joilla saisimme tytön rohkeammaksi.

Nykyisin puhuu myös vieraille ihmisille esim. leikkipuistossa. Lääkärillä tms. jännittävissä paikoissa kestää muutaman minuutin ennen kuin puhuu. Vajaat 4v oli jokin ujostelukausi, ei meinannut syksyllä suostua menemään tuttuun kerhoon, kun kaverit eivät olleet siellä enää. Sopeutui noin kuukaudessa taas, ja seuraavana syksynä, vajaat 5v, pärjäsi uudessa päiväkodissa hyvin eka päivästä asti.



Siispä minusta on aivan luonnollista että meidän 3v tyttö ei puhu vieraille ja ujostelee joulupukkia. Päiväkodissa 2-vuotiaana kesti jonkin viikon että alkoi puhua, mutta nyt on sopeutunut loistavasti ja menee sinne mielellään. Meillä siis on hitaastilämpiävät lapset. Ja niin olen ollut itsekin.