Onko teidän perheen lapsiluku jo täynnä?
Vai voiko noin edes oikeastaan sanoa.. Parisuhteessa elävät terveet aikuiset voivat saada iloisia yllätyksiä vaikka perhettä olisi kuinka suunniteltu. Olen miettinyt paljon viime aikoina miten perheen arki muuttuu esim. kolmannen tai neljännen lapsen jälkeen. Mikä olisi järkevä vaihtoehto? Jos nyt oletetaan kuitenkin että ehkäisy ei petä ja asiat kulkee suunnittelun mukaan.
Meidän tilanne on se että meillä on 2 ja 3 vuotiaat lapset ja minä olen kotona lasten kanssa. Mieheni on töissä omassa yrityksessä ja tienaa ihan hyvin, joten minun ei ole pakko edes palata töihin. Haluaisin kovasti kolmatta lasta ja joskus on miehen kanssa puhuttu neljästä lapsesta mikä olis ihan ok. Mieheni kuitenkin sanoi että pitäisi nyt odottaa vuosi ennenkuin alettais yrittämään, vauvan synnyttyä nuorinkin olis sitte jo 4 vuotias mikä vois helpottaa arkea, vai kuinka?
Kommentit (9)
Odotan nytten toista lasta 3 ikäerolla esikoiseen ja sitten kahteen saa jäädä. Ensin meillä oli suunnitelmissa 2-3 lasta mutta kun esikoinen syntyi niin ajateltiin että yksi lapsi on paras. Kuitenkin muutettiin maalle ja ajateltiin että yksi kaveri vielä meille mahtuisi ja että poika tarvitsee sisaruksen. Joten sitten kun vauvakuume iski tuossa kun poika oli alle 2 vuotta niin tarkasti mietittiin että kyllä vielä toinen lapsi kai jaksetaan hoitaa. Muutettiin kolmioon ja ajteltiin että lapset saavat jakaa huoneen keskenään. Nytten olen rv 28+1. Kaikki hokee että kyllä vielä tehdään kolmas tai neljäskin kun näin nuoria ollaan mutta ollaan nyt 100% varmoja että kahteen jää. Jos tulee vahinkolapsi niin aborttiin en pysty joten sitten olisi pakko ottaa vastaan mutta muuten ei haluta kyllä enempää. Tämä toisen haluaminen oli tosi tarkka päätös koska jo yhden lapsen hoitaminen on mielestäni rankkaa ja haluan vain pienen perheen. Lisäksi me saamme tosi vähän hoitoapuja sukulaisilta niin pitää tehdä vain sen verran kun jaksaa hoitaa. Joten vaikka vauvakuume iskisi niin päätös on ehdoton. Kahteen lapseen saa jäädä. Uskon että jokainen haluaa niin paljon lapsia kuin pystyy hoitamaan mutta silti aivan liian monet tässä ihan lähipiirissäni saavat ns.kroonista väsymystä koska ovat halunneet liian monta lasta ja liian pienellä ikäerolla. Itsekkin pelkään miten jaksan jos toisesta tulee vaikea vauva. Aina pitää valmistautua silleen että tuleva vauva voi olla tosi raskas hoitoinen.Toinet jaksavat hyvin esim. 10 lasta ja toisten kannattaa jättää siihen 1-2. Itse en olisi antanut vauvakuumeelle periksi ellei ratkaiseva tekijä olisi ollut tämä että yksi sisarus on hyvä olla. Odotan uutta vauvaa innolla ja rakastan häntä jo todella paljon mutta uskon että kahden lapsen äitinä olen varmaan todella väsynyt ja ellei kyseessä olisi toinen lapsi niin en olisi uskaltanut.. Uskon että kaksi lasta on meille hyvä ja sitten esikoinen saa kaverin ja minä vielä kerran kokea sen vastasyntyneen nyytin ja saadaan toinen lapsi. Näin meillä....
Kaksi lasta on nyt perheessämme.Syntyneet 2003,sekä 2005.Minulla on hormonikierukka,jonka kesto on 5v:tta.2010 Harkitaan tuleeko perheeseemme iltatähteä,vai otanko vain uuden 5:n vuoden ehkäisimen tms:n.4 on ollut jossain vaiheessa haave,mutta jäänee haaveeksi.
Meillä vasta yksi taapero (2v8kk) ja tarkoitus on koko ajan toisen " saaminen" . Meillä se vaan on saamista ei tekemistä eli toivon että toinen vielä tulee. Sitten ehkä lapsiluku on täynnä koska oma ikäni tulee mielestäni täyteen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Mies tyytyisi kyllä kahteen.
Meillä on nyt kolme lasta. 11v, 5v ja 3v. Toisaalta tekisi NIIIN kovasti mieli hankkia vielä yksi lapsi, mutta... Toisaalta tuntuu, että näin on ihan hyvä. En kuitenkaan millään malttaisi luopua kaikista meidän vauvatavaroista, jos kuitenkin... Kaikkein suurimpana houkuttimena tässä " vielä yksi lapsi" -asiassa on se, että kaikki lapsemme ovat poikia. Olisi niin ihanaa, jos meille tulisi vielä se tyttökin... Mutta pääasiassa täytyisi tietenkin siis haluta lapsi ja sitten ihanasti yllättyä siitä, kumpi hän olisi. Tämä on oikeasti sellainen asia, että pohdin sitä lähes päivittäin. Mitä tehdä? ;)
mikäli se vain meistä on kiinni. Meillä on poika 2,7-vuotta ja toinen on tulossa syksyllä (ikä eroksi tulee 2,10v.). Haluan vielä ainakin yhden lapsen tämän pienikaisen jälkeen ja mahdollisesti kaksikin, aika näyttää... Olemme vasta 23-vuotiata, että vaikka nyt haluaisimme pitää vähän pitemmän tauon ennen seuraavaa vauvaa (mitä en oikeen usko), olisimme silti vielä nuoria ja voisimme hankkia ne kasi iltatähteä...
Aika näyttää montako lasta meille suodaan ja mitä elämä tuo tullessaan. Nyt haaveissa olisi ehkä se neljä lasta. :)
Muilla vastanneilla oli väh. kaksi lasta tai toinen ainakin tulossa, joten tässä yksi erilainen. :) Meillä on yksi lapsi ja siihen jää. Ennen ajattelin, että totta kai se on se " perinteinen" kaksi lasta, mutta niin se mieli muuttuu. Tuntuu, että vauva-aika oli niin rankkaa, ettemme kumpikaan mieheni kanssa jaksa sitä uudelleen, kun silloin olisi vielä taapero huomioitavana. Lapsemme ei varmaankaan ollut edes mitenkään super-vaikea pikkuvauva, mutta poikamme sekoitti " täydellisen" maailmamme kokonaan (joo-o, on se kumma, etteivät asiat pysy ennallaan, kun taloon tulee vauva :DDD) ja siihen olemme toki jo tottuneet, mutta se, että toinen lapsi tulisi ja pistäisi taas totutut kuviot sekaisin, ei houkuttele.
meillä itsellä on jo liikaa ikää hankkia enempiä lapsia, hyvä kun ei olla jo eläkkeellä itse kun ovat rippikoulussa...
Meillä loppuvuodesta 7v, loppuvuodesta 5v ja nyt reilu 1v lapset (ja molempia sukupuolia löytyy). Itse olisin halunnut neljä lasta (alunperin kahden " sarjoissa" ), mutta mies ei halua enää yhtään enempää- kolmaskin oli aika harkinnan alla aikoinaan. Eli meille ei siis tule enempää lapsia. Miehellä on näiden lisäksi yksi (ei montaa vuotta täysi-ikäisyydestä) edellisestä suhteesta, eli aikasen monta lasta.
Ihme ja kumma enää minulla ei ole edes hirveätä kaipuuta siihen neljänteen lapseen, jonka lukumäärän ajattelin että vielä jaksamme ja jokainen saisi omaa huomiotaankin (kunhan eivät kaikki olisi ihan putkeen pienellä ikäerolla)- mutta olisi kuitenkin aika yläraja lapsiluvussa. Kaipa tuo miehen selkeä asenne laittoi minutkin sopeutumaan tilanteeseen ja näin on nyt hyvä. Perustelut taitavat mennä tuohon taloudelliseen puoleen, ei tarvitse vaihtaa autoa ja kolmen lapsen kanssa on mahdollista tehdä paremmin asioita kuin neljän jne.
Sen verran olen kuitenkin miettinyt että jos vahinko tulisi, ottaisin lapsen vastaan kuitenkin ilomielin. Toisaalta en usko että vahinko olisi kovin todennäköinen meillä (minulla kun näyttää riittävän suht pienikin ehkäisyteho, kuten pillerit vaikka osa unohdettu ottaa, imetys ja lapset on tehty kyllä yrittämällä).
Nyt tuntuu ettei meille enää lapsia tule, vaikka vannomatta paras tietysti.. :o)
Näin jälkeen päin ajatellen, kun pieninkin alkaa olla jo vähän isompi eikä vauvoja talossa ole, niin on tietysti rankkaa kun on monta pientä lasta, mut toisaalta kertarytinällä sitten ovatkin jo isompia ja elämä paljon helpompaa. Itsestä tuntuu, että olen jo sen verran mukavuuden haluinen, etten ehkä vauvaa " jaksaisi" . Meillä kuitenkin viimeisen 7 vuoden aikana ollut koko ajan vähintään yksi alle 3 vuotias (" pahimmassa" tapauksessa 2 alle 2 vuotiasta), tuntuu ihmeelliseltä että pian näin ei ole - ja kääk, hoitovapaa loppuu! :o)