Missä iässä olette alkaneet tosissanne kieltää liikkuvaa vauvaa?

Et saa antaa lapselle ristiriitaisia viestejä, hän menee sekaisin eikä tiedä enää mitä sinä haluat ja mikä on oikein ja mikä ei !!



Jos et halua hänen koskevan johtoihin niin EKASTA kerrasta asti on kiellettävä kun koskee.



Meillä EI sana opetettiin välittömästi kun poika oppi kierähtämään (n. 4kk)

Eli hoitopöydällä EI saa kierähtää....... siina saa VAIN maata selällään.



Nyt ei ole mitään ongelmia vaihtaa 1-vuotiaan vaippoja kun poika ei todellakaan kiemurtele siinä pöydällä vaan makaa selällään.



Lapsen elämä on helpompaa johdonmukaisten vanhempien kanssa.

joten en usko että sen johdonmukaisuuden kanssa on ongelmaa, kyse on siitä MILLOIN aloittaa sen johdonmukaisen kieltämisen, ettei EI-sanasta tule pelkkä tapahokema.

Meillä on nollatoleranssi joten ei ole pojalla mitään epäselvyyksiä siitä mitä KO sana tarkoittaa =)



Jos kerrankin antaa periksi niin se on sitten selvä sen jälkeen, ja lapsi tietää varsin hyvin, miten saa tahtonsa läpi....

olisi kukaan kieltänyt kääntymästä. Meidän poika nääs ei juurikaan kääntyile, vain silloin 4kk iässä jonkun kerran, mutta nykyisin ei käänny ollenkaan, ryömimäänkin oppi vasta 9-kuisena. Eli matti myöhänen liikkumisessa, siksi kieltoasiat ovat nyt tapetilla.



Kääntymisen vähyydestä ei neuvolassa oltu moksiskaan, en siis minäkään huolestu.



Asian vierestä rupesi lipsumaan...



Mitä liikkuvaisempi lapsi, sitä aikaisemmin se kieltäminen varmaan tulee kyseeseen.

Hmmm...vaikea asia sinällään. Meillä 9.5 kuinen tyty ja ryömii myös....Rollaattorilla pääsee joka paikkaan ja ollaan kyllä kielletty koskemasta esim. levyihin yms. Ja silloin tulee meiltä napakka kielto jos ruokaa suussa ja alkaa pärisyttely :) Mielestäni tämän ikäselle pitää jo tietyt rajat asettaa, enemmän varmaan sit kun alkaa tosissaan liikkumaan. Eli nousee itse seisomaan ja pääsee paremmin kiellettyihin kohteisiin.

Ja kun esikoisen vauva-ajasta on pitkä aika, ei muisti riitä...



Meillä kuopus on nyt vajaa 11kk ja kun hän oppi ryömimään 2kk sitten, aloimme kieltää esim kukkiin koskemista ja videoihin, stereoihin yms...



Luulenpa, että poika tietää, jo mitä sana EI tarkoittaa ja yleensä kyllä lopettaakin kielletyn puuhastelun, kun kuule ko sanan. Samoin olemme miettineet, että milloin hänen voi antaa jäädä itkemään jonkin tavaran perään, jota hän ei voi saada, esim isovelun pienet lelut... eli rajojen asettamisestahan siinäkin on kyse ja siitä, ettei kaikkea voi saada...



Tuntuu vaan hassulle, kun toinen on vielä niin pieni, mutta kiellot ja rajat pitänee laittaa heti, kun niille alkaa olla tarvetta eli kyllä meillä niitä jo nyt kuumeisesti mietitään ja yhdessä siipan kanssa käydään läpi, mitä kuopus saa tehdä, minne saa mennä jne, että samat säännöt pätisivät molempien vanhempien taholta - sehän on tärkeää.



Eli varmaan teilläkin asia alkaa olla ajankohtainen, kun pieni pääsee jo itsenäisesti joka paikkaan.

Meillä mietitty samaa. Tyttö on nyt 9 kk ja alkoi aika vasta ryömiä ja heti perään kontata. Omat lelut ei kiinnosta yhtään vaan koko ajan pitää mennä... pistorasiat kiinnostaa ja samoin kaikki muu kielletty. Eikä meilläkään talo ole kyllä ihan turvallisimmasta päästä. Me otimme sanan " ei" käyttöön kuitenkin alusta alkaen, jotta tyttö oppisi eron kielletyn ja sallitun välillä. Mietin että antaako siinä lapselle ristiriitaisia neuvoja jos ensin antaa luvan tehdä jotain ja hetikohta se sama juttu onkin kiellettyä... Johdonmukaisuus kasvatuksessakin voisi olla järkevää?

Meillä on hoettu ei:tä siitä saakka,kun ensimmäisen kerran oli aihetta.Ongelma tuntuu vain olevan,että tyttö oppi itse sanomaan ei ja hei ja hymyssä suin hokee molempia piiiiiiiiiiitkät pätkät.Olen yrittänyt tehostaa ei:tä sanomalla sen napakasti ja jopa ääntä hieman madaltmalla ja korottamalla.Tyttö kuitenkin hokee sitkeästi ei:tä ja heiluttelee päätään sivuille,kuten on nähnyt tehtävän.Kiellettäessä joskus menee jakeluun,useimmiten nauraa vaan ja jatkaa.Silloin kyllä haetaan pois esim. johdoista,mutta kielto ei välttämättä mene perille verbaalisessa muodossa.



Miten siis kiellän tyttöä itseään hymyilemästä ja hokemasta ei:tä?Sanomalla ei?Silloinhan hän luulee,että kyseessä on leikki...Tyttö on siis 9,5kk ja luulen,ettei hän IHAN OIKEASTI vielä ymmärrä sanan merkitystä.En kuitenkaan haluaisi liikaa kontrolloida " verbaalisia tuotoksia" ,tyttö kun on ne itse hoksannut.Yritän kyllä aina selittää,miksi joku on kiellettyä ja seurauksia,mutta eihän tuon ikäinen vielä oikeasti ymmärrä tai ainakaan pysty sisäistämään kaikkea puhuttua.Tietysti pieni uhma kuuluu tuohon ikäänkin,enkä aio sitä vaihetta lapselta kokonaan riistää.Mutta hankalaa on,kun tuntuu,että ei on lapselle usein iloinen hokema.



Meillä siis varmaan jatketaan ei:n hokemista kieltoa tarvittaessa.Ehkä se pimu yksi kaunis päivä ymmärtääkin jo kaiken opetetun.Ja johdonmukainen haluan olla jatkossakin.Rajat on asetettava,niin hyvässä kuin pahassakin.Ei oo ihan helppoa tää kasvattaminen...

...ei se pelkkä hokeminen auta yhtään mitään. Kyllä se " ei" alkaa mennä jakeluun pikkuhiljaa, mutta pienillä ei auta muu kuin se, että johdonmukaisesti x kertaa päivässä otat pienen pois pahanteosta ja siinä samalla sanot matalalla äänellä " ei" .



Näin pienillä se pelkkä verbaalinen kielto on yhtä sanahelinää...

Meillä on vähän sama juttu, tyttö nauraa ei-sanalle, välillä heiluttaa pontevasti kättään ja käy kahta kiivaammin kielletyn asian kimppuun. Ihan selvästi ymmärtää jollain lailla ein, koska väsyneenä loukkaantuu kielloista niin, että tulee välillä itku. On muutenkin aika itsepäistä sorttia, esim. repii äidin/isän kaulaa, käsivarsia, korvia jne ja kiellosta yltyy kahta kauheammin repimään. Sitten katsoo " uhrinsa" kasvoja, että minkälaisen reaktion saa aikaiseksi.



Ei näissä kieltoasioissa ole kuitenkaan periksi annettu, yleensä tytön joutuu siirtämään kielletyistä paikoista pois (ja sata kertaa). Saa nähdä, kuinka helistään, kun se oikea uhmaikä alkaa...

Eli meillä neitiä on kielletty siitä lähtien kun oppi seisomaan ja rupes tutkimaan kaikkia paikkoja...



EI kun sanotaan niin naureskellaan ja tehdään uudestaan ja väsyneenä tulee se itku... Ymmmärtää kyllä mitä tarkoittaa sana EI mutta ei vaan jostain syystä sitä halua totella vaan koettelee meitä vanhempia oikein olan takaa... Tarpeeksi monta kertaan kun ollaan kielletty niin pitää mennnä jo hakemaan neiti pois kun muuten ei lopeta!



Nyt olen tässä kuukauden verran hokenu et -EI, LOPETA! niin nyt tuntuu tehoavan parin-kolmen kiellon jälkeen...



No ehkä syy on minussa kun neiti ei vielä kunnolla tottele sanaa EI, koska rupeen aina välillä nauramaan kun olen neitiä kieltäny... On se niin huvittavan näköinen kun ensin naureskelee ja sit pistää huulet mutrulle... =)

Tottelee jo hienosti, paitsi että muisti on kovin lyhyt ja 10 sekunnin päästä yritetään uudelleen. Eihän tässä mitään ihmeitä tehdä vaan toivotaan, että sitten 1 vuotiaana alkaa oppimaan. Silloin on mielestäni turha ihmetellä miksei se heti tottele jos vielä kaikki mikä on aikaisemmin ollut sallittua onkin yhtäkkiä kiellettyä. Vaikeinta on itse pitää pokkaa kun tyttö alkaa nyökyttämään päätään kun kielletään napakalla äänellä :)

Meillä nimittäin ei käytetä juurikaan ei-sanaa. Esikoinen on jo 1 v. 10 kk ja vauva 2 kk. Meillä on vain aina johdonmukaisesti nostettu esikoinen esim. pois sieltä, mihin ei saa mennä/koskea tms. ja sen jälkeen kerrottu, että miksi on esim. vaarallista koskea johtoihin tms. Tottelee ihan mukavasti. Ruuan kanssa sama juttu eli jos ruvetaan leikkimään, niin pöydästä pois. Pukemisessa pidän yleensä kiinni, jos rimpuillaan, kunnes tajuaa, että nyt puetaan ja sillä hyvä. Esikoisella on siis uhma tulossa, joten välillä on vaikeaa, mutta anteeksi vain, olen varmaan kauhean jurpo, epäjohdonmukainen äiti, mutta en kerta kaikkiaan usko ei-sanan voimaan, vaikka sitä kuinka opettaisi. Ylipäänsä en usko, että alle 2 -vuotiasta voi kovinkaan kasvattaa -vain rakastaa ja ohjata oikeaan suuntaan.



Ja meidän vajaa kaksivuotiaamme ei ole kuitenkaan mikään " kaikkea saa tehdä" .

Tyttö reilu 6kk ja heittelee tavaroita tahallaan ruokapöydässä, nipistelee naamasta ja yms, ehkä välillä tahatontakin.Mutta kyllä sen näkee milloin tahallaan kiukuttelee. Ja sanon topakasti EI, eri äänensävylläkin, niin kyllä jää kattomaan hetkeksi ja välillä menee suukin mutruun kun ei saa tahtoa läpi, esim kun sanomalehtikin pitäisi aina saada itselle ja ne puhelimet yms. Minusta tuntuu, ettei tästä ainakaan haittaa ole.. Ja kyllä jo jotain hokaa ko. sanasta, varmasti!

Meillä on kyllä kielletty jo ihan heti kun oli aihetta.Typeräähän se on odottaa jotain ikää..No, onhan jotkut sitä mieltä ettei koiraakaan saisi kieltää ku vasta 1v,tuttu teki niin ja ongelmia oli vuosikaudet. Kyllähän meilläkin vauva usein nauraa kun kieltää,mutta täytyy vain olla kovana ja johdonmukaisena.Kuitenkin on varmasti tiennyt jo 3-4kk ikäisenä mitä EI tarkoittaa.Parempi kieltää kuin odottaa että sattuu joku vaaratilanne ja sitten vasta alkaa miettimään josko jo aiemmin olisi kannattanu opettaa. Hyvää uutta vuotta kaikille!

rikkoutuva ja vaarallinen. Ei-sana kokee tosi helposti inflaation ja sitä kannattaa välttää ja käyttää ilmaisuja kuten ' anna sen olla' , ' tämä on tän esineen paikka' . Samalla rauhallisesti nostat lapsen pois. On tärkeää, että lapsi voi tutkia kotiaan mahdollisimman rauhassa. Kun ei-paikkoja on minimissään, ne muutamat on helpompi hyväksyä. Joitain juttuja voi ihan näyttää ja selittää samalla miksi se on kiellettyä. Tällä reseptillä nyt 3,5-vuotias esikoinen kuuntelee mua edelleen. Hän tietää, etten kiellä turhaan. Tai jos niin tapahtuu, kerron arvioineeni väärin.

Siis nimba ja pikkusiili. =) Mielenkiinnosta aloin lukemaan ketjua, sillä meillä ei kovin ei-sanaa käytetä, ja pojalle tulee just 11 kk täyteen. Mielestäni lapsen on saatava tutkia vapaasti, ja sellaiset tavarat joihin ei saa koskea, on nostettu jo pois ulottuvilta. Vanhempi on tietysti velvollinen seuraamaan tilannetta koko ajan, ja jos hengenvaara uhkaa, niin sit nostetaan vauva pois ja esitellään joku mielenkiintoisempi kohde. Tietää jo, että kiharrin ja patterit on " poppa" ja niihin ei kosketa, jos ei haluta polttaa sormia. Uunin luukkua on käyty taputtelemassa, mutta sekin on poppa, ja nykyisin katsoo vaan kauempaa. Kyllä sitä eitä ennättää vielä moneen kertaan hokea, mutta yritetään nyt ainakin reilusti yli vuosikkaaksi mennä näin ja vasta uhmaiän lähestyessä ruvetaan varsinaisesti " kasvattamaan" .



Jouluna just oltiin isovanhemmilla, ja siellä siskoni yritti kovasti eitä opettaa (koiran vesikippo oli lattialla), mutta ihan turhaan. Kun poika sai rauhassa käydä tutkimassa kipon ja läiskyttämässä muutaman kerran vettä, niin jätti sen sitten rauhaan. Pieni kastuminen nyt ei haitannut ketään. =)

Meidän 11kk poika tuo minulle usein löytämiään pieniä roskia.

Hän on jo oppinut ettei niitä laiteta suuhun.



Poika myös osoittaa kukkaa ja samalla pyörittää päätään, koska tietää että kukkiin koskeminen on kiellettyä.



Mielestäni lapsia saa kyllä kieltää ja on muistettava myös kehua lasta. Sekä välttää turhaa kieltämistä, poistamalla kaikki mahdollinen kielletty lapsen ulottuvilta.

Myös nuo mainitut " kiertoilmaisut" ovat minulle mieleisiä. Jos poika yrittää ottaa jotain kiellettyä otan tavaran pois ja sanon esim. tämä on äidin.



Nyt poikani on oppinut sellaisen leikin että on kivaa antaa tavara äidin käteen, jolloin äiti sanoo " kiitos" ja (jos tavara on sallittu) antaa tavaran takaisin ja sanoo " ole hyvä" .

Tuolla keinolla ja vaihtokaupoilla, saan usein kielletyt esineet esim. kaukosäätimet, pojan huomaamatta pois häneltä.

Mulla EI ole kokemusta tästä EI-sanan käytöstä kun tyttö on vasta neljä kuukautta, mutta sen verran tiedän minäkin että turha sille on sanoa ei jos pyörii hoitopöydällä, ei se voi sitä tajuta. Just neuvolassa sanoivat että ei 4-kuukautisen psyyke riitä edes vierastamiseen, miten ihmeessä se vois ymmärtää puhetta?



No, tyylinsä kullakin. Pisti vain silmään tuolta maalaisäitin tekstistä.



Ehkä minäkin sitten käytän enemmän tekoja kuin sanoja (ainakin aluksi) kun taapero alkaa liikkumaan enemmän ja menee kiellettyihin paikkoihin. Eli siirrän pois kielletyltä alueelta.

....ei 4-kuukautisen psyyke riitä edes vierastamiseen....



Just. Ei varmaan mene kovinkaan pieleen, jos veikkaan, että tämän sanonut neuvolatäti lähentelee eläkeikää. Aikoinaan tosiaan ajateltiin, että vauvat ovat täysin älykääpiöitä. Onneksi nykyään tiedetään toisin.



Meidän neiti taitaa olla valioyksilö, kun aloitti selvästi vierastamaan jo kolmikuisena. Neuvolatäti kirjoitti oikein neuvolakorttiinkin, että " vierastaa selvästi" .



Voin tietysti samalla osallistua keskusteluunkin kertomalla, että meillä ei juurikaan missään asioissa mietitä, että milloin voi aloittaa. Meillä on aloitettu heti. Koskee niin ei-sanaa kuin oman huoneen siivoamista jne. Hienosti 9kk tajuaa ei-sanan. Tottelemisesta ei kuitenkaan aina ole takeita. Ja nykyään osaa myös tehdä kiellettyä asiaa ja sitten kurkata äitiin ilkikurisesti :)



Anselmi