2 vuoden ikäero lapsilla, kokemuksia!

ekaan väliin jäin vain 1v7kk mutta toinen, kolmas ja neljän väli on 2v2kk-2v6kk. Hyvin pärjäät. Tämä on enemmän luonne kysymyt kun ikä kysymys.

Meillä lapset eivät ole olleet mustasukkasia vaan aina aivan ihastuksissaan vauvasta niin tytöt kuin poikakin. Kaksi vuotiaan voi kivasti ottaa mukaan vauvan hoitoon hän onneessaan vie vaippaa roskiin, hakee puhtaan pussista tai tuo pyllypyyhettä pestessä. Imetyksen aikana voi isommella lukea kirjaa tai meillä on kyllä riittänyt että istun ja katson lasten leikkiä kun imetän. Kaksi vuotiaat tytöt kävelevät hyvin jo rattaiden viertä puistoon ja kauppaan. Pojisita en uskalla sanoa ainakaan meidän poika ei suostunut kävelemään metriäkään asian ratkaisi seuraavana vuonna pyörä. Eli ekan vuoden kannoin vauvaa liinassa vähän pidemmät matkat ainakin toiseen suuntaan toiseen suuntaan pakotin pojan kävelemään.



Kaksi vuotias on kuitenkin jo aika iso ja monessa asiassa jo omatoiminen osaa syödä itse, tykkää vähän jo harjoitella pukemista ja riisumista itse vaikka siihen aikaa kuluukin jos antaa lapsen itse tuhertaa vaatteiden kanssa. Osaa etsiä tavaroita (ota paita siitä tuolilta) ymmärtää hyvin puheen ja osaa itsekin kertoa jo asioitaan jne. Kaikki nämä tietenkin on yksilöllisiä toinen on innokas pukemisesta toinen muistaa tarkaan mihin jätti mehumukin...



Aivan varmasti pärjäät kaksi vuotiaan ja vauvan kanssa hyvin se uhmakin tulee pahimmillaan yleensä vasta n.3v joten ehdit vauvalle opettaa päivärytmin ennen kun isompi alkaa pistää vastaan kaikkea tekemistä. Onnea ja pitkää pinnaa sitä tarvitaan aina lasten kanssa =).



nuttu

Omilla lapsillani on se vajaa 1v11kk. Isompi oli hyvin omatoiminen, ennen vauvan syntymää, mikä oli oikeastaan hämäävää. Hänet tavallaan kyllä prepattiin, ei tietoisesti, mutta kuitenkin omatoimiseksi aikaisin. Mutta käytännön toteutus on sittne ollut ihan eri.



Pukeminen ja mikään ei onnistunut vauvan tulon jälkeen. Vaati äitiä auttamaan. Ja vain äiti on kelvannut pitkän aikaa kausittain. Eli taantumista joka saralla. Kävelystä vierellä ja pyöräilystä taas, meillä ei olisi pärjätty ilman tuplia. Vaikka esikoinen on jaksanut pienestä kävellä paljon, niin kyllä se uhmaikä ja mustasukkaisuus on painaneet päälle, ja jalkoihin.



Vauvastakin riippuu pärjääminen. Meillä on ollut maitoallerginen, koliikkinen, ei syö tuttia eikä tuttipulloa. Ei ole voinut jättää paljon hoitoon, yhtään yötä en ole ollut vieläkään pois (ja 19kk pienempi).

Ei sillä, että varsinkaan alussa olisin edes kaivannut, nyt pikkuhiljaa vasta. Parin tunnin poissaolot ovat riittäneet.



Nukuttamiset on sitten asia erikseen ja kyllä 2v alkoi jo uhma nostaa päätään. 2.5v kun jätettiin tuttipullo pois, se pärähti täysillä päälle, ja nyt kun ikää on 3.5v, se alkaa hieman helpottaa, tai muuttaa muotoaan sellaiseksi, että aletaan pärjätä, ja lapsikin ymmärtää jo neuvottelemisen päälle.



Yöt voi olla hankalia, jos esikoinenkin valvottaa. Me ollaan nukuttu ajoitatin kaikki samassa perhepedissä, esikoisella on ollut oma sänky, mutta kauhukohtaukset, painajaiset, mustasukkaisuus, ja äidin kaipuu ja kipeät jaksot kaikki ovat tuoneet lapsen viereeni lopulta. Parempi että saadaan nukuttua edes jotenkin, kun että jääräpäisesti pidetään kiinni jostain sänkyjärjestelyistä.



Ja päivällä taas, riippuu taas niin lapsista, mutta meillä voi laskea yhden käden sormilla ne päivät 1.5 vuoden ajalta, kun lapset ovat nukkuneet päiväunia yhtäaikaa, varsinkin nin että olisin itse voinut nukkua samaan aikaan (autossa ajoa ja lenkkeilyä niin että lapset nukkuu rattaissa ei lasketa) Ja pienempi ei tietenkään koskaan ole nukkunut pätkäunia enempää. Ainut hyvä tästä on ollut se, että ovat sentään yöunet sitten nukkuneet pidemmät, vaikkakin öisinkin on herätyksiä ollut ja on yhä.

Ollaan miehen kanssa saatu edes vähän omaa aikaa, ja parisuhdeaikaa iltaisin, jos on vielä jaksettu valvoa tunti tai pari. ;)



Vauvan liikkumaan ryhdyttyä vasta mustasukkaisuus tuli päälle kunnolla. Koko aika ovat tappelemassa ja itkemässä kun toinen vie toisen lelut kädestä tai sotkee leikit, tai jotain, saa olla vahtimassa haukkana. Pahin vaihe oli ehkä tuo 6kk - 1.5v...



Ja paljon muuta, mikä nyt ei liity tuohon ikäeroon varsinaisesti.



Nyt alkaa helpottaa meillä, lapset alkaa viihtyä ja leikkiä keskenään paremmin ja ovat kuin paita ja peppu. Halailevat myös toisiaan, ja tykkäävät selvästi ja kaipaavat jos toinen on poissa. Ikäero on myös ihanteellinen siinä, että pienempi oppii valtavasti isommalta, ja toisaalta isompi voi leikkiä pienemmän kanssa, ja ainahan sisaruksilta saa paljon vastavuoroisesti. Ja vauva-aika menee nopeaan ohi. Vähän liiankin nopeaan... ;) Meidän esikoinen 3.5v nyt on ruvennut puhumaan, että äiti laita sunkin mahaan uusi vauva kasvamaan. Minä haluan pikkusiskonkin...



Neuvoni onkin, että älä odota mitään, vauva ratkaisee, millainen hän sitten on. Ja älä varsinkaan yritä opettaa ja prepata esikoista liikaa. Anna hänen pikemmin olla pikkuisempi kuin onkaan, jos ja kun hän niin haluaa. Pue ja syötä, niin asiat sujuu paljon paremmin ja jos hän itse pukee ja syö ja auttaa paljon, niin kehuja tietysti, mutta ei sais pakottaa. Ja omaa aikaa ja jaksuja sinulle itsellesi tietysti! :)

Esikoisen ja keskimmäisen välillä oli 1v10kk väli veljekset on tulleet hyvin toimeen leikkii keskenään jne. Sillon kun keskimmäinen ilmoitti tulostaan niin esikoinenkin oli kotona ja esikoinen oli kotona koko vauva vaiheen ku mun mielestä 1v10kk vanha lapsi oli liian nuori tarhaan.. Keskimmäinen syntyi keskosena viikoilla 23+1 helppo lapsi muuten mutta yöllä valvotti heräili puolen tunnin, tunnin välein..

Keskimmäisen ja kuopuksen ikäeroksi jäi vaan n. 11kk. kuopuskin syntyi keskosena rv. 27.. Tällä hetkellä vanhemmat lapset on päivisin tarhassa ja mä n. 4kk tytön kanssa kotona.Kotona ollessaan isoveljet hoitaa pikkusiskoa syöttää paijailee varsinki esikoinen on innokas hoitamaan kuopusta.. Vaikka olin sillon esikoisen kohalla sitä mieltä että 1v10kk vanha on liian nuori tarhaan niin nyt keskimmäinen 1v3kk on tarhassa.. Keskimmäinen viihtyy hyvin tarhassa välillä itketään äidin ja isän perään, mutta muuten viihtyy ihan hyvin..



Nyt toi kuopus tuol itkee niin meen syöttämään...



Kata, Timo 03/04, Noel 01/06 ja Janna 01/07

Hirveestihän se riippuu lapsista, mutta meillä ollut mun mielestä hyvä ikäero (1 v 10 kk). Vanhempi ei meillä ollut vielä kovin omatoiminen, kun vauva syntyi, mutta ei toisaalta kyllä ollut mustasukkainenkaan. Vauva valvotti öisin urakalla ja päivällä jaksaminen oli välillä tiukkaa; mutta sehän ei varsinaisesti ole ikäerosta kiinni. Meillä esikoinen ei ollut silloin vielä ollut kodin ulkopuolella hoidossa, joten oli itsestään selvää että oli kotona kakkosen vauva-ajan. Munkin mielestä hän olisi ollut liian pieni tarhaan ja olisin ressannut vaan enemmän, jos olisi ollut joku ulkopuolelta tuleva aikataulu, jonka mukaan lapsi olisi pitänyt viedä ja hakea päiväkodista. Lasten välille on kehittynyt läheinen kiintymyssuhde ja yhteisiä touhuja on ollut aikas pienestä asti, vaikka ovatkin eri sukupuolta. Se on toisaalta ihan kätevää, että isommallakaan ei vielä ole niin kauheesti pikkutilpehöörileluja tässä vaiheessa, mitä pienempi änkeis suuhunsa. Uhmakausia lapsilla on tasasin väliajoin, joten niiden mukaan on mahdotonta sisaruksia sovittaa. En muista, että esikoisen uhmaiästä olisi mitään erityisiä ongelmia tullut ja ihan kunnon uhmaikä hänellä kuitenkin oli.



Onnea teidän perheelle!

Tuota päivähoitojuttua mietin, kun meidän tuo tuleva isoveikka on ollut hoidossa jo 9,5kk iästä lähtien, lähdin siis töihin heti äitiysloman jälkeen, niin mietin, että missä vaiheessa isoveli jäisi sitten kotiin, kun jään äitiyslomalle uuden vauvan takia. Olen siis ajatellut, että isompi jää kotiin, mutta oisko hyvä, jos olisi vielä hoidossa esim. pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen. Tai ainakin sen synnytyksen ja mun sairaalassa oloajan. Täytyy miettiä... Kivaa kyllä, varmaan kaverukset sisaruksista tulee. Ei vaan oikein osaa ajatella, että mitä 2 vuotiaat tekee, kun tuleva isoveli on vasta 1v4kk. Varmaan tosiaan pystyy kuitenkin ottamaan jo vauvan hoitoonkin mukaan.

ja mielestäni meille tämä ainakin on ollut hyvä ikäero! isommat ovat kuin parhaat kaverit ja nuorin nyt 2v on päässyt " porukkaan" mukaan todella hyvin :) Alkuun esikoinen sai mustasukkasuus kohtauksia kun kakkonen syntyi, mutta ne menivät vain ajan ja kärsivällisyyden kanssa ohi. Meillä ei muuten ole ollut mitään pahoja uhma kohtauksia jne.. Tällä hetkellä haaveena on yrittää kevät vauvaa, ja ikäeroa sitten nuoremman kans tulisi noin 3v. koska meillä tuo 2v. ikäero on ollut niin sopiva, niin en usko vuosi lisää olisi iso ero :)

syntymäpäivissä viikko väliä. Tosi hyvin mennyt alusta asti! Pojat on ku parhaat kaverit ja leikkivät tosi mukavasti yhdessä. Toki välillä tulee riitojakin. Meille on nyt tulossa 3. lapsi ja nyt tulee ikäeroa pienimmän kans 3 vuotta. Se vähän jännittää, kun tämä 3v on parhaassa uhmassaan ja meinaa olla vähän mustiskin... Isompi meillä odottaa vauvaa kovasti ja kysyy joka päivä, että äiti joko menet sairaalaan :-)



P 40+1 ja isoveljet kohta 3v ja 5v

Meidän tytöillä on ikäeroa 2v1kk, " uskallettiin" tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, koska esikoinen on todella rauhallinen. Eli arjen sujumiseen vaikuttaa lasten tempperamentti, ja toinen tärkeä juttu on se, että myös isä osallistuu lasten hoitoon. Meillä esikoinen oli kotihoidossa, koska on ollut koko ikänsä.



tässä jotain mitä mieleen juolahtaa:



-Opettakaa esikoinen nukahtamaan itsekseen, ennenkuin toinen lapsi syntyy, nimittäin päiväunille ja yöunille nukuttaminen on hankalaa, jos sylissä on pieni huutava käärö.



-iltatoimet: meillä mies hoitaa esikoisen illalla, minä hoidan kuopuksen. Toimiva jako varsinkin alkuun, kun vauva viihtyy illat rinnalla



-ruokaa kannattaa tehdä valmiiksi pakkaseen. Mulla tosin ruuanlaitto sujui, kun vauva nukkui pienenä paljon ja esikoinen on tosiaan rauhallinen



-mustasukkaisuudesta: isä voi antaa esikoiselle paljon huomiota leikkimällä tms. Samoin kummit ja sukulaiset kannattaa pyytää huomioimaan esikoista. Meillä mustasukkaisuus tuli vasta myöhemmin eli nyt kun tytöt ovat 1v2kk ja 3v3kk. Jollain tuttavilla pari vuotta esikoista ja vauvaa ei voi jättää yhtään keskenään (esim. wc-käynnin ajaksi) koska esikoinen huitoo ja kurmuuttaa vauvaa...meillä tällaista ei ollut



-parisuhteesta: varautukaa siihen, että ns. yhteistä aikaa ei ole paljoakaan, ellei ole hyvä lastenhoitorinki ympärillä. Jos lapset nukkuvat yhtäaikaa, kannattaa heti hypätä miehen kainaloon ;o)))



-omasta jaksamisesta: välillä omat yöunet jää pieniksi, joten mene aina nukkumaan kun mahdollista! Mun henkireikä on ollut, että mies hoitaa lapsia ja pääsen esim. kerta viikkon omille menoilleni.



-vauvavuosi hurahtaa nopeasti, koita nauttia kaiken hulinan keskellä lapsistasi :) meillä huomattava helpotus tapauhtui, kun lopetin yöimettämisen ja kuopus alkoi nukkua yöt läpeensä 1v1kk iässä...olisi pitänyt lopettaa yöpalvelut jo aikaisemmin ;)