2 lasta hoidoilla, kolmatta alkanut kuumeilemaan, onko aivan hullua?
Hei!
Eli otsikossahan tuo on lyhykäisyydessään. Meillä on kaksi poikaa, syntyneet 10/06 ja 08/08. Esikoinen on toisen icsin tuore siirto ja kuopus saman hoidon 2. pakastesiirto. Ja nyt on siis pakkanen tyhjä, mutta vauvakuume alkaa olemaan melkoinen, varmaan sen takia, kun tuo meidän vauva alkaa lähestymään vuoden ikää.
Olenko aivan hullu, kun haluaisin meille vielä sen kolmannen mussukan? Mieskin olisi kyllä halukas saamaan vielä yhden pikkusen meidän taloon.
En tiedä, onko se vain mun päässä, mutta jotenkin tuntuu, että koska lapset ovat hoidoilla tulleet, niin pitäisi "tyytyä" tähän lapsimäärään, eikä saisi edes haaveilla enää lapsesta.
Esikoisen saanti oli vaikeaa, 3,5 vuotta yritimme kotikonstein, kunnes tajusimme mennä tutkimuksiin ja hoitoihin. Hoidot tepsivät ihan hyvin ja olemme siis saaneet aika "helpolla" kaksi ihanaa poikaa, jos nyt hoitoja voi koskaan sanoa helpoiksi. Pojistamme olemme kyllä niin kiitollisia, mutta varmaan tämä, että meille löytyi apukeino ja olen tullut helposti raskaaksi, niin on lisännyt vain vauvakuumettani. Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, ja olisi kyllä ihanaa, jos unelmani toteutuisi!
Onko muita samassa tilanteessa olevia? Olisi ihanaa jakaa tuntemuksia kohtalotovereitten kanssa!
Terv. Hessunen, pojat sekä toive vielä yhdestä pikkusesta kääröstä
Kommentit (28)
jos vaikka muitakin löytyisi... ;)
Meillä myös kaksi lasta saanut alkunsa hoidoilla (06 ja 08 syntyneet) sekä kyllä kaksi spontaanisti alkanutta raskautta, jotka päättyneet km rv 8-9 (viimeisin 08/10) ja nyt ollaan aloittamassa yksityisellä puolella hoidot, josko se kolmas vaikka sieltä tulisi meille...
Meillä mies tuntuu kanssa enemmän olevan vauvakuumeinen (varsinkin kun nyt hänen pari kaveria ilmoittaneet perheenlisäyksestä...) ja tää on ihan uutta meillä! Toki hän on haaveillut, mut ei näin!
Toivottavasti saataisiin joko tämä ketju aktiivisemmaksi tai sitten kokonaan uus ketju...
Eli täällä kirjoittelee alkuperäinen eli hessuliini78. Just tänään kolahti kauppareissulla tajuntaan, että ei me tästä enää nuorruta (täytän keväällä 34 ja mies 37), joten jos kolmatta aiotaan yrittää, niin sitten se olis pakko alkaa vähitellen toimia. Nyt meillä siis pojat ovat 5- ja 3-vuotiaat. Välillä on ollut jo tunne, että meidän lapset on tässä, eikä enempää yritetä, mutta niin ne hoidot vaan on koko ajan mielessä, joten ei kai se auta kuin alkaa soitteleen klinikalle suunnittelukäyntiä ja laittaa rattaat pyörimään. Onneksi miehen houkuttelukin sujui aika helposti, ei hän koskaan ole vastaan pannut siinä asiassa, että meillä vois joku päivä olla kolme lasta. Toisaalta kuitenkin mietityttää sekin, kun lapset jo suht. isoja eli nukkua saa yöt rauhassa ym. että jaksaisko sitä alkaa koko rumbaa taas alusta?! Mutta kyllähän sitä jaksais! Olispas mahtavaa, jos saatais tästä aktiivinen ketju ja saatais vielä ne pikkunyytitkin!! :)
Olen itse pähkäillyt samaa asiaa yötä päivää melkeinpä ahdistumiseen asti ja miettinyt mistä löytäisin samassa tilanteessa olevia.Meillä on kaksi poikaa (-08 ja -10) ja molemmat saatu icsin tuoresiirroilla.Hoidot tehtiin yksityisellä väestöliitossa ja edellisestä hoitokerrasta pakkaseen jäi neljä alkiota.Nyt siis harkinnassa kolmas lapsi,mutta vaikeaksi asian tekee se että pakastussopimus päättyy tämän vuoden marraskuussa.Hoitoihin pitäisi siis mennä syksyllä,mutta kun ei tuota rahaa hirveästi juuri ole ja mieskin on vielä kahden vaiheilla juurikin tuon raha-asian takia.Olisin ollut halukas siirtymään julkiselle puolelle,mutta eivät siellä ota vastaan kun on jo kaksi lasta saatu hoidoilla.Edessä olisi myös asunnon vaihto isompaan ainakin jossain vaiheessa jos tuo lapsi olisi tullakseen.Olen myös miettinyt sitäkin,että mitä tuleva työnantaja mahtaa ajatella kun heti töiden alkaessa mentäisiin hoitoihin.Olen siis elokuussa palaamassa takaisin työelämään ansaitsemaan hiukan rahaa.Voihan tuota pakastussopimusta kyllä jatkaa,mutta sekin maksaa ja entäs jos myöhemmin hoidot eivät onnistu noilla alkioilla tai ei halutakaan enää lapsia niin tuntuu,että rahat olisivat menneet hukkaan.Toisaalta vauvakuume on kyllä kova ja haluaisin saada asian jo päätökseen niin ettei tarvitsi sitä ahdistukseen asti joka päivä miettiä...
/enkeli -82
meillä lapset 07 ja 09 syntyneet hoidoilla. 11 vuoden alussa aloin miettimään kolmatta kun pakkasessa 2 alkiota ja tuumasta toimeen! kunnallisella puolella lupasivat koettaa pakkasessa olevat,mutta alusta ei enää hoitoja aloitettaisi. lokakuussa siirrettiin toinen sulatetuista,ja laskettuaika on heinäkuussa. mun mieltä ainakin tavallaan vaivasi kokoajan tieto siitä että niitä oli siellä pakastimessa,ja se arpominen että vieläkö kolmas vai ei. sitten vaan tein päätöksen että ne kokeillaan ja onnistuu tai ei niin asia on sitten loppuunkäsitelty.
Tähän ketjuun aikaisemmin kirjoittelin haaveesta kolmannesta lapsesta, mutta joka kierrossa tiputteli. Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja pikkuhiljaa olen lääkitystä lisännyt, jos sais sillä hormonit tasapainoon ja tiputtelun loppumaan. Viime kierrossa ei sitten tiputellut ja olinkin sitten raskaana. On todella epätodellinen olo! Olin aivan varma, että hoitoihin pitää taas hakeutua. Nyt toivotaan, että kaikki menisi hyvin. Tsemppiä teille!
Tähän ketjuun aikaisemmin kirjoittelin haaveesta kolmannesta lapsesta, mutta joka kierrossa tiputteli. Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja pikkuhiljaa olen lääkitystä lisännyt, jos sais sillä hormonit tasapainoon ja tiputtelun loppumaan. Viime kierrossa ei sitten tiputellut ja olinkin sitten raskaana. On todella epätodellinen olo! Olin aivan varma, että hoitoihin pitää taas hakeutua. Nyt toivotaan, että kaikki menisi hyvin. Tsemppiä teille!
Onnea sinulle raskaudesta!
Miten sulla huomattiin tuo vajaatoiminta? ja paljonko oli arvot?
Vajaatoiminta huomattiin, kun olin jo "ryömintäkunnossa". Otettiin kaikki mahdolliset labrat ja kilpirauhasarvot olivat viitteiden ulkopuolella (ei kuitenkaan pahasti). TSH oli 5.18 ja T4V 10.1. Luulen, että alunperinkin kilpirauhasessa oli selittämättömän lapsettomuuden syy. Mulla pitää arvojen olla aika alhaiset, että olisi hyvä olo. TSH siihä yhden pintaan. Lääkärithän vaan katsovat viitteitä, mutta itsehän sitä oman olonsa tietää parhaiten. Ja nyt näkymä lääkkeen nosto (olin kyllä käynyt labroissa ja arvot olivat menneen huonompaan) auttoi saamaan tämän vauvelin alkuun. Kunhan nyt pysyisi sisällä!!!
Minulla lapset -07 ja -10 ja saaneet alkunsa IVF hoidoilla.Aina ajattelin että nämä kaksi on kuin lottovoitto ja nämä saa riittää. Kaksi on tosi hyvä määrä ja kun on vielä tyttö ja poika.Kahden kanssa reissaaminen on helppoa ja pienempikin rupee vihdoin edes vähän paremmin öitä nukkumaan ja on muutenkin jo "iso" poika että arki on jo vähän helpompaa. Mutta sitten on jostain tullut päähän että mitäs jos kuitenkin yritettäisiin kolmatta.luulin että mies ei todellakaan halua enempää mutta se oli oikeastaan hän ku oli sitä mieltä että mikä jottei ja ei nähnyt missään ehdottamassani asiassa mitään ongelmaa (esim.miten voimme moottoripyörillä reissata kun lapset on isompia jos lapsia on kolme?...noh,heti löyty tähän vastaus että sivuvaunu:D)Joten olisin siis heti valmis lähtemään hoitoihin mutta emme voi kun odottelen struumaleikkausta joka pitää ensin hoitaa ja sitten vielä katsoa tuleeko kilpirauhasen toiminnassa jotain ongelmaa ja sitten vasta voimme yrittää...tähän saattaa siis mennä yli puoli vuotta vielä...pläääh:( Sitä kun itse päättää jotain ni pitäis saman tien ruveta tapahtumaan:D nyt ei jaksais odottaa yhtään vaikka päätös tehtiin tyyliin viikko sitten,heh!
T.Peanut
...jolla on kilpirauhasen vajaatoimintaa,mitä tarkoitit että huomattiin kun olit "ryömintäkunnossa".Voitko kertoa tarkemmin voinnistasi kun itselläni tuon struuman takia seurattu arvoja ja toinen arvo...en muista kumpi,oli alle viitearvon mut joku aktiivinen arvo oli normaali? Sanoivat että ei syytä huoleen,kaikki normaalia mutta olen todella väsynyt koko ajan,riippumatta siitä miten nukun. Mietin vaan että voiko silti johtua noista arvoista vaikka sanovat että ovat suht normaalit?
Eli täällä kirjoitteleen alkuperäinen eli hessuliini. Näköjään ne on vuodet vierineet tässä vauvahaaveilussa. Mutta nyt on tosissaan vauvakuumetta! Mies on aina puhunut, ettei kai miehillä mitään vauvakuumeita ole ja eilen se illalla sanoi, että kuulepas, hänellekin on tullut vauvakuume! Jee, ei tartte enää yksin olla näitten kuumeitten kanssa. Olemme sopineet, että vuoden alusta lähdetään uudelleen icsiin, jos vaan ehditään saada rahat kasaan. Nythän meillä on jo pojat 4 ja 6-vuotiaita ja esikoinen aloittaa ensi syksynä koulun, joten tämä tulis paremmin kuin hyvin, jos sattuis hoidot onnistumaan. Pidetään peukkuja!! Ja tsemiä meille kaikille!
Eli täällä kirjoitteleen alkuperäinen eli hessuliini. Näköjään ne on vuodet vierineet tässä vauvahaaveilussa. Mutta nyt on tosissaan vauvakuumetta! Mies on aina puhunut, ettei kai miehillä mitään vauvakuumeita ole ja eilen se illalla sanoi, että kuulepas, hänellekin on tullut vauvakuume! Jee, ei tartte enää yksin olla näitten kuumeitten kanssa. Olemme sopineet, että vuoden alusta lähdetään uudelleen icsiin, jos vaan ehditään saada rahat kasaan. Nythän meillä on jo pojat 4 ja 6-vuotiaita ja esikoinen aloittaa ensi syksynä koulun, joten tämä tulis paremmin kuin hyvin, jos sattuis hoidot onnistumaan. Pidetään peukkuja!! Ja tsemiä meille kaikille!
Hessuliini78
Oli hauskaa löytää tällainen ketju. Meillä on -08 ja -10 syntyneet lapset, jotka ovat saaneet alkunsa pistoshoidoilla (Menopur).
Palasimme syyskuussa hoitojen pariin ja asiat ovat edenneet yllättävän hyvin. Tänään sain jo laittaa Pregnylin. Hoito meni samalla kaavalla kuin edelliset, vaikka pelkäsin jo ikäni (35) vaikuttavan hoitotuloksia heikentävästi.
On tosi ihana, kun ei ole samanlaisia paineita kuin esikoisen kohdalla. On vaan harras toive saada vielä yksi perheenjäsen :)
Alle kolmekymppisenä sain molemmat. Nyt ikää 38 ja yritystä takana pari vuotta. Eli nyt uskon kyllä minäkin, että hedelmällisyys tosiaan laskee. Ensikäyti hoitoihin sovittu myös. Saapa nähdä onko koeputkihedelmöitys ainoa hoitomahdollisuus.
Tunteeni ovat tosi ristiriitaiset olleet syksystä asti, jolloin oli PAS -joka ei sitten onnistunutkaan. Ja nyt on ihan mieletön vauvakuume, mikäköhän siihen auttaisi:(. Mutta mutta, ivf täytyisi aloittaa jälleen alusta, jo kolmannen kerran ja se maksaa. Viimeisin ivf tehtiin väestöliitolla, nyt en ole soitellut edes sinne, että vieläkö onnistuisi, koska se paikka on kuitenkin edullisempi kuin yksityinen.
Minullahan on se myoma kohdussa, mistä eivät keskussairaalassa sanoneet mitään, kun kävin. Oli kuulemma vaan epäily, eikä sille ainakaan tehdä mitään. Etenkään, kun en sanonut haluavani enempää lapsia. Mutta haluanhan minä, jos se lottovoitto tulisi...
Olen yrittänyt tuudittautua tähän tilanteeseen, ettei enää meille vauvaa, mutta se on tosi vaikeaa. Ikää on jo lähelle 40 v. Hoidot on olleet minullekin "helppoja", ylimääräisiä alkioita ei ole kyllä tullut kuin ne kaksi, joista toinen selviytyi sulatuksesta. Ehkä pyydän itseltäni liikaa, miksi mikään ei riitä?
Meillä on kolme lasta saatu aikaiseksi hoitojen avulla. 04 pas-tyttö, 06 pas-poika ja 09 ivf-tyttö. Mielestäni myös hoidoilla raskautuvat voivat vauvakuumeilla niin usein kun siltä tuntuu ja oma kroppa kestää, miksi ei? Jos olette miehenne kanssa yhteisissä tuumissa, niin siitä vaan... :) t. kuoriainen, joka henkisesti kuumeilee neljännestä, mutta "järki" sanoo että ei enää...
Meillä on jo kaksi lasta hoidoilla siis alkunsa saaneita. Eipä tuo nyt aivan paikkaansa pidä, että klinikoilla olisi joku sääntö. Ministeriö on antanut suosituksen kahdesta lapsesta, mutta meille ainakin on julkisella puolella annettu nyt ivf/icsi-hoitoa kolmatta lasta yrittäessämme. Riippuu kuulemma aivan tapauksesta: jos on huonot hoitotulokset, ei ehkä enää hoideta, mutta jos on onnistunut helposti ja ikää ei ole vielä paljoa, niin kyllä ainakin Tyksissä tekevät vielä kolmannenkin. Perustelevat sitä sillä, että haluavat suosia ydinperheitä: hoitoja on aina nimittäin mahdollista saada uusiin kahteen lapseen, jos vaihtaa miestä... Se ei kai ole toivottavaa entisten lasten kannalta.. Onnea vain yrityksiin!!
Ilman muuta saa kuumeilla ja hakeutua hoitoihin. Meillä on jo viisi lasta (joista yhdet tuplapotti;) ja pakkasessa olisi kolme alkiota :) En tosin ole vielä saanut miestä ylipuhuttua.. Meillä kävi niin, että koskaan ei saatu alkioita pakkaseen vaan aina koko hela hoito (icsi kivesbiopsioineen), sitten kun päätimme, että nyt lähdemme yrittämään viimeistä, niin saatiinkin alkioita pakkaseen.
Lapsiluku on jokaisen oma asia. Tai pitäisi olla, eikä siihen tarttis muiden puuttua. Minä kyllä syvästi loukkaannuin, kun väestöliiton lääkäri tokaisi kerran, että eikö jo olisi riittänyt...
Meillä on kaksi luomulasta, jotka aika helpostikin saivat alkunsa, enkä olisi koskaan uskonut että kärsin "lapsettomuudesta". Mutta kolme lasta olen halunnut ensimmäisen syntymästä asti ja nyt sitä kolmatta on reilu kaksi vuotta yritetty kolmen inssinkin avulla. Ei vaan onnistu. Ilmeisesti saman tien kun täytti 35v, niin se hedelmällisyys tipahti käyrien mukaisesti ihan pohjalukemiin. Nyt ollaan aloittamassa ivf yksityisellä.
Vaikka päätöksen on tehnyt ja hoito sovittu, niin tuntuu lievästi mielipuoliselta kahden luomulapsen jälkeen maksaa tuhansia euroja kolmannesta (ja sitten jännää että onnistuneeko ylipäätään), mutta kun vaan ei perhe tunnu vielä valmiilta...
Kun olette jo noin pitkällä hoidoissa, me vieläkin punnitsemme, että milloin lähdettäis niihin hoitoihin.
Teillä se tuntuu varmaan vielä "hullummalta" nuo hoitoihin lähdöt, kun olette kaksi lasta luomuna saaneet. Me taas olemme asennoituneet siihen, että emme saa lapsia kuin hoitojen avulla, vaikka periaatteessa voisi onnistua luomustikin. Mutta kun vauvakuume tulee, niin eipä siinä auta mitkään järkiajatukset. :) Meillä on kanssa miehen kanssa semmonen tunne, että kolme lasta mahtuisi meidän perheeseen ja sitä siis jossain vaiheessa yritämme toteuttaa.
Mutta tsemppiä teille hoitoon, käyhän kertomassa täällä kuulumisia!
Hessunen
Ihanaa, että täältä löytyi tällainen ketju! Me saatiin 2006 ensimmäinen lapsi inseminaatiolla ensimmäisellä yrittämällä. Eli tosi helposti. Tutkimuksissa ei kummastakaan löytynyt mitään vikaa. Toinen lapsi tuli sitten heti perään vahingossa, kun luultiin, että ei meille ilman hoitoja lasta tule. Nyt on kova haaveilu kolmannesta lapsesta. Pillerit jätin pois kaksi kuukautta sitten ja mies katselee netistä vaihtoautoja. Se on sen tapa olla innoissaan. Nämä kaksi kiertoa ovat olleet mitä sattuu. Kovia vatsakipuja ja tiputteluvuotoja. Tässä kierrossa ajattelin tikuttaa ovulaatiota vain tarkistaakseni, että ovuloinko edes. Onko näin kahden lapsen jälkeen mahdollista saada minkälaista tutkimusta/hoitoja? Olemme muuttaneet lasten syntymän jälkeen pois Helsingistä, jossa kävimme väestöliitossa hoidoissa. Paikkakunnallamme on kyllä ilmeisesti julkisella puolella hoitoja, muuta saammeko niitä, kun on jo kaksi lasta? Yksityisellä on vain gynekologeja. Osaako ne autaa asiassa vai pitääkö klinikan olla erikoistunut lapsettomuuden hoitoihin? Luulen, että itselläni on häikkää hormonitoiminnassa.