Kuka teillä maksaa lasten vaatteet?

maksan kummilasten vaatteet. omanikin kyllä :)



meillä tämä järjestely toimii, tiedän kyllä et ollaan outoja :) mut mulla on asiaan eniten kiinnostusta ja aikaa ja mahdollisuuksia. kyse on kuitenkin niin kohtuullisista summista kun kirppareita kiertää ja aika paljon saa ilmaseksikin.



mieheni kyllä mutisee välillä et miks mun pitää, mut sen verran on mulla sentään omaakin rahaa et ei ole hältä pois. ja oletettavasti lopulta osa palautuu meillekin käyttöön.



ollaan niin yhtä perhettä kun asunkin siellä pari päivää viikottain. ja he hoitavat ruuat ja muut. perheen kesken ei lasketa rahassa kaikkea, meillä ainakaan :)

Itse maksamme tietysti suurimman osan. Meillä on yhteiset rahat ja tilit.

Ostamme aika harkiten, inhoamme liiallista ja ylimääräistä materiaa. Ostamme sen mitä tarvitsee, emme turhuutta. Ei ihminen enempäänsä tarvitse. :) Mutta ne mitä ostamme, niin valitsen/ valitsemme tarkkaan, en/ emme osta mitä tahansa, vaan tykkään/ tykkäämme että vaatteet ovat myös kauniita yms. :)

Jonkin verran myös lapsen mummo ostaa vaatteita ja lahjaksi myös saa muilta. :) Mikä on kyllä ihan kiva. :)

Eli kaikki menot maksetaan yhdessä, ja jos mun tili on lopussa, siirrän miehen tililtä omalleni rahaa ja päinvastoin.

lta ja mummit ostavat kyllä itsekin, joten liian kalliiksi ei ole vielä meille tullut. Ostan pääasiassa keskihintaisia vaatteita ja hyödynnän alennukset, kun sopivasti kohdalle osuu.

Eli vaatteet maksetaan yhdessä. Minä ostan yleensä lasten vaatteet, mies tuo lähinnä tuliaisina jostain. Mies lausuu kyllä mielipiteensä vaatteiden laadusta, ulkonäöstä, toimivuudesta jne. Eli vuosien saatossa tähän hommaan on tullut aikamoisen helppo ja molempia tyydyttävä tapa toimia. Toki välillä tuntuu, että olisi kiva jos joku muu metsästäisi niitä vaatteita ja laskisi pennejä yhteen riittävästi, mutta kun kokemus kartuttaa taitoa, niin miksi laittaa mies kauppaan... Lastenvaaterumba kun on aikamoinen suo laatuja, valikoimia, tarjouksia, kokoja, tyylejä jne. Olen siis tyytyväinen perheemme tapaan toimia tässä asiassa.

Vaateostokset ovat minun heiniäni eli minä päätän mitä ostan ja kuinka paljon. Mies ei juurikaan kommentoi ostoksiani, paitsi positiivisessa mielessä. Joskus on makutuomarina mukana, mutta harvemmin kuitenkin. T



ykkään kauniista ja laadukkaista lastenvaatteista, alennusmyynneissä en juurikaan jaksa kierrellä. Ostan kausittain vaatteita esim. syksyllä ja keväällä isomman satsin kerralla ja tietysti joskus jää jotain käteen muulloinkin, jos jokin kiva vaate osuu kohdalle :).



Tarkkaa summaa en osaa määritellä, että kuinka paljon rahaa vaatteisiin kuluu, mutta kyllähän sitä kolmen lapsen vaatteisiin saa aika paljon palamaan. En kuitenkaan osta mitään ylettömän kallista, vaikka merkkivaatteitakin meiltä löytyy. Järkevässä määrin vaatteita on tullut hankittua eli turhakkeita en osta, eivätkä kaapit pursua vaatteita. Jonkin verran lapset saavat myös lahjaksi vaatteita isovanhemmilta ja kummeilta.

Eli meillä ei ole erikseen omia rahoja, vaan kaikki menee yhteiselle tilille. Minä kuitenkin olen se joka ne vaatteet sieltä kaupasta hakee, ja teenkin sen ihan mielelläni. Joskus jos olemme yhdessä liikkeellä saatan kysyä miehen mielipidettä, mutta eipä tuolla ole ollut valittamista valinnoistani. Ja mieheni kuitenkin ostaa itse kaikki omat vaatteensa (ja hyvin ostaakin).



Lahjaksi meillä ei vaatetta juuri tule, ehkä jokaiselle (neljälle) lapselle yksi vaate/vaatekerta vuodessa (pyjama, paita+housut, neletakki tms.). Mutta ihan hyvä näin, en oletakaan muiden vaatettavan lapsiamme, ja saanpahan heidän päälleen sellaista jota itse haluan/lapset haluavat.

Neljälle lapselle siis vaatteita hankitaan, toki osa kiertää perheen sisällä lapselta toiselle (2 tyttöä, 2 poikaa). Yritän pysyä kuukaudessa noin 400 eurossa (keskimäärin), ja tuolla summalla siis pitäisi saada ne kalliit kengätkin hankittua. Käyttökelpoiset myyn pois huuto.netissä/kirpparilla, ja niistä saamani rahat käytän kyllä myös noihin lasten vaateostoihin. Aika tiukkaa tekee saada tuolla 400 eurolla (+kirpparituotot) kaikille kivaa, hyvännäköistä, toimivaa vaatetta, mutta hyvin suunnitellen sekä aleja ja kirppareitakin hyödyntäen pääsen suunnilleen siihen. Enemmänkin saisi kyllä kulumaan... Tykkään kuitenkin ulkovaatteissa Reimasta, Ticketistä ym. ja kengät ostetaan myös laadukkaina. Sisävaatteissa sitten pääosin edullisempaa (H&M, Bogi, Esprit yms.) Juhlavaatteita ompelen pääosin itse kun kerran osaan. Ja laatu korvaa määrän, hirveitä vaatepaljouksia ei meille edes mahtuisi!

Mies ne ostokset kyllä maksaa tällä hetkellä ;) (kitkuttelen kotihoidontuella).Tykkään lastenvaatteista joten ihan mielelläni hoidan ostospuolen....



Itse ostamme kaiken.

Käytän aika paljon Stockaa, jolloin aina ostan lasten vaatteet tilille, jonka lasku sitten maksetaan yhteiseltä taloustililtä. Samoin jos ostan vaatetta muutoin, niin pyrin kyllä tasoittamaan myös lapsilisillä, jota minusta ei tulisi yksin lastenvaatteiden maksumiestä.



Ja kyllä - vaatteita on liikaa, mutta on ne aika kivojakin, heh.

En usko et mies on montaa vaatetta lapsille itse ostanut. Naureskelee mun harrastukselle mutta ei onneksi puutu mihinkään ja on tyytyväinen et vaatetan lapset. Kenkiä olen miehen lähettänyt joskus lasten kanssa ostamaan mutta en enää kun osti säännöllisesti niin naftia kokoa et meni vain 1-2kk :)

Meillä yhteiset rahat joten yhteisestä pussista menee. Ex tietty maksaa pojastaan elatusmaksua myös, joten sieltäkin tulee rahaa. Pojan isä ei ole montaa vaatetta eläissään pojalle ostanut, ehkä pari puseroa. Mies taas ostelee ihan sujuvasti pojalle vaatteita ja jopa kenkiä ja paljon ollaan yhdessä kiertelemässä. Masupojalle ollaan kans osteltu yhdessä.

Luulen, että aikalailla reilulla tavalla jako menee, kun hän maksaa mm. kaikki autoon liittyvät kulut, jotka ovat kuitenkin monta sataa euroa kuukaudessa.



Ja lapsen vaatetus on viimeinen asia josta haluan lähteä kinastelemaan, niin mieluinen harrastus se on. Mies kun olisi pukenut tytön alusta lähtien serkkupoikien vaaleansinisiin, joten minun ostomaniani ei hänen ajatusmaailmaansa oikein mahdu ;).

mies oikeastaan ihan kaiken, koska itselläni opiskelijana (en saa opintotukea) tulot ovat huimat 0¿ kuukaudessa...Miehelle lahjat ja välillä jotain turhuutta itselleni ostan omilla säästöilläni. Meillä on yhteiset rahat ja mun rahat;) Mulla on siis kortti miehen tilille ja voin sitä käytellä mieleni mukaan. Miehellä ei ole korttia mun tilille, mutta tottakai saisi mun rahaa kayttää jos halusi. Paitsi kun ollaan Suomessa, kaytetään kyllä lähinnä mun suomalaisen tilin säästöjä.

Lasten mummi hankkii kerran kuussa aina jotain vaatetta, jos ei muuta niin alusvaatteita ja sukkia. Enoni tuo omien lastenlastensa pieneksi käyneitä vaatteita meille ja toisen puolen sukuni serkut lahjoittavat omien lastensa pieneksi käyneitä vaatteita meille. Mieheni suvun puolelta päätyy myös pienet lasten vaatteet meille.

Suvun lisäksi on sitten vielä olemassa ystävät, naapurit ja entiset naapurit, jotka muistavat meitä.



Pääasiassa minä hankin lapsille siis vain sellaisia vaatteita, joita ei mistään päin ole meille eksynyt esim. kunnolliset talvihaalarit, kunnon kengät, käsineitä ja kangasta housujen ja ulkovaatteiden paikkaukseen.



Meillä siis tämä kierrättäminen on arkipäivää. Eli taas kun vaatteet eivät enää mahdu meidän lapsille laitan ne suvussa/lähipiirissä eteenpäin. Vaatteet joita ei saa enää korjattua päätyvät paikkavärkiksi, barbien vaatteiksi tai roskiin (mutta sitä ennen niistä otetaan talteen, kaikki tarpeellinen mm. napit ja nauhat ja resoorit).



Niin ja rahat itse ostamiini vaatteisiin menevät joko minun tai miehen pussista riippuen siitä, millä tilillä on milloinkin rahaa.