Millaista " laatuaikaa" 2-4 kk vauvan kanssa?
Tervehdys helmisten lisäksi tammikset ja maalikset jne.!
Olen mietiskellyt, mitä n. 2-4kk vauvan kanssa voi & kannattaisi & jaksaa tehdä silloin, kun vauva on hereillä eikä syö tai vaihdeta vaippaa?
Näitä tunteja on kuitenkin aika paljon päivässä ja välistä tuntuu huonolta äidiltä, epäilen ettei meillä puuhastella ja aktiivisesti seurustella vauvan kanssa tarpeeksi.
Meillä kohta 3kk:n kanssa päivään kuuluu lähinnä seuraavat: vauva istuu keinussa tai sitterissä ja leikkii itsekseen siinä roikkuvilla leluilla tai katselee ympärille, minä toki juttelen lähistöllä ja välillä koskettelen - varmaan melkein pari tuntia tätä päivässä - sitten leikkimatolla (sohvalla) huiskii ja juttelee yksin tai sisaruksen / vanhemman seurassa seurustellen tai leluja heilutellen, jotain pientä " jumppaa" vanhemman avustuksella välillä myös, ehkä enin osa hereilläoloajasta on tätä, nukahteleekin siihen.
Sylissä pitoa ilman että imetetään on vähemmän, koska vauva ei siinä kovin pitkään viihdy, eikä pidä liinoista tai repuista, ja kanniskelu on aika raskastakin. Ehkä kerran päivässä " tanssitaan" lastenlauluja jonkin aikaa, eli vauvaa sylissä heilutellen.
Mitä muuta voisi vauvan kanssa tehdä? Pitäisikö vauvan olla suurin osa hereilläoloajasta sylissä?
Jaetuista päiväohjelmista ja vinkeistä etukäteen kiitollisina Sporttari ja tytteli
Kommentit (3)
Ompunäiti rohkaisusta : ) Näin se taitaa esikoisen kohdalla olla, miettii liikaa miten voi edistää tai estää vauvan kehitystä ja hyvinvointia. Kohta onkin jo aika stressata siitä, ettei itse valmista soseita ; )
Hauskaa yhteistä laatuaikaa vapun merkeissä vauvoille, taaperoille ja vanhemmille!
Hei!
Meillä kohta 5 kk:n ikäinen poika ja alussa mä mietiskelin samoja juttuja. Mutta jostain oon lukenut että vauvakaan ei jaksa kuin muutamia minuutteja aktiivista vuorovaikutusta kerrallaan, ja se jos vauva haukottelee tai kääntää pään pois voi olla merkki väsymyksestä. Sitten hoitajan pitäisi odottaa ja antaa lapsen itse tehdä aloite uuteen vuorovaikutukseen.
Tietysti tilanteet ja lasten luonteet vaihtelee eikä tuollaisia ohjeita pidä ottaa ainoana oikeana totuutena. Vauva kuitenkin oppii koko ajan uutta valtavalla tahdilla ja hänen täytyy myös saada " sulatella" opittua. Kyllä aikuinenkin väsyy jatkuvasta vuorovaikutuksesta!
Itsekseen touhuaminen on ihan hyväksi vauvalle, kunhan päivässä on myös vuorovaikutusta tarpeeksi. Kyllä minusta ainakin kuulostaa että vietät aivan tarpeeksi aikaa yhdessä lapsesi kanssa.
Tulipa sekava viesti, mutta pointti on kuitenkin se, että lapselle tekee hyvää viettää aikaa välillä myös yksin, kuitenkin äidin lähellä.
Hei!
Minulla on jo 2-vuotias taapero, mutta kirjoituksesi toi elävästi mieleen hänen vauva-aikansa. Minä stressasin itseäni ihan liikaa juuri noilla mietteillä. Olin lukenut aika paljon vauvan ja äidin/isän varhaisesta vuorovaikutuksesta ja saanut jotenkin sellaisen (väärän) käsityksen, että vauvan kanssa täytyy olla k o k o a ja n vuorovaikutuksessa; leikkiä, jutella, laulaa jne. Mutta sehän on aika uuvuttavaa eikä edes totta!
Nyt ajattelen, että hyväksi vuorovaikutukseksi " riittää" ihan normaali, tavallinen, luonteva oleminen vauvan kanssa - ts. juttelu ja helliminen hoitotilanteissa, sylissä pitäminen, se, että vauva seurailee vaikka sitteristä käsin kun äiti laittaa ruokaa jne. Jos vauva leikkii itsekseen ja on tyytyväinen, on sekin hänelle tärkeää omaa tekemistä ja olemista. Tietysti syystä tai toisesta tyytymättömämpi / rauhattomampi vauva tarvitsee sitten enemmän syliä ja läsnäoloa, joten tarpeen mukaan.
Toisaalta ei varmaan ole mitään haittaa " aktiivisesta" äidistä, joka laulaa ja leikkii paljon enemmänkin. Itse aloin kuitenkin väsähtää, eikä oleminen vauvan kanssa tuntunut enää luontevalta. Summa summarum: älä stressaa liikaa asialla, vauvalle kaikki turvallinen oleminen on " laatuaikaa" , olkaa vaan just niin kuin tuntuu hyvältä ja luontevalta!
t. Ompunäiti ja tyttönen 2v sekä pikku2 38+3