Vain yksi etunimi

Ensimmäisenä tuli mieleen, että lapsi saattaa kokea sen kurjaksi, kun muilla on useampia nimiä ja hänellä vain yksi. Jos nimi on pitkä ja " arvokas" , siitä keksitään sitten todennäköisesti lempinimiä.

Näinhän se voi olla, kuten kakkoskirjoittaja sanoi. Ja juuri sitä ainakin itse pelkään ja ehkä sen vuoksi en tohdi vain yhtä nimeä tulevalle lapselle laittaa. Aloimme vain mieheni kanssa puhua siitä, kuinka meillä molemmilla toinen nimi on ihan " turha" , ja sitä ei ole ikinä missään käytetty. Toisaalta, ei siitä toki haittaakaan ole ollut.



Mitä muut ajattelitte?

jos jostain syystä ei olis miellyttänyt, olisi hän aivan vapaasti voinut sen vaihtaa ja/tai lisätä siihen yhden tai kaksi nimeä lisää.

En usko, että äidin/isän valitsemat kolme nimeä tuottavat nekään aina auvoisia vaihtoehtoja, joskin olisi ainakin tarjolla.. =)



lapsiahan kiusataan milloin mistäkin.

mitä silloin teet(te)? kerrotte, että raitapipo on ihan hyvä ja hieno ja silmälasit on ok ja ei kaikien tarvi osata hypätä pituutta yli 3m, kurttuinen käsityö on hieno, sanoi kuka mitä tahansa jne jne

Omalleni olisin kertonut ettei hän ole yhtään sen oudompi kuin muutkaan, vaikka nimiä on vähemmän. eivät ne nimet onnelliseksi ja/tai paremmaksi/huonommaksi tee.



eräs tuttavani kertoi puolisonsa ihmetelleen kuinka suomalaiset antavat paljon nimiä. heidän kulttuurissan valitaan lapselle juuri sille lapselle valittu, käsittääkseni usein merkitysnimi.



tapoja monia. osin myös makukysymys.

en usko, että on olemassa oikeaa tai väärää vastausta.

joku laittaa kaksi, joku kolme, joku pistää yhdysnimiä viivalla ja jotkut yhteen

ja joku vaan yhden nimen

Olisin kovin halunnut antaa kakkoselle yhden nimen, mutta isä on sen verran " vanhoillinen" , eikä uskalla olla erilainen, joten tyttö sai kaksi nimeä. Henk.koht. olisin ylpeä yhdestä nimestä. Kolme nimeä on mielestän turhaa, mutta niin vain kuopuksemme sen kolme nimeä sai... Kompromisseja kun on pakko tehdä. Itselläni tosin on yksi nimi, vaikkakin yhdysviivallinen. Koskaan asia ei ole minua haitannut.



Kakkonen on siis Matleena Elliida ja kolmonen Akseli Frans Aaron.



Jos yhden nimen antaisin, se tosiaan olisi pitkä nimi. Jos lapsia vielä siunaantuu, voisin antaa vain sen yhden nimenkin. Mutta haaveissa on tytölle Aura ja sitä taas pidän liian lyhyenä ainoaksi nimeksi... Eikä mieheni ikinä suostuisikaan.



Tiedän sisarukset Anu ja Mikko, joilla ei muita etunimiä ole. Tosin ovat jo kolmekymppisiä.



Eikä tuo kolmen nimen, tai edes kahden, antaminen kovin pitkä perinne edes ole...

Tunnen itseasiassa montakin nykylasta, joilla on vain yksi nimi, mutta he eivät asu Suomessa eivätkä ole suomalaisia.. Omasta lapsuuden ystäväpiiristäni Suomessa muistan yhden, jolla on vain yksi nimi (ja hänkin oli asunut lapsena ulkomailla).



Olen nimifriikki ja pelkäänpä, että jos mulle lapsia siunaantuu, niin heille siunaantuu niitä nimiäkin... *viheltelee* Mutta, on sanottava, että kyllä siinä on jotain tavattoman sympaattista ja tyylikästäkin, että ihmisellä on (vain) se yksi nimi.



Mutta sellainen saattaa aiheuttaa odottamattomia ongelmiakin. Meillä on töissä nyt käynyt niin, että 2 naista, jotka ovat molemmat kotoisin keskenään samasta maasta, mutta eri maasta kuin missä täällä kaikki asumme, niin heilläpä on täsmälleen samat etu- ja sukunimet! Ja vain yksi etunimi siis. Firman henkilöstöhallinnossa tämä on tuottanut yllättävän ja pahan ongelman, kun on kaksi täsmälleen samaa nimikaimaa - palkanlasku, lomat ym. ?!?



Eli kyllä tuota nimiasiaa kannattaa miettiä aika laajalla perspektiivillä ja miettiä olisiko kuitenkin parempi antaa kaksi nimeä. Eikös tämä useamman nimen antaminen ole peruja juuri sieltä, että jos sattuu kokonimi kaima kohdalle?? Vaikka myönnänkin että tuo mun esimerkkitapaus on tottakai todella huonoa tuuria- että 2 naista päätyy molemmat ulkomaille ja vielä siellä samaan työpaikkaan!?

Nykylapsia en tunne, mutta miehelläni ja hänen veljellään on vain yksi nimi (tosin he eivät ole suomalaisia). Muutenkin heidän maassaan on tapana antaa lapsille usein vain yksi nimi, nykyäänkin. Suomessa tunnen vain yhden perheen, jossa kaikilla neljällä sisaruksella on vain yksi nimi (ovat nykyään jo aikuisia). Nämä nimet ovat kaikki pitkiä ja raamatullisia. Luin jostain (en muista mistä), että vain muutama prosentti nykylapsista saa vain yhden etunimen, suurin osa kaksi nimeä ja kasvava joukko kolme nimeä.



Itse haluan antaa mieluiten kaksi nimeä, se kun on jotenkin tapa. Mutta ymmärrän kyllä myös niitäkin, jotka ajattelevat yhden nimen olevan paras. Täälläpäin syitä yhden nimen antamiseen ovat esim:

-Lapselle annetaan niin monta nimeä kuin käytetään.

-Etenkin katolisissa perheissä toinen, kolmas ja/tai neljäs nimi ovat usein kummien nimiä. Kirkkoon kuulumaton perhe haluaa yhdellä nimellä kunnioittaa omaa maailmankatsomustaan.



Ai niin, ja joissakin maissa, esim. Tsekissä laki sallii vain yhden nimen. Toisen nimen, joka ei ole virallinen, voi saada myöhemmin konfirmaatiossa.

Tunnen muutaman yksinimisen nykylapsen ja ainakin kaikilla tuntemillani Tanskalaisilla on vain yksi etunimi. Itse olen myös yksiniminen enkä ole koskaan kokenut siitä mitään haittaa, itse asiassa päinvastoin. Virallisiin papereihin, matkustusasiakirjoihin yms. yhden nimen kirjoittaminen on huomattavasti mukavampaa kuin jos olisi monta nimeä. En myöskään tiedä että ketään olisi kiusattu yhden nimen takia, jos nimi on joku tavallinen nimi.



Mielestäni yksinimisyys sopii yhtä hyvin sekä tytölle että pojalle. Omista lapsista tulee myös yksinimisiä jos sopivat nimet löytyy.

mutta he ovat sellaisia joilla se yksi nimi on väliviivalla kirjoitettava yhdysnimi. Omasta ikäluokastani tunnen useampia ja heillä kaikilla nimi on yhdysnimi joko yhteen tai väliviivalla kirjoitettuna.



Minusta yksi nimi lapselle on ihan ok ja tosiaankin alkaa taas olla erikoista ja siinä mielessä kannatettavaa (viime vuosisadan puolellahan yksi nimi oli enemmän sääntö kuin poikkeus).



Itselleni en kuitenkaan haluaisi vain yhtä nimeä enkä lapsillenikaan laittaisi - yksinkertaisesti siitä syystä että minusta nimet ovat ihania ja nimilitaniat vielä ihanampia, siis sitä parempi mitä useampia niitä nimiä on. Jos Suomen laki sallisi niin omilla lapsillani olisi varmaan 4 tai 5 nimeä kullakin ja itse olen aina ollut ylpeä siitä että minulla on 3 etunimeä kun ikäluokassani valtaosalla oli kuitenkin vielä " vain" 2.

Mies on puoliksi ulkomaalainen ja hän toivoi vaan yhtä nimeä (ei siis " määrännyt" ) ja minun oli helppo suostua koska meilläkin on suvussa isän puolelta tapana antaa vaan yksi nimi. Mulla ja siskolla on tavallaan kaksi nimeä kun on väliviivalla mutta veljellä vaan yksi nimi, samoin isällä. Ja nämä eivät ole mitään pitkiä hienoja nimiä vaan yksinkertaiset Mikko ja Matti.



Meidän lapsilla on hiukan tavallisuudesta poikkeavat nimet, kolme- ja neljätavuiset. Kukaan ei ole tähän mennessä kummastellut vaan yhtä nimeä, vaikka tyttöni on jo eskari-iässä. Mielestäni yhden nimen antaminen nykypäivän nimikikkailuaikana on ihan pirtsakka " uutuus" :-P !

...neljä lasta, joilla on yksi nimi. Tosin kolme näistä on uskonnoltaan ortodokseja. Ortodokseillahan nimi annetaan tietyn pyhän henkilön mukaan, joten yksi nimi riittää (tosin käsittääkseni sääntö ei ole mitenkään ehdoton). Neljännen lapsen uskonnollista taustaa en tiedä.



Näistä ainoista nimistä kolme ovat arkisia, suomalaisia, aika suosittuja kaksitavuisia nimiä. Yhdellä lapsella on kolmitavuinen slaavilaisperäinen nimi, joka kuitenkin on myös Suomessa käytössä.