kirjallisuutta opiskelemaan?
Löytyykö täältä kirjallisuuden opiskelijoita ja alalta valmistuneita? Miten olette työllistyneet?
Kannattaako ajatella alaa, kun olen pikkuisten äiti ja haaveilen kovasti uudesta alasta. Lähivuosien ajatuksiin ei siis kuitenkaan kuulu työhön meno, mutta tulevaisuudessa tietenkin. Voiko alalta työllistää itsensä muuhun kuin Stressaavaan kokopäiväduuniin?
Ajattelisin, että valmistuttuanikaan en lähivuosina haluaisi olla poissa lapsiltani täysin vaan tehdä esim freelance-toimittajan työtä tai pienimuotoista opetuskeikkaa...
Mutta onko realistista? Mitä pitäisi ottaa huomioon opiskelun aikana sivuainevalinnoissa jos tällaista ylipäätään kannattaa elätellä?
Kommentit (2)
Minä luin kirjallisuutta pääaineena ja tein siitä gradunkin. Sivuaineina luin kieliä ja viestintää ja tavoitteenani oli valmistuttuani työskennellä toimitus-/tiedotustyössä, mutta halusin, että tutkintoni olisi sillä tavalla monipuolinen, että se mahdollistaa monenlaista alaa ja työskentelyä. Hieman ennen valmistumistani pääsinkin viestinäalan kokoaikaiseen vakityöhön ja olen ollut tyytyväinen.
Sivuainevalintoja kannattaa todella miettiä ja mikä vielä tärkeämpää, hankkia alan työkokemusta jo opiskeluaikana ja mahdollisimman runsaasti. Ilman työkokemusta on todella heikoilla, koska tutkinto ei valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Itse kirjoitin opiskeluaikana lehtijuttuja, tein käännöstöitä, olin viestintäosastoilla apulaisena, avustin verkkotoimitusta yms.
Kyllä se opiskelu motivaatiota tarvitsee ja oma päämäärä on tärkeä olemassa, kun opiskelee tuollaista ei selkeästi mihinkään valmistavaa ainetta tai kokonaisuutta.
Olen kyllä todella tyytyväinen tutkintooni, sillä näen sen mahdollistavan tulevaisuudessa hyvin monenlaisia työtehtäviä tai työskentelytapoja (esim. juuri freelancer).
Kannattaa valita sivuaineet huolella työmahdollisuuksia ajatellen. Jos freelance-toimittajuutta ajattelet, niin ota tiedotusoppia ja hanki työkokemusta jo opiskeluajallakin, vaikka ylioppilaslehdestä tms.
Minulle kirjallisuuden opiskelu oli lähinnä harrastus työn ohella, ei mikään intohimo. Täytyy olla tosi oma-aloitteinen ja päämäärätietoinen jos haluaa työn, joka sivuaa noita opintoja. Yleensähän humanistit valuvat loppujen lopuksi joihinkin aivan muihin hommiin.
Mutta jos kovasti kiinnostaa, niin miksipä ei.
Mutta pieni vinkki: jos rakastat kirjoja ja lukemista, siis suhtaudut niihin tunne-elämyksellisesti, voi kirjallisuudentutkimus masentaa. Ihanan elämyksen kuiva analysointi voi pilata koko kokemuksen. Itselläni oli vähän tuota vikaa, ja jos nyt hakisin opiskelemaan, valitsisin toisin. Ja ehkä juuri tuon takia jäi gradu sitten tekemättä...