##MAALISkeskiviikko##

Niin ja toivotan minäkin kaikki uudet maalisten joukkoon=)

Ja Nyt kun MUISTAN niin kamalasti hirveästi onnea plussanneille maaliksille, mun mielestä kaikki jotka hankkii lapset ihan perätysten on kyllä tosi rohkeita=) Mä toisaalta tahdon lisää lapsia, toisaalta musta (miehestä myös) tuntuu että meidän perhe olisi tässä. Aika näyttää senkin.





Joku puhui eilen siitä kuinka ns. helposta lapsesta ei saa puhua ääneen. Mä en tajua ollenkaan sellaista ihmeellistä mentaliteettia ihmisten (etenkin äitien) keskuudessa että täytyy tuomita joka helv.....asiasta, miten se tekee kenenkään äitiydestä jotenkin vähemmän arvostettavaa jos lapsi sattuukin olemaan hyvä uninen, " kiltti" ja tyytyy vähempään. Sama juttu imetyksen kanssa, on se niin kamalaa jos ei imetä niin ja niin kauan tai jos imettääkin niiiiiiin kauan ja niiiiiiiiin vanhaksi että. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Niin ja kun nyt aloitin niin miksi ei saisi puhua siitä jos oma lapsi kehittyykin hyvin, enkä tarkoita nyt niitä jotka yrittää aina laittaa paremmaksi kuin toinen(tyyliin: meidän sussu se oppikin 2päivää aikaisemmin kuin teidän poju ym....) Ala-aste meininkiä sanon minä. Toinen juttu onkin se että jos oma lapsi liikkuukin suht ajoissa niin sellaiselle joka ei viellä liiku ei saisi asiasta kertoa koska ottaa sen heti loukkauksena tai ainakin vähintään veetuiluna vaikka eihän se asia näin ole. Mä voisin tästäkin jauhaa vaikka puolipäivää mutta mä säästän teidät siitä pahasta.............tekstissä voi olla pahojakin puutteita koska mä olen juossut vähän väliä ottamassa emma pois takasta=) TÄMÄ teksti ei ole kenellekään tässä pinossa pyörivälle suunnattu vaan yleensä tähän törmää liian ausein.

Olen ihmetellyt kuinka maaliksien pinoon onkin eksynyt näinkin suvaitsevaa joukkoa, mahtavaa on ollut saada olla jo yli vuoden tälläisten keskellä huolien ja murheiden sekä ilonaiheittensa kanssa=)



ai niin öistä viellä: PLAAHHHHHHH......ei enempää siitä=)

Tervetuloa Pump@ ja maalisneiti-Maija!!



Meillä sentään tänään nukuttiin klo 7 asti. Kuuden maissa hieman äänteli,mutta nukahti onneksi uudestaan.

Nukkumaanmeno on vaan edelleen hankalaa,joten kertokaas-

MITEN TEILLÄ KÄYDÄÄN YÖUNILLE/nukutatte?



HAMPAISTA: meillä myös tuli ne etualanököt,mutta siihen toppasi.Syyskuussa hammashoitaja sanoi,että alaien on niin turvoksissa,että kyllä ne kohta puhkee..ei näy ei,vaikka turvoksissa on.



Pippandii:kerros Topille nimpparionnittelut-eikös tänään ole Topinpäivä?



Miuqu: meillä myös tuppaa tulemaan sotkua.Meillä on pieni talo ja yksikin tavara väärässä paikassa tekee jo kaaoksen tunteen ;) Pyrin pitkin päivää järjestelemään ja meillähän joutuu imuroimaan päivittäin noin muutenkin..



Solandra:toivottavasti asiat järjestyy parhainpäin miehesi kanssa!



G:meillä neidille uppoo lähes kaikki kaupan ruuat,paitsi palapaisti oli liian mausteista.Se on ainut taas mikä minun nenää tuoksu parhaimmalta.Mitään kiisseleitä en ole tehnyt..ootteko kuinka makeutttanut niitä?Ihanko sokrulla? Miuquko vai kuka se oli laittoi sen ohjeen,miten jatkaa kaupansoseita?!! Laitatko uudestaa!!?? Kiehautettaanko se vaan? (tarvii tarkat ohjeet)



Tällästä.Taidetaan lähtä ulos..



Tuulia,Mimmi 30.3 ja sykerö rv 6

Meillä se taitaa olla porkkana, sitä kyllä menisi vaikka kuinka. Muutkin kyllä maistuu ihan kiitettävästi(paitsi puurot). Naudanlihaa en ole uskaltanut antaa sen jälkeen kun alkoi kakkimaan vihreää limaa, voisihan sitä jo varmaan koklata ihan pienellä määrällä uudestaan.



Suurin inhokki tähän asti on ollut kalasose, se ei mene, ei edes yksi lusikallinen uppoa, ei!!



Pippandiille viellä, se sylissä vaipanvaihto on todella vaikeaa tavan vaipalla mutta, kiitos sinun, kävin myös ostamassa housuvaippoja ja ne on kyllä ihan POT!!!!! =)Hiton kalliita vain......

No niin, nyt on sitten takana viimeinen ultra taysissa. Eihän ne munarakkulat olleet kasvaneet, suurin oli 9 mm. Eli, munasarjat ei anna vastetta pistoshoidolle, joka johtuu suoraan Jennasta jääneeseen 10 kg ylipainoon. Mulla kun muutenkin tuota painoa on, niin tuo 10 kg on nyt sitten se kriittinen. Hoitoja ei jatketa ennen kuin tuo kymppi on pudonnut. Sillä Jennaa " tehdessä" munasarjat reagoi heti pistoshoitoon. Ei ole mitään järkeä ostaa julmetun kalliita lääkkeitä (pelkkä pistoshoito oli liki 200 e), kun tiedetään, että painonpudotuksen jälkeen munasarjat reagoi. Nyt sitten vaan ihan tosissaan lenkille ja laskemaan painonvartijat pisteitä.



HAMPAISTA: Jennulle on tullut 4 hammasta ja viides on tulossa. Kuultaa jo selkeästi ikenen läpi, mutta ei ole vielä ientä puhkaissut.



LEMPPARIRUUISTA: Meillä parhaiten uppoaa Bonan vihanneksia ja stroganoffia -purkkiruoka. Ollaan jo parin viikon ajan annettu noita 8 kk ruokia. Alun yökkäysten jälkeen karkeampi ruoka menee hienosti alas.



HELPOT LAPSET: On pakko myöntää, että välillä tulee sellainen fiilis, että uskaltaakohan sitä muille äideille kertoakaan kuinka helpolla me olemme päässeet. Jenna alkoi nukkua kellon ympäri 4 vkon ikäisenä. Siihen saakka heräsi kerran yössä (tasan 03:30) syömään kerran. Alun koliikkivaivan jälkeen, meillä ei ole " turhia" itketty. Toki jos ruoka viivästyy tai en mene tarpeeksi nopeasti hakemaan päiväunilta, niin johan silloin saadaan kunnon meteli aikaiseksi. Mutta kaiken kaikkiaan mut yllätti täysin, kuinka helppoa lapsen kanssa voikaan olla! Tämän hehkutuksen myötä lähetän kaikki sympatiani niille äideille, joilla vauva-aika on kaikkea muuta kuin helppoa. Olen varma, etten pysty edes kuvittelemaan kuinka rankkaa se voi olla.



Nyt en muista mistä muusta on ollut puhetta. Lähden tästä lenkille sulattelemaan läskejä. Mukavaa päivää teille kaikille!



Marju ja Jennukka



PS: Kaikki uudet tervetuloa mukaan!

Aamu alkoi tuossa 7.30 esikoisen herätyskellon soittoon, pikunen heräs sit heti kun isoveikka alko touhuta. Tuo isosisko heräs viimesenä kahdeksan jälkeen. Puurot ja murot syöty, oma kahvi odottaa keittäjää. En kyllä tiedä maistuuko se edes...

Teinpä nyt sitten sen testinkin ja negahan se oli niinkuin oletin ja pitikin(paitsi haaveissa..). Että se on nyt yritettävä asennoitua niin, että nautin kun ei ole tätiä luvassa niin kauan kunnes kierukka poistetaan. (joko nyt saan otattaa???;)) Se on kohdallani hyvä, koska kärsin aivan älyttömistä kuukautiskivuista kiitos endometrioosin. Edellisten menkkojen alussa jo ajattelin, että saan keskenmenoa, kun kivut oli luokkaa synnytyssupistukset!! Enkä nyt liioittele! Että yritän nyt vaan nauttia kun ei satu eikä vuoda!



Ja noista helpoista lapsista, jos kuopus ei sellainen ois, olisin varmaan jo suljetulla osastolla, koska keskimmäinen on todellinen Vaahteramäen Eemeli ja Ville Vallaton yhdessä paketissa! Ja tyttö... Hänen kanssaan elämä on yhtä taistelua jokikisestä asiasta ja kiukkua ja huutoa riittää. Tempperamenttia on vaikka muille jakaa, ja vahtimista riittää. Kumminsa totesi, et yhtä paljon saa vahtia kuin kolmea lasta! Ja esikoisen kanssa taas on ihan omat ongelmat, lievää keskittymisvaikeutta ja ylivilkkautta, ja kouluongelmia. Että luojan kiitos kuopus on vähään tyytyväinen helppo vauva!! Eikä se silti tarkoita et " helpolla" pääsis. Ja onko tarkoituskaan päästä? Lapset on niin vähän aikaa pieniä, että sen verran äiti voi itsestään uhrata että antaa " itsensä" lapsille ensivuosiksi. Ja tämä nyt sit ei ole tuomio kenellekkään joka on joutunu töihin heti äitiysloman päätyttyä tms!! Itselläni se on myös edessä vuoden vaihteessa, jolloin kuopus on vasta 9-10kk... Kauheeta! Surettaa jo nyt...

Pussasin juuri miehen 1,5 vrk:n mittaiselle työmatkalle. Tulee siis huomenna iltapäivällä. Edessä on siis työntäyteinen ilta kahden lapsen kanssa... Onneksi työmatka on näin lyhyt, ei montaa päivää... KOhta lähdetään Saanan ja koiran kanssa ulkoilemaan, S saa nukkua ekat päikkärinsä ja koira tehdä asiansa, ja minä taas saan kaipaamani (tai siis painoni kaipaaman...) liikunta-annoksen. Onneksi on taas ihana päivä, aurinko paistaa eikä ole liian kylmä.



Lempiruokaa meillä ei varsinaisesti ole. Meilläkin kaupan soseet tekee kauppansa, mun tekemät ei... Yleensä aamiainen ja lounas on vähän hankalia, niitä menee pienemmät annokset, päivällistä ja iltapuuroa taas jättisuuret annokset, niitä ruokia odotellaan ihan suu ammollaan (kunnes mielenkiinto kääntyy muualle...).



Maranta kirjoitteli asiaa äitien syyllistämisvimmasta. Teet niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärin päin... Onneksi täällä maaliksissa on tosiaan suvaitsevaista porukkaa, saa olla sellainen äiti kuin on.



Tätä suvaitsevaisuutta sitten meidän osalta tarvitaankin näissä nukuttamiskysymyksissä ;-) Meillä kun Saana nukahtaa edelleen useimmiten tissille. Nukahtaa kyllä muiden kanssa tietysti ilman tissiä (siis isä/hoitaja), mutta minun kanssani tissi on pop... Sänkyyn emme ole saaneet neitiä nukahtamaan. Alkaa hirveä hysteerinen huuto, jos edes yrittää... Niinpä olemme toistaiseksi luopuneet edes yrittämästä, kun nukahtaminen nykyisellä tavalla on kuitenkin melko kivutonta, ts. menee n. 20 minuuttia ja voi siirtää sänkyyn. Ja nyt jo yleensä nukkuukin siellä useamman tunnin heräämättä (aiemmin oli niin, että heräsi n. 30 minuutin päästä, sitten piti nukuttaa uudelleen ja sitten nukkui kyllä).



Meillähän ollaan noissa nukutushommissa sen verran lellitelty lapsia, että esikoinenkin nukahtaa syliin iltasadun jälkeen. Monta kertaa on pitänyt opettaa herra nukahtamaan sänkyyn, mutta kun se on niiiiiiin paljon helpompaa nukuttaa syliin (nukahtaa 10 minuutissa ja nukkuu sitten koko yön), ja samalla saa sitten itsekin rauhoittua ja katsella telkkaria (meillä yleensä isäntä nukuttaa esikoisen, minä Saanan). Nyt Nuutti on kyllä alkanut itse välillä haluta mennä omaan sänkyyn nukahtamaan, joten olemme ajatelleet, että antaa miehen oppia omaan tahtiinsa, kun tuo syliin nukuttaminen on kuitenkin niin helppo homma. Ja se on se melkein ainoa hetki päivästä, kun iso mies on vielä pieni... ;-) Tämä on siis meidän synkkä salaisuus, jonka hieman häpeästä punastellen tunnustan...



Sitten piti Solandralle vielä eiliseen pinoon kommentoida tuosta lapsensaanti-iästä. Musta tuntui ihan samalta, kun sain esikoisen 33-vuotiaana, siis että otti koville vapauden menetys, välillä ahdisti oikein kunnolla olla sidottuna kotiin vauvan kanssa. Olin silloin juuri saanut töissä uusia, kiinnostavia tehtäviä, oli saanut mennä vapaasti (tai no, olihan meillä koira, mutta ei se ole sama asia), harrastaa jne. Ja sitten yhtäkkiä joku pieni määrää elämästä niin totaalisesti. Nyt Saanan kanssa on ihan eri fiilikset. Sitä kun on jo tottunut siihen, että elämä rajoittui, ei tämä tunnu enää miltään... Päinvastoin, nautin paljon enemmän tästä toisesta kerrasta. Osansa tuo kyllä sekin, että esikoisen äitiysloman aikaan asuimme ihan korvessa, naapureita näki ehkä kerran viikossa, ei katuvaloja jne. Nyt taas naapureita näkee päiväittäin, kaupat lähellä, auratut tiet talvella, bussilla pääsee jne. Ja vielä miehestä: Meillä ainakin miehestä on ollut aina enemmän iloa sitä myöten, kun esikoinen on kasvanut. Vaikka tykkääkin vauvoista ja hoiteli Nuuttiakin ihan mielellään, samoin kuin nyt Saanaa, huomaa, että ilmeisesti aika usein vähän isommat lapset ovat enemmän " miesten juttu" , heihin kun saa paremmin kontaktin jne. Mutta täältäkin jaksamissäteitä miehen kanssa - kaikille ;-)



No niin. Taas mä kirjoitin romaanin... Mitäs yllytitte eilen... ;-)



Terhi&Saana, s. 24.3.



Ps. Muistaako joku, onko meillä ollut täällä Vauva-puolella esittelypinoa? Mietin vaan, pitäiskö kaivaa esiin / aloittaa uusi, kun uusia palstailijoita on jonkin verran tullut mukaan tässä matkan varrella... Mitäs sanotte???

Meilläkin uppoaa aika hyvin kaikki, sikäli kun nyt tällä hetkellä mikään. Kala ei meilläkään sit uppoa yhtään, mut haisee minusta niin pahalta etten sitä usein tarjoa. Karkeampia jo syödään, ja ajattelin kokeilla tehdä itse jauhelihakastiketta ja spagettia. Se on ollu pikkuneidin suurin herkku. Ja jugurtti-hedelmät uppoo kans hyvin.



Nukkumaan neiti menee ilta9-10 välillä, ensin rauhottuu sylissä sit menee omaan sänkyyn nukahtamaan. Saattaa joutua kerran pari käydä kääntämässä ja antamassa tuti ennenkuin nukahtaa, mut pois sängystä en nosta. Ja omassa sängyssä nukkuu samassa makkarissa, isommilla yhteinen huone.



Nyt mulle kahvia!

TOPIlle nimpparionnittelut!



Ja MARJUlle tsemppiä kilojen sulatteluun! Täällä koetetaan tehdä sitä kanssa, vaikkakaan ei samasta syystä... Mutta tylsäähän se kilojen pudottelu on, ei siitä mihinkään pääse. Vaan kai se on tehtävä ;-) Joten sympatia- ja onnistumissäteitä sinne!





Terhitaas

Täällä kukko lauloi klo.7 maissa. Yö meni loistavasti, yksi tutin laitto ja sitten Näpsä heräsi syömään klo.5.30! IHANAAAAAA. Mutta en nuolase vielä...



Niin kiisseliohjetta kaivattiin. Tässä tulee:



3 annosta



-2dl vettä

-1rkl kylmää vettä

-1prk kaupan hedelmä- tai marjasosetta



Mittaa kylmä vesi ja perunajauhot teflonkattilaan. Kuumenna sekoitellen, kunnes kiisseli kerran kiehahtaa (muutama kuplahdus). Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä hetki. Lisää sose kiisselipohjaan ja sekoita.



Tosi nopsa tehdä ja tosiaan säästyy rahaakin verrattuna siihen et aina syöttäs lapselle kaupan soseita. Ja minä teen ton monesti 1,5-2 kertasena (riittää pariksi päiväksi) ja jääkaappiin sit vaan pilttipurkeissa, sieltä helppo ottaa välipalaksi. En makeuta mitenkään, ihan hyvin uppoaa meidän neiti kaikkiruokaiselle. Luumusoseesta teen usein kun tuo Näpsän masu tuppaa olemaan vähän kovalla, myös omena-päärynäsoseesta tulee hyvää.



TOPILLE myös täältä nimpsuonnittelut ekana nimpparipäivänä. Luotan nyt muihin enkä ala tarkistaa kalenterista et onko nyt varmasti Topin päivä, heh:)



Nyt lukemaan eilen tullutta kaksplussaa kun Näpsä mänt päikkäreille.



-miuqu ja nti Näpsä TASAN 7KK!!

YÖUNILLE KÄYMINEN: Meillä on muodostettu aika tarkat rutiinit jota noudatetaan eli aina sama järjestys iltatouhuissa. Toiminut hyvin ja vaikkei Näpsä ole kovin hyvä nukkumaan niin itsekseen nukahtaa iltaisin. Eli minä liputan rutiinien puolesta. Meillä näin: pesut, yökkäri, vähän sylittelyä, velli, tissi, petiin ja hyvän yön toivotus.



Ja helpoista lapsista vielä. Minä oon huomannut sitä kateutta ja " tuomitsemista" siitä että synnytykseni on aika helppo nakki ja nopeakin. Yksi ystäväni alkoikin synnytyksestäni kuultuaan kertomaan muutaman vuoden takaisesta synnytyksestään tyyliin " kun sen kaiken koki luomuna ja kärsi niin se lapsi tuntui sitten paljon ihanemmalta ja rakkaammalta" . Aivan kun minä en rakastain lastani koska hän tuli niin helposti. Kyllä sieppasi ja syvältä!!



Noniin moro.



-miuqu vielä-

neiti nukkui hyvin viime yön, heräsi 4 kertaa syömään ,mutta minä en saanut unta...nukuin ehkä 3 tuntia yhteensä. nyt väsyttää...



Miuqun kiisseliohje sai hyvälle tuulelle. sekoitellaanpa vettä ja kylmää vettä... =) Tais tulla pikku virhe, mutta niitähän sattuu. Ollenkaan pahalla en naureskele. en ollenkaan.tuommoset on hauskoja.



Eilen illalla olin tutustelemassa kestovaippailuun. jospa se minäkin joskus niistä innostuisin. Yöllä en varmaan sen takia nukuttanut kun kaikenlaiset kuorivaipat ja taskuvaipat ja lisäimut ym. pyöri mielessä...



Meidän neidin lemppariruokaa on vissiin ihan kaurapuuro, jossa on paaaaljon kuningatarsosetta.



Uusille palstalaiselle tervetuloa joukkoon. Minäkin kirjoittelen ihan vaan satunnaisesti...liekkö mua täällä mitenkään muistetakkaan, mutta kuhanpahan höpisen joskus.



mutta sylissä mönkijä kaipaa huomiota.



t.Lykky ja neiti 14.3

Viime yönä keksin kokeilla ukkelille uutta menetelmää, kun taas heräsi yöllä itkemään. Olin aluksi pinniksen luona ja silittelin selkää ja päätä ja rauhoittelin, et lopettaisi itkun. Sitten otin käden pois, ja kun Eeli meinasi ruveta itkemään sanoin et ei hätää, äiti on tässä, mut en koskettanut.



Jonkin aikaa olin ihan siinä vieressä ja sitten menin omalle sängylle istumaan ja aina kun meinasi ruveta itkemään höpöttelin vaan rauhottavasti. Ja aina se rauhoittui. Sitten menin makuulle ja Eeli rupesi taas itkemään ja kovemmin. Hyssyttelin kovalla äänellä ja sanoin sitten että ei mitään hätää ja se oikeesti toimi! jonkun aikaa se aina vähän väliä rupesi itkemään, mutta rauhoittui aina kun hyssyttelin ja puhuin. Tämä siis toimi vauvalle, jolle ei tassuttelut eikä muutkaan tähän mennessä kokeillut keinot ole toimineet!



Oli hyvä mieli, kun ei tarvinnut huudattaa toista.



Eelikin on syönyt jo jonkin aikaa 8 kk:den soseita, mutta " laimennan" niitä kasviksia soseena mössöllä. Eelikään ei suostu syömään mun tekemiä pöperöitä. Suurinta herkkua on spagetti ja jauhelihakastike.



Tän aamun Eeli on höpötellyt äitiä, en tiedä tajuaako mitä tarkoittaa, mut sitä se on jankannu, muutenkin nyt vasta on alkanut höpötellä tuommoista vauvakieltä. Voikohan sitä sanoa jokelteluksi? Kun en ole huomannut, että Eeli olisi jokellellut sillä lailla, kun minä asian ymmärrän..



Rosa, Eeli 7,5 kk:tta ja pörpylä rv 9+5

Ajeltiin eilen ilalla tänne Itä-Suomeen asuntolainapapereiden kirjoitustilaisuuteen. Matka oli sikäli fiasko, että ekaksi ajettiin ihan tutusta liittymästä ohi, kun oltiin kummatkin niin uppoutuneita johonkin (en enää edes muista mihin) keskusteluun ja just kun olin ohittamassa isoa rekkaa, huutaa mies takapenkiltä:" Ajoit sitten liittymän ohi!" Ja missään ei ollut mitään seuraavaa liittymää tai edes tienhaaraa, missä olisimme voineet kääntyä. Onneksi hetken ajettuamme vastaan tuli Info, jossa oli kartta ja ihan sitä tietähän pääsimmekin jatkamalla samaan päämäärään kuin toista reittiä. Mutta, sitten, kun alkoi tulla pimeää eikä takapenkillä enää nähnyt mitään alkoi huuto. Helmi itki hysteerisesti varmaan puoli tuntia yhteen menoon. Pysähdyttiin ja otettiin syliin, jolloin huuto loppui, mutta alkoi heti uudestaan, kun laitoin turvakaukaloon ja läksimme matkaan. Nälkä ei ollut. Tiedä sitten miksi itki. Itku kuitenkin loppui yskimiseen ja puklaukseen, jonka jälkeen hän nukahti. kerkesi nukkua n. 20 min, kunnes olimme perillä ja heräsi taas itkemään, kun unet katkesivat. Hymy tosin levisi naamalle heti, kun pääsi mummon syliin!



Noh, kun Helmi yleensä nukahtaa tuossa 21 maissa, niin eilin matkan takia nukkumaanmeno lykkääntyija iltarutinat suoritettiin siinä ennen kymmentä. Velli syötiin itkun säestämänä, kun väsytti niin kovasti, etä silmätkin olivat ihan kirkkaan punaiset. Ja mikä kauheinta, kun piti käydä nukkumaan (siis nukutamme ihan vaan sänkyyn laittamalla, hyvät yöt, pusu ja peikko korviin. Valot pois ja nukahtaa itsellään), alkoi huuto taas, kun olikin vieras huone ja sänky. Eli normaalista poiketen hyssyttelin sylissä puoliuneen ja laitoin sänkyyn. Hän avasi kyllä silmänsä ja alkoi itkeä uudestaan, mutta sitten vähän hyssytin kyljestä niin uni korjasi melkein heti.



Hyvin nukkui yönsä heräilemättä, mutta oletin että olisi nukkunut pitempään aamulla, kun meni tunnin normaalia myöhempään nukkumaankin. mutta ei, herätys tuli klo. 6.45 ja eikun aamupuurolle. Itse olin kyllä herännyt jo kuudelta, että ei ollut paha nakki. Tietty olisin ehkä voinut vielä nukahtaa uudestaankin, mutta eipä tuo mitään. Tuossa yhdeksän maissa Helmi sitten nukkui puolen tunnin tirsat ja taas sätkitään iloisena lattialla ja ihmetellään mummolan Tino-koiraa. Päikkäreillekin tosin käytiin sylin kautta ja itkun kanssa ja kesto siis puoli tuntia. Eli tirsat. Toivottavasti nukkuisi tänään pitemmätkin unet, mutta se saattaa olla turha toivo.



Vastauksia galluppeihin. No tuo nukuttamisjuttu jo tulikin tuossa edellä. Lempiruokaa on kaikki liha tai kanaa tai pelkkiä kasviksia sisältävät soseet, itsetehdyt tai kaupan. Pikkukalastajan herkusta Helmi ei tykkää. siiinä on lohta ja aika isoja riisin tms. paloja. Punakampelaa sisältävää kalasosetta kyllä syötiin hyvällä halulla. Hedelmäsoseet ei oikeastaan muuten maistu, muutakun siten että sekoitan joukkoon kauravellijauhetta ja vähän maitoa. Puurot ovat yök, tosin nykyään aamupuuro kyllä syödään kokonaan, muttei mitenkään innokkaasti. (8kk purkkiruokaakin ollaan kerran maistettu ja ihan hyvin upposti, tosin jouduin vähän lusikalla liiskata niitä suurimpia paloja.



Mitäs muuta kysyttiin? Taas iski dementia. jatkossa lisää. No, me tästä lähdemme pankkiin. ensi viikolla tehdään kaupat ja kuun lopussa päästään muutamaan. Jess!



lehtovi Ja Helmi 28.3.

mikähän mua väsyttää?? Yöllä nukuin levottomasti ihan muuten vaan, Kaisasta se ei kaiketi johtunut. Tytsy meni nukkumaan normaalisti ja kuikuili ekan kerran vasta vähän ennen kuutta. Ja unia jatkettiin sitten äiskän vieressä taas yli seitsemään.



LEMPIRUOKA taitaa olla puuro luumusoseella. Tai sitten kaupan soseista se kasviksia-sose. Siihen sekoittelen usein joukkoon lihaa, joka Kaisalle ei kovin hyvin muuten putoa. Broileria meillä ei syödä ollenkaan, muita lihoja vaihtelevasti. Ollaan nyt parina päivänä kokeiltu myöskin niitä 8kk-ruokia ja hyvin sujuu. Jospa ne kelpaisivat sitten paremmin.



Mä kyllästyin tekemään jossain vaiheessa ruokaa, niinpä meillä pääasiassa syödään kaupan soseita nykyään. Otti niin vietävästi päähän kokata sata ateriaa päivässä ja heittää niitä sitten kilokaupalla roskiin, kun neidille ei kelvannutkaan. Pakastettua ruokaa Kaisa ei suostunut syömään ollenkaan, kai se sitten maistuu kummalliselle. Vaikka muuten tyttö on kyllä ihan hyvä syömäri, kunhan vaan ajoitus osuu nappiin.



YÖUNILLE meillä mennään helposti. Iltatoimet hoitaa useimmiten iskä. Rutiineihin kuuluu iltapuuro+imetys, hetken leikit, pesu+yökkäri, rauhoittuminen sylissä ja sitten omaan sänkyyn nukahtamaan. Joskus tuttia pitää käydä laittamassa suuhun kerran, pari. Parin tunnin kuluttua mä vielä imetän, ja sillä jaksetaan sitten aamuyöhön, jolloin otetaan viereen nukkumaan vielä hetkeksi ennen oikeaa aamua.



Laitoin Kaisan parvekkeelle päiväunille ja itkuhälytin räpättää koko ajan, kun raksatyömaalta kuuluu armoton melske. Tuota saakin sitten kuunnella vielä kuukausikaupalla, onneksi ne ei enää räjäyttele niin paljon kuin muutama viikko sitten.



Tällasilla mietteillä tänään,

kua ja Kaisa 25.3

Ei nukahdeta pinnikseen ei, sielllähän ei ole tarkoitus maata vaan seistä ja ilakoida muutenkin=) Joten meillä hoituu näin: Ilta touhut (l. iltapuuro, pyllynpesu ja yökkärin vaihto, hampaittenpesu) sitten makkariin sängylle pötkölleen, tissi suuhun ja yleensä siihen nukahdetaan 5 minuutissa joskus riekutaan viellä puoltuntia jos on ollut kovinkin aktiivinen päivä=) annan nukkua hetken sängyllä ja nostan siitä sitten pinnikseen. Meilläkin oli yhteen vaiheeseen niin että pinnikseen nostamisen jälkeen noin puolentunnin päästä heräsi jolloin piti yleensä nostaa taas meidän sängylle ja odotella että nukahtaa uudestaan mutta onneksi tätä tapahtuu enään harvoin. Viime yönä emma heräsi itkemään ja yritti konttailla(tai toistepäin) eikä mun tarvinnut kuin hetki hyssytellä ja " tassutella" että alkoi taas nukkumaan, JEI!!!! kerta se on ensimmäinenkin=)







IMETYKSESTÄ: Nyt on mennyt muutamia päiviä niin että ehkä kerran tai kaksi olen imettänyt (aamu seiskan imetyksen jälkeen) eli kerran iltapäivällä ja sitten unitissin, mitenkähän mun kannattais sitten toimia? Yöllä siis imetän viellä n. kaksi kertaa. Lopetanko yö syötöt sitten kerralla vai siirrytäänkö nanniin? Jos jollakin olisi kokemusta niin vinkit kelpaa aina, eihän sitä tosiaan osaa sanoa ennenkuin sitä itse kokeilee, kynnys vain on jotenkin niin korkea kuitenkin lopettaa imetys vaikka en ole siitä koskaan oikein nauttinutkaan=)





Ja taas tuli tekstiä vähän liikaa, koettakaa kestää=)

Ja kiitokset kaikille tsemppajille tuossa ukkojutskassa ja äitiyspohdinnoissa! Olen kyllä tosiaan havainnut, että mitä isommaksi tyttö kasvaa, sitä enemmän alkaa miestä vauvan kanssa puuhailu kiinnostaa, kun saa selvästi kontaktiakin tältä. Eilenkin illalla leikkivät jo yhdessä ja alan tosiaan jo uskoa, että tuokin jörrikkä kasvaa isyyteen...kaipa tuo on sitten jotain samaa kipuilua " vapauden riistosta" , kuin meikäläiselläkin.



LEMPIRUUAT: Parsakaaliperuna-sose uppoaa parhiten ja haisee ihan kuvolle, minun nokkaan. Sitä kun sotkee uusiin ruokiin, saattaa nekin jo mennä alas.

Eilen sain ekaa kertaa puuroakin syötettyä ilman likan kakomista ja oksennusta, kun kokeilin valmista luomu-marjasose-viljaseosta tetrasta ja tänään se meni vieläkin paremmin :)

Inhokki taitaa olla sitten se riisipuuro. Olen testaillut valmiita jauhejutskia erimerkkisiä omalla lypsymaidolla, vedellä, ja eri soseilla(epätoivoissani sotkin jo parsakaalia siihenkin..!!! :P ),hiutaleetkaan ei maistanut, joten ei siis riisi kertakaikkiaan käy.



HAMPAITA on kaksi alhaalla ollut parisen viikkoa ja kovasti on ikenet turvoksissa ja kitinää, joten jonnekkin taitaa pikapuolin uutta puhjeta.



PAINONI on nyt samassa, kuin ennen raskautta, mut olis mullakin vielä tiputettavaa ainakin 7 kiloa... Tsemppiä siis meille kaikille kilojen kanssa taisteleville ja erityisesti sinulle Marju!



Nyt Sanni rummuttaa siihen malliin jo pinniksessä, että ekat päikkärit tuli jo nautittua ja äksöniä-mutsi-ja -heti, että on mentävä



Hienot päivänjatkot!



T: Sola



NUKKUMAAN käydään yhä tissin kautta, kun se on kaikkein helpointa ja nopeinta niin. Joskus nukahtaa vaunuihinkin.







Onnea Topille meiltäkin :D!!!

Topi kiittää nimipäiväonnitteluista (tai oikeastaan nukkuu takapihalla vaunuissa, mutta varmasti tulee yhtä hyvälle tuulelle kuin äitinsä kun kerron terveisiä :).



Teen täällä ruokaa, mies on Esikoisen kanssa kauppareissulla. Pian sitten lähteekin töihin. Siitä tulikin mieleeni Solandralle: Terhi kirjoittikin osuvasti isä-lapsi-suhteen muodostumisesta. Tai ainakin meillä ihan samaa havaittavissa: jotenkin on ollut miehestä kivaa, kun Esikoisen kanssa voivat lähteä vaikka auton katsastukseen tms. Silloin kun eka lapsi oli ihan vauva, niin minun piti hoitaa kaikki kylvetykset sun muut, kun hällä oli hieman epävarma olo. Aikansa seuraili ja nyt hommat hoituu kuin vanhalla tekijällä.



Nukahtamisesta: Viemme Topin pesun, iltapuuron ja tissin jälkeen pinnasänkyyn ja nukahtaa hetken päästä. Voi olla että pari kertaa täytyy käydä kippaamassa seisovat poika makuuasentoon ja sinne sitten jää. :)



Lyyli: Kyllä sut muistetaan!! Minä ainakin seurailen, että onkos toiselta puolelta Kainuuta tänään palstaedustusta... ;)



Terhi ehdotti tuota esittäytymistä, olisi varmaan ihan kiva juttu. Pitäisikö ottaa huomiseen pinoon, niin tulee sitten kaikilta. Tänään moni jo pinoutunut. Mitäs tuumitte?



Maranta: Kyllä ne teipit vielä paikalleen lonksahtavat sylivaihdossa! ;) Hieman kun pyörittelet housuvaippojen kanssa niin sitten tarratkin menevät!!



Esikoinen itkee oven takana, nälkäinen ja väsynyt oletan, meidän pikku-uhmis.

Miuqu:Kiitos paljon!!!!!! Taidanpa tänään jo tehdä..Oikeasti kaikkia säästövinkkejä otetaan vastaan!! =)



Lyyli:kirjoittele vaan! Minä kyllä luen kaikkien jutut,ehkä useampaa kertaa.Välillä mietin,että montakohan kertaa päivässä käyn kattomassa onko kukaan kirjoittanut mitään uutta..;) (ai,minäkö riippuvainen tästä..)



Rosa:miten olet voinnut? Oletko miten oireillut? Minulla on nyt alkanut iltapäivästä iltaan pahaolo ja metallinmaku suussa.Näin se meni Mimmiäkin odottaessa.Vielä en oksenna,mutta eiköhän sekin ala.Nukun aina Mimmin aamu-unien aikana itsekin,niin väsymys ei tunnu ihan niin rankalta.Välillä kyllä oon niin poikki,kuin oisin juossut pidemmänkin lenkin.Jokapaikka maitohapoilla..



Nyt tuli suru Mimmille .....moi!



T

Viime yö meni pitkästä aikaa itkeskelemättä, Hanna nukahti vaille yhdeksän ja vaille kuusi otti maitopullon ja vielä unetti vaille kahdekaan eli yö meni ihan niinkuin " ennen vanhaan" .

Yöunille neiti meni ennen aina tosi hyvin, ilta pesujen jälkeen laitettiin omaan sänkyyn ja vaille 5min. niin neiti oli jo unessa, nyt välillä tuo pätee edelleen, mutta välillä pitää nukuttaa viereen ja joskus taas nukahtaa pinnikseen, mutta vähän pitää silitellä, vaihtelee siis meillä tuo nukkumaan meno.

Lemppari ruokaa taitaa olla nykyisin tuo 8kk kana-purkki ja päärynäjogurtti, nami nami.

Jahas, jokohan heräillän päiväunilta, hälyttimestä alkaa kuulua jo pientä ääntelyä, onhan neiti nukkunutkin jo 1h20min.

Itse tulin just sisälle, olin pihaa haravoimassa, nyt alkaa lehdet oleen pikkuhiljaa jo tippuneet puista.

Mulla olis huomenna viisaudenhampaan poisto, vitsit kun en tykkää toimenpiteestä laisinkaan, mutta pakkohan se on mennä, isukki on huomisen sitten Hannan kanssa kotosalla, niin saan rauhassa potea...

Esittäytykää vaan te vanhat konkarit meille uusille! Pitäisköhän meidän uusienkin laittaa vielä uudemman kerran esittelyt itsestämme siihen samaan pinoon?

No niin, nyt kävi äidille kutsu...



Hanneliini & Hanna 7½kk

Hyvin olen nyt jaksanut. Mulla oli muutama päivä sitten maha tosi kipeenä ja sen jälkeen melkein kaikki raskausoireet on hävinnyt. Pieni kuvotus edelleen on. Kirjottelinkin tuolla odotuspuolella siitä, kun vähän pelottaa, et mitä tapahtui, mutta olen päättänyt, etten anna sen vaivata. Hulluksihan sitä tulee, jos vaan miettii kaikkia kauheita ajatuksia.



Eilen mulla oli eka neuvola ja sydänäänet ei tietenkään kuulunu.. Viikkojakin oli kyllä vasta 9+4, mutta neuvolatäti sanoi, et olis voinu kuuluakkin. Siitä mahakivusta se sanoi, et on yleistä just siihen aikaan, kun menkat pityäis alkaa.



Pienenä plussana raskausoireiden häviämisestä on se, että väsymyskin hävisi. Jaksan nyt Eelin kans ihan samaan malliin.



Rosa taas