vauva hakusessa, mutta niin välillä menkatkin...
Moikkis,
Paljon on tällä hetkellä pohdittavaa ja kova vauvakuume vaan vaivaa... Itse niin kovin huonosti hakeudun lääkäriin minkään vaivan takia, mutta nyt jo harkinnut ja miettisin, että perusterveydenhuoltoon vai yksityiselle...
Vähän taustaa...
Vuoden 2010 lokakuussa päätettin avopuolison kanssa, että vauva saa tulla jos on tullakseen ja lopetin femoden e-pillerit, joita tuolloin käyttänyt vuodesta 2005 (19-vuotiaasta). Tyhjennysvuoto tuli heti jälkeen, mutta sen perään ei normimenkkoja. Sitten alkuvuodesta tuli pari vuotoa, mutta sitten taas ei pitkään pitkään aikaan mitään... Nyt tullut viime vuoden lopusta lähtien psri kiertoa, mutta vaihdellen... Ensin laskeskelin että reilut 40 vrk ja nyt reilut 60. Pikkaisen alkaa rassaan... Muistan, että silloin, kun aloitin pillerit , niin oli tosi epäsäännöllinen kierto. Alkaa vaan oleen niin kovin neuvoton ja epätoivoinen olo... Kaikki hyvät neuvot ja kokemukset olisivat tervetulleita...
Kommentit (6)
Me miehen kanssa päätettiin lopettaa ehkäisy, siis mä e-pillerit heinäkuussa 2010. Kierto oli minulla alkuun 5vkoa, sitten sekosi. Menin omalle gynelleni(yksit.) 7kk kuluttua ja hän teki ultran ja totesi helminauhamaiset munasarjat. Kierto oli sopivassa vaiheessa, että voitiin määrittää myös verestä, että onko ovulaatiota tapahtunut. Ei ollut. Sovittiin, että hän laittaa lähetteen lapsettomuusklinikalle. Sinne tuli aika 3kk päähän, juhannus viikolle. Siellä ensimmäinen lääkäri teki sisätutkimuksen ja määräsi peruslabrat sekä minulle että miehelleni, ja spermatutkimuksen. Se lääkäri oli sitä mieltä ettei PCOn kriteerit täyty. Sitten siitä parin vkon kuluttua oli seuraava lääkäri, joka taas ultrasi, teki munatorvien aukiolo tutkimuksen ja määräsi lisää verikokeita. Ja antoi Clomifen reseptin. Sillä kertaa sain diagnoosiksi PCOS...tuntui maailmalopulta,vaikka onni oli diagnoosin saaminen, että miksi vauvaa ei kuulu. Noh, sitten ensimmäinen kierto Clomeilla ei kypsyttänyt munasolua, mutta kohtu reagoi. Sitten päästiin toiseen kiertoon tupla-annostuksella ja johan sieltä yksi munasolu alkoi pienellä viiveellä kypsymään
Ja tämä tapahtui elokuussa..sitten ovulaatio testejä, jotta saan tietää irtoaako se. Oli lottovoitto kun ovistikkuun tuli hymiö! Sitten vain pupuilua miehen kanssa ja arvaat varmaan..nyt meille on tulossa vauva. Tiedämme olevamme äärettömän onnekkaita, mutta toivon että en satuta ketään vaan annan uskoa ja toivoa muillekin.
Muista että saat olla vihainen ja pettynyt, surullinen ja itkuinen. Itse koin kaikkia tunteita katkeruudesta lähtien, olin kovin itkuinen koska koin niin vääräksi että muut saavat vauvoja.
Tsemppiä, suosittelen todellakin menemään lääkäriin jotta saat kierron kuntoon.
Nyt on sitten aika varattu yksityiselle gynelle viikolle 9. Pitkään arvoin, että lähdenkö varaamaan aikaa tk-lääkäriltä vai suoraan yksityiseltä. Ajattelin, että toivon mukaan tuolta yksityiseltä saa paremman ja nopeamman avun,niin on sitten valmis maksamaan enemmänkin... Nyt vaan tarvis koittaa keksiä vähän muutakin mietittävää, jotta aika tuonne kuluis edes vähän nopeemmin, toivottavasti. :)
Hienoa että sait ajan varattua. Kyllä se aika kuluu, notkut vaikka netissä etsimässä tietoa PCOS:sta, nyt kun ollaan sua peloteltu. ;-) (NOOOT!) Kerro sit jos viitsit, miten asia etenee... Onnea matkaan!!
Nyt on sitten siellä gynellä käyty. PCO:tahan täältäkin löytyy kuten arvata oikeastaan saattoi ja on hyvin todennäköistä, että en ovuloi ollenkaan.
Sain reseptin Terolutista ja Clomifenistä. Niiden kanssa nyt homma alkuun ja lisäksi on laitettu lähete Taysin hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalle. Jonot kuulemma noin kolme kuukautta... Avokki menee maanantaina antaan siemennestenäytettä. Oikeastaan nyt on aika helpottunut olo, kun on saatu diagnoosia ja asiat etenee johonkin suuntaan. Nyt vaan toivotaan parasta.
Moikka Katrina,
Jos olette yrittäneet jo yli vuoden niin menkää ihmeessä juttelemaan ainakin perusterveydenhuoltoon - sieltä osaavat kyllä ohjata eteenpäin jos on tarvetta. Puuttuvat/epäsäännölliset menkkasi ovat oire jostain, mutta toivottavasti eivät mistään vakavammasta. (Ystävälläni ne olivat polykystisten munasarjojen oire, mutta voivat olla muutakin. Ystäväni sai säikähdyksestään huolimatta vauvan 33-vuotiaana vajaan vuoden yrittämisen jälkeen.)
Onnea matkaan!! :-)