Onko kotiäitien pinna kireämpi kuin työssäkäyvien?
Eli tässä tulee gallup, ihan tutkimusmielessä, ketään syyllistämättä.
Vastaa kysymykseen: huudatko usein lapsellesi/lapsillesi? Ja perään kotiäiti/työäiti ja lasten lukumäärä. Kirjoita tiedot otsikko kenttään, niin tulosten yhteenveto on helpompaa. Viesti kenttään voi laittaa tarkempaa selvitystä, jos haluaa. Ja sovitaan, että usein huutaminen tarkoittaa, että huutaa lähes joka päivä.
Kommentit (21)
Ääntä korotan joskus mutta harvoin.
By the way, mitä tällä haetaan..? Parempaa omaatuntoa työssä käynnistä?
Jokainen pieni lapsi (ainakin alle 3-4 v) haluaa aivan varmasti sisimmässään olla ennemmin kotona, vaikka äiti kerran pari päivässä huutaisikin, kuin olla kaikki arkipäivät päiväkodissa... sori. pakko oli sanoa, kun tätähän tässä tietysti haetaan...
ja ennenkaikkea todella tieteellistä ja ei tietenkään missään nimessä ketään syyllistävää:p
syyllistämistä ei tässäkään ketjussa ole vielä harrastanut kuin kotiäiti työssäkäyviä äitejä kohtaan. Ja tämä ei ole tarkoitus. Ne vastaa, joita kiinnostaa. Ne joita ei, voi jättää vastaamatta, herranen aika!
Lukekaa maanmainion aloitus tuolta jostain, niin minä olen sinut itseni ja ratkaisujeni kanssa.
et sitä kirjoituksistasi taida itse edes huomata mutta minä annan pian ylen joten paras poistua paikalta yhtä livakkaan kuin tänne tulinkin.
Eikös syyllistämätön ja tasa-arvoisempi kysymys olisi ollut: Kumpien pinna on kireämpi, kotiäitien vai työäitien?
Mutta ihan miten vaan minun puolesta :-) onnea joka tapauksessa valitsemallasi tiellä :-D
kyllä olisi ollut parempi aloitus, että kumpien pinna on kireämpi, nyt kun tarkemmin asiaa ajattelee.
Otsikko tuli vaan siitä mun mielikuvasta, joka jäi huuto ketjusta. Sen tarkemmin tutkimatta, mulla kävi mielessä, että huutajat oli kotiäitejä. Olisin vaan halunnut tietää, että huutavatko kaikki kotiäidit ja huutavatko työssä käyvät äidit samalla lailla.
Typerä ketju. Saa poistaa, jos joku sellainen, joka sen pystyy tekemään, lukee tämän.
Mutta anteeksi en pyytele omaa hyvää oloani tämän hetkisessä elämässäni. :-)
tämän hetkistä hyvää oloa elämässäni.
Haluan vaan kertoa, että kyllä siellä päiväkodissakin huudetaan. Vuosia päiväkodissa työskennelleenä voin kertoa, että kyllä ne päiväkodin täditkin menettävät hermonsa ja kyllä sielläkin välillä kitarisat revittelee. Että jos meinaa, että äidin työssäkäynnillä lapsi säästyy äänenkäytöltä.....
Kun on meistä moneksi! Ja jos itseni kuvittelen vielä kaiken tämän hulabaloon lisäksi mitä kotosalla, pihatöissä, lasta- ja miestä passatessa ja vaikka mitä muuta tehdessä.. yhdistäisi vielä työssä käyntiin (niin, itselläni ei työhön mennessä hommat vähenisi - vaan pelkästään lisääntyisivät, vielä kun miehelläkin sairaus rajoittaa kotihommiin osallistumista), niin olisinpa hajalla!
Hyvä ystävättäreni, jolla samanikäinen lapsi paineli nyt töihin syksyllä - vaikka terve mies kotona, niin kotityöt eivät kuule siitä huolimatta pahemmin vähenneet, sen sijaan tuli vain niitä kodinulkopuolisia töitä ja paineita lisäksi. Mainittakoon, että tuolla rouvalla hajoaa niin pää kuin terveys ja olen muutaman kuukauden ajan vain kuullut säännöllistä jankkausta " Älä sinä vain koskaan mene työhön!" .
Tulikohan vastaukseni selväksi?! ; )
Ainiin, kotosalla olossa se hyvä, puoli, että niitä tunteita tulee lapsenkin kanssa kunnolla käsiteltyä ja puolin ja opittua uutta. Ei karjuta ja sitten karata täihin, ja asiat jäävät selvittämättä..
- Tiina -
Ainakin omalta kohdaltani pinna oli todella paljon kireämpänä kun olin kotona. Nautin kotonaolosta tosi paljon, mutta kun asiat pyörivät vain lasten ja kodin ympärillä, oli perspektiivi elämään aika kapea. Aikuiskontaktit olivat lähinnä muita äitejä, joten jo keskustelunaiheetkin olivat rajattuja.
Nyt nautin lapsista ihan eri tavalla, kun en vietä heidän kanssaan 24/7. Pinnani on pidentynyt huimasti, vaikka väsymyksestä johtuvia kiukutteluja saankin iltaisin kuunnella. Minkäänlaiseen " omaan aikaan" ei ole tarvetta kun sitä saa päivittäin ihan riittävästi työssäänkin.
Kotityöt eivät todellakaan stressaa, mies osallistuu kotitöihin luonnollisesti paljon aktiivisemmin nyt kun en itse niitä pääse päivän aikana tekemään.
Ja lyhyt vastaus kysymykseen:en huuda.
koska olen kilahtavaa tyyppiä.
Ja lapsia on kaksi ja ikäero alle 2 vuotta ja olen vielä melkein 40, ja on ihan hyvä ammatti MUTTA koska olen aina ollut nopeasti kiihtyvä, niin en nyt oikein usko että selitys löytyy YKSINOMAAN tämänhetkisestä elämäntilanteesta.
Tässä muutkin ovat kyseenalaistaneet tätä kysymyksenasettelua.
Tuskin yhtä ainoaa selittävää ja kaikille pätevää selitystä löytyy kotiäitiydestä tai muustakaan statuksesta palkkatyömarkkinoilla.
Lily:
Haluan vaan kertoa, että kyllä siellä päiväkodissakin huudetaan. Vuosia päiväkodissa työskennelleenä voin kertoa, että kyllä ne päiväkodin täditkin menettävät hermonsa ja kyllä sielläkin välillä kitarisat revittelee. Että jos meinaa, että äidin työssäkäynnillä lapsi säästyy äänenkäytöltä.....
Tätä asiaa täytyykin kysyä seuraavassa vanhempainillassa, koska kokisin, että ammattilaisten tulisi työssään kyllä pysyä melko rauhallisina tilanteessa kuin tilanteessa. Enpä osaisi kuvitella asiakaspalvelutehtävissä olevan henkilön pimahtavan ja alkavan huutaa asiakkaalle, vaikka kuinka ottaisi nalkutus tms. pannuun.. Huutavat päiväkodin työntekiijät ovat kyllä totaalisen väärällä alalla!! Hyvä pointti. Sitä miten yleistä ja toistuvaa tämä on, en tiedä. Muita kokemuksia alan ammattilaisilta?
Vai että se on se ero et huutaako lapsilleen, onko töissä vai ei...Enpä kyllä tohon teoriaan usko. Sanoisin samat sanat kuin LuruLude tuolla aiemmin, itseasiassa olis voinu olla mun kirjoittama, ikää myöden :)
Kun on kilahteleva tyyppi, niin sitä tulee huudettua ja räyhättyä ja vaikka mitä. Täällä on kyllä kummallisen rauhallisia ja täydellisen oloisia äitejä kirjoittelemassa...Mun tuttavapiiriin kun kuuluu vaan ihan tavallisia äitejä, joiden tunneskaala menee laidasta laitaan, ihan niinkuin elämä yleensäkkin :)
Ja kyllä minä huudan. Outo vastakkainasettelu mielestäni. Miksi hermoni kestäisivät joitain asioita paremmin kotona ollessa tai toisaalta työssäollessa?!?!?! Eijummarra....
jotkut ovat " kilahtavampaa" tyyppiä kuin toiset, ei kai se sen kummallisempaa ole. sanoisin myös, että ehkäpä temperamentikkaammat äidit palaavat herkemmin työelämään ja rauhallisemmat jäävät kotiin.
ja vastaisin, että huudan ja pimahtelen nyt kotosalla 2v 9kk vanhalle pojalleni enemmän kuin käydessäni töissä ja viettäessäni laatuaikaa illat ja viikonloput pojan kanssa. Nyt meillä siis myös pikkuveli 2,5 kk.
Olen ollut kaikki vuodet kotona, joten en voi tietää, miten kovasti huutaisin työssäkäyvänä äitinä. Ensi kesänä osaisin jo vastata tähänkin kysymykseen.
Meillä on lapset 5-, 3- ja 1-vuotta ja täytyy myöntää, että aika ajoin on ajanjaksoja, jolloin tässä perheessä huudetaan monta kertaa (2-5)päivässä. Näin kotona ollessa tulee ehkä useammin niitä tilanteita, jolloin ei enää jaksa sanoa sadatta kertaa samasta asiasta. Tai repiä uhmaikäistä kuudetta kertaa pöydän alta, kun pitäisi olla jo menossa...Tai ei ehdi sanoa nätisti viisi/kolmevuotiaalle, ettei jotain heitetä veljeä kohti: ehtii vain karjaista, että EI!!!!
Mutta sitten on niitä päiviä, joskus jopa kokonainen viikko, kun vietämme kaikkien lasten kanssa kuherruskuukautta ja yhteiselo sujuu loistavasti. Silloin ei huudeta yhtään, ja itselläkin on hyvä mieli.
Itse inhoan kodinhoitoa ja siivousta eritoten. Olenkin miettinyt, miten hermo kireällä sitä on sitten, kun tulee viideltä kotiin, pitäisi ehtiä laittaa ruuat ja järjestää kotia, kun yhteiskunta tuntuu sitäkin olettavan. :-) Ja jos lapset vielä silloinkin hyppivät sohvilla ja huomiota hakiessaan keksivät ties mitä temppuja.
cafe
Ja hermo on välillä tosi kireellä. Harkitsisin vakavasti töihin palaamista jos kakkonen ei olisi tulossa :) Mutta poika on vasta 1v5kk ja kuuluu olla välillä hankala ja on kiva olla (toisaalta) kotona kun se on niin pieni (ja soma... ja oma).
Mä aloitin ja nyt eikun kaikki vastaamaan rehellisesti! :-9