Onko kenelläkään n. 27rv syntyneitä lapsia?
Kuinka lapset ovat jaksaneet ja kasvaneet? Meille on pian tulossa pienenä keskosena syntynyt adoptiolapsi, joka nyt on jo 3-vuotias. Hän on syntyessään painanut alle 850g. Lievää kehitysviivettä hänellä on ollut ja tosi pikkuinen on vieläkin. Tosin kyseisen maan kansalaiset ovat suomalaisia pienempiä muutenkin, joten en tiedä kuinka paljon on kyseessä ihan geenit ja kuinka paljon keskosuus. Mielestämme lapsi on hurjan hienosti selvinnyt niin pienenä syntyneeksi, mutta välillä askarruttaa mahtaako keskosuudesta tulevaisuudessa tulla ongelmia, jotka eivät vielä näy. Olisi mukava kuulla miten muilla lapsilla on sujunut vähän vanhempana!
Tuntuu aika omituiselta että meille tulee yhtäkkiä keskoslapsi, kun muilla tämä taival keskosten kanssa on alkanut niin paljon dramaattisemmin. Alkuaika on kuitenkin kaikkein raskainta jaksaa, kun lapsen tulevaisuudesta ei tiedä oikein mitään. Me pääsemme aloittamaan onneksi turvallisemmalta pohjalta, silloin kun lapsemme oli pienenpieni, emme hänen puolestaan vielä voineet pelätä kun emme hänestä mitään tienneet.
Jaksamista toivon teille kaikille, joilla on huoli lastenne terveydestä ja tulevaisuudesta!
Kommentit (9)
Itse olen syntynyt rv 27 tai 28 aikoihin 850-grammaisena vuonna 1979. Olen täysin normaali aikuinen, tosin hieman tavallista pienempi/ hennompi enkä myöskään koskaan ole ollut liikunnallisesti kovin lahjakas. Muuten olen pärjännyt elämässä hyvin, minulla on korkeakoulututkinto ja olen itse saanut täysiaikaisen, terveen lapsen. En tiedä, voisiko 1970-luvun lopun Suomen keskoshoitoa verrata jonkin ei-länsimaalaisen maan nykyiseen tasoon?
Onnea teille kaikille jatkossa!
Tuntuu, että näin pienenä syntyneitä on niin kovin vähän ja itsekin olimme aika ällistyneitä että lapsemme on niin hyvin selvinnyt, koska hänen kotimaassaan on paljon paikkoja joissa terveydenhuolto ei ole lähelläkään Suomen terveydenhuoltoa. Hänellä on kuitenkin käynyt mieletön säkä ja ilmeisesti on syntynyt maan parhaasta päästä olevassa sairaalassa. Terveydestä saimme tietoa aika paljon, mutta ihan sairaala-papereita tuskin tulemme ikinä saamaan itsellemme.
Tuota kielellistä kehitystä itsekin mietin kovasti, lapsen viimeiset tiedot ovat kesältä hänen ollessaan alle 3 ja silloin on puhunut kahden sanan lauseita. Nyt kun kieli muuttuu kokonaan niin voisi olla hyvä saada siihen tukea.
Mitään kroonista keuhko-ongelmaa lapsellamme ei ole todettu, mutta on kyllä sairastanut keuhkokuumeen ja muutaman keuhkoputken tulehduksen, joten varmaan jotain ongelmaa on jäänyt. Lisäksi silmiä hänellä on tarkkailtu ja hoidettukin vauvana, joten näkö ei varmaan ihan paras mahdollinen tule ikinä olemaan.
Kävimme jo etukäteen neonatalogin vastaanotolla kysymässä mitä mieltä hän on lapsen kehityksestä ja hän suhtautui hyvin rohkaisevasti. Hänen mielestään lapsen silmiä ja motoriikan kehitystä on seurattu paljon enemmän kuin Suomessa seurattaisiin jos lapsi olisi kehittynyt noin hyvin. Myös fysioterapiassa lapsemme on ollut, vaikka mitään suurempaa ongelmaa motorisessa kehityksessä ei ole ollutkaan. Ilmeisesti syynä on olltu lähinnä keskosuus ja sen mahdollisesti aiheuttamat motoriset ongelmat, joita on haluttu ehkäistä jo ennalta ja ehkä samalla saada dokumenttia tuleville vanhemmille lapsen motoriikan kehittymisestä. Lapselta on kyllä vaadittu fysioterapiassa asioita, joista uskon ettei läheskään jokainen tuttavapiirin taapero selviäisi vaikka ovat ihan normaalisti kehittyneitä;)
Lääkäri lupasi laittaa lapsen tultua lähetteen silmälääkärille sekä tarvittaessa neurologille, mutta papereissa mikään ei viittaa onneksi aivoverenvuodon aiheuttamiin ongelmiin.
Ei tosiaankaan ole loukkaavaa verrata kiintymyssuhteen syntyä, vaikka toki asiat eivät ihan rinnastettavissa olekaan. Meillä on tavallaan helpompaa koska olemme kuitenkin varautuneet jo pitkään siihen, että meidän on rakennettava kaikki aika lailla alusta tulevan lapsemme kanssa. Mutta toisaalta hän on jo elänyt kauan ilman meitä ja on jo ihan oma yksilönsä, jonka kanssa pitää opetella yhteiselämän sävelet toisella tapaa kuin vauvan.
Enpä minäkään ole liikunnallisesti lahjakas, vaikka olen ihan täysiaikaisena syntynytkin;)
Kiitokset onnentoivotuksista, olemme olleetkin ihan onnestä sykkyrällä! Vihdoinkin meistä tulee ihan oikea perhe ja saamme hoivata omaa lastamme! Paras joululahja mitä toivoa saattaa!
n1979:
Itse olen syntynyt rv 27 tai 28 aikoihin 850-grammaisena vuonna 1979. Olen täysin normaali aikuinen, tosin hieman tavallista pienempi/ hennompi enkä myöskään koskaan ole ollut liikunnallisesti kovin lahjakas. Muuten olen pärjännyt elämässä hyvin, minulla on korkeakoulututkinto ja olen itse saanut täysiaikaisen, terveen lapsen. En tiedä, voisiko 1970-luvun lopun Suomen keskoshoitoa verrata jonkin ei-länsimaalaisen maan nykyiseen tasoon?Onnea teille kaikille jatkossa!
Jos haluat jatkossa vaihtaa ajatuksia toisten keskosvanhempien kanssa ja kuulla kokemuksia, niin yahoon sivuilla on keskoslista, joka on suljettu lista, ja siellä on mukana eri-ikäisten keskoslasten vanhempia ja hyvin monenlaisia tarinoita ja kokemuksia on.
Onneksi sillä ei näin aikuisena ole mitään väliä. Koulussa vähän ärsytti olla aina vika tai tokavika joukkueeseen valittava... :)
Onnea vielä teille!
Heippa hei.
Meille syntyi tosiaan poikavauva rv. 27+3 ja oli viikkoihin nähden iso 1215 g ja 37,5 cm.
Pian poika täyttää 4 vuotta ja on energinen ja vilkas lapsi! Keskos ajalta hänelle ei ole jäänyt mitään, vaikkakin alku oli vaikea ja hankala.
Fysioterapiassa ollaan käyty ja vielä hieman varvastelua on ilmassa, mutta muuten motoriikka on todella monipuolinen ja hyvä.
Poikamme puhuu molempia kotimaisia kieliä erittäin sujuvasti, että se ei ainakaan meille ole tuottanut minkäänlaisia ongelmia.
Mikäli haluat tietää tarkemmin meidän alkuvaiheista, niin kerron mielelläni!
Painoi 810g. On nyt 15-vuotias hujoppi, nuorimmaisen lapsemme ylpeä kummisetä. Puheessa oli viivästymistä ja on epäselvää vieläkin (kiitos myös äänenmurroksen...), mutta muutoin ei paljoa muista tuon ikäisistä eroa. Paitsi siinä, että on ihanan ajattelevainen ja huomaavainen, lapsirakas ja paljon muuta, mitä tuossa iässä ei yleensä olla... : D
Pelaa jalkapalloa maalivahtinakin muuten.
Olisi varmaan hyvä, jos teillä olisi mahdollisuus saada hänen alkuvaiheidensa sairaalapapereita käsiinne (jos sellaisia on). Niiden pohjalta olisi ehkä helpompi vähän ennustaa esim. lääkärin täällä. Alkuvaiheessa aivoverenvuodot ovat pikkukeskosilla melko yleisiä ja niistä voi jäädä myöhempään elämään vaikuttavia jälkiä (esim. cp-vamma). Lisäksi vaikuttava tekijä on se, kuinka kauan on alussa joutunut olemaan hengityskoneessa eli kaiken kaikkiaan mikä on ollut keuhkojen tilanne. Hyvin vaikea keuhkotilanne usein hidastaa kasvua ja voi altistaa myöhemmin ongelmille infektioiden yhteydessä (ja yleensäkin lisätä infektioherkkyyttä, joka keskosilla on alussa suurempi muutenkin). Toisaalta jokainen lapsi on yksilö, eli alkuvaiheen ongelmat eivät aina merkitse ongelmia jatkossa.
Teidän tuleva lapsenne on joka tapauksessa ihme jo pelkällä olemassaolollaan! Toki hän olisi sitä Suomessa syntyneenäkin, mutta etenkin jos lähtömaa on kehitysmaaksi laskettava. On mahdollista, että kehitysviivästymää, millainen se sitten hänellä onkin (motoriikka/kieli?), saadaan Suomessa hyvällä hoidolla korjattua. Jos lähtömaassa ei ole ollut mahdollisuutta esim. fysioterapiaan, on sekin voinut vaikuttaa liikunnalliseen kehitykseen. Suomessa pikkukeskoset saavat usein fysioterapiaa jo vauvavaiheessa ja vanhempia ohjataan lapsen kantamisessa ja käsittelyssä motoriikkaa edistäviin otteisiin. Mutta vielä ei välttämättä ole myöhäistä hänen kohdallaan saada edistystä aikaan. Kielellisen kehityksen hitaus on yksi keskosten " riski" , joten siihen puoleen kannattaa varmasti satsata vaikka ammattilaisen avulla, nyt kun kieliympäristö muuttuu.
Suomessahan pieniä keskosia seurataan ainakin 2-vuotiaiksi sairaalakontrolleissa (lastenlääkäri, neurolgi, fysioterapeutti, foniatri, silmälääkäri).
Minulla on 27+4 syntynyt keskoslapsi. Hän on teidän lastanne hieman nuorempi, mutta on kasvanut ja kehittynyt hyvin. Toki on ikäisiään pienempi edelleen, mutta puhe ja liikkuminen ok. Syönyt ja nukkunut aina hyvin, ei ole normaalia enempää sairastellut. Mitään poikkeavaa ei siis toistaiseksi ole ilmennyt. Eli siis vaikka tuossa luettelin erilaisia riskejä ja mahdollisia ongelmia, niin ihan hyvinkin voi mennä! Alkuvaihe on keskosen kanssa se raskain, kuten kirjoititkin, ja ainakin itse koin, että se fyysinen yhteys lapseen katkesi pitkän sairaalajakson aikana. Lapseen piti siis tietoisesti tutustua ja opetella kiintymään - jotain sellaista mitä teilläkin on varmasti edessänne (toivittavasti ei ollut loukkaavaa verrata).