erilaiset kasvatusnäkemykset miehen kanssa: tutin käyttö

Meillä se olen minä joka antaa sitä tuttia kitinään, mies ei antaisi edes öiksi. Meillä siis yöunitutti käytössä, ja osaa itse pitää lapsi huolen tuteistaan päivin öisin, päiväksi vaan pannaan ylös piiloon paitsi jos alkaa hirveä kitinä. Meillä on toinen vauva, ja siksi joskus annan tuttia, kun korvat on lukossa huutamisesta - ihan eka kitinään en edes anna. Saa rauhan maahan jotta saa laitettua ruokaa tai toisen lapsen tarpeet ja esikoinen odottaa, siis syököön sen aikaa odottaessaan tuttia.. mies ei hyväksyisi tätä ollenkaan, mutta kun o kotona niin sitten ei kestä hänkään sitä huutoa vaan karkaa työhuoneeseensa kuten ne entisaikojen miehet sillä erotuksella kunhan valittaa sieltä sitten että älä anna sitä tuttia..



Muitakin ristiriitoja on myös meillä. Mm. kurin määrä ja ruoan laatu ja sen sellaista, nukkumisjärjestelyt. Paras neuvo itseltäni on, että unta palloon kaikille tarpeeksi niin kasvatusnäkemyksiäkään ei tarvii pohtia sen enempää, kun kaikki sujuu itsekseenkin.

Mieheni on pitänyt nyt vähän yli 2-vuotiaan esikoispojan kanssa aina tiukkaa linjaa ja itse olen ehkä vähän löysempi. Kasvatusasioissa ei ole vielä tullut suurempia konflikteja, sillä jos joku ongelma tulee eteen, niin jutellaan asiasta miehen kanssa monesti tiukastikin ja yleensä juttelen vielä " lapsellisten" ystävieni kanssa ja heidän kokemuksensa kautta saadaan hyvät vinkit. Omaa maalaisjärkeämme ja noita kavereiden neuvoja käyttäen minä ehkä teen enemmänkin pelisäännöt ja mies käyttää niitä mukisematta :). Meillä mies on aika tiukka tapaus ja kieltämättä itselleni on melkein vaikeampaa pitää rajat lasten kanssa kuin hänellä.



Mitä tuttiin tulee, niin mielestäni 2-vuotiaalta se kannattaa viimeistään ottaa pois. Meuhkaa kyllä aikansa ja ehkä unetkin saattavat häiriintyä, mutta tottuu uuteen tilanteeseen kuitenkin nopeasti. Nythän olisi hyvä aika jättää tutit tontuille, kun lapsi saisi " vastalahjaksi" monta pakettia. Meillä tyydyttiin antamaan ne oraville viime syyskuussa. Poika etsi kaikki tutit ja vei ne isän kanssa illalla ulos lautasella. Aamulla tilalla odotti Tomi-traktori :). Kyllähän poika sitä ekoina viikkoina hiukan kyseli, mutta tyytyi heti oravaselitykseen. Nytkin kun vauva syntyi marraskuussa, niin senkään tutti ei poikaa enää pahemmin kiinnosta. Kovasti vaan yrittää syöttää sitä pikkusiskolleen :).



Tsemppiä vaan kasvatusongelmien kanssa painiville! Vaikka meillä noi pelisäännöt pystytään suht. helposti tekemään, niin välillä on kyllä pinna kireällä itse kullakin tässä kaiken uhmailun keskellä. Mitä enemmän noita uhmakohtauksia on ollut, sitä selvemmäksi on käynyt, että itse pitää pysyä vaan kaikin keinoin rauhallisena. Karu myöntää, mutta tuossakin asiassa mies osaa homman paremmin kuin minä. Minkälainen äiti mäkin oikein olen ;-)?



t. Jogu ja " kullannuput"

Ymmärrän, että vauvoilla on " kitinää" , mutta mitä ne teidän vähän vajaa-vähän yli kaksivuotiaat kitisee? Omassa tuttavapiirissäni (oma lapsi, kavereiden lapset, siskojen lapset) tuon ikäiset ei kyllä mitään kitise. Siis toki itkevät jos sattuu tai jos esim. joku hauska kielletään, mutta ei kai tuollaisissa tilanteissa enää isolle lapselle tuttia anneta? Meillä nuo pettymykset ihan keskustellaan läpi ja jos vielä sen jälkeen kiukuttaa, niin lapsi saa mennä omalle mietintäpaikalle miettimään. Yleensä se turha itku loppuu viimeistään siihen. Ja jos sattuu fyysisesti niin äidin tai isän syli on se lohdun paikka.



Minusta tuntuu hurjalta, että 2-vuotiaiden lasten " hiljentämiseen" käytetään muovinpalasta. Lapsella saa olla asiaa, lapseen pitää kiinnittää huomiota. Miksi se lapsi on, jos se pitää saada hiljaiseksi ja näkymättömäksi? Mikä ap:n miehellä on vikana? Eikö hän ymmärrä, että lapsi ei ole mikään kone, jonka voi laittaa pois päältä, jos se häiritsee miehen " omia puuhia" ?



Unitutin vielä jotenkin tuon ikäisellä ymmärrän, mutta muuhun tarkoitukseen 2v. ei kyllä tuttia tarvi!!! Ap:n tilanteessa näyttää olevan niin, että tuttia tarvii äiti tai isä, ei lapsi... Lapsi ei tarvisi tuttia edes automatkoilla, saati sitten muuten vain ollessaan!

mies myös antoi helpommin tuttia mutta yhdessä päätettiin, että tutista luovutaan. tutista luovuttiin kokonaan 1v1kk nyt poika 2v7kk, kuopus 1v4kk ei ole koskaan tuttia huolinutkaan.

Minäkin oletan, että kaksivuotias nukkuu yöt jo suht hyvin. meillä isompi herännyt kaksivuotiaasta kerran yössä pissalle, kun vaipasta luvovuttiin mutta ei huuda vaan jatkaa uniaan.



Mutta toiset kaipaa tuttia, toiset ei.

> tuon ikäiset ei kyllä mitään kitise

Moonika, onnistuit tuomaan esiin asian, jota itsekin ajoin mielestäni takaa, mutten osannut ilmaista kovin hyvin.



eli mielestäni poika ei tosiaan itke tutin tarpeessa, vaan itkee, koska on nälkäinen tai väsynyt. eli tutti ei mielestäni tosiaankaan ole oikea lääke. jyrkästi ilmaistuna: mielestäni tutin antaminen vajaa 2v pojalle on sama kuin pissisi housuun pakkasella: tutti hiljentää hetkeksi, mutta ei auta hetkeä pidempään. jos pojan on huono olla, niin hän kyllä osaa kitistä myös tutti suussa.



meillä on nyt se tilanne, että poika 4 pvä/viikko hoidossa, mutta hoitajan sairastumisten ja lomien takia hoitaja on viime aikoina vaihtunut. ja ensi viikolla taas joudutaan viemään hoitajalle, jota poika ei todennäköisesti muista ja hoitoon jättäminen on yhtä itkua. vähän jo pelottaa ensi viikko. poika on itkuinen niinä iltoina, kun on joutunut olemaan sellaisella hoitajalla, jota ei ennestään muista ja paikat/ihmiset siten tuttuja. eli tätä varten meillä on ollut itkuisia iltoja viime aikoina.



pointtini kuitenkin on, että meillä miehen kanssa erilaiset näkemykset lastenhoidosta/kasvatuksesta, vaan miten niistä voisi järkevästi keskustella ja päästä yhteisiin näkemyksiin.

koitapa saada miehesi ymmärtämään, että on aloitettava varovainen tutista vieroitus. Ensimmäinen luonnollinen vaihe on juuri tuo päiväkäytön lopetus..

Oliviinille vielä muutama rivi noista kasvatusasioista keskustelemiseen.



Auttaisiko teidän tilannetta, että lukisitte vaikka jonkun kasvatusoppaan molemmat ja keskustelisitte sen kautta asiasta? Meillä ainakin insinöörimiehelle menee helpommin jakeluun, jos joku asia on " tutkittu" tai muuten yleisesti selvitetty, miten kannattaa missäkin tilanteessa toimia. Esim. tuo tutin käyttöhän on yleisesti neuvolassakin opastettu, että se olisi syytä jättää pois kahteen ikävuoteen mennessä. Perusteluna lähinnä hampaiden kehitys. Sama juttu oli muinoin tuttipullon kanssa eli se oli hyvä jättää puolivuotiaana pois. Meillä siirryttiin silloin heti nokkamukiin eikä edes kyseenalaistettu tuota " ohjeistusta" .



Kuten jo aiemmassa viestissä kerroin, niin mies tosiaan luottaa mun kaveripiiriin tosi vahvasti ja kuuntelee ystävieni kommentteja. Heillä kun on suurimmalla osalla muutaman vuoden vanhempia lapsia kuin meillä. Onhan selvä, että naiset ensisijaisesti painivat näiden lapsiasioiden kanssa ja jakavat tietoa, niin meille luonnollinen tietokanava on ollut ystäväpiiri. Viime viikollakin kun pojalle nousi 40 asteen kuume, niin mieheni ensimmäinen kommentti oli, että soita nyt sille ja sille kaverille, että mitä tehdään ;-). Eli jos omasta kaveripiiristä löytyy tuollaisia " kotitohtoreita" , niin ei muuta kuin kutsut heidät joku päivä kylään ja aloitat keskustelun kasvatusasioista. Siinä helposti viriäisi keskustelu, jonka kautta tekin miehenne kanssa löytäisitte oman tapanne edetä.