Pian 1,5 v läpsii ITSEÄÄN, ja kovaa
Meillä on syntymästään saakka varsin temperamenttinen pian 1,5 v lapsi. Muiden läpsiminen tuli kuvioihin muutama kukausi sitten ja ei ole enää niin " pinnalla" - onneksi. Ei ollut nähnyt kenenkään muun tekevän moista. Harmistumistilanteissa etenkin äidin läpsäisy, suorastaan hakkaaminen, tuntui lapsesta luontevalta. Tämä tuntuu aika luonnolliselta, onhan kyseessä vielä huonosti sanallisesti itseään ilmaiseva lapsi ja ilon ja surun tunteet tulevat pintaan niin kokonaisvaltaisesti. Lasta on kielletty jokaisen läpsyn kohdalla.
Nyt pinnalla on lapsen itsensä läpsiminen! Posket on punaisina monta kertaa päivässä, lapsella siis. Taapero läiskii itseään harmistumistilantaissa ja joskus myös huomiokipeinä hetkinä. Omasta mielestäni tämä on verratavissa joidenkin pään lattiaan haakkaamiseen. Sitä meillä ei ainakan toistaiseksi harrasteta.
Tämä lapsen itsensä läiskiminen on siis täysin itseopittua (ei ole nähnyt kenenkään niin tekevän) ja varsin koomisen/huomiotaherättävän näköistä. Kuulostaako teistä ihan hmm, no normaalilta? Onko kenenkään muun lapsella vastaavaa käyttäytymistä? Sain niin paheksuvan kommentin korviini, että tuli mieleen kysyä täältä palstalta. =)
Kommentit (6)
Kohtalotovereita =) Meidän 1v 6kk neiti on alkanut läpsiä itseään kasvoille. Ei tosin kauhean kovaa, mutta kuitenkin. Juuri edellämainituissa tilanteissa. Luulin sen liittyvän mieheni ja minun eroon, mutta ehkä kuuluukin ikään?
Toivon hartaasti, ettei kyse ole mistään muusta, kuin ikäänkuuluvasta kehityksestä ja vaikeudesta käsitellä tunnetiloja (etenkin niiden muutoksia).
Onkohan paras tapa olla huomioimatta lapsen läpsimistilannetta vaiko nätisti kieltää? Lapsi katsoo suoraan, syvälle silmiin ja aloittaa hurjan oman naamansa läpsimisen. Tulee lähelle ja hakee huomion. Kuulostaa kurjalta - näky tosin on osittain koominen ja pokassa on etenkin vierailla pitelemistä. Nauraminen nyt on varmaan kurjin tapa reagoida.
Kiitos muutamasta vastauksesta!
Meillä tyttö harrasti itsensä läpsimistä tuossa iässä, jos kiellettiin jokin asia tai ei saanut huomioita. Jos sanottiin ei, läpsi vielä enemmän. Eli parhaiten tepsi se, että ei huomioitu koko asiaa. Kun läpsi itseään, ei edes katsottu sinne päin, vaikka ei se kivalta tuntunut. Lopetti sitten suht pian, kun huomasi, että ei saanutkaan kaipaamaansa huomiota. Ja tämä vaihe meni siis ihan itsestään ohi. Tyttömme osaisi tuossa vaiheessa jo puhuakin paljon, mutta sillä ei ollut vaikutusta asiaan. Nyt tyttö on kaksi vuotta, ei läpsi itseään, mutta uhman myötä tullut taas vanhempien läpsiminen kehiin.. :-( Tuntuu olevan lapsille luontainen tapa ilmaista suuttumusta, koska ei meidänkään tyttö mallia tähän ole mistään saanut. Nyt sitten jäähyt käytössä ja keskustellaan läpsimisestä.. Olikohan uusin Kaksplus, josta luin, että vasta 3-vuotiaana lapsi pystyy hallitsemaan itsensä, ettei lyö muita!? Tämäkin varmaan yksilöllistä ja lapsesta riippuvaa.
ja lapsi (poika) 1 v 7 kk. Lapsi läpsii itseään tai hakkaa päätä lattiaan, kun on huomionkipeä/ vihainen/ turhautunut. Välillä tuntuu siltä, että lapsi ei ymmärrä, että " henkinen" pahoinvointi riittää ja silloinkin saa tulla lohdutettavaksi, vaan ensin hän satuttaa itseään ja sitten huutaa ja tulee syliin.
En minä ainakaan ole yhtään huolestunut...
...en tiedä, mikä olisi oikea tapa. Itse otan usein lapsen syliin, jos tämä on kovin surkean oloinen, mutta en anna periksi alun perin harmistumista aiheuttaneissa asioissa (tyyliin sisään tuleminen, jonkin asian kieltäminen). Sitten yritän selittää tyyliin, että " nyt sinua harmittaa, kun äiti laittoi laatikon kiinni, mutta sieltä ei saa ottaa mausteita" . En tiedä, olenko liian pehmo, sillä lapsi on viime aikoina kehittänyt ärsyttävän tekoitkun saadakseen äidin huomiota (vaikka voisin kyllä antaa sitä ilman itkuakin).
Meillä alkoi noin 1v 4kk itsensä läpsiminen, ei tosin pään alueella vaan vatsaan. Nyt (1v7kk) se on hävinnyt itsekseen.
Läpsiminen liittyi tilanteisiin, joissa häntä kiellettiin. Läpsi äitiä, isää ja itseään. Nopeasti jäi pois äidin ja isän läpsiminen, itsensä lyöminen jäi kuvioihin.
Mutta itsekseen siis katosi, emme kiinnittäneet siihen huomiota. Huomiotahan lapsi sillä käsittääkseni hakee.
Pauliina