Mitä teen 4.5 v. pojan kanssa, kun ei halua olla missään kerhoissa tai vastaavissa?
Viime syksy meni muskarissa hyvin, kun olin itse paikalla, mutta keväällä äidit jäivät pikku hiljaa käytävään, ja varovasti myös ehdottelin itsekkin sitä. Yhtäkkiä tuli täys toppi ja sinne ei sitten enään menty millään. Nyt yritin urheilukerhoa 4 vuotiaille, ja hän suostuikin lähtemään sillä ehdolla että seison koko ajan vierellä. Yksi kerta meni hyvin, mutta sitten alkoi taas kauhea itku. Hän on ollut koko ikänsä kotihoidossa ja asumme maalla, joten täällä ei ole oikein kavereita. leikkii kuitekin mielellään serkkujensa kanssa. Mielestäni hän ei osaa olla isommassa ryhmässä ja pelkää koko ajan ettei osaa tehdä jotain asiaa. Äiti ei saa myöskään mennä kauas. Nyt olen saanut hänelle kerhopaikan , joka on 2 kertaa viikossa 3 tuntia, ja sinne pitäisi vaan viedä ja lähteä pois. Poika ilmoitti ettei mene jos en ole koko aikaa vieressä. Meillä on myös toinen poika 1.5 . Alan olemaan kohta kauhuissaan miten saa 2 vuoden päästä eskariin, jos ei mihinkään halua mennä. Kun en haluais pakottaa väkisin. Muuten on mielestäni kyllä vilkas ja rohkea ja neuvolan mukaan kaikki on muuten ok. Onko kellään kokemuksia tai konsteja?? Toiset sanovat että viet vaan väkisin ja annat huutaa, ja toiset sanovat että ei voi pakottaa jos ei halua. Itse olen ehkä liian hellämielinen.
Kommentit (6)
että ei kannata pakottaa, jos lapsi ei halua mennä.
Lyhyesti, en missään nimessä pakottaisi ellei poika itse halua.
Kaikki lapset ovat persoonallisuuksia ja ketään ei voi pakottaa toisten kanssa leikkimään ja viihtymään ellei vaan kerta kaikkiaan ole sen luontoinen. Itse olen aina viihtynyt yksikseni, seura on joskus kelvannut joissakin yhteyksissä mutta en ole ikinä kokenut halua olla suuremmassa joukossa. Jos ystäviäni käy joskus kylässä (n. kerran parissa kuukaudessa), se on ihan mukavaa, mutta en myös kaipaa enempää sosiaalisia kontakteja. Itse koin lapsena kerhot sun muut inhottavaksi ja painostaviksi tilaisuuksiksi, ja se ehkä vielä enemmän vaikutti siten, että olen pysytellyt poissa sosiaalisista tilaisuuksista. Meillä on poika 3v ja tyttö 1,5v. Meillä poika on samanlainen luonteeltaan kuin minä, viihtyy itsekseen ja kotosalla mieluiten tutuissa ympyröissä. Muskarissa myös äidin pitää olla aina vieressä. Tyttö sitten taas on ihan toista maata. Koko ajan esiintymässä ja tutustumassa toisiin. Meillä varmaan tämä nuorempi aloittaa ennen kerhoelämän kuin vanhempi. Eli kyllä lähtisin liikkeelle lapsen ehdoilla. Voihan sitä tukea siihen suuntaan että sosialistuisi mutta ei siihen pakottamaan pysty, vaikutus voi olla juuri päinvastainen.
Hyvää kesää teille!
Mulla on reilu 3-vuotias poika, joka pani raakasti hanttiin perhepäivähoitoon menoa 2 kertaa viikossa. Työn vuoks oli pakko viedä. Sinne päästyämme hän oli kuitenkin jo iloinen ja ei aina illallakaan olisi halunnut lähteä pois.
Sanoit pojan viihtyvän toisten lasten kanssa. Eroahdistus on vaan
suuri. Koeta tehdä kompromissi ratkaisuja. Äiti tulee hakemaan
jo tunnin kuluttua tms, suosikkilelu mukaan. Osaako poika jo
kommentoida, mikä siellä on kurjaa? Kiusaavatko muut? Ovat
ennestään keskenään tuttuja? Voiko kerhotäti jotenkin erikseen
huomioida uutta tulokasta? Mutta yritä vielä!
Hei! Olen ollut todella ahdistunut vastaavasta tilanteesta oman lapseni kanssa. Hoidin häntä kotona 3- vuotiaaksi ja kävimme muskarissa ja muissakin kerhoissa YHDESSÄ. Kun tuli aika jäädä yksin, hän ei jäänyt millään konstilla. Päiväkotiin oli pakko jäädä ja sinne tottuminen kestikin kauan. Tällä hetkellä ei suostu jäämään harrastuksiin tai kavereiden luo yksin - minun ja isän on oltava mukana. Haluaisi olla kyläilemässä yhdessä vaikka jatkuvasti, mutta siihen en tietenkään voi suostua. Olen jo miettinyt ammattiauttajan apua, mutta en tiedä mitä loppujen lopuksi pitäisi tehdä!! Ystävät ja tuttavat tietenkin ihmettelevät ja pitävät syynä pitkää koihoitoa....
joten mielipiteeni voi kuulostaa liian kovalta ja tiukalta kunnen asiasta tosiaan tiedä, mutta kirjoitan sen kuitenkin;
kyllä musta jotenkin tuntuu, että sinun täytyy äitinä ottaa jämäkkä ote, eikä antaa lapsen päättää. Sanoisin, että hellästi pakottaa; juuri tuohon tyyliin, että jätät lapsen ensin vaikka lyhemmäksi aikaa, jota sitten vähitellen pidennetään - mutta siitä pidetään kiinni eli sinä päätät ei lapsi.
En tiedä kuinka paljon henkilökuntaa tollaisissa kerhoissa on eli onnistuuko, se että poika saisi aluksi rinnalleen yhden tädin, jos jääminen on hankalaa. Ja vaikka äidistäkin pahalta tuntuu, jos toinen vaikka itkien jää, niin älä anna periksi, poistut vaan paikalta sovituksi ajaksi.
Jotenkin vaan tuntuu, että kyllähän ne kaikki päiväkotiinkin (ihan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) sopeutuu - eikä silloinkaa turhia neuvotella vaan jäätävä on.
Jotain palkkiosysteemiä vois myös kokeilla - kun olet reippaasti kerhossa ilman äitiä, mennään sen jälkeen ostamaan jäätelöt.
Onko kerhossa ketään tuttuja lapsia, joiden kanssa voisi kyläillä puolin tai toisin niin pojalla olisi joku tuttu kaveri siellä.
Minulla on viisi vuotias poika, jolla on ollut kausia, ettei halua mennä yksin harrastuksiin tai kaverille. Olen sitten mennyt mukaan ja ajan kanssa on poika taas mennyt mielellän yksin. Minun kokemuksen mukaan, näitä kausia tulee, välillä ne ovat pidempiä ja välillä lyhyempiä.
Mareila+Pojat 1v ja 5v