2v pojan nukkumaan meno ON HANKALAA. neuvoja.
siis poikani on nyt hieman päälle 2 vuotias.
muuten asiat ovat mielestäni mallillaan, mutta nukkumaan menot on hirveitä D=.
siis hän nukkuu yöllä n 10+ tuntia, ja päiväunia n 1.5h.
ongelma tulee vastaan, kun MINÄ laitan poikaa nukkumaan. miehelläni ei tule vastaan taas minkäänlaisia ongelmia ://. hän vain vie pojan sänkyyn, silittää vähän aikaa ja poika nukkuu.
minä yritän toimia samoin, vaan poika saattaa potkia, pyöriä, hyppiä, riehua, karjua jopa 2.5 tuntia ennen kuin nukahtaa, JOS edes nukahtaa :(. sängyssä ei pysy hetkeäkään paikoillaan. olen yleensä hänen vieressään sängyllä, mutta tällä ei ole mitään vaikutusta. en saa näin poikaa rauhoittumaan. en silittämälläkään. enkä laulamalla.
olen kokeillut melkein kaikkea mitä mieleen juolahtaa. en puhu enää, kun olen hyvät unet toivottanut, pidän vain huolen että pysyy sängyssä (mikä on äärimmäisen hankalaa). yleensä luenkin ennen unillekäyntiä satua tms.. on myös vähän vaikeaa välillä upottaa aikaa ainoastaan tähän asiaan se pari tuntia kun meillä on toinenkin lapsi, 7 kuukautinen tyttö, joka vaatii paljon huomiota.
mustasukkainen ei poika ole pahemmin ollut. enkä oikein usko, että tämä voisi sellaisesta johtua, sillä tätä on jo kestäny puolitoistavuotta! ja annamme välillä jopa enemmän huomiota hänelle kuin pikkusiskolle. ja kun saan kotiin apua, saatan lähteä vain pojan kanssa jonnekkin. olen yrittänyt kaikki tällaiset seikat karsia. en myöskään raivoa ja karju. tottakai joskus korotan ääntä, mutta luulenpa että tätä on joka ikisessä perheessä :/. pidän kuria, mutta maalaisjärkeä käytän, en mielestäni nipota pikkuasioista. pidän myöskin tarkasti kiinni päivä rytmistä, sillä olen kuullut että se saattaa auttaa tämmösiin juttuihin... toistaseks ei oo auttanu :(.
muissa asioissa poika tottelee loistavasti! potalla jo käydään, ja puhetta tulee, motoriikka on hyvä jne... syö hyvin, iloinen muutenkin ja reipas. mutta TÄMÄ YKSI ASIA,
mitä ihmettä minä teen?????
kellot kilisevät korvissa, kun mies opiskelee nykyisin työn lisäksi ja käy muutaman päivän opiskelureissulla helsingissä pari kertaa kuussa, muuten jaksaisin hyvin muksujen kanssa, mutta tämä ongelma imee mehut välillä.
neuvoja otan vastaan jos niitä suinkin vain löytyy! kiiiiitos etukäteen.
Kommentit (9)
että mistä se johtuu..
Äidille on turvallista raivota, äiti on aina läsnä ja turvallinen.
Isiä näkee harvemmin kun on töissä ja opiskelee eikä lapsi silloin uskalla hänelle raivota.
Meillä on myös nuo puuduttavat iltarutiinit käytössä... ja silti nukuttamiseen menee parhaassa tapauksessa pari tuntia!
Meillä ollaan kahdeksalta sängyssä, silloin tällöin voi hetken aikaa olla satukasetti/musiikkia tms.
Olen lopettanut nyt kahden kuukauden yrittämisen jälkeen vieressä olemisen, silittelyt ja kaiken muun, koska näitä konsteja käytettiin yli kuukausi eikä mitään tehoa ollut.
Meillä esikoinen on 7 vee ja tämä nuorimmainen 2 vee... isomman pitäisi saada jo unirauha viimeistään klo 21. Vaikea nukahtaa kun toinen sinkoaa sängystä aivan taukoamatta pois...
Olen suurinpiirtein kolmen metrin päästä ovelta, joka on aina raollaan (koska suljetusta ovesta tulee mieletön huuto ja raivari), katselen telkkua sivusilmällä samalla kun käyn tosiaan taluttamassa kuopuksen takaisin sänkyyn.
En selittele mitään vaan sanon, että nyt nukutaan, on yö.
Meillä tosin ei edes isä saa nassikkaa nukkumaan/rauhoittumaan.
Päiväunet sujuvat loistavasti ilman minkäänlaisia sänkyyn saattamisia tms.
Olen jo ajatellut matkasänkyn takaisin ottamista käyttöön.. tosin se ei taida olla kovin viisasta ottaa takapakkia?
Olen todella uupunut tähän rumbaan, töissä pitäisi jaksaa käydä ja kaksi tuntia illasta on iso pala kun kotitöitäkin pitäisi vähän tehdä... tai nauttia omasta rauhallisesta hetkestä!
Neuvoja kiitos :)
Olet hyvin panostanut tuohon pojan omaan aikaan jne. Mietin vaan onko ongelma, että isä ei ole nukuttamassa joka ilta? Koska sitä kannattaa käyttää mikä toimii. Miksi rasittaa ketään ylenmääräisesti? Nukkumaan meno asiat helpottuvat kuitenkin kummasti lähempänä 3v.
Puuduttavat rutiinit ovat toinen juttu, mikä auttaa. Ei tosin välittömästi, vaan parin viikon aikavälillä.
Auttaisiko avonainen ovi, yölamppu tai unikaveri?
Viltsu05: olenkin ajatellut että aikaa myöten menee varmaan ohi. nyt meni tunti. mikä parasta, MOLEMPIEN KANSSA. yleensä tyttö nukkuu jo 20.00. nyt molemmat nukahti 21.30. olin huoneessa koko ajan. silitin esikoista ja keinutin tyttöä. huh. mies parasta aikaa helsingissä opiskelemassa.
Nupukki:
meillä aina mies nukuttaakin pojan kun on kotona, kun ei siitä mitään tule jos minä yritän :/. onnekis on sellainen mies joka panostaa lasten hoitoon, en ois muunlaista huolinutkaan ;D.
kai se on vaan purtava hammasta ja odottaa.
sitä vaan aina miettii, että tekeekö ITSE jotankin päin honkia.
se jo tosiaan lohduttaa, että muillakin on näitä samoja ongelmia.... ehkä se vaan on ihan normaalia, ja meiän äitien on vaan kestettävä ? (ettei se sittenkään välttämättä johdu äidin väärästä toimintatavasta)...
mutta jos joku on keksinyt uniikin tyylin lasten " taika nukutukseen" , niin mäki haluun oppia x))))). sitä tosin tuskin kukaan osaa, joka elää samssa tilanteessa.
kiitos vastanneille, lisää odottelen vielä:)
Meidän 2½v pojan nukahtamine oli tässä vähän aikaa melko työlästä. Sitten lopetin lepertelyt huoneessa ja lopetin oven raolleen laittamisen. Omaan huoneeseen mennään vasta kun mennään nukkumaan, luetaan iltarukous, toivotetaan hyvät yöt ja pusutellaan. Sitten menen pois. Poitsu tulee pari kolme kertaa sängystä mutta kannan puhumatta mitään sänkyyn ja laitan peiton päälle. Yleensä on tässä vaiheessa jo silmät kiinni. Joskus jos poika jotain puhuu, näytän sormea suun edessä että hys. Oven jätän täysin auki. Nyt nukahtamiseen menee vartti. =)
päiväunia? En tarkoita kokonaan, vaan esim. 1-2xvko...
Meillä tuo " viisasten kivi" on jääräpäinen äiti =) " Unikoulutin" kahta lasta vähän lempeämmällä tavalla (pinnasänkyvaiheessa vielä) eli yhdessä valittu unikaveri, pieni yövalo huoneessa (ei saanut osua silmiin oleenkaan, vaan oli pistorasiassa oven takana ja ovi raollaan) ja joka kerta vähän pidempi aika ennenkuin menin sanomaan hyvää yötä, nyt nukutaan tai nyt on yö, nyt nukutaan. Molemmilla ekan illan nukahtaminen kesti monta tuntia, toinen ilta tunnin ja sen jälkeen peli loppui. Toki asiaan on aika ajoin palailtu =) Niitä rajoja pitää aina uudelleen testata =) Välillä saattaa vieläkin huutaa ennen nukahtamistaan, että äiti mitä sä teet? Ja vastaan aina, että vahdin sinun uniasi, kulta! Meillä on meneillään pahojen unien kausi 5v. pojalla......
Yhdellä pojalla käytin jonkun aikaa paljon mainostamaani tarrojen keräys taulua, siihen kerättiin onnistumisia muistakin asioista,mutta myös nukkumaan menemisestä. Olen täysin vakuuttunut tästä toimintatvasta, lapsilla nimittäin on sekä kilpailuviettiä että pohjaton tarve miellyttää vanhempia ja olla " iso" .
Tosin tytön ja pojan välillä merkittävin ero on ollut se, ettäpoika kävi hyvin tiiviisti päivisin tarkistamassa että äiti on tallella ja tankkaamassa turvallisuutta sylittelemällä. Joskus syliä kaivattiin tuntitolkulla ja silti iltaisin itketti kun " joutui menettämään äidin"
Tuossa vaiheessa lapsi alkaa jo uudella tavalla käsittää eron merkitystä ja potee melkoista eroahdistusta, joka saattaa lisääntyä vauvan myötä VAIKKA saisi kuinka paljon huomiota osakseen sillä lapsen huomiontarve on loppujen lopuksi pohjaton kaivo....
Huomaan, että olen kirjoittanut kovin sekavasti ja pompin itsekin kappaleiden välillä,mutta selvennän mielelläni tarkoituksiani jos kiinnostaa!
.. kyllä se menee ohi..
Meillä oli tyttären kanssa ihan samanlaista. Mies ja muut vieraat sai hänet nukahtamaan todella lyhyessä ajassa.
Multa meni aikaa ihan älyttömästi aina, niin päivä kuin yöunillekin nukuttamisessa.
Välillä oli helpompaa ja sitten taas ei.
Meillä otettiin käyttöön puuduttavat iltarutiinit ja lapset omaan huoneeseen.
Uuteen rutiiniinkin totuttelu vei noin kuukauden mutta kun ollaan kärsivällisiä oltu alkaa se tuottamaan tulosta.
Nyt nukuttamiseen menee n.30min joskus vähemmän.
Meidän iltaan kuuluu
19.30 puuro
20.00 suihkuun
20.30 viimeistään sänkyyn
21.00 yleensä molemmat on unessa (2,5v ja 1,1v)
Sinnikkyyttä vaatii mutta kun vaan jaksaa niin alkaa helpottamaan. Tsemppiä, tiedän milta sinusta tuntuu.