Mielenkiintoinen kauppareissu...
Olin reilu 1-vuotiaan lapseni kanssa kaupassa. Tyttö istui rattaissa, aluksi ihan tyytyväisenä ilman tuttia niin kuin yleensä (tutti vain nukkuessa).
Päiväuni aika oli lähellä ja tyttöä alkoi kiukuttamaan. Annoin tytölle tutin jo valmiiksi, koska ajattelin laittaa vaunut makuu-asentoon kunhan päästään kaupasta ulos.
Samaan aikaan ostoksia tehnyt vanhempi nainen tuli sanomaan minulle " noin iso tyttö ja vielä tutti suussa, pitäisi nuorelta äidiltä löytyä enemmän päättäväisyyttä"
Tyttöni 75cm/11kg ei siis edes isokokoinen. Enkä itse mielestäni alle parikymppiseltä näytä, ikää 26.
Olin ihan hälmönä! Sain sanottua naiselle että pitäisi huolen omista asioistaan. Toisaalta ois pitäny antaa mennä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Onko muille käynyt vastaavaa? Mikä ihme ihmisiä vaivaa kun pitää puuttua toisten asioihin??? Taisi tämäkin rouvashenkilö olla avohoidon tulos. Kiukuttaa!!!
Kommentit (26)
Olimme poikamme kanssa kaymassa linnanmaella kun han oli muutaman kuukauden vanha.
Ja eras nainen tuli kyselemaan / Onko tuo keskonen kun on noin pieni /
No olihan vauvani pieni mutta oli mielestani aika tylysti avattu keskustelu vieraalta ihmiselta..
Pienikokoisen esikoisemme kanssa liikkuessa olen saanut kuulla mm. seuraavia kommentteja:
Tyttö oli n.9kk kun olimme sairaalassa osastolla. Hän osasi jo kävellä hyvin tukea vasten. Tytön työntäessä nukenvaunuja käytävällä ohikulkeva, meitä hoitava lääkäri totesi: " ei olisi hyvä kyllä noin pienenä vielä nousta pystyyn."
Tytön ollessa n.8kk hänellä oli kasvoissa voimakasta ihottumaa, jota kommentoitiin useampaankin otteeseen. Eräs täti totesi kaupassa minulle, että " kannattaisi vähentää tuota tutin syömistä, kun naama noin punoittaa" . (Ihottuma oli poskissa, ei edes " tuttialueella" )
Tytön ollessa 2v 2kk kävimme kahvilassa. Ruoka-allergioiden vuoksi hänelle ei voinut ostaa kahvilasta mitään ja hän söikin itse purkista maissisosetta. Tähän kassa totesi, että " en ole ennen nähnytkään että joku antaa vauvanruokaa lapselle joka osaa jo itse syödä sen purkista" . (Olisipa nähnyt saman lapsen, joka vielä 6-vuotiaanakin syö joskus samaa sosetta herkkunaan ja ihan itse! :) ).
Tyttöjeni ollessa 2v 1kk ja 3kk kävin heidän kanssaa joulumyyjäisissä. ulos lähtiessä vanhempi mies totesi, että " avataanpa hoitajalle ovi" . Vanhempi lapsista puhui tuolloin jo hyvin ja totesi tälle: " se on äiti" . Mies katsoi minua ja kysyi suureen ääneen :" ihanko oot ite nuo lapset tehny?" . Olen nuorennäköinen, mutta tuolloin jo 24v.
Ensimmäinen kommentti kuultiin jo ennen esikoisen syntymää, kun kävin raskaustestissä neuvolassa. Terv. hoitaja käski minut huoneeseensa vastaanottotilasta ja totesi, että " kyllä se plussaa vaan näyttää" , kun minä onnellisena totesin, että " ihanaa" terveydenhoitaja tokaisi siihen, että " ai, oliko se ihan tarkotuskin" .
Eipä tässä voi muuta kuin odotella seuraavaa kommenttia, ei niille loppua taida tulla!
Kaupan kassalla ostaessani vaippoja ja soseita takana tuleva vanhempi täti-ihminen kysyi sitten, etten kai niitä omalle lapselleni osta.... siis liian nuori äidiksi (22v)
Ja meillä anoppi yritti väen väkisin saada minut syöttämään 2kk:lle kiinteitä, kun ei se tuosta korvikkeesta kasva ja kun otin 1-vuotiaalta tuttipullon pois, oli sitä mieltä, ettei tyttö nyt juo sitten tarpeeksi, vaikka osasi vallan hyvin juoda nokkamukista.
Tutti lähti kaksi vuotiaana. Silloinkin oli ollut enää käytössä vain öisin. Mutta kun tyttö itse rupesi unohtamaan sen iltaisin, niin se oli helppo jättää pois. Siinäkin tein väärin. Pitää antaa syödä vaan.
Tosin tänä päivänäkin anoppi antaa tytölle kaiken minkä vaan pystyy ja tyttö (nyt 3-v.) pompottaa anoppia mennen tullen. No itsehän on asiat tuohon jamaan päästänyt. Mä olen sitten se inhottava äiti, joka kieltää ja komentaa, ja pistää tytön ajoissa nukkumaan. Tosin mua ei tyttö edes yritä pompottaa, satunnaisesti yrittää kokeilla tuloksetta.
Elämä on.
Tapahtui kauppareissulla tyttömme ollessa n. 10kk.
Tapana oli, että tyttö itse juo maitonsa pullosta lattialla maaten ruuan jälkeen. Sama onnistui myös rattaissa, eli kun oltiin kauppa- tms reissuilla, joissa tyttö syötettiin, laitettiin tyttö rattaisiin pötkölleen ja maitopullo kouraan, että päästiin matkaa jatkamaan.
Erään kerran olimme kaupassa, jossa kerrosten välillä on sellainen " liukuhihna" (ei siis liukuportaat, vaan sellainen luiska tai vastaava, esim. Jumbossa on tällainen). Vastaan tuli vanhempi pariskunta, ja rouva alkoi suureen ääneen puhua, että " ei ihmekään jos imetys loppuu lyhyeen" ! Oli varmaan lukenut jonkun uutisen suomalaisten lyhyistä imetysajoista, ja nyt osasi asiallisesti kertoa asiantuntevan kommenttinsa.. Ja tosiaan ikää oli jo 10kk!
Kyllä vieläkin suututtaa! Että kehtasikin tökkiä niinkin arkaa aihetta kuin imetys! Onneksi en ottanut itseeni, vaikkei esikoisen imetys ollutkaan omasta mielestäni ihan onnistunut. No, onpahan varaa parantaa seuraavan kohdalla...
Eena (29+6)+tyttö 1v9kk
Meidän naperon vauva-ajasta on jo hiukan aikaa, silti jotain jäi mieleenkin. Poika syntyi melko pienenä, alle 2,5-kiloisena tiitiäisenä. Oli kuitenkin terve ja pirteä. Sylissä viihtyi ja tissillä myös. Paljon.
Niinpä Kanga-repussa tuli pientä kuljetettua alkuaikoina kaikkialla. Oli kätevää ja poika sai nukkua siinä äitissä kiinni. Ja oli aika pieni... Nooh, ei ainoastaan kerran tai kahdesti, täti-ihmiset (= iältään 50+) tulivat päivittelemään, että onko se oikea - joo nukkeahan tässä aikuinen (29-v) immeinen pussissa kuljettaa :)) Eikä siinä mitään, että ihmettelevät, mutta kun tulivat lääppimään. Pieni oli minussa kiinni, ja uppo-oudot, ties kuinka tautiset, ihmiset alkaset silitellä vauvan päätä. Yöks!
Poika ei koskaan huolinut tuttia, eipä sitä sitten kpakotettukaan, sitä sitten ihmeteltiin. Ja kun imetin häntä huimat 13 kuukautta, niin se oli joidenkin mielstä liian pitkään. Just.
Ja koskapa lapsi ei ollut mikään iso vaan sirokasvoinen ja oikein kaunis(puolueellinen olen toki), niin monet kerrat häntä luultiin tytöksi. Huvittavinta, että vielä 4-vuotispäivän tienoilla meidän hyvin tavoiltaan poikamaista poikaamme luultiin tytöksi, kun puhui niin hyvin.
Kaikenlaista, nyt kun meillä on 4-vuotisuhma, ja joskus jokua alkaa harmittaa julkisessa paikassa, niin kyllä ne pienempien lasten vanhemmat katsovat sillä silmällä, että onpa järkyttävän huonosti kasvatettu lapsi. Niin taisin minäkin tehdä vielä joku aika sitten :)
lapsen ollessa kolmikuinen syötin häntä tuttipullosta huonekalukaupassa. Täti-ihminen ohi kulkiessaan tiuskaisi " korvikettako annat lapselle, hirveetä!" Mä katoin huuli pyöreenä että mitä?! Meillä oli imetyksen kanssa ongelmia, siksi tuttipullo ja korvike.
No, anopilta olen tottunut muutaman kerran kuulemaan " on se lapsi saanut tarpeeksi ruokaa" , " on ollut ruoka-aikana kotosalla" jne. Mukava anoppi muuten mutta hirveä besserwisser, meidän lapsi on ollut vauvana pullea, mutta sopivasti mielestäni. Anopin omat lapset on olleet lähes viisikiloisia jo syntyessään. Ärsyttävääääää!