kantoliinasta
Poikani on nyt noin 4 kk ja minulla on pemmikaanin trikooliina. Olen kantanut häntä ihan alusta asti 2xristisidonnassa mutta nyt alkaa jo kannatella jonkin verran päätään ja katsella ympäristöä. Mikä olisi sopiva sidontatapa että näkisi hiukan muutakin kun äidin paidan?
Kommentit (6)
poika ei tykännyt ollenkaan tuosta budhasta, mutta 2x sidonnassa kun laittaa vaan lapsen kädet henkseleiden alta ja naama menosuuntaan, niin meidän mksu kyllä tykkää.
Katsopa kantoliinakanava.fi oikeat kantoasennot. Naama menosuuntaan EI ole ergonomisesti oikein vauvalle!!! Trikoisella ei oikein muita olekaan kuin kietaisuristi ja budha, johon myös on vähän hankala saada asento oikeaksi.
eli kietaisux2. täähän ois sama kuin pitäis rintarepussa. eli voi pitää, mutta ei hirmu pitkiä aikoja, eikä varsinkaan saa nukuttaa siinä.
tytteli-83
Kantoliinalla voi kantaa naama menosuuntaan noin 3-4kk ikäisestä lähtien eli kun lapsi kunnolla kannattelee päätään. Tähän käyvät seuraavat sidonnat: buddha, lonkkasidonta (trikoisella kietaisulonkkaristi) ja eräänlainen L-sidonta.
Buddhan huono puoli on se, että lapsi ei siinä pääse pakoon vasten kasvoja tulevaa maailmaa ja herkimmät lapset eivät pidä asennosta ollenkaan. Nukahtaminen tähän asentoon ei useimmiten kerro tykkäämisestä, vaan uupumisesta liikaan informaatiotulvaan. Toki osa lapsista pitää tästä asennosta.
Lonkalla kannettaessa lapsi voi väsyessään kääntää päänsä vasten kantajaa. Huono puoli on se, että koko paino on kantajan yhden olkapään varassa.
L-asennossa vauva on kehtosidonnassa, jossa hän istuu kylki vasten kantajaa. Tässäkin asennossa hän voi väsyessään kääntää kasvot vasten kantajaa ja kahden olkapään sidonnassa paino jakautuu tasaisemmin.
Lasta EI SAA kantaa naama menosuuntaan jalat roikkuen. Tämä asento on rintarepuista tuttu ja täysin väärä. Tässä asennossa lapsi roikkuu lonkkiensa varassa ja asento mitätöi täysin koko kantoliinan hyvän ajatuksen ja ergonomisuuden.
Porenn *kantoliinatukihenkilö*
Ja viime päivinä olen häntä " sammakkoasennossa" kantanut ko. liinassa naama minuun päin samalla tavalla kuin pemmikaanin omilla sivuilla sinulle jo tutussa 2xristisidonnassa, kädet siellä liinan alla ja jalat leveässä asennossa ulkona roikkuen. Tuossa saa kanssa tarvittaessa liinalla niskaakin tuettua (itseasiassa pään kokonaan piiloonkin), mutta luulenpa, ettei moiseen teillä ole tarvetta pitkään. Meidän pikku-ukkoa ainakin ärsyttää vain tuollaiset kaiken sorttiset tukemiset ja itse nytkäyttää ne tuet alas ja pitääkin sitten napakasti itse sen niskansa pystyssä ; ).
Toinen asento mikä tuli eilen puolivahingossa tutuksi oli jotenkin kyljittäin koivet kippurassa ja pää osin toisen " henkselin" alla toinen poski vähän toista tissiäni ylempänä. Vissiin silläkin asennolla joku virallinen nimi on, mielestäni kantoliinakanavan sivuillakin olen sen nähnyt. Ja lapsi tykkäsi aivan hirveästi! Näki ulkomaailman ja samalla nuuhkutteli tuhisten tyytyväisenä likeltä tulevia maidon tuoksuja. Ai, sitä hymyä!
Eli noissa asennoissa ainakin vauvelimme tunsi kovin turvalliseksi, hyväksi ja iloiseksi olonsa. - Kuten myös äitinsä. Hitsin hyvin sain sen liinan istumaan - aivan kuin ei olisi edes mitään kantanutkaan! Nautinnollisia liinailuhetkiä!
- Tiina -
poika ainakin tykkäsi olla buddha-asennossa :)