Nyt kun tuosta nimien " varastamisesta" on ollut puhetta...

Heippa. Mie kysyisin kyllä kans kysyisin ystävältäni, vieläkö hän on mieltynyt " varaamaansa" nimeen. Mulla oli joskus ystäväni kanssa (oltiin tuskin vielä lukiossa:)) keskustelua lasten nimistä ja että minkä nimen sitä antaisi, jos ois joskus vaikka tyttö. Kummatki tykättiin silloin samasta tytön nimestä ja silloin ratkaistiin se niin, että, kumpi sen tytön sitten ensin saa, niin saa nimen " ottaa" . Noista ajoista on vierähtäny reilut kymmenen vuotta, enkä kyllä sitä tuolloin niin ihanalta kuulostanutta nimeä lapselleni enää suostuis laittamaan. :D

Niin ne ajatukset muuttuu.



Eli kysy ihan reilusti, mitä mieltä ystäväsi on. Eihän se ota jos ei annakkaan. :)

Itse asiassa eilen nähtiin ja vaivihkaa otin asian puheeksi. Ystävä meni jotenkin vähän vaivautuneen näköiseksi, mutta sanoi, että se nimi olisi kuitenkin vasta toiselle pojalle ja nyt pitää keskittyä siihen, että tulisi edes se ensimmäinen poika. Minä sitten kysyin suoraan, että jos vaikka saisitkin kaksospojat, niin harmittaisko sua, kun vein toisen pojan nimen ja sitten hän suoraan vastasi, että no, kyllä se voisi harmittaa. Tämä on erittäin rakas ystävä, joten en halua mitään mielipahaa meidän välille, joten pidän näppini erossa Aamoksesta :)

Ilahduttaa lukea että selvitit asian ystäväsi kanssa, ja että hän uskalsi olla rehellinen! Ei sitten jää mitään hampaankoloon. =)

Ensinnäkin..ei ole tiedossa milloin, montako lasta ja montako niistä poikaa ystäväsi saa tulevaisuudessa...ja mikä nimimaku hänellä silloin on!?

Kaukaa haettua.

Useinhan nuo " lempinimet" vaihtuvat iän ja ajan myötä. Ehkä hän ei enää olekaan Aamoksen kannalla.



Itse en pystyisi antamaan lapselleni nimeä, jonka ystäväni on " varannut" . Vaikka nimiä ei pystykään varaamaan, niin en itsekään tykkäisi jos joku ystäväni nappaisi minun valitsemani nimen omalle lapselleen ja estäisi näin minua nimeämästä tulevaa lastani sennimiseksi. Ystävillä olisi minusta hassua olla samannimiset lapset, samoin (läheisillä) sukulaisilla. Serkun hevosenhoitajan kaiman lapsen kohdalla ei olisi niin väliä ;)

Eihän sitä voi koskaan tietää tuleeko niistä lapsia ja jos tuleekin tyttöjä, niin sitten menee konseptit sekaisin ja pysyykö nimimaku samana.



Kun odotin esikoista, meillä oli myös ystäväpariskunta, jotka olivat pohtineet, että Anton on kiva nimi. No olimme myös miehen kanssa aikaisemmin pohtineet aikaisemmin, että Anton sopisi hyvin pojalle nimeksi. Annoimme sen sitten kuitenkin pojalle toiseksi nimeksi, vaikka ensimmäisenäkin nimenä se olisi ollut kiva.



Samoin kun odotin toista, niin tämä samainen ystäväpariskunta pohti ääneen juuri sitä nimeä, mitä olin ajatellut tytölle. No enhän voinut sanoa yhtään mitään. Sain tytön ja nimesin tytön juuri sillä nimellä.



Tämä ystäväpariskunta varmaan kummallakin kerralla mietti, että varastimme heidän nimensä. He sitten erosivat, eikä kummallakaan tietääkseni ole vielä lapsia.



Minusta tuollainen nimien varaaminen etukäteen on jokseenkin ärsyttävää, jos ei edes ole tietoa tuleeko niitä lapsia ja mitä sukupuolta tulee vai ei.

Minä sinuna ap ottaisin asian puheeksi ystävän kanssa. Olisihan harmillista, jos hänestä vaikka aikanaan tulee neljän tyttären äiti ja tuo komea Aamos jäisi sekä sinulla että hänellä käyttämättä. Ja voihan olla, että ystäväsi pitää tuosta nimestä kovasti, mutta ei ole puhunut siitä mitään miehelleen - jolla kuitenkin lienee oma tärkeä osansa mahdollisen lapsen nimeämisessä. Keskustelu voisi paljastaa sen, onko kyseessä sekä hänelle että hänen miehelleen todella tärkeä ykkösnimi vai lähinnä ystäväsi mielestä sellainen mukava nimi, yksi viiden joukossa.



Minusta tuntuu, että ne, jotka varaavat nimiä jo ennen kuin vauvaa on edes toiveissa, eivät ehkä ole ihan loppuun asti ajatelleet ts. muuttavatkin nimimakuaan sitten, jos vauva tulee. Toisekseen pidän viisaimpana pitää suunsa kiinni, koska eihän voi tietää, a) saako lapsia b) kuinka monta lasta sitten lopulta siunaantuu (tai ainakaan meidän perheessä lapsilukua ei ole toistaiseksi lyöty lukkoon, vaan katsellaan nyt tässä näiden kahden kanssa muutama vuosi, kun hedelmällistä aikaa periaatteessa vielä on) c) ovatko ne mahdolliset tulevat lapset tyttöjä vai poikia vai molempia d) kuinka oma ja puolison nimimaku käy yksiin ja millaisia kompromisseja joudutaan tekemään.



Toki nimistä on hauska keskustella, mutta sen voi tehdä niin, ettei paljasta omia suosikkejaan. Kerroin sukulaiselle parista nimisuosikista, kun hän oli raskaana, ja hän tarjoutui heti säästämään ne meidän mahdolliselle tulevalle lapselle, ja minä toppuuttelin heti, että ei missään nimessä, koska emme tiedä, saammeko enää lapsia, ja jos saamme, tuleeko eri sukupuolta kuin mainitsemani nimet.



Varaamista pidän fiksuna vain siinä tapauksessa, jos on olemassa vain yksi ylitse muiden nimisuosikki ja itsellä ja läheisellä on lähekkäin syntyneet samaa sukupuolta olevat vauvat. Saimme kuopuksen yhtä aikaa läheisten ystävien kanssa, ja koska meillä oli tytölle vain yksi etunimisuosikki, julkistimme sen hyvin pian vauvan syntymän jälkeen. Näin ei tule sekaannuksia.



- tiukkis

Vaikkei sinänsä mitään velvollisuutta olisikaan pyytää " lupa" , niin itselle ainakin tulee sitten selväksi mikä on homman nimi. Sanoisin ihan niinkuin asiat on, että Aamos-nimi miellyttäisi kovasti, mutta mietityttää koska siitä on aiemmin ollut puhetta jne..



Itsellä kävi vähän samalla tavalla, Alvar- nimi oli harkinnassa esikoisemme Elsan pikkuveljen nimeksi, mutta tiedän että siskoni myös pitää kovasti siitä nimestä, ja häneltä sen nimen olin aikoinani päähäni saanut..en vain sitten viitsinyt sitä nimeä laittaa (en kysynytkään " lupaa" loppujenlopuksi) koska löytyi niin ihana vaihtoehto - Amos ! ;)



T. Elsa Matildan ja Amos Isakin äiti.. :) (eli oikein kiva nimi teilläkin harkinnassa)

Ystäväni sai kuukauden minun jälkeen lapsen. Hän kysyi pari päivää ennen lapseni kastajaisia minkä nimen aion antaa lapselleni. Sanoin kaksi vaihtoehtoa, joita mietimme. Ystäväni sanoi aikovansa antaa omalle lapsellensa toisen näistä vaihtoehdoista. Se tuntui pahalta- olisi edes odottanut kastajaisten jälkeen, sitten se olisi ollut ihan ok. Nyt tuntui siltä, että hän varas(t)i toisen nimistä. Päädyimme siihen toiseen vaihtoehtoon, joka kyllä on parempi näin jälkikäteen ajateltuna. Alussa juttu harmitti tosissaan, mutta nyt tilanne on ok. Oma lapseni on kehittynyt paljon nopeammin ja muutoinkin niin ihana, että nimijuttu tuntuu nyt aika kaukaiselta.

Itselläni on varsin vahva mielipide asiaan.. Mä en IKINÄ veis kaverini " mainostamaa" nimeä. Vaikka hän olisi nimestä puhunut ala-asteella ja olisi sinkku kun omiani nimeäisin,en siltikään!



Johtunee varmastikkin siitä,että itsestäni on tuntunut todella pahalta kun " omat" nimeni on " viety" .



Meillä päätettiin nimet melkein heti kun testi näytti plussaa, ja pysyivätpä nimet samoilla linjoilla mitä on mielessä pyörinyt jo vuosia aiemminkin.

Menin sitten kertomaan kahdelle ystävälleni mitä nimiä olemme ajatelleet, mutta nyt sitten menikin suunnitelmat uusiksi. Toinen kaverini sai juuri pojan ja toinen tytön, ja nimiksi heidän lapsilleen tuleekin juuri ne mitä meillä oli mielessä.



Ja me kun olisimme saaneet molemmat käyttöön,kaksoset tulossa, tyttö ja poika. Nyt sitten pahoilla mielin ja harmistuneena etsitään ja maistellaan uusia nimiä.



Saattaa olla sattumaa, tai sitten ei, mutta kyllä mua tympii tollanen käytös. Olisivat sitten sanoneet että he on miettineet samoja jos näin olisi ollut.



*Kompura+masukit 27+5

Ymmärrän hyvin ärsyynnyksesi Kompura. Minuakin alussa ärsytti. Olimme nimittäin raskausaikana keskustelleet ystäväni kanssa nimivaihtoehdoista ja silloin jo kerroin nämä kaksi omaa nimivaihtoehtoani- hänellä itsellään oli silloin ihan eri vaihtoehdot mielessä, mutta päätyikin sitten " meidän" nimeemme. Molemmat nimivaihtoehtomme olivat lisäksi minun ja mieheni suvussa kulkevia nimiä, mutta hänellä eikä hänen miehellään ole ko. nimisiä sukulaisia. Omia nimisuosikkejaan en tosiaankaan aio kertoa ko. ystävälle seuraavalla kerralla! Ja laski hänen pisteet muutoinkin silmissäni...