Onko ketään, jolla puolisona merimies? Nyt tai ollut aiemmin...
Ihan vaan kokemuksia ja fiiliksiä haluisin joskus jakaa ihmisen kanssa kuka tietää minkälaista on " merimiehen muijan" elämä? Kaikkihan sitä surkuttelee ja ihmettelee, että miten mä jaksan pienten lasten kanssa puolet vuodesta yksin, kun tosiaan mies merillä, mutta kaipaisin joskus juttuseuraa ihmisestä, joka tietää myös ne hyvät puolet tällaisessa elämäntyylissä.
Miten arki hoituu kun mies merillä tai maissa? Missäpäin miehesi seilaa jne
Niin ja miten teihin perheenä suhtaudutaan? Koska mulle on monta kertaa sanottu, että eikö miehesi halua olla kotona? Ja se tuntuu kyllä tosi pahalta. Tosiasia on vaan se, että ilman rahaa ja työtä ei tässä maailmassa pärjää ja ihmisillä erilaisia kunnianhimija työuran suhteen.
Kommentit (14)
Mieheni on kapiainen ja työnsä puolesta merellä yhteensä keskimäärin vajaa puolet vuodesta. Meillä on 3 lasta. 4v, 2 1/2v ja pieni vauva. Yhdessä ollaan oltu 8vuotta, joista naimisissa 3. Arkipäivisin minä hoidan usein yksin kodin ja lapset ja kun mieheni on maissa, hoidamme kodin yhdessä. Mieheni pääsee onneksi monesti kotiin viikonlopuksi jos eivät ole vkonloppua työvuorossa. Ja välillä hän pääsee kotiin myös arki iltaisin. Kun on pahimmat jäät on mieheni enemmän kotona. Vaikeinta on silloin kun mieheni on pitkään poissa, viikkoja, ja yksin pitäisi hoitaa kaupassakäynnit yms. Auto on miehelläni pitkän työmatkansa takia, ja harvoin saa järjestettyä kyytiä töihin jotta mulle jäisi auto. Mutta ne kerrat kun auto on mun käytössä, sujuu arki huomattavasti helpommin. =)
Silloin kun on tiedossa pidempi merellä olo, suunnittelemme koko sille ajalle tarkat ruokalistat ja mieheni käy ostamassa kaiken mitä todennäköisesti tulemme sillä aikaa kotona tarvitsemaan, eikä mun tarvii sitten raahata kaupasta painavia ruokakasseja.
Kun kakkonen oli vauva, olin todella uupunut univelkojen, koliikin yms takia, mieheni järjesti kotipalvelusta lastenhoitoapua meille kotiin kerran viikossa. Ilman sitä olisin varmaan palanut loppuun ja seonnut! Kotipalvelua käytimmekin sitten melkeen toista vuotta kunnes koin että oma uupumukseni alkoi väistyä, lapsetkin olivat jo isompia ja jaksoin taas hoitaa kodin ja lapset silloinkin kun mieheni oli töissä pidempiä aikoja.
Nyt kun lapsia on 3, on arki aikamoista pyöritystä! Ensimmäisellä kerralla vauvan syntymän jälkeen, kun mieheni lähti muutamaksi viikoksi merelle jännitin kovasti sitä, miten pärjään lasten kanssa yksin. Hyvin se kuitenkin meni.=)
Nykyään tosin odotan aina kuin kuuta nousevaa että mieheni pääsee kotiin! Päivät sujahtaa sellaisella vauhdilla ja tekemistä riittää yömyöhäälle ennenkuin lapset ja kaikki kotiaskareet on hoidettu.
Ei voi ainakaan sanoa että aika kävisi pitkäksi! ;0)
Välillä olen aivan loppupuhkipoikki ja välillä tuntuu että jaksaisin vaikka mitä...
Meillä on siis kaksi lasta, 1-ja 3vuotiaat pojat. J amieheni on ollut merillä koko meidän yhdessäoloajan käytännössä. No välillä jatko-opintojaan suoritti toisella paikkakunnalla eli viikot koulussa ja vkl:t kotona. Rankkaa sekin oli kun tuntui, että kokoajan oltiin menoossa suuntaa tai toiseen. Mutta nyt lasten syntymän jälkeen seilannut kokoajan, ja on siis aina 6vko töissä ja seuraavat kuusi vapaalla. Meidän onneksi meitä on siunattu isillä, joka todella sitten antaa kaikkensa perheelle. Se olisikin todella varmaan outoa jos näin ei olisi. Onhan kuitenkin poissaolot niin pitkiä.
Paljon on samanlaisia tuntemuksia teidan kanssa, ja mulle tuli teidän viestejä lukiessa sellainen oikein tiimihenki olo, hassua! Vaikka merimieselämä omalla tavallaan on hyvin kuluttavaa, niin uskon, että jokanen merimiehen muija kuitenkin rinta rottingilla kertoo miehensä työtä. Ja tietty miksei muutkin. Merimieselämästä vaan on selliaset jotkut ihme romantiset ja mahtavat kuvat, ikäänkuin se ei olisi oikein edes työtä, vaan purjehtimista ja matkustelua jne. Vaikka todellisuudessa nykypäivän se on yhtä stressaavaa ja kiireistä työtä kuin mikä tahansa muu. Tai tietysti puhun nyt vaan omasta kokemuksesta. Niin mieheni on siis rahtilaivalla töissä.
Mä ole haaveillut, että kun olis esim merimieskirkolla joku tällainen äiti-lapsikerho, johon olisivat tervetulleita, niin äidit kuin isätkin. Mutta se on jäänyt vielä ihan haaveilutasolle. Ehkäpä alan selvittää asiaa, kun muutenkin alkaa elämä taas palata raiteillee.
Toisen lapsen syntymä oli minulle myös todella raskasta. Olen ollut niin jaksamisen sietorajoilla kuin voi olla. Eka poika oli ja on helppo, mutta toinen kuin eri puusta veistetty, ja ainainen univajehan saa ihmisen pikku-paholaiseksi.
Ja vielä täytyy sanoa, että oma äitini on ollut korvaamaton apu. Hän asuu lähellä ja viihtyy poikien kanssa, joten pelkästään jo se, että tiedän, että apua on saataville keventää taakkaa. enpä voi kuin yhtyä elokuunäidin sanoihin, että välillä tuntuu tosiaan että ei jaksa enää yhtään päivää ja sitten taas toisaalla onkin voimia vaikka mihin. Ja säilyyhän tässä parisuhde tuoreena, kun ei liikaa voi olla yhdessä;-)
Meillä mies on nyt ollut 8 viikkoa merellä ja jännitämme että pääseekö jouluksi kotiin. Ikävä tietenkin kova puolin ja toisin. Meillä on yksi 1,5vuotias lapsi. Välillä on todella rankkaa mutta onneksi vanhempani asuvat melko lähellä ja heiltä saa apua aina kun tarvii.
Kokemuksesta tiedän että työ merellä on nykyään melko rankkaa eikä todellakaan käy kateeksi. Mies on siis rahtilaivalla töissä.
Eli tiedän kyllä mistä puhutte, hyvät kanssasisaret..! Ex-mieheni oli vähintään 6vk poissa kerralla, joten pienen vauvamme kanssa jäin ihan yksin. Rankkaa oli, tuntui välillä ettei mitään hommia saa hoidettua. Onneksi sain tukea sukulaisilta ja ystäviltä. Kun lapsi kasvoi hieman, alkoi helpottaa, mutta ikävä kyllä meille tuli ero. Olimme olleet yhdessä useita vuosia, mutta ex-mieheni ei sitten ollutkaan valmis perheen perustamiseen, vaikka yhteisesti olimme lasta " tehneet" .
Olen itsekin seilannut aikanaan, pisimmilläni olin ulkomaan lipun alla 4,5kk käymättäkään Suomessa, joten kyllä siitä on romanttiisuus kaukana. Tavallista työntekoa se on..!
Haluan vain toivotella teille voimia ja jaksamista..! Kukaan muu kuin toinen " merimiehen muija" ei voi tietää miltä tuntuu se ainainen lähteminen..! Toisinaan yksinolo on ihan hyväksikin, minä ainakin nautin välillä kun sain olla yksinäni. No, nyt saan olla sitä ihan koko ajan ;) onneksi sentään on ihana ipana..!
Täällä myös yksi! Mieheni on kylläkin ollut nyt 1,9 kk maissa töissä, merenkulku-alalla, ennen sitä työskenteli rahtilaivoilla (suorittanut merikapteerin tutkinnon) työskenteli perämiehenä vuosia, ennen kuin poikamme syntyi 1,9 kk sitten, silloin mieheni haki maatyöpaikkaa (merenkulku-alalta) Ja SAI paikan, onneksemme! En olisi varmasti millään pärjännyt koliikkivauvamme kanssa kaksin, nyt vain nostan teille hattua, kun jaksatte olla kotona " yksinkin" lasten kanssa, kyllä se oli välillä rankkaa, ilman lapsiakin, mutta töitähän on tehtävä!
Mieheni haaveilee kyllä kokoajan pääsevänsä merille " merimiehen veri vetää" , olemmekin sopineet että kun lapset ovat isompia ( meille tulossa toinen) niin hän lähtee sitten uudelleen kutsumus-ammattinsa pariin.
Mutta sen huomaa, nyt kun mies on kotona, että kyllä sitä jotenkin osasi arvostaa varmastikin enemmän miestään/suhdettaa ym. kun mies oli aina pitkiä aikoja poissa, suhde ei päässyt arkipäiväistymään, sitä aina odottaa miestään kotiin ja se oli sitten LAATU-aikaa kun mies on kotona. Luulenkin että pitkän suhteemme (10 v.) salaisuus on ollut se etäisyys, jota muilla ei ole ,pariskunnat näkevät päivittäin, ja siksi ystävä pariskuntiamme onkin paljon eronnut, kun ystäväni alkuun kyselivät juuri tuota samaa " kuinka jaksat odottaa ja surkuttelivat" niin nyt he osaavat arvostaa ja näkevät tämän " meidän suhteen" arvokkuuden, jonka taustalla on ollut se suurena osana, että olemme joutuneet olemaan paljon erossa toisistamme, SE TEKEE suhteelle vain Hyvää!
Jaksamista kaikille merimiehen muijille! " nostetaan hattua miehillemme" !
Mistäpäin Suomea te muut olette, olisi kiva kuulla ja vaikka järjestää " merimiesten vaimojen tapaminen" , jos moni esim.pääkaupunkiseudulta?
Vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia!
kiva kun tähän pinoon on ilmottautunut muitakin samassa veneessä olevia...
Meidän perhe asustelee pääkaupunkiseudulla.
Tiivitaavi: mäkin uskon sen että meidänkin suhteen salaisuus on tuo mieheni työ. Heti huomaa kun mieheni on ollut pidemmän jakson kotosalla, saattaa joskus pienet asiat alkaa ärsyttää toisessa, Leikkimielisesti sanommekin silloin että mieheni on aika lähteä taas merelle kun alkaa nassu ärsyttää...=) Jonkun muun mielestä toi vitsi on huono, mutta meistä se on hauska! ;0)
Ja tottahan sekin on, kun toinen on paljon työn takia poissa kotoa, alkaa arvostaa yhteistä aikaa enemmän...kunnes ollaan saatu taas tarpeeksi toisistamme, hih! =D
Toso kiva lukea muiden ajatuksia ja fiiliksiä, ja täytyy sanoa, että mä ole ainakin ollut aivan riemuissani, kun kerrankin samalla aaltopituudella toisten kanssa. Ei mitää surkutteluja tai epäluuloisia kysymyksiä parisuhteen kunnosta. Ja niin kuin tässä jo o n todettu, niin näin se suhde pysyytuoreena. Mulla ainakin aina perhosia vatsassa, kun mies tulossa pitkän törnin jälkeen kotiin.
Välillä on rankkaa ikävän kanssa, ja kaikesta kauheinta on se kun meidän 3-vuotias on alkanut toden teolla ikävöimään isiä. Tänään oli posteljooni tuonut isiltä kortin toiselta puolelta maapalloa, ja poika purskahti itkuun, ja kun kysyin mikä hätänä, niin sai niiskutettua, että kestää liian kauan ennen kuin isi tulee kotiin, ja mitäs siinä sitten sanot, että enää kuukausi odousta jäljellä! Olen yrittänyt selittää, että ikävä on myös hyvä tunne, vaikka keljulta voi tuntua. Ikävä kertoo, että rakastaa toista tosi paljon yms. Mutta tuntuu että 3-vuotiaan käsityskyky ei ole vielä ihan huipussaan.
Saatteko muuten mertsunne jouluksi kotiin? me ei, mutta onneksi joulua vietetään suvun kanssa, joten ei ehkä tunnu niin yksinäiseltä. Haikeeta se silti on, vaikka nyt ajattelee, että se on miehen työtä, mutta kokemuksesta tiedän, että aatto kun tulee, niin kyllä sitä kyynel silmässä ollaan taas kerran.
Tosi hyvä idea olis tavata meidän merimiesten muijien. Itse olen pääkaupukiseudulta myös.
Katsotaan kuinka isoa porukkaa saataisiin kasaan, eli nyt kaikki ilmoittautukaa heti!
Mies minulle, että " sä varmaan jo odotat että mä lähtisin töihin"
Ja minä miehelle, että" kohta pääset lepäämään laivalle"
Ja kukaan maakrapu ei varmaan tällaista ymmärrä, ainakaan samalla tavalla.
ikävän kestävät, mutta kuinka tosiaan pienet lapset, jotka jo kuitenkin ymmärtävät paljon. Tuli kyynel silmään pienen kolmivuotiaan puolesta. Onneksi on nykytekniikka ja postilaitos!
Ihan pikaisesti ilmoitan tässä mahdollisille kiinnostuneille,että msn:ltä löytyy suljettu yhteisö meille meriperheille.Linkki on:
http://groups.msn.com/Merimiehenmuijat/_homepage.msnw?&pps=k
Itse olen ex-merenkulkija ja mieheni on sitä edelleen (ollut jo kohta 30v) ja meillä on kaksi lasta,pojat 1v10kk ja 4kk.Välillä tekee tiukkaa jaksamisen kanssa,mutta suosittelen verkostumista :-) !
Jaksuja kaikille eukkosille!
t.maitopossu
pitt vissiin kirjautua sisään, ja rekisteröityä juuri tähän yhteisöön vai? tuli ilmoitus, että minulle päin tulee s-postia, kun on hyväksytty yhteisöön. Että näinkö se menee, vai olenko ihan väärillä jäljillä? en ole yhtään tietoinen näistä mns-yhteisöistä. Toimiiko se miten? ilm. s-postin avulla vai?
Minun mieheni opiskelee merenkulku-alaa. Ihan " oikea" merimies hän ei siis vielä ole, tällä hetkellä seuraava pidempi jakso jona hän on poissa kotoa tulee olemaan ensi kesänä.
Vähän esimakua merimiehen vaimona olemiseen sain kuitenkin viime keväänä ja kesänä jolloin mieheni oli poissa kotoa lähes koko kesän. Pisin yhtäjaksoinen poissa olo oli kaksi kuukautta. Pienemmät ajat vielä minusta tuntuvat ihan siedettäviltä, mutta tuo kaksi kuukautta eri paikoissa oli jo liikaa, meidän molempien mielestä. Toivomme siis molemmat että hän tulevissa töissään ei joutuisi olemaan ihan niin kauan poissa putkeen.
Meillä on nyt 1,5 vuotias lapsi, ja toinen syntyy ennen kesää. Saa nähdä, miten sitten jaksamme, mutta luulen että ihan hyvin. Minä pärjään hyvin itseksenikin, vaikka se ei aina ihan haskaa olekaan... Enempiä kokemuksia tai ajatuksia minulla ei oikeastaan ole, sen verran uutta tämä merimiehen elämä meille vielä on. Mielenkiintoista kuitenkin lukea muiden kokemuksia!