Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

masennuksen ja uupumuksen ero?

25.06.2008 |

Mitä tunnistaa kummasta on kyse?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
25.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai tuohon on jonkinlainen vastaus ammattilaisilla on. Itse lähtisin purkamaan vyyhtiä ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa lääkärin kanssa.

Vierailija
2/6 |
30.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uupumus ja masennus on kaksi eri asiaa!

Uupumus on luonnollista pienten lasten äideillä. Kun öisin joutuu kenties heräilemään, aamulla aikaisin joutuu heräämään, lapsen/lapsien perässä saa juosta koko päivän, kotityöt pitää tehdä, lapsi/lapset kiukkuilevat...jne. Ei kai sitä aina voi jaksaa vaan joskus tuntuu väsymystä ja uupumusta. Siis ihan luonnollisista syistä. Kenties puhtaasti fyysisesti, mutta kenties myös henkisesti. Kuitenkin kaiken aikaa raskastaa lapsiaan, näkee iloa elämässään ja on onnellinen väsymyksestä huolimatta.

Masennus taas on syvempi tunne. Mikään ei tunnu miltään. Sängystä ei ehkä jaksa nousta ollenkaan. Tuntuu, ettei lapsiaan rakasta. Tuntuu, että itse kenties haluaa kuolla. Kuka nyt mitenkin tuntee. Masennus vaatii lääkityksen ja terapiaa. Muuten voi tehdä itselleen jotain tai lapsilleen. Ja vaikka ei tekisikään masentunut äiti tekee hallaa omille lapsilleen.

Auttoiko tämä selitys?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
01.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä auttoi ja luulen että minun tapauksessa on kyse totaalisesta uupumuksesta ja lievästä masennuksesta. Ongelmiin olen lähtenyt hakemaan apua ja jo se että olen äänen asian ystävilleni anonut on auttanut paljon. Mulla tosiaan 5 lasta 10v-3kk ikäisiä joista yksi erityislapsi joten rankkaa on.

Vierailija
4/6 |
02.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kerron lyhyesti mitä masentuneisuus itselleni aiheutti..ero tuli miehen kanssa ja jäin maaseudulle yksin ilman autoa kahden vauvan kanssa.aamuisin toivoi ettei silmät olisi enää auenneet,viikkojen syömättömyyttä,itsensä viiltelyä,itsetuhoisuutta.joko vaan itkin tai tuijotin tyhjyyteen...kuolema oli joka päivä ajatuksissani..ainoastaan sen takia en sitä tehnyt,koska huoli lasten tulevaisuudesta oli niin suuri..minut pelasti tilanteesta ystäväni joka pakotti lääkärille,psykologille ja sitä kautta sain lääkityksen,jota käytän vieläkin.elämä alkoi voittaa kun saimme lasten kanssa asunnon lähiöstä,jossa palvelut ja muut ihmiset ovat lähellä.en ollut enää ns.vankina isossa talossa keskellä ei mitään..nyt osaan jo nauttia taas elämästäni,vaikka välillä onkin rankkaa yksin kahden pienen kanssa.

Vierailija
5/6 |
03.07.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uupumukseen ihminen osaa itse määrittää syyn ja siitä tämän seurauksen.



Masentunut ihminen, ei ole "oma itsensä", eikä tiedä mistä tämä johtuu.

Tämän selvittämiseen ammatti apu auttaa.



Tietysti uupumiseenkin apua tarvitsee hakea.

Vierailija
6/6 |
08.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

vihdoin sain haettua apua ja minulla todettiin synnytyksen jälkeinen masennus ja ahdistuneisuus häiriö. Tilanne meni jo niinkin pahaksi etten uskaltanut mennö ulos talosta :o(

Tästä on suunta enää ylös päin!!



Niiloakseli

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi yhdeksän