Minkälaisella kokoonpanolla vietätte joulua?

Meille tulee aattona miehen sisko perheineen (3 lasta).

Äitini puolisoineen tulee meille aattoaamuna joulupuurolle. Iltapäivällä miehen vanhemmat tulevat meille eli heidän kanssaan syömme joulupäivällisen ja vietämme iltaa. Joulupäivänä isäni tulee puolisonsa kanssa meille iltapäiväkahville. Tapanina taas menemme miehen vanhempien luokse, jonne tulee myös miehen ulkomailla asuva sisko perheineen.

Meillä vanhemmilla ikää jo 40 v tietämillä ja lapsiakin 13v 6v ja 4v ja nyt viettetään ensimmästä kertaa oma joulu perheen kesken omassa kodissa.

Tähän saakka ollaan rynnätty aattona paikasta toiseen ja on ollut yhtä kaaosta vaikkakin isossa suvun porukassa on ollut mukavaa.

Mutta nyt päätettiin miehen kanssa että aloitetaan omat jouluperinteet ja ei edes huolita ketään muita meille aattona.

No tästä sain kaikki vihat päälleni sukulaisiltamme.Kukaan ei ymmärrä että haluamme aaton rauhoittaa kaikelta autokruisailulta lahjat ruat autoon , autosta pois, taas autoon ees takasin.Vanhempani jopa sanoivat etteivät sitten vietä joulua jos emme sinne mene.

Lohdutukseksi sukulaisille olen kutsunut kaikki meille joulupäivänä. Saa nähdä tulevatko.

meillä uusperhetilanne, eli mieheni poika tänä vuonna äidillään, joten ollaan vapaita matkustamaan. Lähdetään minun vanhempien luokse n 550 km päähän ja sinne tulevat minun kaksi sisarustani perheineen, yhteensä pieniä lapsia aattona äidilläni on 5 joista noin 1 vuotiaita 3. Minä sekä veljeni vaimo odotetaan vauvoja. Joka toinen joulu ollaan täällä kotona, mutta kyläillään mieheni sukulaisten luona, esim viime vuonna pukki tuli mieheni sukulaisen luokse jossa kaksi lasta ja kolmas tulossa.



Kotiimme kutsutaan sukulaisia kun taaperomme täyttää vuosia uuden vuoden aaton aattona ja jatketaan juhlia raketteja ampuen " tarvittaessa" aattona.



Asutaan siis kaukana minun sukulaisista joten en edes kysyisi heitä meille. Tuskin tulisivat! Minun lapsuudessani tätini ja isäni perheineen sekä isovanhempani vietettiin aina joulu yhdessä ja minusta olisi varmaan orvon tuntuista olla ihan vain oman perheen kesken. Ainakin nyt tuntuu siltä : )



Mymmeli

Meillä on 1,5 v poika - ja aloitimme viime vuonna perinteen, joka jatkunee vielä pitkään. Olemme kotona. Päätimme miehen kanssa lapsen syntymän jälkeen, että meidän perhe on aattopäivän/illan omassa kodissa. Ei päättämistä, kumman vanhempien luona tänä jouluna ollaan eikä mitään autoajelua aaton aikana. Ovet ovat toki auki sukulaisille tms. eli meille saa kyllä tulla esim. isovanhemmat joulua viettämään - emme eristäydy oman perheen keskuuteen, mutta me emme matkusta.



Viime vuonna saimme olla kolmisin - miehen äiti ei joulunakaan kotoa pois lähde (hyvä jos käy kerran kuussa kaupassa 10 kilometrinkään päässä muunakaan aikana vuodesta - maatalon " vanha" emäntä...) ja omat vanhempani " antoivat" meille joulurauhan. Kävimme joulun jälkeen molempien luona.



Tänä vuonna oma siskoni ja omat vanhempani tulevat meille aattona saunomaan + jouluruoalle ja pukkia tapaamaan - joulun jälkeen menemme sitten miehen kotiin. Samoin muissa paikoissa käymme joulun jälkeen (muille lahjat toimitettu jo etukäteen aattoa odottamaan).

ja minun vanhempani tulevat meille aatoksi ja yöpyvät yhden yön. (tulevat 200km päästä) Aikaisemmin olemme viettäneet joulua minun vanhempien luona, mukana on ollut myös veljeni perheensä kanssa ja mieheni isä. Nyt kun on ensimmäinen joulu mieheni isän poismenon jälkeen, päätimme jäädä joulun viettoon kotiin. Onneksi kuitenkin vanhempani tulevat jakamaan juhlan kanssamme :-)

Toiset on omassa porukassa omasta tahdostaan ja toiset, koska muita ei tule... =) Mun unelmajoulu olisi, että viettäisimme aaton kotona miehen ja lapsen kanssa, joulupäivänä isovanhemmat ´ja sisarukset saisivat halutessaan tulla meille tai mekin voitais jossain poiketa. Mutta ei käy. Ei käy myöskään se, että olisimme vuoroaattoina toisen ja sitten taas toisen vanhemmilla - anopille kun ei joulu tule lainkaan, jos ei lapsenlapsi tule juuri aattona käymään...



Joten siis menemme aamulla anoppilaan ja illalla mun vanhemmille ja kukaan ei nauti, kun lapsi ei ehdi ja malta kunnolla nukkua päikkäreitä, jokaisen luona ollaan liian vähän aikaa ja ajamiseenkin menee kolmatta tuntia.



Edes kerran jonain vuonna toivottavasti joulu vietetään kuten minä toivon, sitä odotellessa: oikein hyvää joulua kaikille! yritetään olla stressaamatta ja otetaan joulu kuten pieni poikani laulaa joka ilta: " ...lapsilla on, lapsilla on, aamusta asti hauskaa..." =)

Joulua on aina vietetty näin, jo ennen kuin oli lapsia, eli;

Aattona iltapäiväsä anopin luo syömään ja sitten illemmalla minun siskon luo joulupukkia oottamaan. Pukin vierailun jälkeen kotiin, ja yleensä vielä illalla käy pojan kummit ja minun toinen sisko kyläilemässä.

Joulupäivän aamuna sitten mennään minun vanhempien luo, ja siellä ollaan koko päivä.

Tapaninpäivän aamuna myös minun vanhempien luo, ja sieltä sitten vielä anopille syömään...

Tänä vuonna tosin saattaa mennä joulu toisinkin, torstaina on vauvan 3kk neuvola, ja jos rokotteesta kuume nousee, niin sitten ollaan vaan kotona.

se rassaa itseäni aivan kauheasti! en todellakaan halua seuraavia 20vuotta pomppia samalla tavalla vaan halua sen oman joulun omassa kodissa!

mieheni vanhemmat asuvat yli 400km päässä ja nähdään heitä n 2-4kertaa vuodessa. omat vanhempani asuvat alle 100km päässä ja nähdään kyllä usein. miehen vanhemmat ovat maatalousyrittäjiä ja on lähes mahdotonta saada lomittajaa jouluksi joten he eivät pääse meille jouluna.



unelmani olisi saada joulu jolloin anoppi, appiukko, minun vanhempani, muutama tosi hyvä ystävä tulisivat kaikki meille jouluksi.



en jaksaisi ainaista lahjojen, tavaroiden pakkaamista ja autossa istumista.



yhden joulun, ennen pojan syntymää, vanhempani olivat meillä. sekin oli lähinnä siksi että oltiin saatu juuri talo valmiiksi ja sauna piti korkata jouluna.

kun olen kutsunut appiukon puolisoineen sekä miehen isovanhemmat meille aatoksi. Aina isovanhemmat eivät ole päässeet (sairastelua yms) mutta appiukko ja anoppi kyllä. Joka toinen joulu about on myös minun äitini meillä. Eli yhdessä syödään jouluateria ja avataan lahjat. Minusta on vaan paljon kivempi viettää joulua isolla porukalla ja pikkumieskin, 1 v 8 kk., nauttii kun rakkaat pappa ja vaari ja mummut ovat koossa. Plus tietenkin se ilo mikä isovanhemmille tulee lapsen riemua katsellessa. :)



En ota stressiä jouluvalmisteluista kuitenkaan; kaupan laatikot maistuu jopa paremmilta kuin jos itse niitä kyhään ja tärkeintä on muutenkin rento yhdessäolo ja se, kun näkee kuinka pikku kaveri nauttii! :)

anoppi kun on kuollut muutama vuosi sitten. Eli ihan pienellä porukalla meillä ollaan kotosalla koko joulu, arkena sitten siirrytään kauemmas mummolaan vapaita viettämään.

kuten parina edellisenäkin vuonna kun on näitä lapsia ollut. Mutta anoppi on nyt pyytänyt kaikki lapsensa perheineen kylään, ja kun matkaa ei ole kuin 10 km, luvattiin poiketa. Näkevät lapset serkkujaan ja muutenkin saa istua valmiiseen pöytään! On siis mentävä saunaan jo puolen päivän maissa heti joulurauhan jälkeen, sen julistuksen haluan nähdä vaikka mikä olisi. Illalla sitten kotiin on tullut kuusen alle lahjoja... Illan saa sitten löffäillä kotona kirjaa (?) lukien ja suklaata (apua kun pari vuotta sitten ei tullut yhtään lahjaksi, nyt on ostettu kaappiin varaslta monta rasiaa...) syöden.



Hyvää joulua!!

Eli aatona meitä on minä, poikani, äiti, isä, sisko, äidin täti ja hänen miehensä. Sekä joulupukki..!

Meillä on yksi alle 2-vuotias lapsi. Ennen lasta olemme viettäneet joulua vaihtelevasti vanhempien luona, jotka ovat kaikki eronneet, eli on juostu pahimmillaan neljässä paikassa joulun aikana. Kaikki asuvatkin kaukana, 200-400km päässä. Kokeiltiin matkoilla oloakin eräänä jouluna, eikä se ollut hassumpaa. Nyt on kuitenkin kiva tehdä lapselle mukava joulu pukkeineen, sukulaisineen ja lahjoineen. Vietämme joulua isäni luona, sinne tulee myös veljeni perhe, jossa on pieniä lapsia. Ja tietysti joulupukki. Äitini luo mennään joulupäivänä. Tänä jouluna emme ehdi miehen vanhempien luo, koska asuvat vielä kauempana.

Hankalinta on joka vuosi suunnitella joulun ohjelma siten, että olisi itsellä mukavaa, mutta ei loukkaisi ketään vaikka joutuukin rajoittamaan sukulointia. Joka paikkaan ei ehdi. Tänä vuonna totesimme, että nopeat syövät hitaat - isovanhempia " varattiin" joulunviettoon jo hyvissä ajoin, mikä saneli meidän hitaan perheen suunnitelmat. Voisimme tietysti olla myös keskenämme, mutta toistaiseksi tuntuu mielekkäältä antaa serkusten ja isovanhempien tavata jouluna, kun muutoin nähdään niin harvoin.

mennään aoppilaan ja aatonaattona eli huomena kun mies on aaton klo 17 asti töissä niin ei sitten, tunnu järkevältä että minä menisin lasten kanssa sinne aatto aamuksi.



Itse olen tottunut viettämään joulua isolla porukalla. Meillä oli minun lapsuudessa kaikki sukulaiset niin isän kuin äidikin puolelta aina samassa paikassa viettämässä joulua. Mies taas on tottunut olemaan joulun perheen kanssa ja siksi joulun vietosta on kättä väännetty ihan yhteiselomme alusta lähtien. Päädyttiin sitten tällaiseen reissaamiseen kun minulle on ilta tärkeä viettääsukulaisten apris ja taas mies tykkää oman kotinsa joulusaunasta. Tämä on myös sopnut hyvin kaikille sukulaisille. Esikoisen ollessa vaiva kokeiltiin yksi joulu olla kotona ja sitten akikki sukulaiset ahtautuivat meille tortulle ja glögille. Minä en kuitenkaan tykännyt tästä joulusta kun mies vain istui tietokoneella ja tv:n ääressä eikä yhdessä tehty mitään niin sen verran asiasta napisin että nyt sitten tehty minun mielen mukaan. Mulla jäi tuona jouluna jouluruuatkin syömättä kun mies oli jo syönyt sillä välin kun nukutin lasta. Ei tuntunut ollenkaan joululta.



Nyt meillä lapset 5v, 3v, ja 1v. ja olisi tietysti kiva luoda omia jouluperinteitä mutta koska tahdon että on väkeä ympärillä ja meillä liian ahdasta ketään oman porukan lisäksi kutsua niin mennään sitten itse sukulaisiin. Tänä vuonna aattoa vietetään vanhempieni luona maalla ja siellä on meidän 5 henkisen perheen lisäksi siskoni kahden lapsensa (2v. ja 8kk) kanssa sekä siskon mies, minun isä ja äiti, äitini äiti ja isä sekä äitini veli ja hänen avovaimo. Ja ikinä ei tiedä ketä yllätysvieraita tulee. Kovasti jo aattoa odottelemme lasten kanssa.



Mukavaa joulua kaikille!

mennään tänään mummolaan syömään, pukki tulee ja saunomaan. Huomenna mennään iltapäivällä toiseen mummolaan syömään ja leikkimään serkkujen kanssa ulos (asuvat samassa pihapiirissä) ja tapanina mennään ukkilaan luultavasti syömään jne. Joten meidän perheeseen ei ole ostettu yhen yhtä jouluruokaa, koska sitä saa tarpeeksi kyläpaikoissa. :-) Niin ja tänään käydään katsomassa isomummoa sairaalassa ja huomenna toista isomummoa kotonaan.

..viime vuodesta lähtien. Olen itse avioerolapsi ja kulkenut koko elämäni paikasta paikkaan jouluna, ettei kenellekään vain tulisi paha mieli siihen lisäks poikaystävien luona käynnit ja mummolat ja muut. Viime jouluksi saatiin oma poika kotiin, jonka kanssa halusin viettää aaton kotona ja sitten joulupäivänä käytiin anoppilassa, jossa anoppi itki sitten kun aattona ei siellä oltu. Mieheni ensimmäinen joulu siis kun ei ollut vanhempiensa luona. Tänä jouluna tehtiin samoin, tosin nyt sitä ei katsottu niin paheksuen, koska itse jatkan aattona yön töissä, joten päivällä minun piti saada nukkua varastoon. Huomenna mies ja poika sitten käyvät siellä mummilla, kun minä nukun päivällä.

Ensi jouluksi haaveilen mökkijoulua, jossa olen kerran ollut joulun isäni perheen kanssa. Nyt sinne ei viitsinyt muutaman päivän tahden lähteä lämmittämään ja kantamaan hangessa joulupöperöitä. Ehkä saamme ensi jouluksi sinne muutakin sukua paikalle.

aatonaattoiltapäivästä alkaen, mutta isällään muuten olevat teini-ikäiset muksut tuli siskon kanssa availemaan lahjat ja syömään joulupuuroa aattoiltapäivänä, se oli tosi ihanaa (tulevat tänäänkin käymään)!

Muutenkin ihan ihmettelen kun meidän muuten niin touhukas taapero antoi kaikkien lahjojen olla rauhassa eikä säätänyt mitään. Aivan rauhassa jaksoi odottaa kun vuorotellen aukaisimme kukin pakettimme ja ihailimme ja odottelimme niitä. Ei repinyt pöydältä lattialle valumaan somistettuja liinoja, ei kynttilöitä, kerta kaikkiaan täydellinen käytös. ja muutenkin oli IHANAA kun kerrankin emme olleet kipeitä. Viime vuoden joulyö istuttiin sairaalan päivystyksessä. Ja tunnelma on ollut mukava. Mulla ei siis mitään valittamista, ei mitään, kiitollinen ja hyvä mieli. Vaikka ajoittain tuntuu että ois kiva joku tuolla kainalossa aikuisempikin köllötellä, niin ainakin nyt oli todella onnellinen ettei ollut miestä riitelemässä/ryyppäämässä/häipymässä/muuten mieltä pahoittamassa vaan saatiin olla onnellisia kaikki.