***TOUKOJEN VIIKKOPINOA TÄNNE***
Kirjoitan pinon aloituksen vaan nopsaan; meidän J on kipeänä ja mies vielä töissä päivystämässä torstaihin asti eli olen yksin kotona pojan kanssa. Reppanalla viikon verran ollut pieni yskä muuttui lauantai-iltana tosi pahaksi rohinaksi ja yskä kivuliaaksi ja voimakkaaksi. Ei auttanut sipulilautanen sängyn alla, sunnuntai-aamuna J oksensi ja yski ja itki käheällä äänellään. Kuumettakin oli. Lääkäri kirjoitti antibioottia ja keuhkoputkia avaavaa lääkettä ja lisäksi olemme laittaneet pari kertaa eilen supon jotta poika saisi nukuttua.
Viime yö meni onneksi rauhallisesti, J ei oikeastaan herännyt kertaakaan. Onneksi kyllä söi kerran. Aamulla nukuimme ekan kerran ikinä kahdeksaan asti. Puuro ei kelvannut (terveenä ahmii) eikä tissi. Vasta äsken söi rintaa. Eilen söi vain kaksi kertaa tissiä, kiinteät onneksi kelpasivat. Elikkä nesteen saamisesta lähinnä olen huolissani, kun ei J juo tuttipullosta eikä nokkamukistakaan mene kuin pari tippaa kerrallan.
Perjantain tapaaminen oli oikein mukava! Kiitos vain teille Crobin, Toukokuu20 ja Siirin äiti (pahoittelen että muistini on kuin kanan lento enkä muista nicciäsi!). Ja anteeksi jo etukäteen jos J tartutti teidän pienikaisille tän taudin... (ainakin Crobinin Yaya on vaaravyöhykkeessä kun J lainasi purulelua)
Nyt pitää äkkiä ottaa tän äidinkin aamupalaa ja sitten kipikapi kauppaan ennen kuin täks päiväks povattu myräkkä osuu kohdalle!
Leppoisampaa viikkoa kaikille toivotellen
sannael ja J
Kommentit (59)
Meidän tyttö on syntynyt klo 4.52 aamulla.
Voih, taidan olla masentunut, kun kaikki tuntuu kasaantuvan ja viime aikoina en ole saanut unta iltaisin, pyörin vaan sängyssä ja odotan koska tyttö taas herää. No, viime yönä ei kauaan tarvinnut odotella kun neiti hyppyytti tunnin välein. Mutta vaikka olo on kuin humalaisella tämän univelan takia, koitan suhtaunut hiukan paremmin elämään. To on tytöllä painokontrolli neuvolassa ja ajattelin ottaa puheeksi apean mielialani jos vaikka terkka ottaisi ihan tosissaan eikä vain sanoisi että no sinä olet vaan niin väsynyt, kyllä se siitä helpottaa kun tyttö alkaa nukkua yöt... Perjantaina oli jo sellainen fiilis että kohta teen itselleni tai tytölle jotain jos ei mies tule kotiin ajoissa. Nyt on kuitenkin jo parempi olo, tuolla neiti keinuu automaatiikeinussaan ja tutkii tikkurilan värikartasta erilaisia ruskean sävyjä, valitsee varmaan minkä väristä kakkaa sitä seuraavaksi päästelisi. Hauskahan tuo tyttö on, minä heilutan ja Veekku heiluttaa hymy naamalla takasin. Yksi aamu sanoin tytölla aamuhämärissä kun tyttö alkoi höpistä äää-ääätä, että sano äiti ja Veekku sanoi että ti. Mun korvaan se kuulosti ihan äidiltä ja sen voimin jaksoin hoiperrella kahvinkeittimelle :-)
Eilen keitin taas broileria tytölle ja laitoin samaan kattilaan porkkanaa, muutaman valkopippurin, rakuunaa ja valkosipulin kynnen. Sitten soseutin ja neiti söi sitä paremmin perunan kanssa kuin mitään mun keitosta ikinä. Ilmeisti tottui jo maidon kautta maustetumpaan ruokaan ja siksi ei oikein ole mauton perunamössö kelvannut maustamattoman lihan kanssa. Vatsavaivojakaan ei ole tullut. Kerrankin tytön ruoka tuoksui niin hyvältä että itselläkin alkoi tehdä mieli. ja se on jo paljon, ruokahalu on ollut jo jonkin aikaa hukassa ja olen ajoittain elänyt pelkällä leivällä. Mieskin alkoi jo nipottaa ja tehdä ruokaa mulle. Paino on kyllä tippunut 4 kg alle sen mitä oli ennen raskautta, ja silloinkin olin normaalipainon alarajoilla. Mahtaa olla laihaa maitoakin jo...
Ikävää että sannaelin vaavi on kipeänä, tsemppiä ja jaksamista kaikille flunssan, unettomien öiden ja muiden maallisten murheiden kanssa painiville.
Hei tonttu-ukot hyppikää <:-)
Kaisu ja Veekku
Täällä pohjanmaalla on valtavan kova tuuli.. Toivottavasti ei puita kaadu!
Jaahas, tämä äiti on miettinyt jo vakavasti pienen unikoulun pitämistä Danille. Yölliset heräilyt rassaa, vaikka ihme kyllä en oo hirveen väsynyt. (Vaunulenkin aamutuimaan piristää.) Dani on välillä hereillä yöllä jopa tunnin välein. Tisua pitäis saada, mut nukahtaa muutaman lussutuksen jälkeen. Joten pitäis täs vissiin muutama yö kokeilla jos ei antaskaan tisua, ku vasta aamupuolella. Tai sit pitäis siirtää nukkumaan toiseen huoneeseen.. Mulla on nimittäin paha tapa ottaa mukula sängystään muutaman vinkauksen jälkeen. Ehkäpä nukahtais ittekseen jos vaan antais olla.
Eilen annoin Danille eka kertaa 5X päivässä syömistä. Ja hyvin upposi. Itseasiassa tuli mieleen, et oisko joskus täs itkeny vähä nälkäänsä iltaisin... Eilen meillä muuten täytettiin 7kk!! Meillä on tosta tisusta tullu Danille tosi rakas.. Päivisinkin nykyisin mielellään tisuttelee usein, eikä raivareista ole enää tietoakaan. Välillä imuttelee niin, et äitin tisut on ihan melkein rusinat.. Hih, hih.. Joopa joo, taas muistutus siitä millaisiksi ne muuttuvat imetyksen loputtua. Sitä kun on nyt tottunut tähän rintavarustukseensa ;)
Muuten täällä ei mitään erikoista. Äitin syli on paras paikka ja nyt meilläkin selvästi jo vierastetaan. Järkky huuto jos varsinkin joku mies lähestyy..
Tsemppiä kaikille toukolaisten äityköille tälle viikolle!! Pidetään lippu korkealla väsymyksestä yms. huolimatta :)
Ninni-pinni & Dani 7kk
tuntuu tuota väsymystä olevan vähän kaikilla.Ja vauva kipeenä Sannaelilla- toivottavasti pian lääkkeet tepsii.Miten ne annetaa ne antibiootit noin pienelle?nestemäisenä?
Minä olen yrittänyt ryhdistäytyä kodin kunnossapidon kanssa ja olenkin alkanut imuroida päivittäin.Ennen ei häirinnyt pätkääkään vaikka meillä sisällä koira ja kissoja, niistä lähtee kustakin erivärisiä karvoja ja niitä on aika skaala pitkin kämppää.. nyt kun neiti on päivät lattialla ja kädet ojossa viuhtoo jokaista tuppoa suuta kohti, alkoi itseäkin huolettaa että entä jos vallan tukehtuu..;) no, ei niitä ihan niin paljon ole että kurkku tukkeutuis mutta on se tyttö ku tervassa ja höyhenissä pyöritelty kun se hetken leikkii imuroimattomalla lattialla.
Meillä kun ei ole ollut tuttia missään vaiheessa, viime yönä heräsin siihen että pinnasängystä kuului hirmu lutkutus..neidillä oli etu-ja keskisormi suussa ja silmät kiinni niitä imeskeli.Voi hemmetti jos siitä tulee tapa!! Muutamana surullisen tarinan tiedän kun lapsilla on sormet tulehtunu oikein kunnolla kun imevät niitä.. no, täytyy tarkkailla tilannetta.Aika typerältä tuntuis 7kk ikäistä käydä opettamaan tutille enää..:/
Minä olin koko syksyn hirmu apaattinen ja sulkeuduin kotiin, mikään ei tuntunut miltään ja puhuin jo kuolemasta ja aloin pelätä sitä tosissani..pohdin kauheesti-siis sairaan paljon- että mitä tapahtuu kun kuolee jne..pääseekö sitä johonkin sitten vai maatuu vaan ja unohtuu.. hirmu itkuisia kuukausia oli muutama, sitten sain keskusteluapua ja pikkuhiljaa on vyyhti alkanut purkautua.Missään vaiheessa en myöntänyt olevani väsynyt tyttöön, pelotti kai että olen sitten huono äiti.Nyt kuitenkin olen uskaltanut pyytää hoitoapua ja ihan vaan omaa aikaa- muutankin kuin nukkumista varten- ja se auttaa kyllä tosi kovin!Kun on päivänkin irti tästä rutiinista, tulee jo illalla ikävä ja on ihana palata kotiin eikä vauvan itku tunnu pahalle vaan on kuin kehtolaulua!:))
Kai näitä tunteita on aika ajoin itse kullakin.Mulla oli suuria vaikeuksia löytää rytmi vauvan kanssa ens alkuun, en ole ikinä eläissäni itse noudattanut ruoka-aikoja tms, äitini vuorotyön vuoksi.Nyt kun ne loin vauvan kanssa, se tuntui aluksi ahdistavalle mutta nyt turvalliselta.Hassua että olen aikuinen ja ajattelen näin- lastahan ne säännöt ja rutiinit ylensä kiukuttaa ja kapinoittaa..?
Miellä ei edelleenkään muuten tyttö omisat yhtään hammasta, ei liiku eteenpäin vaan peruttaa ryömien ,ja kierien vaihtaa nopeiden paikkaa.Polvilleen nousi viikonloppuna lelulaatikkoaan vasten ja säikähti itsekin!;) Konttausasentoon nousee ja nostaa polvetkin maasta käsien varrassa ollen muttei honaa mitä sitten pitäis tehdä.Juttua tulee kamalasti.Ei hetken hiljaisuutta.Joka päivä oppii jotain uutta.Tavuja tulee paljon, ja kirkuu!! se on meinaan kauheen kova ja kimeä tuommosen 7kuisen kirkuminen!
Luulenpa että meitin neiti jättää tossa liikkumisessa pari vaihetta väliin ja alkaa puhua aika varhain.Näin kun arvelen ääneen niin päälaelleenhan tämä menee...;)
Huomenna menen kaupoille ettimään vauvapulkkaa, lampaantalja allaan siinä ois varmaan ihan mukavaa matkustaa.:)
Minusta ainakin jos joku viittisi työnnellä....;)
Kamalan pitkä sepustus eikä mitään olellista asiaa.. hmm..yksinäistä??
joulunodotusta ja kynttiöitä...
enkä minä laiska jaksa oikolukea joten virheitä oli varmaan paaaljooon...
MC ja tyttö +rv 19
Esikoisella on korvatulehdus, muilla on ollut flunssaa ja nyt kaikilla lapsilla on silmätulehdus. Luulen että mullekin tulee (taas). Olisi viides mulla tänä syksynä...
Muuten menee hyvin. Viime yöksi Sisu siirtyi eri huoneeseen kuin vanhemmat! Mulla meni hermot, kun parista ruokailusta taas siirryttiin tunnin välein tissutteluun. Eikä mikään nälkä ollut vaan tavan vuoksi! Päätin että nyt alkaa unikoulutus.
Sisu sitten parin tunnin kuluttua nukahtamisestaan (nukahti omaan sänkyyn) havahtui ja olisi halunnut äidin kainaloon. Itki 45 minuuttia, kävin vajaan viiden minuutin välein rauhoittelemassa ja antamassa tuttia. Viimein uskoi, ettei nosteta sängystä ja nukahti sinne. Sitten kahdelta alkoi itkeä, kävin laittamassa tutin suuhun ja nukahti saman tien. Seuraavan kerran menin puoli kahdeksan aamulla katsomaan onko vielä hengissä ja siellä iloisena tutki pinniksen reunasuojaa. Katsoi hölmistyneenä että nytkö jo tulit, enhän vielä edes kutsunut!
Saa nähdä miten menee seuraavat yöt, yleensä eka on ollut helppo ja sitten alkaa se todellinen unikoulu. Tytöt eivät kyllä näin helppoja ole ekanakaan yönä olleet, ihanaahan se olisi jos näin helposti tämä menisi! Pojalla ei ollut edes aamulla kova nälkä, vaikka koko yön oli syömättä. No, meillä meneekin jo lihasose kaksi kertaa ja lisäksi aamupala, iltapala, välipala ja velli että kyllä niillä pitäisi pärjätäkin.
Nyt pitää mennä, tsemppiä kaikille!
En ole aiemmin pinoutunut, olen kyllä lukenut teidän juttuja aina välillä. Meidän tytteli on syntynyt 30 toukokuuta ja pääkaupunkiseudulla asustellaan. Perheeseen kuuluu vauvan ja meikäläisen lisäksi mies ja koira.
Piti rueta kirjoittamaan noista yöjutuista. On " helpottavaa" kuulla etten ole ainut, jonka vauva herää öisin tisuttelemaan tunnin-parin välein. Alkaa jo vähän VÄSYTTÄÄ!!! Ihmeellisesti sitä jaksaa, vaikka ei ole puoleen vuoteen nukkunut kuin pienissä pätkissä. Vauva on ollut pienestä asti huono nukkuja myös päivisin. Vasta viime aikoina on nukkunut päivisin jopa tunnin-kaksi kerralla. Meilläkin on vakavasti harkittu unikoulun pitämistä, mutta minä en raaskisi huudattaa. Tällä hetkellä ollaan yritetty nukuttaa ilman tissiä, laihoin tuloksin. Ei auta tassuttelut vain sylissä rauhoittuu. Tuntuu jotenkin turhauttavalta, miten se ikinä nukahtaa omaan sänkyynsä ilman hyssyttelyä!!! Piti nyt vähän purkautua, mutta ei jaksais aina miehelle valittaa. Se on onneks ollu ymmärtäväinen:-)
Päivät menee mukavasti. On oltu onneks terveenä ja koko ajan opitaan uutta. Kiinteätkin on pikkuhiljaa ruenneet maistumaan.
Mukavaa joulun odotusta kaikille!!
-Henriikka ja tyttö 30.5
Hirmusti jaksuja kaikille,joilla vauvelit sairastelee tai itse ootte kipeinä tai masentuneita tai muuten vaan huono olla! Haluis hirveesti auttaa teitä kaikkia,mutta...ehkä näin virtuaaliajatuksissa kummiskin! Tuntuu niin väärältä tulla sit kertoon,et täällä kaikki hyvin. Kävimme neuvolassa aamupäivällä ja eetu on hyvin kasvanut. Iso pikkuinen mies :D täällä käy kova tuuli myös,taitaa olla paras varautua sähkökatkokseen! Mutta palaillaan tuonnempana...
Kui katil anneta pilleri
1. Nost katti sylisses ja pirä sitä vasemmal käsivarrel niinku pitäsisit last. Pist oikke etusormi ja peukalo kati suu molemmil pualil ja pain helläst poskii samal ku pirät pillerii oikees käres. Ku katti ava suus, purota pilleri suuhu. An kati sulkke suus ja nielast.
2. Nosta pilleri lattialt ja katti soffan takka. Pirä kattii vasemmal käsivarrellas ja toist rosessi. Haje sit katti makuuhuaneest ja heit pehmenny pilleri pois.
3. Ota uus pilleri pakkauksest ja pitele kattii vasemmal käsivarrellas ja sit pirä kiinni takajaloist lujast vasemmal kärel. Pakota kati leuat auki ja tyännä pilleri suu takaossaa oikeel etusormellas. Pirä kissan suut kiinne ja laske samal kymmenee.
4. Poimi pilleri akvaariost ja katti vaatekaapi päält. Huura pualiso sissää pihalt.
5. Polvistu lattial ja kiilaa katti lujast polvittes välli ja pirä kii etu- ja takatassuist. Älä välitä kati matalast mouruamisest. Käske pualiso pittää kiinni kati pääst lujast yhrel kärel, samal ku tunkee puist viivotint kati suuhu. Liu´uta pilleri kati suuhu viivoitint pitki ja hiaro kati kurkkuu voimakkaast.
6. Hae katti verhotankolt ja ota uus pilleri paketist. Pist muistii uuren viivottime osto ja verhoitte korjaus. Lakase rikki mennee koriste-esineet takast ja lait ne syrjään myähempää kokkooliimaust varte.
7. Kääri katti issoo pyyhkeesse ja pyyrä pualisoo makkaamaa kati pääl nii, et sen pää just ja just näkkyy pualiso kainalo alt. Pist pilleri mehupilli päähä, pakota kati suu auki ja puhalla mehupillii.
8. Varmista lääkepaketist, et pilleri ol vaaralline ihmisel. Jua klasi vettä, et saat maun pois suustas. Laita laastari pualison käsivartte ja pese veri pois matost kylmäl verel ja saippual. Hae sit katti naapurin halkoliiterist.
9. Ota uus pilleri. Lait katti kaappii ja paa ovet kaulan kohralt kiin simmottis et pää vaa jää näkyvil. Pakota kati suu auki jälkiruakalusikal. Ammu pilleri kati kurkku kumirenksul.
10. Hae skruuvmeisseli tyäkalupakist ja kiinnitä ovi takas saranoilles. Simmottos sit vaa lait kylmäkompressi poskellesi ja tarkist rokotuskortistas viimese jäykkäkouristusrokotukse päivämäärä. Heit T-paita roskii ja haje uus paita makuuhuaneest. Soit sit palokunta hakema katti puust tien toiselt pualelt. Pyyrä viäl antteeks naapurilt, ku törmäs aitaan ku piti katti väistä.
11. Ota viimene pilleri paketist. Siro kati etu- ja takakäpälät yhtee puutarhalankal ja siro häne kiinni ruakapöyrän jalkaa. Etti paksut näppylähanskat vajast. Pakota kati suu auki pienel jakoavaimel. Tyännä pilleri suuhu ja iso fileepihvinpala perään. Pirä päätä pystyasennos ja kaara pual litra vettä kurkku niiet pilleri huuhtoutu alas.
12. Pyydä pualisoa viemää sinu ensappu ja sit vaa istu rauhallisest hilja kun tohtor tikkaa sormet ja käsivarre ja sit poista pilleri jämät oikeest silmäst. Poikke sit kotimatkal huanekalukauppaan ostama uus pöytä.
13. Soit eläinlääkäril ja pyyrä kotikäyntii.
B) Nonni, kui sit koiral se pilleri anneta:
1. Rulla pilleri pekonisiivusse.
2. Se siin sit.
Niin se vaan joulu lähestyy. Mulla ei ole vielä oikein joulufiiliksiä. Liki kaikki joulupaketit vielä hankkimatta, mutta ehtiihän sitä vielä. Sentään suunnittelu on jo pitkällä. Tulee varmaan se jouluolokin, kun uskaltautuu ruuhkaisiin kauppoihin. Joulukorttien kanssa meinaa tulla kiirus. Niitä ei näy eikä kuulu sieltä valokuvafirmalta ja tällä viikolla pitäis jo lähettää ne, jos halvemmalla hinnalla aikoo.
Meidän neiti on alkanut öisin rettelöimään. Inhottavaa. Ollaan kai totuttu liian hyvälle, kun tyttö on nukkunut yleisesti ottaen tosi hyvin ja pitkään välillä jo ilman yösyöntejä. Nyt on parina yönä saanut mielettömän raivarin. Yleensä nostan turhankin helposti rinnalle, jos alkaa osoittaa heräämisen merkkejä ja siihen on aina taintunutkin nopeasti. Nyt on muutaman yönä kieltäytynyt rinnasta ja alkanut vaan huutaa hysteerisenä. Kerran aiemminkin on tällaista ollut ja silloin tuli flunssa. Nyt kuitenkaan ei ole mitään flunssaa, mutta ikenet kovasti pullottaa, joten ehkäpä raivarien taustalla on ensimmäinen hammas. Kun tyynnyttelee tyttöä, herää itsekin täysin ja sitten unen saaminen on taas mitä on. Mutta täydet sympatiat teille, joilla tällaista on ollut pitempään.
Jaksamista kaikille, joilla on mieli maassa. Mullakin on ollut viime aikoina pientä alakuloa ilmassa. Osittain varmaan nuo huonot yöunet ovat olleet syynä. Olen alkanut vaan kovasti stressaamaan töihin menoa ja sen tuomaa ikuista kiirettä. Jotenkin tuntuu niin vaikealta koko ajatus olla tytöstä erossa. Tosin yritän lohduttautua sillä, että alkuun olen töissä tosiaankin vain 4 viikkoa ja sen ajan mies hoitaa tyttöä varmasti oikein hyvin. Mutta silti stressaan - taitaa olla normaalia? Olen kyllä huomannut, että alakulo pysyy kummasti poissa, kun lähtee kotoa ihmisten ilmoille. Silloin nurkissa pyörivät koirankarvatkin ärsyttävät vähemmän ja miesparkakaan ei joudu kuuntelemaan meikäläisen nalkutusta. Mies onkin sitä mieltä, että mun on hyvä mennä töihin, jotta en ehdi huonosta siivosta niin välittää :-)
Meidän neiti ei ole tainnut oppia mitään ihmeellistä uutta. Kierii kovasti ja putosi kertaalleen sängyltäkin, kääk. Onneksi meillä on matala futon, joten pudotusta ei ollut paljoa, mutta silti pelästyin kyllä. Eteenpäin ei oikein pääse, mutta taaksepäin peruuttaa. Ääntelehtii kovaa ja kirkuu. Meidän hoitokoiraa on selvästi ottanut asiakseen komentaa. Aina kun näkee sen, alkaa nauraa ja huutaa kauheasti - tosin koira ei ole millänsäkään :-) Vekkuli tyttö.
Mulla oli kommentoitavaakin jollekin, mutta lahopää mikä lahopää ja en enää muista mitä.
Hauskaa viikkoa kaikille ja piristystä niille, joilla mieli on maassa. Sannaelin pojalle pikaista paranemista.
Bamse ja neiti 7kk (jo!)
En ole paljoa tänne toukojoen pinoihin kirjoitellut, vaikka itselläni Touko-tyttö onkin. Lähinnä olen käynyt lukemassa muiden kirjoituksia. Nyt innostuin kirjottamaan kun ainakin kaksi äitiä valitteli väsymystä, stressiä ja masennusta.
Kuulostaa niin tutulta. Mulla on ollut jonkin sortin masennusta pitemmänkin aikaa ja neuvolasta pistettiin vain univelan piikkiin. Aina vain sanottiin että koitahan nukkua enemmän.
Olen pari vuotta sitten hakenut apua masennukseen akupunktiosta, niinpä varasin taas ajan akupunktioon. Suosittelen sitä kyllä kaikille. Piikkipelkoiselle sanon, että piikit harvoin kyllä tuntuu missään. Olen käynyt nyt kolme kertaa ja olo on pirteämpi ja iloisempi, enkä ole niin stressaantunut, hysteerinen ja hermostunut joka asiasta. Onhan se hieman kalllista, mutta mielummin maksan siitä kuin olisin mennyt lääkäriin ja sieltä olisi vain kirjoitettu lääkeresepti.
Koittakaa jaksaa, kohta päivät alkaa pitenemään... hitaasti mutta varmasti!
Jossain toisessakin pinossa jo Unilintu tippoja mainostin..Kaisun_tyttö, hae ihmeessä luontaistuotekaupasta tippoja, niin pääset vähän rauhoittumaan..Kun otat illalla tippoja ennen nukkumaanmenoa, et turhaan jää odottamaan sitä ekaa syöttöä/heräämistä, vaan nukahdat ja heräät sitten kun vauva herättää..ja mulla ainakin tippojen rauhoittava vaikutus on tehonnut melkein koko yön eli toisenkin syötön jälkeen on uni tullut helpommin kuin ilman tippoja..aamusta en enää huomaa vaikutusta..
Suosittelen!
En oo aikoihin jaksanu kirjotella, vaikka joka päivä käyn kuulumiset lukemassa...
On ollut jonkunnäköstä väsymystä ja apeutta ilmassa, mikä tuntuu vievän voimat. Vaikka kaikki onkin ihan hyvin, ehkäpä nuo yöheräilyt ja raskaus sen verran vaan verottaa...
Joulun odotus tuntuu kyllä ihan hyvältä, ja odotus ylipäätään on muuttunut vähemmän pelottavaksi.
Eeli on pian 7 kk ja liikkeelle lähtöä odotellaan. Yksi hammas koristaa alaleukaa:) Meillä ei ollut 6 kk neuvolaa, kun oli lasten polilla käynti rohinan takia. Rohina diagnosoitiin synnynnäiseksi kurkun pään pehmeydeksi, joka jämäköityy iän myötä. Ei siis mitään vakavaa. Ei Eeli rohisekaan muutoin kun silloin, kun oikein kovasti innostuu ja alkaa touhottamaan.
Minä ja mies ollaan oltu molemmat kipeenä, mutta ihme ja kumma, ei ole *kopkop* Eeliin tarttunut. Olisko sitten vielä äidinmaidon vasta-aineita tms?
Sitten Kaisu... Oon lukenu sun kirjotuksia, ja jotakin haluaisin sanoa... En vaan tiedä oikein mitä. Sun elämä ja tunnot vaan kuulostaa jotenkin hyvin samanlaiselta ku omani... Sielunsisko? Mä en tietysti oo antanu itestäni samalla tavalla tällä palstalla, kun aina vähän pelkään, jos joku tuttu sattuisi tunnistamaan. Mutta jos haluut kirjotella muutakin kun täällä mulle saa laittaa postia. (Ymmärrän jos et halua, kun mä oon pysyny suht taustalla edellä mainitusta syystä) beekeeper@luukku.com
-beatrixx, eeli ja masuasukki rv20+6
Toukojen tapaaminen perjantaina sujui oikein mukavasti vaikka paikalla oli vain 4 toukoa mammoinensa.
Ikävä kuulla Sannael, että Julius on kipeä. Niin mukava ja hymyilevä poika. Kannattaa varmaan antaa maitohappobakteereja antibioottikuurin aikana niin ei mene maha sekaisin. Yksi hyvä ja helppo vois olla rela drops-tipat.
Järkkäsin lauantaina kavereilleni glögijuhlat. Siiri meni iskän kanssa kummisedän luo. Kyllä tais miestäni vähän jännittää, miten pärjää. Ei ole Siirin kanssa liikkunut muualle kuin kauppaan pari kertaa. Pelkäsi varmaan, että Siiri saa jonkun itkuraivarin vaikkapa metrossa ja ei saa rauhottumaan. No, kaikki sujui kuitenkin tosi hyvin niin reissu kummisedän luo kuin mun juhlatkin. Oli tosi kiva jutella kavereiden kanssa ihan rauhassa.
Sunnuntaina olimme tätini luona brunssilla. Itseasiassa sain jälkikäteen tietää, että tädilläni ja hänen miehellään oli juuri sunnuntaina 45-vuotis hääpäivä. On se aika pitkä aika olla naimisissa. Siellä oli sitten kaikenlaista herkkua. Eli koko viikonloppu on herkuteltu. Jääkaapissa on vielä jäljellä launtain juhlista suolaisia tuulihattuja, mokkapaloja, marjatorttua. Ja vielä pitäis ainakin 5 kg saada painoa pois...
Sunnuntaina olin myös Siirin ja äitini kanssa laulamassa joululauluja kirkossa. Se oli tarkoitettu nimenomaan lapsiperheille eli ei ollut niin väliä vaikka Siiri siellä vähän meteliä pitikin.
Eli oli oikein hauska ja mukava viikonloppu!
Tänään Siiri on pari kertaa mennyt konttausasentoon. Ei pysy siinä kuin hetken ja sitten jo lössähtää mahalleen. Odotan kovasti, että tyttö lähtisi liikkeelle.
Voimia kaikille, joilla yöt on vaikeita. Meillä Siiri herää aika tarkalleen ekan kerran 2 tunnin päästä siitä kun on menny nukkumaan ja sen jälkeen noin tunnin välein. Aamuyöllä saattaa olla pidempi 4 tunnin yhtäjaksoinen uni. Näin siis pahimmilleen. Tuntuu, että tytöllä ei kuitenkaan ole nälkä, koska syö aika huonosti ja rauhoittuukin usein nopeasti tuttiin tai silittelyyn. On se vaan niin rasittavaa nousta sängystä sikeästä unesta. Taitaa kuulua tähän ikään, koska niin monella on vastaavanlaista.
Hyvää viikkoa ja parempia yöunia toivottaen,
Elina ja Siiri (6.5.)
Saippi72, kiitos vinkistä, taidan kokeilla niitä tippoja, ei siinä ainakaan mitään häviä. Se sängyssä pyöriskely on niin turhauttavaa ja sitten kun valvoskelee, tulee taas kaikki maailman murheet mieleen jonka jälkeen ei nukuta senkään vertaa ja sitten alkaa jo murheet paisua sellaisiin mittoihin että tuntuu ettei pysty enää olemaan, ahdistaa ja itkettää ja kaikki kaatuu päälle.
Beatrixx, kyllähän toki muistan sinut ja olen joskus jostain sun kirjoituksesta ajatellut että vitsit, ihan niin kuin mä kirjoittaisin :-) On se hassua, että vaikka ei tunnekaan palstailijoita " oikeasti" niin silti tuntuu kuin tuntisi kuitenkin ja lukee niiden tutuiksi käyneiden juttuja ihan eri tavalla kuin tuntemattomamien nikkien. Kyllä mä mielelläni kirjoittelisin sun kanssa sähköpostia! Laitan huomenissa sulle postia niin vastailet sitten kun jaksat ja ehdit.
Kaisu (joka äsken puhkuen ja ähisten päätti järjestellä lastenhuoneen ja vihdoin sai tytön taulut seinälle, 7 kk siihen suunnitteluun menikin...)
Kaisu, enköhän mä " ehdi ja jaksa" vastailla, kun tulee niin usein tässä tietokoneella pyörittyä (heh löytyykö täältä ainoat aikuiskontaktit...), kiva kun sua huvittaa laittaa postia:)
No nyt on pakko lähteä vielä kaupassa käymään, kun eilen varasin äidille ja pikkusiskolle joululahjaksi yhdet paidat ja liike menee ihan just kiinni...
Kiitos teille myötätunnosta, meni onneksi päivä ihan hyvin ja nopeasti J:n kanssa ja nyt näyttää jo paremmalta. Yhtään kertaa ei ole tarvinnut antaa avaavaa lääkettä tänään kun poika ei enää juurikaan rohise, ja ryhtyipä hän syömään rintaakin päivän mittaan. Nyt nukahti, tosin sitä ennen oksensi kaaressa iltapuurot ja maidot mutta pääasia että nukahti. Saahan sitä maitoa tankattua sitten yön mittaan. Eikä kuumettakaan enää ole.
Harmittaa vietävästi kun unohdin tän taudin takia aamulla, että ilmoittautuminen paikallisen kansalaisopiston vauvajumpan kevätkaudelle alkoi... Ja kun alkuillasta muistin niin pääsimme varasijalle 7... eli tod.näk jumpat jää keväältä väliin. =(. Onneksi sentään aikuisten jumppaan, jossa ollaan kälyn kanssa syksy käyty, mahtui yhä. Täytynee keksiä jotain muuta sitten arjen täytteeksi keväällä J:n kanssa. Jospa sitä vaikka menisi vihdoin käymään MLL:n perhekahvilassa.
Nyt äidin omaa aikaa maata sohvalla =)
Valoa ja iloista mieltä kaikille =)
-sannael
Eli otsikko kertoo jo lähes kaiken. Eilen päätin, et nyt en enää turhaa heräile kaiken aikaa yöllä, kun Dani ei selvästikään ole yöllä nälissään. Tissin lutkutus on turha tapa.
No, illalla imetin Dania ennen nukkumaan menoa ja sit sänkyyn. (Dani nukahtaa aina rinnalle yleensä..) Siellä hyvin viihtyi itsekseen pimeässä huoneessa. Itkun tullen isä meni lohduttamaan. Sit karmeet raivari huudot alkoivat ja kuinkas muuten, äiti meni antamaan hieman tisua (Danilla ei siis tuttia). Mutta en antanut nukahtaa tissille ja taas tisuttelun jälkeen vastalause-itkuista huolimatta omaan sänkyyn. Kas kummaa, sinne poitsu nukahti puoliunisena pyllyn taputukseen klo 22.
Ensimmäinen herääminen totuttuun tapaan klo 00.30. En anna tissiä, vaan käännän useaan kertaan Danin kylkeä ja taputtelen pyllylle. 8 minuutin itkun ja lopussa raivoamisen jälkeen nukahtaa tyytyväisenä. Uusi herätys klo 2.30, jolloin päätän imettää. Siitä Dani nukkuu 6.45 asti!! Sitten taas imetys ja pyllyyn taputus ja Dani nukahtaa ja nukkuu klo 9 saakka.
Ennen meillä on ollut melkein tunnin-kahden välein herätys puolenyön jälkeen. Joten jospa saisi unet jatkettua tällä opilla edes sinne 3 ja sit eka tisutus. No katsotaan kuinka ensi yö menee!
Äsken Dani nukahti pyllylle taputellen aamu-unille sänkyynsä. Sitä ennen tisuteltiin, mutta tissiin ei nukahdettu. Jippii, ehkä meillä opitaan jotain!! (Toivottavasti ei heti tule takapakkia..)
Palailen taas kertomaan tunnelmia ensi yön jälkeen. (Toivottavasti vaan itse sitkeästi jaksan yöllä taputella pepulle, enkä nukahda kesken kaiken.. Se tisun anto on niin helppoa, kun voi itse nukkua samalla..)
Jos meitä tarkoitat, meidän neiti syntyi 30.5 Jorvissa. Missäs te?
Voi, kun tuo vauva on niin raasu yskänsä ja nuhansa kanssa. :(
Yö meni tosi katkonaisesti, heräsin hyssyttämään vauvaa varmaan kaksikymmentä kertaa. Mies nukkui toisessa huoneessa, ettei molempien tarvi valvoa. Olen tosi hyvä nukahtamaan (jos ei lasketa viime viikonlopun unettomuusyötä) ja sain kyllä ihan levättyä. Nukahdan yleensä samantien, kun silmäni suljen. Olen niitä ihmisiä, jotka voi nukkua järjettömän pitkään. Ennen vauva-aikaa mies joutui olla töissä viikonloppuja. Silloin saatoin nukkua 15-17 tuntia putkeen.
Puhelinta olen torkuttanut viisikin tuntia, kun en ole jaksanut herätä. ;D
Enää voin vain haaveilla menneistä ;)
Yhdeksältä kävin herättämässä mieheni ja vaihdettiin vauvanhoitovuoroa. Sain sit nukuttua pari tuntia putkeen. Hilla on tän sairastamisen aikana oppinut nukahtamaan ilman tissiä. Se nukkuu tosi levottomasti, itkee parin minuutin välein, mutta sen saa hyssytettyä takaisin uneen aika helposti taputtelemalla tai sylissä. Saa nähdä miten käy, kun on taas terve.
Kohta lähdetään ulkoilemaan koko perheen voimin ;)