MIKSI mummot hössöttää?
Joku valitteli tuolla Touko05:sissa hössöttävästä mummosta. Semmosiahan ne mummot on mutta MIKSI, osaako joku selittää? En ollenkaan usko et meijän nykyäitien omat vanhemmat on ollu semmosia meijän kans ku pieniä oltiin ja tuskin meijänkään mummot on samalla tavalla hössöttäny ja vouhottanu kaikesta (" tuleeko sitä maitoa, onko sillä riittävästi päällä..." ). Oma isoäitini suhtautuu minun äitiyteen kovin luottavaisesti, luottavaisemmin kuin oma äitini. Ite tietysti ajattelen et en osaa kuvitellakaan et hössöttäisin samalla tavalla sitten kun minulla on omia lapsenlapsia, kun on nyt vvielä niin tuoreesti mielessä miltä se (tuoreesta) äidistä tuntuu.
En tajua muutenkaan miksi lapsen ei anneta olla rauhassa. Onhan se lapsi ihme mutta eikai nyt sentään sen jokaista ilmettä ja elettä tarvitse päivitellä. Sääliksi käy lasta, jonka ei anneta esim rauhassa leikkiä vaan siksi että mummo on kylässä ja ottaa leikittäjän ohjat käsiin. Muut vieraat kun meilläkin käy, kyllä ne kattoo et leikkiipäs se kivasti tai onpas söpö lapsi mut ei ne jää sitä taivastelemaan niin ku mummot. Ja meillä vielä niin et mummot ei näe eikä kuule mitään muuta jos vauva on hereillä; ja jos vauva nukkuu, heti on kiire kotiin. TUlee vanhemmille suhteellisen mitätön olo. Vauvan syntymän jälkeen ei ola voitu keskustella järkevästi isovanhempien kanssa ollenkaan, ei ne meitä enää kuuntele tai jaksa keskittyä. Ei olla enää viititty omia juttuja paljoo jutellakaan kun ei niitä kiinnosta...
Jos langoilla roikkuu joku mummo, ois kiva kuulla mummon kommentteja!
Kommentit (3)
Ihan järjellä ajatellen mummojen hössötys saattaa olla ihan hyväksikin, mummon ja lastenlasten suhteen kannalta.
Miten mummot muuten loisivat hyvän vuorovaikutussuhteen lastenlapsiin kun hössöttämällä? Vanhemmat kun eivät halua puututtavan kasvatukseen eikä mummoilla ole sitä vastuutakaan lastenlapsistaan.. joten hössöttäminen on ainakin positiivinen tapa luoda kontaktia lapsiin, ainakin parempi kun tiukka kuri tai välinpitämättömyys. Tuskin ne lastenlapset enää teininä jaksaa mummojen jatkuvaa hössötystä ja ottavat sitten jo itse omaa tilaa ja voivat jopa itse ääneen pyytää sitä :)
MIKSI tehdä tästäkin asiasta " ongelma" ?
en nyt sanoisi sitä " ongelmaksi" vaan kuten olen todennut, se lähinnä ärsyttää... Mummi voisi mielestäni hieman rauhoittua ja alkaa luottaa minun lapsenhoitotaitoihini. Lapsi on terve, kasvaa, syö ja nukkuu hyvin eli olen kyllä toiminut hänen kanssaan ihan hyvin. Samoin yletön lässyttäminen ja numeron tekeminen pojan joka pierusta lähinnä rassaa hermoja.
Syytä en tiedä, mutta tuskin äiti omien lapsiensa ollessa pieniä kävi näin ylikierroksilla. Ehkä jos näkisimme useammin kuin muutaman kerran kuussa hän rauhoittuisi. Toivoisin että hän rentoutuisi ja stressaisi vähemmän, lapsihan ei ole lasista tehty!
Myös äiti-tytär-suhde omalta osaltaan vaikuttanee tähän. Olen murrosiästäni asti ollut tosi allerginen pyytämättömille neuvoille, ja pyrkinyt itsenäisyyteen ja ennen kaikkea itsenäisiin ratkaisuihin tekemisissäni. Usein soitan äidilleni kysyäkseni neuvoa vaikka olen jo päättänyt mitä teen. Ja jos en jotain tiedä, myönnän kyllä sen.
Äitini kyllä tuntee minut tältäkin osin mutta vauvan synnyttyä hänen oli aluksi aika vaikea luottaa minun tietoihini ja taitoihini - ja minä taasen en kokenut olevani velvollinen hänelle velvollinen koko ajan kertomaan mitä teen ja miksi... Sittenpä niitä neuvoja esim juuri imettämisestä alkoi tulla, kenties juuri siksi ettei mummi ymmärtänyt/tiennyt nykyajan imetyssuosituksista mitään...
Minä en ole kokenut asiaa ihan noin. Tai kyllä meilläkin minun äitini on semmoinen " hössöttävä" mummo, mutta ei sillä tavalla, että olisi puuttunut meidän lastenhoito- ja kasvatustapoihin tai arvostellut meidän tapaamme tehdä asioita. On kyllä " hössähtänyt" tuosta meidän pojasta, mutta en ole kokenut asiaa negatiivisena. Kyllähän hänkin päivittelee kaikkea mitä poika tekee ja uusia asioita, mitä tämä oppii ja selittää niitä sitten varmaan kaikille, jotka jaksaa kuunnella, mutta muistan, että oma mummoni oli aivan samanlainen, kun minä ja siskoni oltiin lapsia.
Tietysti ehkä asia olisi eri, jos asuttaisiin lähekkäin ja " hössötystä" näkisi/kuulisi joka päivä tai viiikko, mutta kaikki isovanhemmat asuvat kuitenkin sen verran kaukana, että ei ehdi kyllästyä/ärsyyntyä. :o)
Meillä sitten miehen äiti ei sinänsä " hössötä" , vaan joskus antaa " hyväätarkoittavia" neuvoja, jotka ehkä on vähän toisinaan vanhentuneita ja peräisin siltä ajalta, kun hällä on ollut lapset pieniä. Se ärsyttää toisinaan, mutta ehkä siksi, koska hälle en viitsi sanoa vastaan, kuten omalle äidilleni, jos sieltä päin alkaisi tulla kommentteja. Tosin onhan sen anopinkin jotkut " neuvot" toisinaan ihan käyttökelpoisia. ;o)
Ja kyllä minä oikeastaan ymmärrän, että mummot hössöttää, onhan se lapsi tosiaan ihme, niinkuin sanoit ja varmasti mummoille aivan tosi tärkeä! Yritetään kestää! :o)