Sisarusten nimien ' rimmaavuus'

Korvaan särähtää lähinnä:



- liiallinen rimmaavuus, esim. Miina, Siina ja Liina.

- totaalisesti eri aikakausilta olevat nimet, esim. Sienna ja Eenokki.

- Isabella, Alexander ja Marja-Liisa -tyyli.



Lukumäärillä ei ole merkitystä. Esimerkkiperheen lapset Oona-Elina Järvelä, Eetu Ossian Järvelä ja Nella Iida Amanda Järvelä = täysin ok.

Itse tykkään niin nimistä, että kaikki lapseni saanevat kolme nimeä (yhtään ei siis vielä ole). Toki tulevan isänkin mielipidettä kuunnellaan (ja tarvittaessa käännytetään ymmärtämään, että kolme nimeä on ok... ;o))



Mutta ei mulla korvaan särähdä, jos jonkun muun yhdellä lapsella on 2 ja toisella 3 nimeä. Kokonaisuus ratkaisee. Sen sijaan särähtää kyllä, jos yhdellä lapsella on nimessään " isänpoika/tytär" nimi, esim Helena Aurora Juhanintytär tai Kaarlo Kaleva Kallenpoika, niin että muilla sisaruksilla ei tätä isänlapsi-nimeä ole. Se tuntuu oudolta! Meillä on omassa suvussani siis isän puolen sukulaisilla kaikilla tuollainen kolmas nimi ja tuntuisi todella oudolta, jossei sitten kaikilla saman perheen lapsilla olisi.

Tosiaan se ei haittaa jos yhdellä lapsella on kaksi nimeä ja toisella kolme, mutta myös minun mielestäni nimien tulisi olla ns. samalta aikakaudelta.

Hilda Anna on niin plissu, ja minusta vaatii kolmannen nimen. Toisaalta tuo Anna on oikeastaan ainoa suvusta jäljellä oleva nimi, jolla olisi oikeasti merkitystä, ja siksi se pitäisi saada rimpsuun mukaan.



Jatkokysymys: miten tärkeänä pidät sitä, että nimi tulee suvusta <-> nimi on muuten kiva?

Minäkin ehdotan Annan " upottamista" :



Hilda Annariikka

Hilda Annamai

Hilda Annafiia

Hilda Annamari

Hilda Annaliina

Hilda Annamaria

Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni. Yksi sukulaisistani ihmettelee vielä eläkeläisenä, onko hän ollut vanhemmilleen arvottomampi kuin muut, kun sisaruksilla on kaksi nimeä ja hänellä vain yksi. No, tää on ehkä eri asia kuin kaksi><kolme nimeä.



Mutta itse en halua selitellä lapsilleni, miksi toinen on saanut enemmän nimiä kuin toinen, joten molemmilla on kolme nimeä, joista joku/jotkut viittaavat sukuun. Meillä siis toisen lapsen nimistä kaksi viittaa sukuun ja toisella vain yksi, tätäkin kyllä mietin, mutta " pelkän" kivan nimen antaminen tuntui silloin tärkeämmältä kuin jonkun ei ollenkaan kivan suvun nimen. Toki ensin yritettiin etsiä suvusta, mutta kun ei löytynyt suosiolla niin ei sitten pakolla.



Tärkeintä lienee, että vanhemmat itse ovat nimiin tyytyväisiä. Meilläkin kyllä mietittiin sitä vaihtoehtoa, että kuopus olisi saanut vain kaksi nimeä, jotka olisivat olleet molemmat pitkiä, mutta sitten tuntui tärkeämmältä antaa yhtä monta nimeä kuin esikoisellekin ja kivat nimet löytyivät helposti.



Tehkää niin kuin eniten haluatte! Olisiko kompromissi sellainen, että laitatte kaksi nimeä, mutta se toinen on pitkä, tyyliin se Anna (vai mikä nyt onkaan) yhdistettynä johonkin toiseen nimeen: Hilda Annaliisa. Eli tavallaan kolme, mutta teoriassa vain kaksi nimeä.



- tiukkis