Pitkään hoidossa olleet plussaanneet
Hei,
meillä 2. ivf -hoitokierros tuotti lopulta toivotun tuloksen. Lapsettomuutta takana 3,5 vuotta ja pitkät hoidot (3 ovulaation induktiota, 4 inseminaatiota, 1 ivf -tuoresiirto, 2 PAS:ia) käyty läpi. Itselläni oli tämän syksyn hoitokierrokseen luottavainen olo. Olin jotenkin kummallisen rauhallinen ja rento. Ehkä punktio ei enää pelottanut niin paljon, kun sen oli käynyt kertaalleen läpi. Alkion siirrossa oli huone täynnä opiskelijoita seuraamassa, mutta sekään ei haitannut. Hetkessä oli jotain taianomaista, kun sain katsoa siirrettyä alkiota ultrasta, se hohti valkoisena pienenä helmenä.
Hyvä fiilis jatkui siihen asti, kunnes muutama päivä ennen testausta alkoivat tutut kuukautiskivut. Olin varma, ettei tälläkään kertaa onnistunut. Ehdin jo surra ja valmistautua henkisesti seuraavaan pakastesiirtoon. Tein kuitenkin raskaustestin, joka yllättäen näytti haamuviivan. Raskaustestit olivat aikaisemmin 3,5 vuoden aikana olleet aina puhtaita negoja. Ajattelin, että haamuviiva saattoi olla Pregnylin aiheuttama, sillä klinikalla varoiteltiin liian aikaisesta testaamisesta. Seuraavana päivänä tein kalliimman testin, missä lukisi selvästi "raskaana" tai "ei raskaana". Varmuustestissä luki "raskaana 1-2 viikkoa". Tulos varmistettiin vielä verinäytteellä ja aloin uskoa asiaan vasta, kun klinikalta onniteltiin.
Olin haaveillut raskaudesta pitkään. Siitä miltä postitiivinen raskaustesti lopulta tuntuisi. Hämmenys olikin suuri, kun helpotusta eikä onnen tunnetta tullutkaan. Vielä varhaisultrassa olin pikemminkin pöllämystynyt kuin helpottunut. Samoin ensimmäinen neuvolakäynti tuntui epätodelliselta. Olen kertonut raskaudestani muutamalle hyvälle ystävälle, joka on tiennyt hoidoistamme. Heidän reaktionsa ovat juuri sellaisia, joita haluaisin itsekin tuntea. He liikuttuvat ilosta. Tunnen huonoa omaatuntoa, kun en vieläkään (rv 10+4) osaa iloita raskautumisen onnistumisesta. Minne hoitojen aikainen hyvä fiilis katosi? Annoinko epäonnistumisen pelon tulla, mikä jatkuu edelleen huolestuneisuudella.
Haluaisin kuulla muiden pitkään hoidossa olleiden tuntemuksia raskautumisen jälkeen. Milloin raskaus muuttuu iloiseksi odotukseksi? Uskon, että kyllä sieltä kesävauva on tulossa, en siis pelkää keskenmenoa, mutta muuten olo odotuksen suhteen on ihmeen laimea.