Vauvan kehitys vanhempien ansiota/vika?

Ja mun kokemuksen mukaan erityisesti ne tietää parhaiten joilla ei itsellään ole lapsia.



Meillä ei ihan tollasta vielä, mutta kovasti sanotaan että syötän liikaa ja liian vähän. Ja ei kuulemma saisi pitää niin paljon sylissä ja lattialla pitäis olla paljon enemmän. Ja ehdottomasti nukkua vaan omassa sängyssä, eikä ainakaan äitin masun päällä niinkuin usein aamuyöstä meillä nukutaan... Ja kaikkea muuta mahdollista.



Itse olen alusta asti ottanut sen linjan että teen selväksi sen että tiedän tasan tarkkaan sen mitä lapseni tarvitsee. Ja hei, vauvaa ei mun mielstäni voi pitää liikaa sylissä.



Jokainen tosiaan kehittyy omaa vauhtiaan, joku kävelee 9kk iässä, joku vasta 2 vuotiaana. Entös sitten? Eiköhän täysi-ikäisenä aleta olla jo samalla kehitystasolla:)

Tuolla jo aikaisemmin jossain ketjussa mainitsin, että meillä ei esim. istuta vielä ja ikää 9kk.

Pään kannattelut, kääntyilyt, liikkeelle lähdöt.. Me tulemme jäljessä keskitason kehtiystä. Muille se tuntuu oleavan isompi asia kuin meille vanhemmille.



Muut ei alussa " syyllistänyt" kuin anoppi. Ja sekin tuli sillein" piilovit**iluna jonka kyllä hyvin ymmärsin!

Milloin oli missäkin vikaa. Tänään liikaa sylissä, huomenna jo liian vähän ja sitä rataa.

" Kyllä sen poika jo tekee sitä ja tätä vaikka on 2kk nuorempi..."



Pitkälle meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kotona sitten tuli itku. Ja tulee edelleen..



Meillä on muutenkin ollut vaikeaa nämä ekan vuoden kuukaudet vähän joka suhteessa, en todella kaipaa siihen enää anopin kommentteja.

Mutta, mutta...



Tosiaan, kaikki aikanaan!

mutta sen olen oppinut että lapsen hyvät puolet ja aikainen kehitys = vanhempien ansiota, hidas kehitys ja huonot puolet = luonnekysymys. ;-)

näin siis vanhempien kuuluu ajatella ;-)



Ei mutta ihan vakavasti, todella paljon lapsen kehityksessä on ihan siitä lapsesta kiinni eivätkä vanhemmat pahemmin voi asiaan vaikuttaa. Itse olen ainakin huomannut tämän lasten kanssa kun yksi kehittyy jossakin asiassa nopeasti, toinen hitaasti vaikka ihan samalla tavalla olen hoitanut ja kasvattanut.

Juu, todella ärsyttävää tuollainen! Ja siihen törmää ihan jatkuvasti. " Arvostelemassa" ovat sukulaiset, kaverit (lapselliset ja lapsettomat) yms. Meillä tyttö vajaa 7kk on aika herkkähipiäinen (vähän arka ja pelästyy helposti kovia ääniä yms.) ja onhan se tietysti minun vikani! Tuota piilovi**uilua saa kuulla erityisesti sellaisilta tutuilta, joilla omat lapset ovat olleet päinvastaisia (" mä aina imuroin kun vauva oli vieressä, että se tottuisi" -tyyliin). Huokaus!



No, pitää koittaa vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, välillä vaan ottaa päähän. :)

Lähti nopeesti..



Mä oon huomannu saman. Meillä pojan kehitys on mennyt ehkä normaalia joutusammin, mutta oon silti huomannut kyllä tuon asenteen. Ja luonteenpiirteitäkin arvostellaan, ikäänkuin se ois tosiaan vanhempien aikaansaamaa. Poika on rauhallinen mut ei kuitenkaan arka. Niin joku kommentoi sitä, että poika on varmaan saanut leikkiä muidenkin lasten kanssa, kun ei tunnu olevan arka. Ei oo juuri leikkinyt (on ainoa laps), jostain syystä ei vaan vielä oo alkanut vierastamaan. Poika myös jokeltelee kovasti, vaikka mä oon mielestäni liiankin vähän jutellut sille. Siskon laps taas oppi puhumaan myöhään, ja hän jutteli lapsen kanssa minusta enemmän kun minä poikani.



Ihmesellä vaan taitaa olla sellanen kaikkitietävyyden tarve, varsinkin anopeilla ;)

Joku kirjoitti siitä, että tuntuu, että muut on huolestuneempia asioista kun itse vanhemmat. Tuon oon minäkin huomannut. Jos aamupuuro ei oikeen maistu, niin ollaan kovin huolissaan. Ja pitäisi syöttää niin, että joka lusikallisen jälkeen pyyhkii suunympäryksen paperilla, kun se tuntuu vauvasta muuten pahalta.. Kai isovanhemmat jännittää vähän samalla tavalla, että osaako lapset hoitaa lapsiaan, ikäänkuin nämä lastenlapset olisivat heidän omia lapsiaan. Aika hullua.

Olen itse kyllä vähän sitä mieltä, että se on aika usein vanhempien syy, jos lapsi kehittyy hitaasti. Ainakin silloin, jos lapsi on muuten terve. Jos lapsi sairastelee paljon, kehitys voi siksikin vähän viivästyä.

Kokemusta on sekä omasta takaa että lähipiirin lapsista. Meillä on ns. hitaaasti liikunnallisesti kehittyvä vauva ihan siksi, ettei häntä ole pidetty lattialla kuin vasta vähän aikaa. Meillä on tyypillinen sylivauva, jota on kanniskeltu päivät ja kannetaan edelleen. Näin tehtiin siksi, ettei hän viihtynyt lattialla. Ei käänny vielä yli puolivuotiaanakaan. Nyt olemme " terästäytyneet" ja alamme pitää massullaan eli jotenkin vasta nyt tajuamme, mitä olemme tehneet, vaikka eihän sillä mitään väliä ole, mihin aikaan lapsi kääntyy.

Tuttavaperheessä esikoinen kääntyi vasta 8 kk vanhana ja kehittyi tooosi hitaasti motorisesti, koska vanhemmat hyysäsivät lasta samoin kuin me nyt. Kuopuksen kanssa he pitivät massullaan ja lattialla parin kuukauden vanhasta ja lapsi konttasi jo puolivuotiaana. Ja kumpikin lapsi oli terve.

mutta jos vauva ei kerran viihdy lattialla niin sillon se on vauvasta kiinni eikä vanhemmista - ei siis ole mitenkään vanhempien " vika" . Oikeesti, kauheitahan sellaset vanhemmat olisivat jotka pakottaisivat huutavan vauvan olemaan lattialla!



Meidän esikoinen viihtyi vastasyntyneestä asti vatsallaan. Hän lähtikin liikkeelle hyvin aikasin ja tottakai me vanhemmat pidimme häntä lattialla koska hän siinä niin hyvin viihtyi. Ja otin sillon kunnian itselleni että olenpa minä hyvin nyt pitänyt vauvaa vatsallaan ja näin edistänyt hänen kehitystään. Tosiasia oli kuitenkin että vauva itse halusi sitä.



Keskimmäinen ei koskaan viihtynyt vatsallaan, vasta 8-kuisena hän tykkäsi hetken olla lattialla. Tällöin tajusin että esikoisesta itsestään oli ollut kiinni että lähti aikasin liikkeelle. Keskimmäinen ei ollut valmis yhtä aikasin, hän lähtikin sitten ryömimään vasta 11-kuisena.



Kuopus ei ekaan puoleen vuoteen ollut juuri missään muualla kun sylissä/liinassa. Hän karjui niin lattialla kuin sitterissä enkä todellakaan olisi voinut häntä mitenkään totuttaa viihtymään - kun ei viihtynyt niin ei. Sitten yhtäkkiä kun oppi istumaan 7-kuisena niin rupesi itse kiinnostumaan konttaamisesta ja oppi sitten 8-kuisena suoraan konttaamaan.



Eli minä olen kyllä edelleen sitä mieltä että vanhemmat eivät juurikaan voi lapsen kehitykseen vaikuttaa - vanhemmat tekevät vaistoillaan juuri oikein oman lapsen kohdalla. Lasta joka osoittaa kiinnostusta lattialla olemista kohtaan pidetään lattialla, lasta joka ei osoita kiinnostusta, ei pidetä.

Eka viesti hävisi jonnekin bittiavaruuteen, ärrh!



Meillä on pian 7 kk:n ikäinen tyttö, jonka motorinen kehitys tuntuu hitaammalta kuin monien muiden - ainakin, kun kuuntelee ystävien ja tuttujen vauvojen kehityksestä! Meidän tyttömme on vasta muutama päivä sitten oppinut kääntymään selältä vatsalleen. Vatsalta selälleen on kääntynyt kohta kaksi kuukautta.



Olemme koettaneet pitää tyttöä lattialla, mutta hän ei ole oikein koskaan tykännyt siitä. En tiedä, olisiko meidän pitänyt antaa hänen vain huutaa lattialla, jotta kehittyy nopeasti? Itselläni ei kyllä ole sydäntä moiseen touhuun. Ei voi olla vanhempien vika, jos lapsi kehittyy hitaammin. Meillä on yritetty useita kertoja päivässä laittaa lattialle, mutta useimmiten tyttö ei ole viihtynyt siellä kovinkaan pitkään, ihan sama miten päin on ollut. Nyt hän on ehkä hieman enemmän viihtynyt lattialla, kun on keksinyt, että kierimällä pääsee kiinnostaviin paikkoihin. Hänellä oikein ilme kirkastuu, kun on päässyt " tekemään pahojaan" . :)



Meille ei onneksi ole kukaan tullut vihjailemaan, ainoastaa neuvolan terkkarin sanat pistivät kiukuttamaan. 6 kk-käynnillä hän sanoi tiukahkoon sävyyn, että täytyy nyt vain pitää kovalla alustalla, muuten ei opi liikkumaan! Ja juuri aiemmin olin sanonut, että olemme kyllä yrittäneet pitää lattialla. Kyllä otti päähän. Tuntui siltä niin kuin minua ei olisi uskottu!



Meilläkin vauvaa kanniskeltiin ekat kuukaudet vatsavaivojen takia. Olen miettinyt myös sitä, onko pulleudella mitään tekemistä liikkumaan oppimisen kanssa? Luulisi, että pullealla vauvalla olisi paljon enemmän työtä saada itseään liikkeelle. Tytöllämme on lattialla oleminen ollut aikamoista ähinää ja puhinaa ja kokoa löytyy!



Eiköhän meidän vain pitäisi hyväksyä se, että lapset kehittyvät kukin omassa tahdissaan ja vanhempia tuskin kannattaa syyttää asiasta. Ihmetyttää, miten jotkut ihmiset voivat olla noin epäkorrekteja. Itse en ainakaan ole ollut yhtään huolissani tyttäremme kehityksestä, sillä itse olen huomannut koko ajan pieniä edistysaskelia.



-Pilkku & Sara-Ellen pian 7 kk-

Minun 11 v tyttäreni istui ihan itse jo 4,5 kk iässä, ryömiminen jäi väliin, konttasi about 6 kk ja käveli 8,5 kk ikäisenä. Ja oli todellakin sylivauva, sylissä niin paljon kun vain voi olla, mutta jostain kumman syystä lähti liikkeelle..



Toinen nyt 4kk ja 2vko tyttäreni on kääntyillyt jo kuukauden ja ryöminyt parisen viikkoa ja hän vasta sylivauva onkin. Oikeesti on pitänyt jankuttaa kaikille et laittakaa nyt se vauva välillä lattiallekkin tai muulle alustalle. Iskä jaksaa kantaa ulkonakin, ei siis käytä rattaita taikka mitäään kantovarusteita. Ja vauva ryömii, kierii, kääntyy ja haluaa istua!



kaikki vauvat ovat yksilöitä, sanoo liikkuvien vauvojen äiti, itse opin kävelemään vasta 1,5 vuotiaana enkä kuulemma ollut liikkunut juuri mitään ennen sitä.

esim. tuo meidän hyvin hitaasti liikkeelle lähtevä vauva ei oikeestaan ollut mikään sylivauva, hän viihtyi nimittäin sitterissä esim mainiosti ainoa paikka missä ei viihtynyt oli vatsallaan viltillä, selällään viihtyi siinäkin hyvin. Kuopus taas ihan hyvissä ajoin lähti liikkeelle vaikka siis ekat puoli vuotta häntä ihan pelkästään kannettiin. Eikös siitä ole ihan jotain tutkimuksia että paljon sylitellyt ja liinassa kannetutu lapset saattavat lähteä jopa keskivertoa aikasemmin liikkeelle. Esikoisemme joka oli hyvin aikanen liikkuja oli myös hyvin paljon sylissä, koska hän, samoin kun kuopus, oli oikea itkuvauva. Esikoinen kuitenkin, kuten sanottua, viihtyi ainoastaan vatsallaan.

Meillä ei tosiaan ole kyse siitä, että olisi liikaa kannettu - itse asiassa olen välillä ollut jopa hieman huolissani siitä, että pidämmekö pientä liian VÄHÄN sylissä.



Vauva on viihtynyt lattialla ihan hyvin, selällään kyllä paremmin kuin vatsallaan. Mutta siis todellakin viettänyt pienestä asti päivittäin aikaa lattialla. Eikä silti siis käänny nyt puolen vuoden iässä.



En näe, että olisimme voineet tehdä mitään toisin, ihan rehellisesti. Tai ehkä olisi voinut kantaa enemmän kantoliinassa, kun se kuulemma edistää liikkeelle lähtöä! Nyt jäi kantoliina lähes käyttämättömäksi kun lapsi viihtyi niin hyvin lattialla :P

Tosiaan, älä välitä kommenteista. Tuntuu aina että tämä lasten kanssa olo on yhtä kilpailua syntymästä kuolemaan asti, kaikki pitää osata heti ja nyt. Tiedän myös että ne joilla lapsi kehittyy nopeaan saavat kärsiä, näiden vanhempien ajatellaan olevan liian ylpeitä ja koppavia jos mainitsevatkin asiasta. Minusta jokaisen pitää olla ylpeä lapsestaa, oppipa tämä konttaamaan 5-kuisena ja 15-kuisena.



Me asutaan Saksassa ja olen ollut tyytyväinen täkäläisiin tarkastuksiin. Ennen jokaista tarkastusta vanhemmat täyttävät lapun lapsen kehityksestä, kysymyksiä on kymmenisen, esim puolivuotistarkastuksessa kysytään pitääkö lapsi päätä ylhäällä vatsalla ollessaan pari minuuttia, kääntyykö vatsalta selälleen, leikkiikö jaloillaan jne. Lääkäri on minulle sanonut että jos jokaiseen voi vastata kyllä niin lapsi on ikäisiään edellä, jos on muutamia ei-vastauksia niin on ihan tavallinen tallukka ja vasta jos suurin osa on ei-vastauksia niin ruvetaan seuraamaan tarkemmin. Siitäkin lääkäri sano että jos lapsella sitten todetaan kehitysviivästymä niin ei se maailmaa kaada. Eikä todellakaan mittaa vanhempien tai lapsen arvoa, tai kerro että vanhemmat olisivat tehneet väärin ja lapsi olisi viallinen ja huono jne.



Sitä minä ihmettelen että toiset ottavat asiakseen sitten kommentoida ja ihmetellä jos lapsi ei vielä sitä eikä tätä. Ei kyllä tulis mieleenkään! Meillä jotkut sukulaiset vertas keskimmäistä aina esikoiseen ja oikeesti kauhisteli ja toisaalta nauroi että jopa on hitaasti kehittyvää sorttia kun tuossa iässä isosisko jo kiipes rappuset ylös, ja millon mitäkin. Hohhoh, rasittavaa...

Kun esikoisemme oli vauva, tokaisi hän pari kertaa jotain typerää, mutta muut sukulaiset ja ystävät ovat tajunneet pitää suunsa kiinni tai sitten ovat oikeasti niin fiksuja, että tietävät, että jokainen vauva kehittyy omaan tahtiinsa, eikä siihen voi vanhemmat kovinkaan paljon vaikuttaa.



Meidän esikoinen kehittyi liikkumisessa hieman keskimääräistä myöhemmin, vaikka pidettiin aika paljon lattialla. No, pienenä (alle 3 kk) oli tosi paljon liinassa, mutta senhän ois pitänyt kuuleman mukaan edistää liikunnallista kehitystä. Kuopus on selvästi veljeään edellä kehityksessä ja hän ei ole muutamaa kertaa enempää ollut liinassa (koska ei viihdy siinä), mutta lattialla on varmaan saman verran kuin veljensä aikoinaan.



Typerimmät kommentit mä olen kuullut tuntemattomilta ihmisiltä ja joltain kaukaisemmilta sukulaisilta/tutuilta. Esikoisemme oli pienenä tosi herkkäuninen, vaikka jo synnytyssairaalassa yritimme totuttaa häntä nukkumaan metelissä. Tosi usein joku urpo tuli selittämään, että olemme totuttaneet vauvan nukkumaan vain hiljaisuudessa, mikä ei siis todellakaan pitänyt paikkaansa. Meidän talon vieressä oli rakennustyömaa reilun vuoden verran, eikä poika koskaan tottunut nukkumaan siinä rakennusmetelissä. Kun ihmettelin, miten erään tuttuni lapsi nukkui niin hyvin, vaikka heidän talon vieressä oli myös rakennustyömaa, tuttavani totesi, että kyllä meidänkin poika tottuu, kunhan vaan totuttaa. Kerroin siihen, että vuosi ollaan totutettu, mutta herää aina ääniin, kun siihn kevyen unen vaiheeseen tulee.



Noi nukkumiseen liittyvät kommentit otti mua eniten päähän, koska se vaikeutti muutenkin elämää, kun poika ei nukkunut päiväunia hälinässä, joten jos halusi, että poika nukkuu kunnon unet, piti olla kotona. Oishan se ollut kivaa, jos poika ois nukkunut hälinässäkin ja mä olisin voinut käydä sillä aikaa shoppailemassa, kahviloissa yms. kotona kökkimisen sijaan. Kuopus ei ole ihan niin herkkäuninen, mutta kyllä hänkin herää usein, kun mennään kauppaan tms. Eikä puhettakaan, että tytn voisi nostaa nukkuvana auton turvakaukalosta sänkyyn tms. mikä monella muulla onnistuu.

meillä oli " onneksi" niin päin että herkkäunisin on ollut kuopus... Siinä ihmiset ei sitten kehdanneet tulla kommentoimaan että ollaan totutettu hiljasuuteen koska vauva oli takuulla ja vatsa-ajoista alkaen tottunut kovaan älämölöön kun sisarukset huutavat. Meillä oli keskimmäinen vielä uhmassa kun vauva oli pieni joten kyllä sitä ääntä riitti. Silti vauva ei osannut nukkua jos ei ollut hiljasta ja tästä syystä nukkuikin aina todella surkeasti. Vauvamme on nyt 14kk ja siis edelleen herää päiväunilta jos toiset huutaa, jos ovikello soi jne. Häntä ei ole koskaan voi siirtää autosta ettei olisi herännyt (harvoin kyllä autoon on nukahtanutkaan). Ihan mielettömän heräkkäuninen ja ihmiset ei sitä tietenkään tajua vaan mekastavat ihan miten päin tahansa kun pikkunen nukkuu.



Esikoinen meillä aina nukku kuin tukki! Että se siitä totuttamisesta...

Kuvailit juuri meidän kuopuksen, vaikka miten on totutettu nukkumaan metelissä, niin ei (meillä siis 5v esikoinen, joka pitää äänistä huolen) Kuopus on tosi herkkäuninen ja on aina ollut, ärsyttäviä ovat kommntit, olette sen totuttaneen nukkumaan hiljaisuudessa etc. Kun ei nuku niin ei nuku.



Sitten alkuperäiseen aiheeseen, meillä esikoinen lähti kävelemään 1v 1kk, konttaamaan lähti 7kk ja nousi seisomaan samanikäisenä. Kuopus lähti ruömimään 7kk ja kontaamaan 9kk samaan aikaan nousi seisomaan ja silloin lähti kunnolla liikkeelle, ryömi tosi lyhyitä matkoja. Kävele ei vielä, ikää nyt 1v 1kk. Minulle ei sukulaiset ole kommentoineen mitään liikkumisesta, mutta ihmiset kaupassa ovat jaksaneet kommentoida (muistakin asioista, kuten esim. imetyksestä, syömisestä, vauvan koosta yms) ja muistavat toki kertoa, kun " meidän Matti se melkein heitti voltiia tuon ikäisenä" Itseäni ei häiritse, se ettei kuopus vielä liiku, saan kyllä juosta hänen perässään myöhemminkin =) Muille se vaan tuntuu olevan iso huolenaihe " kun noin isokin jo on" Meidän pojat ovat tosi erilaisia luonteeltaan, esikoinen on vilkas, sosiaalinen, utelias ja aina on viihtynyt paremmin lattialla. Kuopus taasen on tarkkailija, joka viihtyy sylissä, hieman arka, mutta tempperamenttinen poika, joka tykkää kun saa rauahassa katsella. Uskon, että se miten nopeasti kehittyy on myös luonne kysymys



T:Mareila+Pojat 1v ja 5v

eli 1v 5kk. Onneksi asiasta ei jaksanut nähdä vaivaa kuin yksi tuttavapariskunta, joilla samanikäinen lapsi. Lapsi oli heille esikoinen ja jakelivat meille aina kaikenlaisia neuvoja, kuten liukuestesukat ym. Lähinnä hymyilytti, esikoisen kohdalla olisin varmasti ottanut itseeni. Tällä hetkellä keskimmäinen 4-vuotias ja oppii erilaisia liikunnallisia taitoja samaan aikaan kuin aikasin kävelemään oppinut 6-vuotias siskonsa. Eli siis kaksi vuotta aiemmin kuin siskonsa. Eli myöhempää elämää ajatellen tuolla kävelemään lähtemisellä ei ollut mitään merkitystä.

kuin pieniä hetkiä. Nyt on yksivuotias joka ryömii, nousee kontilleen ja karhunkäyntiasentoon, mutta ei seisomaan. Istua osaa ilman tukea, mutta heijasteen eivät ole hyvät ja saattaa vielä muksahtaa. Istumaan on noussut itse pari kertaa. Sitterillä ei ainakaan ole vahinkoa saatu aikaiseksi. Mutta saattaahan olla että jonkun mielestä meillä saattaisikin olla juuri siitä kiinni että ei ole päässyt sitteriin ;)



Kolmen lapsen kokemuksella voin sanoa että arvostelijoita riittää aina. Meillä ihmetyksen aiheena ovat nämä aikuiset jotka haluaisivat syöttää allergiselle lapsosellemme juuri sitä mitä hän ei saa syödä. " Eihän se nyt pieni määrä voi haitata" on yleinen kommentti.



Suosittelen että satsaat kunnolliseen jätteen loppusijoitukseen ja skippaat typerät kommentit toisesta korvasta ulos ;-) sillä teet mitenpäin vaan, aina löytyy joku joka arvostelee tai jonka mielestä pitäisi tehdä juuri toisin.

Haluaisin kommentoida, vaikka meillä ei nyt ole vauvaikäistä lasta. Minulla on kaksi leikki-ikäistä tyttöä,etenkin esikoinen oli vauva-aikana ja ihan 2v. asti todella ujostelevainen tyttö ja edelleenkin on jos ihan vieraita tulee..heti juoksee toiseen huoneeseen pakoon. Oppi 9kk istumaan ja 10kk iäsä nousi tukea vasten pystyyn ja konttaamaan. oli 1v3kk kun kävelemään lähti. Tämä toinen oli vieläkin hitaampi, kun vasta 11kk lähti konttaamaan, oli kyllä sitä ennen jo noussu seisomaan ja käveli tukea vasten. Tämä kakkonen on jonkin verran rohkeampi ja hänellä ei ole oikeastaan ollut kunnon ujostelukautta. Esikoinen itki ja huusi kun mentiin vieraampiin paikkoihin kylään alle 2v. ja alle 1v. se oli pahinta. Nyt kumpikin ovat jo leikki-ikäisiä,mutta edelleen ovat varovaisia ja arkoja uusien ihmisten seurassa niin kerhossa kuin leikkikentällä...