Mielenkiintoinen kauppareissu...

Aika kummallista käytöstä siltä naiselta. Joskushan sitä näkee isoja, siis oikeasti aika vanhoja lapsia tutti suussa mutta ei tulis mieleenkään mennä siitä huomauttamaan. Huh huh.



Meillä vähän eri päin. Poika on pieni (1-v 74,5cm, 8,6kg) ja vauvauinnissa ihmiset ihmettelee " tuota vauvaa" , että " jokos sitä pian aletaan nousta pystyyn" . Naurattaa tietysti vaan, että joo, pitäs kyllä jo pian kävellä. Ikää 1v 1kk:)

Tikru-Pikru:

Meillä vähän eri päin. Poika on pieni (1-v 74,5cm, 8,6kg) ja vauvauinnissa ihmiset ihmettelee " tuota vauvaa" , että " jokos sitä pian aletaan nousta pystyyn" . Naurattaa tietysti vaan, että joo, pitäs kyllä jo pian kävellä. Ikää 1v 1kk:)

Joo, toi on kans asia mikä nostattaa karvat pystyyn! Eikös se nyt jo tee sitä tai tätä?!

Miks ihmiset ei tajua et on ihan yhtä " normaalia" oppia kävelemään 1v3kk tai 11kk. Tyttö oppi kävelemään 1v1kk ja koko ajan ennen sitä sukulaiset kyseli että eikös se jo kävele? Kaikki aikanaan prkl!

Johan mua nyt ottaa kupoliin kaikkia asiat =)

kaikki omat fiksut ja vähemmän fiksut ajatukset. Ärsyttävää joskus, tiedän!! meidän pojalla oli tutti 2-vuotiaaks ja kyllä siitä sain kuulla. Toisekseen hän on aina ollut tosi pitkä (1v: 85cm) mutta oppi käveleen 16-kuisena niin kyllä sitä sitte päiviteltiin. Ja sitä kun imetin " noin isoa" vielä julkisesti (oli siis vajaa 6kk ja täysimetyksellä). Kun mulla viimeksi oli taapero, nyt siis 2v ja rippeet, rattaissa ja vauva liinassa niin heti siihen pelmahti vanhempi naisihminen sanomaan että kyllä nyt ois isomman aika jo luovuttaa rattaat pienemmälle. Olen ite 27 v ja arvaa monatko kertaa on julkisesti udeltu että onkos nuo kaikki kolme sinun ja missä isä on.



En tiedä, joiltakin vaan puuttu tahdikkuus ihan kertakaikkiaan!!

ja syö tosiaan unituttia ja muutenkin välistä olen antanut vielä 1.5 vuotiaana syödä jos huvittanut. Erään kerran eräs mamma leikkipuistossa tokas sivusta, että kumma kun eräät antaa vielä 3-vuotiaidensa syödä vielä tuttia! Katselin hämmentyneenä ympärilleni, että kenelle mamma puhuu, ja kenen lasta tämä mahtaa tarkoittaa, ainut tuttisuu oli meidän pikkuinen taaperomme ja meitä tämä mamma vihaisena mulkoili... noo, sanokoot mitä sanoo, sivuutin mamman todellakin hämmentyneenä... no tykkään kyllä pukea usein (kesällä varsinkin) lapseni myös pikkuvanhasti, vaikka onkin myös pieni (käyttää nyt 2vuotiaana - edelleen unitutti käytössä - nyt vasta kokoa 86cm) joten ehkä sekin voi vaikuttaa luulemisiin.



Ennen lapsia olin ehdottomampi tutin syöjistä (soveliaasta iästä ja tuli mutistua selän takana aina jos näin yli 1-vuotiaitakaan lapsia syömässä tuttia) mutta nyt kun on omia niin minusta muitten lapset saa syödä tuttia vaikka 5-vuotiaaksi! Oma nassikka 2v siis vielä syö, eikä tunnu liika vanhalle vieläkään, eikä ole kyse siitä etteikö olis yritetty vieroittaakaan ihan hampaitten takia. Ja jos joku kommentoi niin sittenpä kommentoi. Kyllä ne ihmiset keksii vaikka mistä aina sitä kommentoimista.

Kerrankin kassajonossa joku vanhempi rouva alkoi päivitellä minulle, että noin nuorena (olin 26v) pittää tehdä lapsi, ja ei oo varmaan ees isääkään tiedossa, kun ei sormuksiakaan näy (ei mahtunut vielä kun synnytyksestä niin vähän aikaa) ja mies oli vieressä vielä eellä ostoskärrien kanssa (minä vaunujen kanssa jäljessä ja jotain vaateostoksia kädessäni lisäksi)

Törkein täti sattui kohdalle vauvan ollessa 3kk. Mummeli vaan päätti sitten kaupassa, et eikös sun vauvalla ole hiki täällä ja alkoi ottaa pipoa vauvan päästä pois selittäen samalla, et hänellä on 2 viikoa vanha lapsenlapsi. Varmaan se olis riisunu vielä muutakin, jos olis voinu.

Seuraava täti osui kohdalle, kun oltiin laittamassa reilut 5kk vanhaa vaavia ostoskärrien vauvakaukaloon. Jostain siihen kävellyt täti-ihminen pysähtyi ja aloitti lepertelyn. " Voi millanen tukka, mittä te pikkunen on tuommoten tukan taanu, vooooi mahoton millanen tukka on pienellä..." Samaa tukan päivittelyä jatkui hetken aikaa ja sit täti päätti ottaa vauvalta tutin suusta ja tokais, et mitä se noin iso tyttö tuttia vielä syö. Sen jälkeen täti sitten nyki paikalle miehensä päivittelemään vaavimme hiuksia ja kiskoi vauvan suuhun takaisin laitetun tutin uudelleen pois. Siinä vaiheessa onnistuin kiilaamaan ostoskärreineni lujaa pois.



Muksumme tuttia on sen jälkeen yritetty viedä vielä kerran 10kk vanhana linja-autopysäkillä ja sama " noooin iso tyttö" kommentti kuultiin jälleen. Tosi kivaa, kun se " iso tyttö" sitten vierastaa ja muutenkin kun on ollu jännät paikat ja uusia ihmisiä, ni se turvana ollut tutti viedään suusta. Oikeesti en ymmärrä mikä ihmeen vimma ihmisillä on kiskoa sitä tuttia pois ja tulla käpälöimään vierasta lasta.

Visioin kertomuksesi silmieni eteen, mikä tosiaan on saanut suorastaan huvittavia piirteitä! Ällistyttävää; kuinka ihmeessä sait pidettyä hermosi kurissa...???



Oma lapseni oli pienenä todella ujo ja varautunut vieraitten seurassa. Olisin varmasti saanut kunnon hepulit, jos joku olisi tullut vielä kiskomaan tuttia suusta. Ei ole omiaan luomaan luottamuksellista suhdetta vieraisiin.



Itselleni sattui pari kertaa tilanne, missä vanhempi naisihminen on tullut päiväilemään lapsen kiukuttelua omalla kaikkivoipaisuudellaan. Kyllä se ärsyttää, mutta onneksi jälkeenpäin voi niillekin muistoille jopa nauraa.

poika oli 1v 83 cm, 2 v 99 cm, nyt n. 110, oppi kävelemään 1v 4 kk ja oli lähes 2-vuotiaaksi kovin hiljainen (nyt sitten ottaa takaisin..).Näitä koomisia tuttitilanteita on riittänyt. Entäs sitten voivottelut, kun on liikuntavammainenkin, kun ei osaa kävellä ja puheongelmainenkin taitaa olla.



Nyt kundi 3 v. Äiti ei perässä meinaa pysyä edes metsäretkillä, naperouimari sukeltelee ja melkein osaa uida, kirjaimet ja numerot kiinnostavat jne. Kai mun on pojalle henkkarit kohta hankittava, että uskovat iän julkisissa liikennevälineissä ja nukketeatterin kassalla.



Kävipä visio tulevaisuuden lintsireissulta... siellähän noi laitteisiin pääsyt menee pituuden, ei iän ja järjen mukaan... HUH!

poikani 1,7 v on jo pitkään osannut juoda niin nokkamukista kuin tavallisesta mukista ja lasistakin.



reissulle saatan kuitenkin ottaa tuttipullon mukaan, koska siitä ei pääse helpolla vahingossa läikähtämään juomaa vaatteille jne..



olimme kylässä, olin varannut tuttipullon mukaan ja annoin siitä juomaa pojalleni. kylässä ollut toinen äiti siinä alkoi omaloitteisesti minua neuvomaan, että kannattaisi hommata nokkamuki, se on kätevä tapa opetella pois tuttipullosta.



en osannut hänen puhetulvaansa sit keskeyttää ja kertoa, ettei meillä ole mitään tarvetta opetella tuttpullosta pois, kun poika osaa juoda mistä tahansa ja hänelle yhdentekevää onko juoma pullossa, mukissa, lasissa tai missä.



toisen äidin pyytämättä puuttuminen lapseni hoitoon tuntui minusta loukkaavalta.



olen lapseni ja hänen hoitonsa/kasvatuksensa kanssa sinut, mutta siitä huolimatta tunnistan ehkä jonkinlaisen epävarmuuden joissakin tilanteissa, mistä loukkaantumiseni johtunee. kyseessä oli itse neljän lapsen äiti ja minua nuorempi. saatoin olla hänelle kateellinenkin, koska meille ei toista lasta ole kuulunut. ja hänellä tuosta vain tupsahtanut neljä lasta. itse pelkään jääkö lapsemme ainokaiseksi lapseksemme ja sitä kautta hemmotelluksi yksilöksi, kun yhden ei tarvitse niin paljoa sopeutua jne.



onneksi olen kuitenkin useimmiten sinut äitiyteni kanssa.

Tämä ei liity kauppareissuun mutta kerronpa vähän meidänkin juttuja. Oma poika siis tänään tasan 1v1kk ja veljellä on poika joka on 1v4kk. Näitä poikia on sitten tahattomasti niin kiva vertailla... Mun vanhemmat siihen syyllistyy, varmasti eivät tarkoita pahaa. Mutta joskus se vaan tuntuu sille. Esim. oma poikani juo " vieläkin" tuttipullosta kaiken maidon ja ruualla vettä nokkamukista. Kun veljen poika ei ikinä juonut pullosta ja juo _itse mukista_ maitoa ruualla. Niin, eikä syö enää tuttia, kun taas meidän pojalle se on todella tärkeä.



Näistä sitten kuulee toisinaan, että joisko se O (mun poika) ihan oikeasta mukista, eihän sitä nokkamukia enää tarvita jne. Ja kun oma poikani on ollut ja on edelleen rantumpi ruuan suhteen ja on ollut välillä ihan onneton syöjä. Sitten isäni soitti kerran ja kysyi kuulumisia ja sanoin, että poika ei syö. Siihen isäni: Voi, J kävi meillä eilen ja se poika se veteli mitä sille vaan antoi! Se poika se kyllä syö! Ei tarkoittanut sitä pahalla, tiedän mutta itselle meinasi itku kyllä tulla:( Silti molemmat pojat ovat yhtä sutjakoita, jos nyt taapero, ja tuolloin melkein taapero, voivat " lihavia" ollakaan...



Onhan näitä. Ihmiset ei vaan ajattele. Toivottavasti en itse syyllisty koskaan moiseen, sitten kun omat lapset on niin vanhoja ja aika kullannut muistot.

meidän tyttö lähti ajoissa kävelemään (10kk) ja on motoriikaltaan muutenkin edistynyt ja ennenkuin tuli vuosi täyteen niin sitä hirveästi päiviteltiin, kun jo kävelee ja on mutenkin niin edistynyt.

Sen jälkeen kun täytti vuoden niin on pari mammaa tullut kysymään, kun tyttö istuu rattaissa, että " Kait se jo kävelee?"

Siis jos on lähtenyt kävelemään ennen vuoden ikää niin sitä ihmetellään, kun niin ajoissa, mutte heti kun se vuosi on täynnä niin kysellään, että kai se jo kävelee?

Missä vaiheessa olisi sitten noiden ihmettelijöiden mielestä " normaalia" lähteä kävelemään?

Sinä yönä kun se 1v. tulee täyteen?!

Meillä ensimmäinen tapaus sattui pojan ollessa 5 kk.

Hän oli hyvin jäntevä vauva ja kannetteli päätään jo varhaisessa vaiheessa. Olimme kahvilassa ja pidin poikaa sylissä.Siellä nainen tuli minulle sanomaan että " kauheata katsella kun sinä et tue vauva päätä ollenkaan" " noin pieni vauva ei pysty kannattelemaan päätä vaan sitä pitää pidellä koko ajan" . Minä katsoin hölmistyneenä että MITÄ???Siis olin niin raivoissani ja varsinkin kun en tajunnut sanoa naiselle mitään vastineeksi.

Sen jälkeen on ihmetelty että " eikö se vielä ryömi" " miten se ei konttaa" . Tuntuu että pitäis kaiken tapahtua just niin kuin kirjoissa sanotaan niin silloin ois hyvä.

Kukaan ei sentään ole uskaltanut tulla (ainakaan vielä) repimään tytöltä tuttia suusta. Ja hyvä niin, en vastaa seurauksista... Kummasti sitä on tullut jo tällä kohta kahden vuoden kokemuksella paljon varmemmaksi äitinä. Mutta siis, tuo avaus sai mut muistamaan tapauksen viime talvelta.



Olin tytön (tuolloin n. 10 kk) kanssa pulkkailemassa. Tyttö on ollut aina aikamoinen rämäpää ja nautti hirveästi siitä, kun juoksin ja vedin pulkkaa. Eikös vastaan tule joku viisikymppinen ukko, joka katsoo asiakseen tulla varottelemaan minua, ettei vaan sattuisi mitään. Ihan niin kuin olisin ollut joku vastuuton kakara riehumassa lapsen kanssa. Kaipa se hyvää tarkoitti, mutta kyllä minä, kolmekymppinen ihminen osaan, kiitos vaan, huolehtia omasta lapsestani ihan itse. (vuotta kahta aikaisemmin joku ukko samoilla nurkilla katsoi asiakseen mäkättää mulle siitä, ettei mulla ollut kintaita kädessä/pipoa päässä, kun olin lenkillä... liekö ollut sama mies?)



Lähinnä tuossa tapauksessa jäi ihmetyttämään se, miksi jonkun on ihan pakko täräyttää kaikki asiat välittömästi kuuluviin ja eikö ihmisillä ole silmiä päässään (olen mielestäni ihan ikäiseni näköinen)? Ei mulle ainakaan tulis mieleen mennä puuttumaan aikuisten ihmisten asioihin tuolla tavalla.



Eniten minua ovat loukanneet kommentit tytön koosta. Tyttö söi vauvana hyvällä ruokahalulla äidinmaitoa ja on siis ollut koko vauvaikänsä ja taaperoikänsä suloinen pullukka. Olemme molemmat aika lyhyitä, joten eipä ole tyttökään mikään hujoppi. Vaikka pyöreys on tasoittunut ja tyttö sen kuin hoikistuu, saan edelleenkin kuulla, miten hän on iso ikäisekseen (vaikka on siis keskivertoa lyhyempi), olisin luullut jo kaksi vuotiaaksi...., ai hän onkin tyttö- luulin pojaksi. ... Odottelen sitä hetkeä kun itse hillintäni pettää. Onko kellään sopivan nasevaa vastausta em. kommentteihin? Mitä näille kaupassa pällistelijöille ja ihmettelijöille voisi sanoa?

meillä tulee noita kommentteja vain lähipiiristä, kertaakaan kukaan ventovieras ei ole tullut kommentoimaan. Mutta joitakin on mitkä nostaa karvat pystyyn..



Puhuttiin kertaalleen tyttöni koosta (no sehän se on puheenaihe kun harvoin nähdään ja ihmetellään kuinka hän on TAAS kasvanut). Sanoin mitat (79 cm ja reilu 11 kg vuoden iässä eli aika iso tyttö). Mummini ei siihen oikeastaan kommentoinut mitenkään vaan käänsi keskustelun miesystävänsä lapsenlapsenlapseen joka " myös on tuollainen vähän lihava" . Juu siis lihavahan meidän neiti EI ole...



Toinen kommentti tuli miehen siskolta kun puhuttiin vaipoista ja sanoin että meillä käytetään vain housuvaippoja kun tyttö (1v3kk) ei pysy selällään sen vertaa että saisi vaipan vaihdettua niin tämä totesi että " ettekö te yksivuotiaalle pärjää" . No kun kyse ei ole siitä vaan kun ei viitsisi käyttää vaipanvaihtoon 10 minuuttia tapellen ja huudattaen lasta ja käyttää sitten vielä 5 minuuttia kun yritetään saada housut tytölle jalkaan.



Kolmas kommentti anopilta pottailusta (edelleen tässä 1v3kk iässä) " kyllä se nyt pitää saada tyttö potalle, meillähän lapset jo tuossa iässä alkoi oppia kuivaksi" .



jeps jeps, jos nuo olisivat tulleet ihan vierailta ihmisiltä niin olisi saattanut pinna palaa totaalisesti sillä sieppasi tosissaan jo kun tulivat tutuilta.



-minskuliina

meillä on suvussa 2 viikkoa vanhempi pikkuserkku kuin meidän poikamme. ja vertailua saan kyllä kuulla tarpeekseni. tämä pikkuserkku lähti aiemmin kävelemään kuin poikamme. huolimatta motoriikastaan hän myöskin puhuu jo ' paljon' , kun taas poikamme on kyllä kielellisesti keskimääräistä vähemmän kehittynyt ikäisekseen. on myös sosiaalinen ja avoimempi luonteeltaan, kun taas poikamme ujo. kyseistä pikkuserkkua tapaamme vain harvoin, mutta on sukulaistätejä, jotka toitottavat meille näitä vertailuja.



joskus on vaikeaa sanoa itselleen, että lapset kehittyvät eri aikaan ja ovat luonteeltaan erilaisia.



itse yritän olla vertailematta lastani muihin, oli kyseessä sitten asia, jossa poikamme muita ' jäljessä' tai ' edellä' . ja ei kait vertailustakaan haittaa ole, jos sen vaan osaisi ottaa oikein. joskus hyötyäkin, jos vaikka joku oikea poikkeavuus havaittaisiin siten aikaisemmin.

Ja hirveän tuttua sekä oman lapsen että oman lapsuuden osalta!



Veljani oli pitkä (vaikka hoikka), nyt 195cm, ja kun äitini lui 2v:lle junassa kirjaa, sitten sai kuullaa, että kyllä nyt koululaisen pitäisi jo itse lukea!



Itsekin olin pitkä, ja alaluokillakin kuulin opettajalta (!) miten fiksu on kaverini, joka niiiiin pieni ja jo osaa... Kaveri oli syntynyt tammikuussa ja minä loppuvuodesta, eli todellisuudessa ikäeroa melkein vuosi toisinpäin. Sitä paitsi ei ollut se kaveri ollenkaan minua viisaampi eikä oikeastaan parempi missään, ehkä vaikutti että isänsä oli pikkukaupunkin julkkis.



Meidän nyt lähes 90cm 1v8kk syö muuten tuttia, yleensä vaan unituttia, mutta jos joku näkisi ja kommenttoisi olisin kyllä tosi ärtynyt. Enkä edes aio vielä vieroittaa, koska tiedän että se on lapselle tärkeää, jospa se lohduttaisi kun pikkusisarus alkuvuodesta ilmaantuu taloon.

.... joskus on mielessä, että tämä pikkuserkku varmaan sit väittelee tohtoriksi huomattavan nuorena ja saa pian sen jälkeen nobel-palkinnon. kaikki pitävät hänestä, kun hän niin sosiaalinen ja mukava ihminen. itsekin pitää itsestään, kun vanhemmat ovat osanneet tukea oikein hänen itsetuntonsa kehittymistä.





ei vaan, nyt iski äitikateus.

Meillä vieroitettiin tutista jo 8kk:n iässä koska tyttö ei ollut siihen kiintynyt , ja kun alkoi näyttää kiintymisen merkkejä, otin sen pois. Selvittiin ilman itkuja.

No minä sitten sain kommentteja siitä että kuinkas nyt noin pian vieroitetaan... sama narina pulloista, vieroitin siitä samalla ja tätiset päivitteli miten niin aikaisin jo pitää pullosta luopua (tyttö ei koskaan halunnut mm. iltapulloa tms muutenkaan)



Sitten kun meillä oltiin 1v1kk jo täysin kuivia, päiviteltiin sitäkin että eikös se ole hankalaa yöllä kun lapsi joutuu potalle kerran heräämään (oppi itse yökuivaksi ensin! sen vuoksi otin vaipat pois ja oppi parissa päivässä myös päiväkuivaksi)

ja että eikös ole hankalaa olla ulkona kun pitää pieni potalle aina viedä kun hätä iskee???

Siis täh? Kyllähän mä nyt itsekin vessassa käyn ja pienempi vaiva se siinä samalla oli/on pissattaa kuin alkaa vaippoja vaihtamaan!



Eli teet niin tai näin, aina joku napisee..



T:Neiti21+prinsessa 1 kk3 pvää+Nea 1v7kk+

meillä tyttö oli 1,5v neuvolassa 13kg ja 85cm pitkä. Hän puhuu todella hyvin ja selvästi niin todella moni luulee vanhemmaksi, ja POJAKSI koska en tällää vaaleanpunaisiin aina jja tytöllä on melkoisen hidasta tuo hiusten kasvu ollut :D on siis aika lyhyt tukka vielä niin kaikki luulevat pojaksi heh! Mutta mä en siitä saa traumoja kyllä, ainakaan vielä :D

Lapsi kun oli pienempi n. 1,5-2,5 vuotta, tuntui, että anoppi yritti väen väkisin tehdä oman päänsä mukaan jotain juttuja, esim 1,5 v mökillä lapsen olisi ollut pakko tehdä kakat pottaa; hirveä show anopilla, samoin kun ollaan oltu heillä syömässä/kylässä, anoppi on syöttänyt lastamme olohuoneen nojatuolissa, kunnes jouduimme sanomaan, että meidän lapsi kyllä syö samassa ruokapöydässä, samaan aikaan kuin muutkin ja ihan ITSE. Varmaan on huomannut, että enpä ole nykyisin enää hoitoapua häneltä pyytänyt, koska aina hänen pitää kommentoida jotakin tosi ärsyttävää. Lapsen vauva-aikana hänen suosituin kommentti oli ; Pitääkö sitä koko ajan syöttää/ imettää ! Ei ennenvanhaan annettu kuin 3-4 tunnin välein maitoa, lapset saivat huutaa, ei tottuneet liikaa syliin jne ! AARRGGGG.

Tää oli tällästä vähän aiheen ohi, mutta mulle tuli taas noin anoppi-aggressiot tosi kovana, kun ajattelin vanhempia naisia jossakin kassalla ja luin teidän kommenteja.