Työnantajalle kertominen

itse päätin jo aika alkuun kertoa työnantajalleni poissaolojeni syystä...hän ei valitettavasti tähän päivään mennessä ole tilannettani ymmärtänyt ja vieläkin vähän tiuskii noista poissaoloista, mutta en jaksa välittää sillä nämä hoidot ovat meille todella tärkeitä....eli jos tuntuu siltä että työnantaja ymmärtää asian niin voit kertoa jos haluat, mutta pakkohan ei ole...sanot vaan että henk.koht.asia....



leijona

Olen jättänyt toistaiseksi kertomatta. Saan suht sujuvasti järkättyä vapaata töistä, joten kukaan ei ole suuremmin ihmetellyt " katoamisiani" . Olen projektiluontoisessa työssä, ja pelkään työn jatkon puolesta. Lain mukaanhan vauvahaaveet eivät saa työllistymiseen vaikuttaa, mutta todellisuudessa asiaa kierretään aika hyvin.



Uskon kyllä toisaalta, että työnantajani perheellisenä ihmisenä osaisi suhtautua hoitoihimme. On silti jotenkin helpompaa, kun asia ei ole töissä tiedossa.

Enkä aio kertoakaan. Hoidoissa käyty reilu vuosi ja poissaoloja + sairaslomia tullut, mutta ei ole silti käynyt mielessäkään kertoa. Parin päivän poissaolojen syyksi olen sanonut kuumeen tai mahakivun... Omalla ilmoituksella voi meillä ainakin olla pois 3 työpäivää. Lääkärikäynnit joutuu hoitamaan omalla ajalla eli ne tunnit olen tehnyt aina takaisin. Onnksi työni suht itsenäistä, joten helppo ollut vielä toistaiksi ainakin järjestää menot.

Jotenkin sitä haluaa pitää työn ja yksityiselämän ainakin tässä mielessä niin erillään kuin mahdollista.



Suzan

Mä olen myös sillä linjalla, että meidän lapsettomuus on hyvin yksityinen asia, eikä siis todellakaan kuulu mun työnantajalleni. Lapsettomuushoidoissa kun ei valitettavasti ole minkäälaista onnistumistakuuta, ja hoidot voivat kestää tuloksetta vuosia. En halua, että tieto raskatumismahdollisuudestani tai vauvatoiveistani tulee vaikuttamaan uralla etenemiseen tai muutoin kohteluun työpaikalla.

Itsekästä ajattalua, mutta näin meillä...



Terkuin, Hopefully

Silloin oli 3 inssiä lekurikäynteineen takana ja joka kerrasta hirveä stressi. Meillä on kun joka minuutti on tehtävä takaisin, jonka lääkärille meno vei ja niitä oli aina hankala saada järjestettyä lyhyellä varoitusajalla, kun mun poissaolo vaikuttaa muiden ihmisten töihin myös. Ja samaan syssyyn kerroin myös syyn sairaslomalle, jolla olin juuri ollut eli kohdunulkoisen raskauden (en tiedä oliko pomo selvittänyt diagnoosikoodin saikkulapusta).



Kerroin siis siksi, että en halunnut elää siinä pelossa, että kohta kysytään missä mä oikein hyppään. Vaikka syytä ei tietenkään olisi tarvinnut kertoa, en jaksanut enää miettiä tekosyitä tai varautua sanomaan, ettei se muille kuulu. Ihme kyllä multa ei asiasta kylläkään koskaan kysytty...



Meillä myöskään IVF:n aiheuttaman sairasloman ajalta ei makseta palkkaa, joten joudun ottamaan lomaa sille ajalle. Klinikalta olisi ehkä saanut diagnoosittoman todistuksen, mutta meillä siihenkin olisi saatettu puuttua.



Minua helpotti tosi paljon kertominen. Koin melkein pahempaa stressiä lääkärikäyntien järjestelystä, kuin itse hoidosta. Pomo suhtautui tosi hyvin, eikä hoidot ole mun uralla etenemistä estäneet (joskaan meillä ei kovin pitkälle pääse kumminkaan).



Ajattelin myös, että jos meille ei hoidoista huolimatta koskaan lasta tulisikaan, niin silloin jossain vaiheessa kuitenkin kertoisin ihmisille sen olevan tahtomme vastaista. Siksi muutamat (läheisimmät) työkaveritkin tietävät jo asiasta. Aikatauluja en tosin ole kertonut, kun en halua sitten mitään kyselyjä hoidon jälkeen.



Mutta nää tilanteet on varmasti yksilöllisiä, eli jollain voi olla huonojakin kokemuksia kertomisesta.

En todellakaan ole kertonut - eihän se ole varsinainen työasia. Poissaolot menee milloin minkäkin pikkusairastelun varjolla. Aika hyvin voin itse vaikuttaa aikatauluihini, joten järjestän päivän sen mukaan, että käyn ' lounaalla' tms, kun käyntejä on työpäivän keskellä. En usko, että kertomisesta olisi mitään hyötyä: jarruttaa turhaan uraa ja eipähän ole kukaan kyselemässä onnistumisesta ' joko nyt' .

Ensimmäisessä työpaikassa lähimmille työkavereille ja pomolle kertomiselle syynä oli se, että sain ihan hirveitä sivuoireita clomeista, joilla hoidot aloitettiin. Sitten kun IVF:n jälkeen alkoi tulla keskenmenoja, en nähnyt tarpeelliseksi peittää niidenkään sairaslomien syitä, varsinkin kun meillä töissä alkoi toistuviin/pitkiin sairaslomiin puuttumisen käytäntö. Totesin että erityiskeskustelut töissä jaksamisestani yms. olisivat ihan turhia ja siksi kerroin vielä pykälää ylempänä olevallekin esimiehelle. Työ oli myös määräaikainen enkä kuvitellutkaan jatkossa työllistyväni samaan organisaatioon.



Nykyisessä työpaikassa en kertonut kuin yhdelle työkaverille koska tarvitsin kerran hänen apuaan piikityksessä (pitkä tarina...). Tämäkin on määräaikainen, selitin lääkärissäkäynnit joko " kokouksina" tai " tapaamisina" (meillä työajanseuranta on aika vapaata) ja IVF meni sitten toimenpide-diagnoosilla, jonka selitin olevan " naistenvaivoja" kun kerran hoitava lääkäri oli naistentautien erikoislääkäri ja olisi mutuen voinut kummastuttaa. Kun sitten vastoin odotuksia IVF:n tuoresiirto tärppäsi ja raskaus on nyt kestänyt, olen kertonut myös mistä silloin oli kyse eikä ole aiheuttanut ongelmia jälkikäteen.

Jos kertoisin yhdelle, asia leviäisi kuin kulovalkea ja takanapuhuminen olisi taattu. Surullista, mutta tunnen työyhteisöni...

Minulla kaksi esimiestä, lähimmälle en voisi kertoa, koska on lapseton kontrollifriikki, menisi varmaan kailottamaan kaikille, että mitäs nyt tehdään, onko tämä sallittua. Ylemmälle esimiehelle kertomista harkitsin, koska näkee sairaslomatodistuksesta klinikan nimen. Yhden tällaisen todistuksen olen vienyt, mutta nyt tällä viikolla olleesta hoidosta harkitsen, että jos en veisikään koko todistusta. Ilmoitin olleeni flunssassa... Tämä liene vainoharhaisuutta, mutta pelkään, että lähin esimieheni saa todistuksen käsiinsä, jolle siis sanoin syyksi flunssan. Äh, vaikeaa on, mutta en todellakaan aijo kertoa.



Välillä poden erittäin huonoa omaatuntoa, koska jos olen pois, joku muu joutuu hoitamaan työni. Mutta olen ajatellut sen niin, että minun täytyy muistaa joustaa myös työnantajaani kohtaan. Ja ilman hoitoakaan kun ei meille lasta tule, niin täytyy miettiä, kumpi tärkeämpää... :)



Voimia kaikille tämän asian kanssa painiskeleville!

Meillä menossa neljäs ivf...aikaisempien hoitojen aikana kerroin miksi ramppaan lääkärissä ja miksi olen saikulla mutta nyt en kerro koska sain tietää että esimies oli kertonut yhdelle työntekijälle että miksi olen ollut pois. Lääkäri käynti päiville oon pyytänyt vapaata ja sairasloman syytä en aio kertoa, vien vaan lapun, netistähän kyllä saa selvitettyä diagnoosit mutta siinäkö selvittäkööt...jos kertoo muille aion tällä kertaa tehdä valituksen.

Mä olen vaan keikka- ja kesätyöntekijä, joten poissaoloihin/vuorolistoihin mulla on niin vähän sananvaltaa että paras ilmoittaa hyvä syy. Muuten en ehkä kertois mut tämän pomon toimintatavan tiedän, ei kerro muidenkaan saikkujen/tarvitsemiensa vapaapäivien syitä meille toisille. Hän on ollut vaitiolovelvollisuutta vaativassa ammatissa ennen ja ymmärtää kyllä varmasti. Lisäksi meillä on vaan muutaman hengen avoin ja kemioitten puolesta hyvin toimiva vain naisista koostuva työyhteisö.



Mut vakipaikkalaisten huolen isoissa sekatyöpaikoissa ymmärrän kyllä, en varmaan itekään uskaltais missä vaan selostaa!

tapauksessa! Enkä suosittele kertomista kenellekään. Nämä asiat eivät kuulu työpaikalle sen enempää kuin mitkään muutkaan sairaudenhoidot. En katso olevani velvollinen tilittämään millään tavalla sairaslomilla oloa tai hoidoissa käyntejä. Viimeksi tutkimuksissa käydessäni esimies kysyi miksi käyn lääkärillä. Vastasin että asiaa voi toki tiedustella muttei siihen tarvitse vastata ja poistuin paikalta..;)

..olen keikkatyöntekijä ja tarvitsen ne päivät slomaksi, jolloin on sairaala/tutkimuspäivä.

Asun eri paikkakunnalla kuin missä sairaala on, joten jo sen vuoksi en voi tehdä sisään poissaoloani.

Mielestäni reilumpaa esimietä kohden ja itseltäni katoaa se paine, minkä tämä lapsettomuus jo tuo pelkästään saati hoitojen muodossa.

Tämä asiahan ei ole salaisuus eikä sen pitäisikään olla. Ne jotka eivät asiaa ymmärrä niin elävät omassa pikkuisessa ja täydellisessä maailmassaan. Se ei ole minulta pois, mutta yksityiskohtaisesti en rupea kuitenkaan asioitani kertomaan, sillä siinä menee mielestäni se yksityisyyteni raja.

Meillä tulee eteen ensimmäinen kerta, että mies joutuu olemaan pois töistä hoitojen takia (punktio) ja nyt ihmettelee, että miten ilmottaa poissaolosta töihin. Hänen työpaikallaan ei voi olla koko päivää pois ilman että herättää huomiota. Hän ei ole myöskään oollut koko työhistoriansa aikana samassa firmassa ollessaan (3vuotta) päivääkään pois, joten työkaverit varmaan ihmettelee yhtä poissaolopäivää keskellä viikkoa. Siis jos soittaa aamulla olevansa sairaana ja seuraavana päivänä onkin terve... Mitä siihen miehen lääkärintodistukseen tulee ja voiko sen perusteella päätellä poissaolon syytä? Miten teidän miehet on näitä poissaoloja selitelleet vai onko vain vieneet todistukset töihin?

Itse kerroin hoidoista siinä vaiheessa esimiehelleni kun ivf-hoito oli lähestymässä. Lähinnä siksi koska tiesin joutuvani olemaan muutaman päivän sairauslomalla ja koin että etukäteen tiedossa olevasta poissaolosta on reilua kertoa esimiehelle. Syytähän ei tietysti olisi ollut pakko kertoa; lääkärintodistukseenkin olisin saanut sellaisen diagnoosimerkinnän, josta ei välttämättä olisi pystynyt päättelemään poissaolon todellista syytä. Kerroin kuitenkin avoimesti mikä asian laita on ja tällä hetkellä pidän sitä erittäin hyvänä ratkaisuna. Melkoinen taakka putosi harteilta kun ei tarvinnut stressata etukäteen pystyykö vaihtelemaan työvuoroja niin että pääsee ultrakäynneille yms. Nyt ollaan muutamat PAS-hoidot tehty ja niistä en ole esimiehelleni maininnut koska poissaoloja niiden takia ei synny. Esimieheni ei ole ottanut hoitoja puheeksi eikä kysellyt missä mennään ja hyvä niin. Kerron jos minusta siltä tuntuu. Esimieheni lisäksi asiasta työpaikalla tietää esimieheni varahenkilö, työkaverini. Molemmilla on asemansa myötä vaitiolovelvollisuus ja siksi tiedän voivani olla huoletta.



Toki toisinaan kahvitaukokeskusteluissa tekisi mieleni pamauttaa asia julki koko työyhteisölle... Joskus kun kuulee kommenttia tyyliin: milloinkas te rupeatte niitä vauvoja tekemään tms. " nerokasta" . Niin sinut asian kanssa en kuitenkaan vielä ole että moiseen kykenisin.