Esikoinen vielä vauva, mutta ahdistaa jo mitä edessä jotta lisää lapsia saataisiin.

Esikoinen on puolivuotias. Sai alkunsa reilun neljän vuoden lapsettomuuden ja hoitojen jälkeen neljännestä ICSI:stä. (Kaksi neljästä hoidosta keskeytettiin erinäisistä syistä)

On ollut aivan ihana ja helppo vauva, ja uusi vauvakuume alkoi nostaa päätänsä varmaan jo kolmisen kuukautta sitten. Silloin ajatus kutkutteli mielessä ihanana asiana. Uusi Vauva.

Nyt kun esikoinen ei kohta ole enää vauva, alkaa ajatus tulevasta ahdistaa. Tai nyt kun oikein mietin, niin suurin asia mitä stressaan on se, miten järjestän uuden hoidossakäynnin töissä. Meinaan palata töihin kun lapsi vuoden. Tosin mies sitten jää taas vuodeksi kotiin, joten hoitoon ei tarvitse lasta laittaa. Mutta tämäkin asia on ollut vaikea - jos viimein olen saanut kauan kaivatun lapsen, miksi olen palaamassa töihin?

Mutta tämä uusi vauva - uusi hoito (ja pakkasessa alkioita, alussa siis olisi vain PAS) tunkee ajatuksiin joka päivä! Ja se ahdistaa! Ja sitten taas ahdistaa - miksi en osaa nauttia hetkestä, joka on ainutlaatuista aikaa elämässäni. Tai siis nautin kyllä, mutta miksi stressaan jo tulevasta?



Muilla samanlaisia ajatuksia? (toivottavasti ei :) )