2 lasta hoidoilla, kolmatta alkanut kuumeilemaan, onko aivan hullua?

Ilman muuta kannattaa yrittää jos molemmilla vanhemmilla on halua ja voimia lähteä uuteen koitokseen. Toisaalta, jos olette selittämättän lapsettomuuden saaneet diagnoosiksi, on teillä mahdollisuus luomustikin onnistua.



Onnea yritykseen jos siihen päädytte!



t. Marvik (joka ei ole jaksanut enää taistella sisäänkirjautumisen kanssa)

Kiitos rohkaisusta. Kyllähän tässä varmaan yritetään, kunhan osaisi ensin päättää senkin asian, että olisiko otollinen aika nyt heti, eli samoilla silmillä valvottaisiin seuraavankin kanssa, vai odottaisiko, että kuopus ehtisi kasvaa hieman. Toisaalta haluaisin jo heti syksyllä aloittaa, toisaalta en. On tää vaikeeta!



Niin ja kyllä meille on syykin löytynyt. Mies on sairastanut sikotaudin joskus murkkuiässä, niin siitä ilmeisesti on jäänyt siittiöihin vasta-aineita ja kun kävimme vuonna 2005 alkututkimuksissa, niin niitä vasta-aineita oli 100%. Lääkärit ovat kuitenkin sitä mieltä, että periaatteessa luomustikin voi onnistua, mutta itse en oikein jaksa asiaan uskoa.



Niin ja itse hoidot ovat olleet mulle fyysisesi tosi helppoja, ei oikeastaan mitään oireita tullut. Ja nythän se henkinen puolikin on ihan eri asia, kun on kuitenkin saanut jo kaksi ihanaa lasta, ei tartte taistella sen tunteen kanssa, että tuleeko meille koskaan vauvaa. Se oli kyllä kamalaa!



Mutta pitää vielä asiaa yhdessä miehen kanssa pähkäillä, että mihin lopputulokseen sitä tullaan ja milloin alkais klinikalle soitteleen. Sielläkin ollaan varmaan ihmeissään, kun mennään vielä uudelleen hoitoihin. Kun se pas onnistui, niin puhuimme, että meidän lapsiluku on tässä, eikä tartte klinikan ovia enää kolkutella. Mut tosiaan jotenkin mulla koko ajan takaraivossa pyörii ajatus, että kolme lasta olisi ihana saada. Mut eihän sitä koskaan tiedä, saako sitä kolmatta, mut eipähän jää sit myöhemmin harmittaan, jos on kuitenkin yrittänyt.



Eipä tässä taas muuta.



Hessunen

Meillä on myös kaksi hoidoilla saatua lasta, ivf-tyttö 11/06 ja icsi:n pas-poika 11/08. Ja vauvakuume sen kun kasvaa... mies haluaisi vielä kaksi lasta, minä ehkä sen yhden, vaikka usein mietin, että uhmaanko näillä toiveilla jotain, kun kaksi aivan ihanaa ja "helppoa" lasta on saatu. Meillä hoitoihin lähdetään aikaisintaan ensi keväänä, katsellaan vähän, mikä olo on silloin.



Enpä olisi vuonna 2005 uskonut, että joskus vielä mietin kolmatta lasta! Tuntuu uskomattomalta, että tällainen onnenpotku on meidän kohdalle osunut.



Onnea siis hoitoihin!

Mulla/meillä vähän samanmoisia ajatuksia ;)



Meillä lapsia 4, joista esikoinen (ex-suhteestani) asuu jo omillaan.

Tästä liitosta 3 poikaa, syntyneet 7/02, 2/04 ja 9/08.

Varsinaisilla hoidoilla ei oo alkua saanut yksikään, kaksi vanhempaa poikaa tosin saaneet alkunsa Lugesteronien avittamana (ekaa yhteistä yritettiin 4 kk, tokaa 8 kk), mutta suhteellisen lyhyen ajan kuluessa kuitenkin.

Tätä kolmatta poikaa yriteltiin piinaavat 2,5 vuotta :/

Käytiin (yksityisesti) tutkimuksissa, mutta syytä ei löytynyt.

Sain erinäisiä hormoonihoitoja, ja 1 inseminaatiokin tehtiin....vaille tulosta :(

Kun sitten klinikka oli kiinni (joulutauko), kävikin ihmeistä suurin ;).....ylläriplussa!!



Tämä rakkauden hedelmä nyt 10 kk, ja vielä vauvakuumetta pukkaa.

Kovasti vaan mietityttää jaksaminen, niin yritysvaihetta kuin ihan käytännön juttuja (mm. se arkielo lapsiperheessä jossa monta lasta) ajatellen.

minä ja mieheni toivoisimme neljättä yhteistä, joten kiistaa aiheesta ei ole.

Ehkäisykin ollut talvesta asti veks, mutta ei oo tärppiä käynyt.

Mä huomaan miettiväni (miestäni enempi) tuota henkistäkin puolta, tuoreessa muistissa vielä tuo 2,5 v yrittelyaika, mikä oli todella raskas.

Älyttömän kiitollisia ollaan tästä kolmikostamme (minä nelikostani ;)), mutta tuntuu, että yhdelle olis vielä paikka, sylissä ja sydämessä.

Aikaa ei järin hirveästi oo, kun ikääkin jo 37 v, joten -nyt tai ei koskaan- ajatus kytee mielessä.



Ja juu, yhdyn tuohon ajatukseen, että -en olis uskonut taannoin, että neljän lapsen äidiksi tulen- ;)

Vannoin esikoisen jälkeen (vaikkakin toivottu ja tykätty lapsukainen ollut), jäädessäni yh:ksi (joskin omasta aloitteestani suhde päättyi), että "ei enää vakavaa suhdetta, eikä lisää lapsia"....no, tapahtuipa sitten niin, että tapasin elämäni miehen, ja tässä sitä nyt ollaan,16 v yhdessä, kolmen ihanaisen pojan vanhempina, ja yhäkin rakastuneina toisiimme ;)



Tsemppiä mietintöihin! :) Ymmärrän ajatuksesi oikein hyvin, enkä pidä lainkaan "tyhmänä" ajatuksiasi.



t. MaijaMehiläinen, ex Muumimamma-72

Ja kivaa kun löytyy muitakin samoin ajattelevia. Mukavaa aina silloin tällöin ajatuksia vaihdella kohtalotovereitten kanssa. Osse, sun teksti oli just kuin mun kirjoittamaa, meillä kanssa on ollut nämä kaksi poikaa niin ihania ja helppoja, että mustakin tuntuu, että alkaakohan tässä liian ahneeksi, kun haluais vielä sen kolmannen?!



Niin ja tsemppiä MaijaMehiläisellekin, sunkin nimimerkki (niin kuin Ossenkin) on tuttu tuolta vuosien takaa lapsettomuuspalstalta, on tullut silloin vuosia sitten aktiivisesti seurattua muiden onnistumisia. Nyt ei enää niinkään ehdi, kun tää lapsiperheen arki on vienyt mennessään.



Mutta tulkaahan kertomaan uutisia, jos vaikka tulis luomutärppi tai sit jos hoidot alkaa. Meillä on täällä koko ajan kamala pohdinta päällä, että milloin niihin uusiin hoitoihin?!



Hessunen ja poijjaat

Eipä sille mitään voi kun mieli tekee sitä kolmatta lasta niin se on silloin saatava! Näin minäkin ajattelin ja nyt on kolmas lapsukainen tulossa. Esikoinen on luomuyllätys ja toinen sai alkunsa kolmen vuoden yrityksen jälkeen ekasta ivf:stä. Nyt kolmas sai alkunsa noista toisen lapsen hoidon aikana pakastetusta alkioista.



Tisithän muuten että kun teillä on jo kaksi yhteistä lasta ja pakkanen tyhjä niin ette pääse enää julkiselle puolelle hoitoon. Yksityiselle kyllä pääsette, mutta se onkin sitten jo rahakasta puuhaa! Klinikoilla on sellainen sääntö että pakkasessa olevat alkiot saa käyttää loppuun (meillä jäi vielä 2 pakkaseen), vaikka lapsia olisi jo kaksi, mutta uusia hoitoja ei aloiteta.



Jos "tuska" saada se kolmonen on kova ja rahasta ei ole huolta niin menkää ihmeessä yksityiselle puolelle :) Tsemppiä:)

Heissan!



Täällä kirjoittelee alkuperäinen eli Hessunen. Nostetaan ketjua ylöspäin, josko tähän saatais lisää ajatuksia ja samassa tilanteessa olevia.



Siis mulla on aivan kamala vauvakuume. :) Nyt pitää olla Väestöliittoon yhteydessä jo hieman etukäteen ja kysellä niistä koeputkihoitojen määristä. Että onko tosiaan niin, että kela korvais meille enää yhden icsin?! Jotenkin olin ajatellut, että yksityisellä voidaan tehdä meille vaikka 10 hoitoa tai siis voivathan ne tehdä, mutta hoitokerta tulee kyllä maksamaan tosi paljon, jos ei saa siitä kelakorvausta. Niin siis yksityisellä me ollaan oltu alusta asti hoidossa, vauvakuume oli silloin ekasta niin kova, että ei oltais jaksettu jonottaa vuotta, jotta oltais päästy hoitoihin.



Mutta tosiaan aikaisintaan ensi vuoden alussa oltais lähdössä hoitoihin.



Ei muuta kuin vauvakuumetta potemaan ja poikasten kanssa leikkimään.



Terv. Hessunen ja pojat ja tosi kova vauvakuume



M