Kerhoilua takana 2kk, lapsi ei viihdy lainkaan. Mitä tehdä?
Lapsella ikää 3v7kk, kotihoidossa ollut ja elokuussa aloitti kerhoilun. Sanoo vaan että ei oo ketään kivoja kavereita. Tädeistä tykkää kyllä. Yhden pojan kanssa ystävystyi, mutta tämä lopetti kerhon. Nyt molemmat 2 x vkossa kun kerhoa on, hän sanoo ettei halua mennä ja että tahtoo lopettaa kerhoilun.
Itsestäni tuntuu että olisi hyvä tavata ikäisiäänkin ja touhuta ryhmässä jotain ohjattua toimintaa. Leikkejä, lauluja, askartelua, liikuntajuttuja ym. Vähän erilaista kuin kotioloissa kumminkin.
Teenkö väärin kun pidän poikaa kerhossa ikäänkuin vastentahtoisesti?
Mitä sinä tekisit? Keskusteltu on lukemattomat kerrat, ei auta. Kun ei tahdo niin ei.
Kommentit (4)
Meillä on poika joka on ujo ja jota en saanut kerhoon nelivuotiaana. Ajattelin, että annan vielä kasvaa. Nyt viime vuodesta viisastuneena aloin jo kesällä pojalle puhumaan, että syksyllä alkaa sitten kerho ja äiti vie sinne ja siellä te leikitte ja askartelette pari tuntia ja sit äiti tulee hakemaan, siellä teidän kanssa on kerhotäti jne. Aika ajoin kerroin pojalle näitä " hokemia" . Ja kun menimme kerhopaikan ohi, saatoin mainita, että tässä on se sun kerhopaikka jne. Eli valmistin poikaani jo ennakolta. Kun itse kerho alkoi, poikaani selvästi jännitti, mutta hän oli selvästi sisäistänyt asian. (tässä kerho on, äiti vie ja hakee, täällä leikitään,askarrellaan jne).
Hyvin jäi kerhoon ja kun ensimmäistä kertaa kerhosta hain niin silmät loistaen sanoi:" oli äiti tosi kivaa" .
Tätä samaa keinoa olen käyttänyt muissa vastaavissa tilanteissa, 5-vuotisneuvola ym. ja ongelmia ei ole ollut.
Kannattaa kokeilla, toivottavasti toimii!
Meidän kuopuksemme on tosin vasta 2v4kk eli aika paljon nuorempi, mutta meilläkin on siis kerho-ongelmia.
Kun kerhoon pitäisi mennä, ei poika haluakaan, mutta kun menen hakemaan häntä sieltä, vastaan tulee iloinen poika joka sanoo kerhossa olleen hauskaa.
Millaisella päällä sinun lapsesi on kun pääsee kerhosta? Onko hän myös silloin ynseä kerhon suhteen, vai onko kerhossa ehkä kuitenkin ollut edes " ihan kivaa" ?
Itse en varmaan pidemmän päälle veisi kerhoon, jos lapsi juuri kerhon päätyttyäkin sanoisi ettei siellä ollut kivaa.
Toisten lasten kanssa leikkiminen on minusta kyllä tärkeää, joten yrittäisin ehkä jotain toista aktiviteettia, vaikka jumppaa tms. johon lapsi menee yksin tai ainakin perhekerhoja + yksin kaverille leikkimään / kaveri teille leikkimään.
Ja ehkä parin kk jälkeen voisi kokeilla kerhoa (ehkä myös toista kerhoa, jos sellainen ylipäänsä on mahdollista) uudestaan?
Minkälainen lapsesi on luonteeltaan kavereiden kanssa? Onko muita kavereita kuin kerhossa? Olisiko mahdollisuutta treffata vaikka kotioloissa jonkun kaverin kanssa? Näin voisi joku suhde syventyä ystävyydeksikin ja kerhossa olisi kivempaa.
Meillä tyttö aloitti kerhon alle 4v:na ja ihan alku meni hyvin, sitten tuli pieni haluttomuus kun ei ollut kavereita- niin tyttö sanoi. Meni kuitenkin ohi, kun tutustui kerhossa oleviin tyttöihin ja sai heistä paremmin kavereita. Tässä oli vain pientä alkukankeutta, kun tyttö ei ollut niitä aktiivisimpia. Lisäksi joillakin oli jo kaverisuhteet edelliseltä vuodelta luotuna, mutta kun kerhosta lopetti muutama vanha lapsi ja uusia aloitti, pääsi tyttö enemmän samalle viivalle ja ystävystyi.
Nyt syksyllä pian 5v tyttö jatkoi kerhoa, mutta lapset ovat taas osittain eri (onneksi paljon samojakin) ja eri päivinä eri lapset. Nyt käy kahtena päivänä todella mielellään, kun on kavereita. Mutta yksi päivä on sellainen että sanoo ettei aina välittäisi mennä kerhoon. Tänä yhtenä päivänä on vain kaksi muuta tyttöä, joita tyttömme ei tuntenut ennestään. Ja pahaksi onneksi nämä kaksi ovat vauvasta asti toisensa tunteneet perhetuttujen tytöt. Näillä kahdella on tiivis yhteys ja leikkivät yhdessä. Tyttömme pääsee kyllä mukaan, mutta on jotenkin se " ulkopuolinen" leikeissäkin. Toisaalta ymmärrän tämän. Ja tyttö ei sitten niin hyvin viihdy kun ei todellakaan sinä päivänä ole hänen omia kavereitaan.
Eli, myös tänä syksynä aloitettiin kerho, mutta nyt hän itkee ihan mahdottomasti enkä saa häntä enää sinne ollenkaan..Eka kerralla sain hänet sisälle (jäin eteiseen) ja puolen tunnin päästä hän juoksi kauhuissaan ulos. Sain hänet vielä takaisin eväiden ajaksi, mutta siihen se jäi. Sen jälkeen joka kerta kun olen maininnut kerhon, alkaa sydäntäriipaiseva huuto. Hän on liioin ollut kotihoidossa ja luonteeltaan hirveän rauhallinen ja ujo, mutta minustakin olisi mukava kun hän saisi kavereita ja oppisi askartelemaan yms.
Olen ajatellut antaa " pölyn laskeutua" ja tarjota kerhoa taas vuodenvaihteen jälkeen. Toivon, että kun hän kasvaa, hän alkaa kaivata kavereita ja " isojen tyttöjen juttuja" , jos se kerhoonmeno olisi sitten helpompaa. En tiedä, mikä on oikein ja mitä tehdä, mutta minusta tuntuisi kauhealta jättää hänet sinne itkemään! Pelkään, että hän luulee minun sitten jättävän milloin minnekin.. Käymme kyllä perhekerhossa ja leikkipuistossa, mutta päiväkerho olisi jotenkin niin hyvä juttu!
Hän on muuten mielestäni älykäs tyttö, tuntee kirjaimia ja osaa sanoa kellosta missä on pitkä ja lyhyt viisari yms., mutta ei tunnu kaipaavan vielä tälläistä toimintaa! Osaa kyllä leikkiä muiden kanssa ja on mielestäni ihan empaattinen, joten " tämä muu kehitys" on mielestäni ihan ok!Hän vain viihtyy omissa oloissaan eikä pidä siitä, jos on paljon meluavia lapsia ympärillä..
Olisiko jollain siis hyviä vinkkejä rohkaisuun ja houkutteluun, minulta ne ovat jo loppuneet... =(