HUHTIKSET ´05 AURINKOINEN VIIKKO 29

Juu päätin, sitten lopettaa imetyksen ja Anton HUUSI 03-06 kurkkusuorana, nukkui 1h ja aloitti alusta *huoh* haukotus...Enpäs antanut maitoa, *taputan itseäni henkisesti olalle*Hyvä kun pystyssä pysyy, sitten pitäisi vielä ulos jaksaa mennä. Minä olin Antonin kanssa esikoisen sängyssä ja esikoinen isin kanssa meidän sängyssä, edes joku sai nukkua meillä, onneksi.



Eilen piti kertoa, kun tultiin hakemaan poikia, oli Anton niin loukkaantunut, ettei suotunut edes katsomaan minua.- Nenä pystyssä (oikeasti) söi äitini sylissä, eikä edes vilkaissut minua...nauratti vähäsen, onneksi A leppyi ja tuli äidin syliin kiehnäämään



Piti jotain muutakin kertoa,mutta nyt on niin sumuisaa, että ei jaksa muistaa,palaan kun piristyn, toivottavasti muilla alkaa viikkko paremmin



Mareila+Anton raivopää

Eikös Amanda nukkunut perhepedissä kun lopetit imetyksen, olisko jotain hyviä vinkkejä?? Miten te toteutitte sen?



M+A

Mihinkäs olette kaikki huhtikset hukkuneet?? No minä uskollisesti jatkan pinoa, kun Anton on päiväunilla. Viime yö meni vähän paremmin kuin edellinen yö, Anton heräsi 04.00, mutta nukahti heti takaisin, kun otin viereen. TOsi aamulla sitten herättiin jo 7.00. Anton oli aikaisémmin hereillä, leikki minun vieressä sängyssä veljen leluilla.



Pieni Gallup, Mitä juomista annatte hipuille?



Eipä ollut oikeastaan mitään ihmeellistä asiaa, kunhan pinoa nostelin =) TUlkaapa ´kirjoittelemaan kuulumisia? MInne on kadonneet Katsura ja Miiru??



Mukavaa päivää kaikille =)



Mareila+Anton

Minä olen täällä taas paininut päikkäreiden kanssa, ja laitoin aiheesta yleisenkin aloituksen tuonne taaperoihin. Projektina olisi Lauran opettaminen nukahtamaan ihan itsekseen, pitäkää peukkuja.



Viime viikolla Vaakamom ja Mareila (olihan se niin?) pistivät pystyyn arvo- ja rankaisugallupit. Mahtava aihe, ja lupaan vastata lähiaikoina. Nyt olen vähän puhki enkä kykene tällä hetkellä ajattelemaan tarpeeksi! : )



Lauran uusin huvi on laittaa joku hattu päähän, mennä yksin parvekkeelle, kiivetä tuolille istumaan ja istuskella siellä itsekseen. Kauhea höpötys sieltä kuuluu samalla. Tosi hauskaa seurailtavaa!



Nyt aion kaatua sohvalle, terkkuja kaikille ja mukavaa päivää!

t. Ompunäiti

Mareilan huhuilun kannustamana muutama rivi. Jotenkin aika menee niin nopsaan, ettei paljoa ole koneella tullut oltua. Ja täytyy myöntää, että viimeisen raskauskolmanneksen myötä olen väsyneempi sekä rakas hippusemme vie kyllä loputkin mehut. Olen yrittänyt levätä päikkäriajan. Meidän rakas pikku-T on kuten edellä jo mainitsin melkoinen touhupakkaus. Kiipeilee kovasti ja taas saa olla ihan lähietäisyydellä ottamassa vastaan, kun meno yltyy niin hurjaksi, että tulee syösy jostain korkealta. Pääsääntöisesti osaa tulla alas esim. sohvalta, mutta vahinkojakin käy. Vesileikit ovat olleet pop, sekä sellainen hiekkalaatikolla oleva kaivinkone, jossa istutaan ja siirretään hiekkaa paikasta A paikkaan B. Ja juokseminen paikasta toiseen. Olen muutamaankin otteeseen raahannut huutavan lapsen naapuritalon pihasta... Luonne on iloinen, mutta hyvin päättäväinen. Kyllä meillä väliin kalahtaa ja kovasti. Tutuksi on tullut myös vieratten kauniit huomautukset, että taitaa pojalla olla aika vahva luonne. Joopa joo.



Ruoka maistuu, itse syömistä opetellaan kovasti ja sotku on sen mukainen. Juomana on saanut vain maitoa tai vettä.



Ja nukkumisesta... Mareilalle tsempitystä unikouluun. T nukkui rinnasta vieroituksen yhteydessä perhepedissä ja meillä sujui vieroitus yllättävän helposti. Taustatietona, T oli silloin 11kk ja söi öisin jopa tunnin välein, olisi mielellään jopa nukkunut tissi suussa... Isä hoisi vieroituksen, itse nukuin kolme yötä toisessa huoneessa ja vieroitus oli siinä. Edelleen jatketaan perhepedissä ja poitsulainen nukkuu välissä ja olen jo pitkään voinut nukkua ihan ilman t-paitaa, eikä houkuttele enää yhtään. Lopetus oli ehkä äidille vaikeampi, mitä lapselle... Nyt yritän potkia itseäni lopettamaan tuttipullon käytön, mutta kun ne aamuhetket sylikkäin ovat niiin ihania, joista ei raaskisi luopua.



Tulipa nyt vaan omia kuulumisia, yritän taas aktivoitua ja vastailla muihin kyselyihin. Esim. arvogallup oli ihan huippu, mutta vaatii pohdintaa,e ttä miten sanaisesti saisi asiat esitettyä.



Aurinkoa kaikille!



K&T 030405

Voi kääk. Minä taidan olla kohta ainoa hulluperverssimielipuolitaaperoimettäjä tässä joukossa! Enää ei siis ole kuin aamutissi jäljellä, mutta en ole kyllä ajatellut varsinaisesti vierottaa, oon siis aatellut että se loppuu ajallaan vähitellen samoin kun on tähänkin asti imetys vähentynyt ilman toimenpiteitä. Jeps katotaan, mutta en aio enää puhua aiheesta :)



Kasvatusgalluppiin yritin jo eilen jotain vastata, mutta en jaksanut sitten alkaa ajattelemaan. Kai minä vaan toivon, että Helkasta tulis ihan hyvä ihminen, hyvä itelleen ja hyvä muille. Minä en kyllä ite ole välttämättä oikein kumpaakaan, joten en tiiä kuinka onnistun kasvatuksessa...



Rangaistuksista sitten. Kun Helka tekee jotain ilkeyksiä, niin toimenpiteenä on tiukka silmiin katsominen ja kieltäminen. Toimivuuden kanssa on vähän niin ja näin ;) Yleensä Helka alkaa väsyneenä tehdä kiellettyjä asioita, hakee huomiota ja sitä, että joku rauhottais sen. Edelleen siis Helka jatkaa perusluonteessaan samaa mitä ihan pienestä pitäen, eli ei osaa rauhoittua itse, vaan vaatii aina jonkun tueksi siihen.



Mulla on nyt joku lamaannus, en jaksais tehdä mitään. On niin älyttömästi kaikkea mitä pitäis tehdä täällä kotona, ettei huvita mikään. Pitäis saada jotain aikaiseksi, että löytyis taas tekemisen ilo.

Olipas mukavaa, kun oli tullut viestejä =) Anton heräsi yöllä (aikaa en tiedä, mutta pimeää oli =)) ja minä toin meidän sänkyyn pojan, olin henkisesti valmistautunut, että tulee itkuraivarit (ekaa kertaa imetyksen lopettamisen jälkeen nukkui meidän sängyssä) ja vielä mitä, vähän itkaisi ja tuli ihan kainaloon, juuri rintojen kohdalle (tässä vaiheessa minä olin ihan varma, että NYT) ynhäti, minä paijasin ja A nukahti? Aamulla ei pyytänyt maitoa?? Olin ihan varma, kun A herää paikasta, missä on saanut aamumaidon, muistaa tissit ja alkaa vaatia maitoa, mutta ei.



Errj: Reippaus säteitä täältä (mitäköhän ne on?) Minäkin olisin jatkanut vielä imetystä, mutta sen yökyläreissun jälkeen ei ole Anto maitoa pyytänyt, joten itsestään meilläkin vieroitus kävi. Ainoa mistä jouduin tosissani vieroittamaan oli iltarinta, mutta muuten meni aika kivuttomasti.



Minä kuvittelin, että surisin enemmän imetyksen lopettamista, mutta kun se meni pitkälti Antonin ehdoilla, niin se oli minullekkin helpompaa, toki on haikea olo, mutta hyvä näin =)



Ompunäiti: Tsemppiä, toivottavasti Laura oppii nukahtamaan itse =)



Mennään tänään minun vanhemmilleni (ovat lomalla) ja esikko jää sinne yöksi ja huomenna vien Antonin, saan rauhassa hoitaa asioita ja siivota ja pakata, viikonlopuksi mennään ystäviemme mökille.



Nyt vuoro muille, mukavaa päivää hipuille ja perheille



Mareila+Anton

tota ekaa viestiäni, siis Anton ei karjunut silloin yöllä maidon perään.



M+A

Hyviä ja huonoja päiviä on tietysti kaikilla, joten ei kai tässä mikään paha ikäkausi oo alkamassa, vaikka itestä siltä tuntuu. Ennen niin aurinkonen, mutta voimakastathtonen Ninni on tämän viikon ajan ollu tosi tyytymätön ja itkunen. Liekö sattumaa, ku ollaan pietty tyttöä tää viikko maidottomalla dieetillä (allergiaepäilyn takia) ja oon sitte anntanu soijamaitotuotteita? Jospa soija ei sovikaan, ku löysää pahanhajusta kakkaaki puskee monta kertaa päivässä. Ihan ymmälläni olen, mutta toivottavsti itkusuus on ohimenevää.



Muihin gallupeihin en nyt rupee vastaileen, ettei heti tuu megaviesti, mutta päiväunille nukuttamisesta voisin sanoa, että Ninnin nukuttaminen ainaki on työn ja tuskan takana. Ikinä ei ole nukahtanu itekseen, ei sisälle, eikä vaunuihin, vaan vaunujen täytyy liikkua, ja niinpä kävelenki päivittäin pelkästään nukutushommissa 15-65 minuuttia. Onneksi on kannettava MP3-soitin! Pakko Ninniki ois saaha sisälle nukkuun ja vähän helpommalla päikkäreille ennen maaliskuuta, koska sillon ois tulossa pikkukakkonen, jos kaikki hyvin menee:)



Yks asia vielä (aihetta sivuten) mitä piti kysyä, on se, että totteleeko teän huhtikset sanallisia kieltoja? Ninni ei ollenkaan, vaan aina jouvun juokseen perässä ja siirtään pois kielletyistä hommista. Missäköhän isässä tuo kauko-ohjattavuus onnistuu? Sitä ootellessa...



Jotenki hölmö olo, ku tulin kirjottaan vaan nyt, ku itellä pulmia, ku en oo ollu muuten meän arkea teän kans jakanu. Ei oo kyllä muutenkaan tullu paljoa koneella istuttua, ku neiti pitää kiireisenä. Oon siis edelleen kotona ja toivottavasti saan ollaki pitkään.



Udidi ja Ninni 2804

Udidi: kiva kun tulit kirjoittamaan, tule useamminkin ja onnittelut tulevasta vauvasta, meidän esikoinen on syntynyt maaliskuussa =) Ei tarvitse olla mitään ongelmia, voi kirjoitella vaan ihan tavallisesta arjesta =) Ja sitten kysymykseesi, Anton tietää ja ymmärtää kun sanoo EI, mutta ei välitä, menee vaan ja vouhottaa, välillä heittäytyy lattialle kirkumaan, kun komentaa, eli perässä juostaan...MInäkin sitä kauko-ohjattavuutta odottelen, esikoisesta en muista milloin se tuli...



Asiasta kukkaruukkuun, Meneekö teidän hippuset salaa kiellettyihin paikkoihin? Anton kun koittaa mennä jonnekkin, mikä on kielletty, niin konttaa ihan hiljaa ja katselee meihin päin, että huomataanko, söpö <3



Muuten niistä irtiotettavista pinnoista, Anton sitten oppi ottamaan ne itse irti, se eka kerta oli vahinko, mutta nyt ottaa ne pois ja karkaa sängystä...Käänsin sängyn, niin että jos ottaa pinnat pois, tulee seinä vastaan, jo loppui niiden rämppääminen ;)



Sopisiko tapaaminen viikon kuluttua pe tai to??



Viime yö meni loistavasti 20.30-8.00 KESKEYTYMÄTÖNTÄ unta, jiihaa ja aamulla vein pojat äidille hoitoon ja kävin hoitamassa asioita sekä lounaalla rakkaan mieheni kanssa <3 nyt olen siis YKSNI kotona, mikä autuus =) Pojat tulevat parin tunnin päästä. Ajattelin siivota ja lukea vielä ennen sitä, joten taidan häippästä sohvalle =)



T:Mareila+Anton

errj: toinen meijeri ilmoittautuu! Meillä syödään vielä 2-5 kertaa päivässä. Aamumaito on ihan must, yleensä päiväuniin liittyen tulee tisuttelun tarve ja sitten joskus ihan muulloin vaan. Minäkin olen toivonut, että imetys jäisi sitten joskus itsekseen pois, joten en ole vielä pitänyt mitään kiirettä lopettamisen kanssa. Olin jo ajatellut vähentää imetyksen yhteen päivässä, mutta luin kaikista niistä hyvistä puolista, mitä taaperoimetyksellä on, että annoin mennä. Nyt Helvi saa maitoa, kun pyytää (joskus tosin tarjoan esim piimää janojuomaksi, niin saattaa maito unohtua).



Juomagallup: piimää, vettä ja joskus mehua. Piimää välipalana ja ruoan kanssa, vettä jano- ja matkajuomana ja joskus mehua, jos on oikein kuuma päivä, eikä nestettä ole oikein mennyt.



Arvogallup: (tosi, TOSI vaikea nimetä tärkeimmät arvonsa...)

-terve itsetunto (ettei ole muiden juoksutettavissa, vaan osaa olla oma itsensä).



Jaa... Nyt kun mietin, niin ehkä " terve itsetunto" on kaikki, mitä tarvitaan, koska jos on sinut itsensä kanssa, niin ei tarvitse kiusata muita, osaa arvostaa toisten tekemisiä, ei kadehdi, uskaltaa auttaa heikompiaan, on reilu ja rehellinen...



Errj:köhän se sanoi, että haluaisi, että lapsesta tulisi hyvä ihminen - niin minäkin asian näen.



Rankaisugallup: tuo tiukka kielto ja " puhuttelu" (selitetään tiukasti, miksi jokin asia on kielletty) on meilläkin käytössä. Pistän myös korjaamaan tekemänsä sotkut (suuttuessaan kun heitellään tavaroita ympäriinsä), Helvi siis itse nostaa heitetyt tavarat takaisin paikoilleen, on jopa pyyhkinyt maitoja lattialta (tosi tomerana ja touhukkaana - en tiedä, oliko enää rangaistus vaan mahdollisesti jopa päivän kohokohta, mutta...) Pakko on kyllä myöntää, että olen joskus antanut luunapinkin. Joskus teki jotain vaarallista, eikä suostunut lopettamaan, vaan nauroi vain kielloille, niin siihen sitten päädyin. Tahko Kalliokohan oli se psykologi, joka sanoi, että hänen mielestään (rauhallisen aikuisen antama) näpäys on joskus ollut tarpeen omien lastensa kasvatuksessa- ja sanoi heti perään, ettei hän näin uskaltaisi tunnustaa, jos olisi näpäytelllyt lapsia ruummillisen rangaistuksen kiellon tultua laiksi, mutta nyt voi hyvällä omallatunnolla kertoa oikeasti, miten ajattelee.



Mareila: onnittelut hyvin alkaneesta yösyömättömyydestä! Vaikuttaa erinomaiselta!



Ompunäiti: kävinkin lukemassa kokemuksiasi päiväunien tiimoilta aloittamastasi keskustelusta ja oli tosi yllättävää, että noinkin pieni muuton nukuttamisessa auttaa noin paljon! Kuinka teillä on nyt mennyt? Pitäisiköhän minunkin yrittää saada Helvi nukahtamaan ilman minua - nyt olen aina vierellä nukuttamassa, vaikka en erikseen kosketakaan.



Tulipas paasattua. Seuraavan vuoro!

No niin, minä tulin pikaseen, täytyy pakata. Lähdetään mökille tänään ystävä perheen kanssa ja sunnuntaina takaisin. Maanantaina miehen veli perheineen tulee, joten tiistaina kerkeää levähtää. Sílloin menenkin päähierontaan,aaah ajatuskin rentouttaa =)



Viime yö meni kivasti, yhden kerran Anton heräsi ja itkaisi, mutta en kerinnyt edes nousta sängystä kun makuuhuone hiljeni =) JOsko meidänkin kullanmuru olisi oppinut rauhoittumaan sinne itse, toivossa on hyvä elää. Nukuttaminen vaan oli tosi hankalaa, lopulta kun poika nukahti, menin (onneksi) katsomaan ja rupesin ihmettelemään, että koko sänkyn on ihan p******a pojun yökkärit samaten,oli vähän löysä vatsa. EI muutakuin vaippa pois ja pesulle, Anton heräsi siihen, mutta nukahti onneksi äkkiä takas. Muuten on ollut ihan ok, epäilen, että minun vanhempani ovat antaneet Antonille eilen jäätelö ja pirtelöä liikaan, maha ei nimittäin ole tottunut saamaan paljoa maitoa kerralla.



Ostin muuten niintä Minisun tabletteja, sellaista versiota, missä on myös kalsiumia. Olen ollut tosi huolissani, kun poika ei oikein juo maitoa, eikä jogurtteja ja muita tule kuin 3dl/päivä, jos syöttää aamu-, väli- ja iltapalalla jogurttia/rahkaa tms. Piimä ei oikein maistu, olen sitä koittanut tarjota, mutta huonosti maistuu. Soittelen neuvolasta vielä annostus ohjeet, nyt annan yhden tabletin.



Mutta nyt pakkaamaan ja siivoamaan, jippiii, sunnuntaina ei kuitenkaan kerkeä siivota, niin pakko tänään. OIKEIN MUKAVAA JA AURONKOISTA VIIKOLOPPUA KAIKILLE



T:Mareila+Anton

Onpas tullut taas paljon juttua, kiva! Sain Lauran juuri ennätyshelposti nukkumaan (kirjan lukua 8 minsaa ja nukahtamista omaan sänkyyn 2 minsaa!!), joten hyvillä mielin pääsin kahvitauolle. : ) Meidän ikkunan alla muuten on mattoja tamppaamassa arviolta 13-vuotias poika. Ihanaa, että tuollaisia reippaita tapauksia on vielä olemassa!



Nyt käyn heti käsiksi niihin viimeviikkoisiin gallupeihin.



ARVOISTA



Meidän keskeisiä kasvatusarvoja ovat ainakin nämä seuraavat:



* itsearvostus, hyvä itsetunto niin kuin Mugskab taisi viimeksi sanoa. Se on varmasti ihan totta, että kun tämä asia on ok, niin ei tarvitse muitakaan kohtaan toimia väärin.



* toisista ihmisistä välittäminen ja huolehtiminen (ketään ei saa kiusata tai syrjiä, kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, ei että heti*mulle*kaikkinyt)



* luonnosta välittäminen ja sen rakastaminen! (enhän voi pakottaa Laurasta metsätyttöä, mutta toivoa voin ja tutustuttaa pienestä saakka luontoon)



* Yhteisistä asioista huolehtiminen ja niihin vaikuttaminen omilla pienilläkin teoilla (globaalistikin, esim. kulutus, kierrätys, reilu kauppa jne)



Hm...luulen, että tässä on ne tärkeimmät. Palaan vielä asiaan, jos jotain olennaista puuttuu!





Sitten RANKAISEMISESTA



Tämä asia ei ole meillä tullut vielä kovin ajankohtaiseksi, sillä Laura ei ole kauhean rangaistavia tekoja ryhtynyt vielä tekemään. Tietysti hän tekee päivittäin kiellettyjä asioita ihan huvikseenkin, mutta toistaiseksi olemme vaan tyynesti lopettaneet touhun ensin kieltämällä ja kun se ei tehoa, siirtämällä neidin jonnekin toiseen paikkaan B. Protestihan siitä nousee, mutta menee aika helposti ohi - vielä.



Mutta jatkossa luulen, että joku jäähytyyppinen keino voisi olla hyvä. Vaan sitähän ei tiedä, millaisia tilanteita sitten uhmaiässäkin tulee vastaan!



Udidi kysyikin, kuinka hyvin hippusiin tehoaa sanalliset kiellot. No, Laura kyllä joskus tottelee, mutta vaikutus ei kestä kauaa. Esim. eilen

Hän muutamaan otteeseen kiipesi nojatuoliin istumaan (ok) ja edelleen seisaalleen ja pomppimaan (ei ok). Istuutui kyllä nätisti takaisin, kun sanoin jotain että " Laura EI saa pomppia, istu takaisin alas" . Mutta sama toistui hetken päästä, ja lopulta tuoliin ei ollut enää menemistä.



Luen muuten parhaillaan Keijo Tahkokallion kirjaa " Kotipesän lämpöä etsimässä - kirja vanhemmuudesta, rakkaudesta ja rajoista" . Se on tosi hyvä, ja varmaan sen seurauksena yritän varmaan juuri parhaillaan olla ihan extrajohdonmukainen noissa kieltämisasioissa! : ) Tahkokallio korostaa, varsinkin tällaisen pikkulapsen kohdalla, niiden rajojen asettamisen ja niissä pysymisen merkitystä, ja kirjoittaa mielestäni aikas hyvin aiheesta.



Kohta taidan siirtyä takaisin kirjan pariin, mutta sitä ennen vielä katsaus lempiaiheeseeni eli päiväuniin. Mugskab, enpä vielä tiedä kuinka paljon ja kuinka nopsaan me saadaan (jos saadaan) tuloksia aikaan tässä itsekseen nukahtamisasiassa... Silloin ekana päivänä (oliko se tiistai) Laura nukkui tosiaan sen 2,5 tuntia. Keskiviikkona 1h 40min ja eilen vain 1 h 15 min (heräsi aivan kesken, huusi todella paljon kun yritin rauhoittaa takaisin nukkumaan, oli melkein kouristuksenomaisesti jäykkänä koko tyttö, pelottavaakin : ( ). Päiväunille nukuttaminen on kyllä selvasti helpottunut, joten toivotaan että ne vähitellen myös kestävät tarpeeksi kauan. Yöt ovat olleet aika kurjia, mutta ikenet on aika pullollaan, joten varmaan on hampaita tulossa. Katsotaan, miten taas tänään käy!



Mareilalle vielä; hyvähyvä, että vieroitus ja Antonin unet ovat menneet noin hyvin!



Hauskaa viikonloppua kaikille!

t. Ompunäiti

Ollaan oltu niin paljon reissussa ettei ole vaan ehtinyt mitään kirjoitella, lueskelemassa olen kyllä pinoa käynyt. Oltiin juuri pari päivää Siikaisissa josta miehen vanhemmat olivat vuokranneet mökin, sitä ennen oltiin minun vanhempien mökillä useaan otteeseen. Ehdittiinpä tervehtimään Oskarin serkkuakin ja samalla reissulla käytiin Pelle Hermannin puistossa joka oli kyllä tosi kiva paikka. Ihan näin pienille siellä ei kuitenkaan kauheasti vekottimia ole, tosin herralla aika kului mukavasti ihan vain juostessa paikasta toiseen:)



Galluppeihin koitan vastailla. Tuota arvogalluppia mietin pitkään... En nimittäin ollut hirveästi noita juttuja edes miettinyt. Jos nyt yritän tiivistää ajatukseni yhteen lauseeseen, niin toivoisin Oskarista kasvavan terveen itsetunnon omaavan, muut ihmiset huomioonottavan, rehdin ja reippaan miehen. Tuo luonnon kunnioittaminen on myös mielestäni tärkeä juttu.



Rankaisuna meilläkin on tiukka ei, nosto pois tilanteesta jos kielto ei auta, muutaman kerran olen myös nipannut sormille. Meillä onkin nyt jokin ¿kokeilen rajojani¿-kausi. Välillä ärsyttää kieltää kieltää samoja asioita sata kertaa päivässä, joka päivä. Mutta minäkin siis koitan olla johdonmukainen näissä kielloissa, etten ensin kiellä ja sitten annankin luvan tehdä jotain. Tosin välillä tekisi mieli heittää pyyhe nurkkaan ja antaa tehdä mitä huvittaa:) Udidi kysyikin totteleeko hiput sanallista kieltoa, niin kyllä joskus halutessaan. Usein joudun hänet kyllä poistamaan tilanteesta...



Jossain välissä oli jotain galluppia tutin syömisestäkin... Meillä syödään tuttia pääasiallisesti unille mentäessä. Nyt viime aikoina siitä on tullut päivisinkin tärkeä, varsinkin kun oppi sitä pyytämään. Olenkin yrittänyt laittaa tutit pois näkyvistä ettei niitä koko ajan kaipaisi. Vieroittamista en ole vielä ajatellut, ehkä sitten ensi kesänä jos ei ennen luovu itse. Puolentoista viikon päästä Oskari menee tarhaan, joten parempi ehkä sitten jättää muut muutokset myöhempään ajankohtaan.



Meillä onkin opittu nyt kiukuttelemaan oikein toden teolla... Jos jotain halutaan eikä sitä saa, heittäydytään kaarelle huutamaan. Käytiin alkuviikolla tarhassa vähän tutustumassa ja siellä oli sellainen päällä istuttava kaivinkone joka Oskaria kovin kiinnosti. No hän ei sitten osannut niitä kädensijoja käyttää, ryntäsi pois koneen päältä, kirkui, polki jalkaa ja lopuksi heittäytyi maahan! Samoin kun olimme sieltä lähdössä kotiin, kannoin kaarella karjuvan pojan kainalossani ulos. Hän olisi halunnut jäädä sinne... Hiukan mua hävetti että mitähän ne tädit siellä oikein ajatteli...:) Temperamenttia siis riittää vaikka muille jakaa....



Mareila: Kyllä, Oskarikin menee mielellään salaa kiellettyihin paikkoihin. Jos menen esimerkiksi vessaan niin että laitan oven kiinni (yleensä kyllä asioin siellä ovi auki), niin johan alkaa kuulua pienten jalkojen töminää kun herralle tulee oikein kiire ehtiä mahdollisimman moneen paikkaan... Yleensä myös hipihiljaisuus on merkki lähteä katsomaan mitä touhuaa:) Kiva kuulla että teidän yötissin lopetus on mennyt noin hienosti! Tsemppiä jatkossakin:)



Ai niin, juomagallup: Oskari juo maitoa, vettä ja piimää. Mehuakin ollaan silloin tällöin tarjottu, mutta se ei oikein kelpaa??!



No niin, taitaa olla aika lopettaa ja mennä silityshommiin, makkarissakin hiljeni siihen malliin että poju nukahti. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!





Miiru ja Oskari