Ikäeroksi 2v2kk?

esikoinen myös vilkas pojankloppi. Ikäeroa siis 2v2kk. Odotimme mustasukkaisuutta, väkivaltaisuutta, kaikkea ' pahaa' , mutta toisin kävi! Pojasta kuoriutui aivan ihana isoveikka joka huolehtii siskostaan lämpimästi hellien. Toki välillä ' koittaa kepillä jäätä' , mutta kertaakaan ei ole vahingoittanut siskoaan.

Vähän tuli pojan kehitykseen taantumaa, tutti tuli tärkeämmöksi ja hetkeksi vaipatkin kuvioihin taas, mutta aika paransi ' haavat' ja nyt on poika taas päiväkuiva. Tuttia syö enää yöunilla.

Kaikki meni siis hienosti ja ikäero on oikein sopiva. Heistä tulee vielä kavereita ja keksivät varmasti yhteisiä leikkejä, sillä ikäero ei ole liian iso.

F.

Alussa pidin esikoista tutussa ryhmiksessä 3 pv/vkossa. Jäi kotiin kuopuksen ollessa noin puoli vuotias. Nyt molemmat jäbät kotihoidossa (3v 9kk ja 1v 5kk).

esikoinen on tyttö, vilkas ja uhmakas, kuten tämänikäiset kai yleensäkin :) muuten on mennyt oikein hyvin, mut tosiaan on tytöllä aika kova uhma ja meitä vanhempia koetellaan oikein kunnolla. Ensimmäiset 2vkoa meni oikein hyvin, sit oli 2vkoa tosi kamalaa, nyt on sellaista tasaista vuoristorataa ;) eli normaalia arkea. Esikoinen on puistossa aamupäivisin n. 1½-2h, muun ajan kotona. Vauva on nyt 6vkoa, ja vauvalle tyttö ei ole koittanut tehdä mitään ja mielellään veljelleen juttelee ja antaa tuttia ym. Esikoisella on vielä osittain vaippa, tuttia ei ole eikä enää ole edes kovin kiinnostunut veljensä tutista.



Taantumista oli jonkin verran, tyttö ei muka osannut syödä itse eikä pukea, mutta nyt nämä taidot rupeavat taas löytymään. Syliin haluaa aina samaan aikaan kuin vauvakin. Öisin ei ole pahemmin heräillyt vauvan itkuihin (ja meidän vauva itkee LUJAA) ja nyt tyttö on jopa oppinut iltaisin nukahtamaan itse. Tämä helpottaa tietenkin meidän iltoja suunnattomasti.



Liikkumisesta et kysynyt mutta meillä on tuplat, jotka on ihan ehdottomat jos tarvii mennä kaupungilla käymään. Seisomalautaa käytetään sitten lyhyemmillä matkoilla.



Ei tämä niin kamalaa ole, mutta täyttä työtä kyllä :)

Meillä on kaksi tyttöä, nyt 3v ja 11kk. Esikoisella ei ollut mitään sanottavampaa mustasukkaisuutta, kun vauva syntyi, vaan se mustasukkaisuus ja uhma on paukannut nyt, kun kuopus sotkee leikit ja vie eri tavalla vanhempien huomiota. Nyt lapsista alkaa olla toisilleen seuraa.



Välillä väsyttää, kun on univelkaa, mutta niinhän se on monilla pienten lasten vanhemmilla. Ja ilman miehen osallistumista tästä ei tulisi mitään ;)

sieltä pahimmasta päästä. Ikäero juurikin 2 v 2 kk. Muutama ensimmäinen viikko meni ihan hyvin, ei poika tainnut oikein tajuta, että mikä on homman nimi, vaikka vauvasta oli paljon puhuttu. Mutta sitten se alkoi. Vauvaa yritettiin satuttaa koko ajan, minun puntissa roikuttiin, sylisä olisi pitänyt olla koko ajan. Mieletöntä huutoa koko ajan, huomion hakemista pahan teolla.Yritin kaiken mahdollisen ajan antaa esikoiselle, huomioo, hellyyttä, kehuja, kaikkea, mutta aikansa se otti. Kun tytöllä alkoi rytmi selkiytyä ja alkoi nukkua kahdet 3-4:n tunnin päiväunet siinä 4:n kuukauden kohdalla, alkoi vähän helpottaa.Nykyään enemmän siskoa hellitään, mutta välillä yrittää myös läpsiä, jos on huomion haku päällä.

Nyt on sitten mustasukkaisuus nostanut taas pätään, kun tyttö on alkanut liikkua. Mutta eiköhän se tästä.

ei voi kukaan sanoa, kuinka paljon on mustasukkaisuutta. Riippuu niin lapsesta ja temperamentista. Mutta aika vähän aikaa se kestää, ja nopeasti ne lapset kasvaa kuitenkin. Mä otin sen asenteen, että mä elän lapsiani varten tässä ja nyt, hetken päästä se palkitsee, kun on toivottavasti hyvät leikkikaverit. Kyllähän sitä sanotaan, että tuo 2 vuotta on se pahin ikäero ja allekirjoitan sen täysin meidän kohdalla. Mutta muista aina, jos sitä mustasukkaisuutta ilmenee, että lapsi ei tahallaan sitä tee ja kaikki pahanteko on vaan huomion-.sylin ja turvanhakemista. Ei se ole helppo tilanne, kun joku uusi lapsi valtaa oman paikan. Lapsi vaan koettelee vanhempien rakkautta häneen.Kun se on mielessä, niin itse kyllä jaksaa. Tsemppiä!

Olen aina ajatellut, että se kaksi-kaksi½ vuotta on hyvä ikäeroa lapsille, koska meillä on pikkuveljen kanssa sen verran ikäeroa ;) Nyt kun valokuvia katsoo tuntuu se 2v isosisko niin pieneltä.Vuosi on nyt mennyt pikkusiskon syntymästä ja siskokset ovat löytäneet jo yhteisiä leikkejä.



Isosisko on mustasukkainen ja esittää edelleen vauvaa. Ottaa vauvailmeen ja lässyttää. Ei myöskään halua olla iso tyttö. Tarvittaessa syötän vielä isompaakin ja puen melkein aina. Tiedän, että osaa itsekin, mutta en jaksa ylimäärästä tappelua.



Yllätyksenä tuli pikkusiskon mustasukkaisuus! Isosisko ei saa olla yhtään isän tai äidin sylissä. Tulee itkemään viereen ja itkee niin kauan, että isosisko lähtee pois. Tämä on ollut itselle aika vaikeaa kun haluaisi antaa myös isommalle huomiota.



Uhmat on tosiaan pari vuotiaalla, 3-vuotiaalla ja eiköhän sitten 4v. voi olla jo vaikeaa sisaruksen syntymä kun on tottunut olemaan yksin. Eli vaikea sano mikä olisi se ihanteellinen ikäero. 2v-3v tapahtuu aika paljon kaikkea oppimista. Mielestäni sitten 3v.ja 4v. alkavat olla enemmän samalla viivalla.



Ps. Meistä tämä on ollut hyvä ikäero, etenkin jos tuo pienempi olisi hieman vähemmän tempperamenttinen ;) mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi :)