Lapsettomia, jotka eivät pääse hoitoon ylipainon vuoksi?

Siitä laihduttamisesta. Älä ainakaan ihmedieeteillä, ne ei toimi eivätkä ole välttämättä kovin terveellisiäkään. Minusta olisi tärkeää että löytäisit jotenkin liikunnan ilon, oppisit nauttimaan siitä. Aloita liikunta itsellesi sopivaan tahtiin, ei verenmaku suussa 10 km juoksulenkkejä, vaan aluksi vaikka pikku kävelylenkkejä sellaiseen tahtiin että tuntuu itsestä hyvältä. Itsekin olen koko ikäni enemmän tai vähemmän kamppaillut painoni kanssa, ja olen oppinut että ainoa keino laihtua on yksinkertaisesti liikunta ja terveellinen ruoka. Kauhean paljon tsemppiä sinulle, toivottavasti haikara vielä vierailee teillä!

Olen samaa mieltä edellisen kanssa että ihmedieetit eivät yleensä toimi ja ainakaan niillä ei saa pysyvää tulosta aikaan. Ainoa tapa laihtua turvallisesti ja pysyvästi on elämäntapojen ja ruokailutottumusten täysremontti. Se vaatii itsekuria, mutta pelissä on panoksena lapsi! Mikä voisikaan olla suurempi motivaattori lähteä pudottamaan painoaan.

Eräs tuttuni laihdutti painonvartijoissa vajaan 2 vuoden aikana 40kg. Lähtöpaino oli 125kg, joten kyllä vaikeasti ylipainoinenkin voi onnistua kun vain löytyy tarpeeksi tahdonvoimaa.



Eikös tuohon ettei kovin ylipainoisia hoideta ole myös yksi syy siinä että raskaat hormonihoidot eivät ole vaarattomia ja ylipaino lisää riskiä saada esim. veritulpan noiden hoitojen seurauksena? Joten raskauden onnistumisen epätodennäköisyys ei taida olla ainoa syy miksei vaikeasti ylipainoisia lähdetä hoitamaan.



Toivotan teille onnea urakkaan, pitäkää päämäärä mielessänne!

ainakin saman vaiheen olen kokenut kuin sinulla. Tosin syy siihen ettei raskaus onnistunut oli minussa, ei miehessä. Tällä hetkellä minulla on kolme lasta, joista olen suunnattoman onnellinen. Jokaiseen yritykseen on ensilääkkeeksi kehotettu laihduttamaan (mitat tällä hetkellä 100kg, 166cm) ja kuten totesit, pieni painonpudotus on vielä ok, mutta tarpeeksi onkin jo vaikeampi juttu. Kaksi eka raskautta alkoi clomeilla (minulla PCO), monien monien yritysten ja lääkityksen lopettamisen ja uudelleen aloittamisen jälkeen. Kolme vuotta sitten päätimme yrittää kolmetta ja siihen samaan taas tyssäsi: laihduttamaan! Sain painoa pois n. 5kg ja lääkäri totesi, että sekin on jo parempaan päin ja voi edesauttaa raskautta. Raskaus ei kuitenkaan alkanut pelkillä clomeilla (olin hoidossa yksityisellä) ja koska rankemmat hoidot ovat siellä kalliita, sain lähetteen julkiselle puolelle. Siellähän todettiin heti eka käynnillä, että emme pääse hoitoon ja syitä on kaksi: minulla liikaa painoa ja koska meillä on jo kaksi yhteistä lasta. Lääkäri vain totesi, että luomusti tuskin tulisin ikinä raskaaksi. Noin puoli vuotta sen jälkeen suunnittelin ajan varausta yksityiselle, kunnes huomasinkin olevani raskaana ilman mitään hoitoja. Nyt tämä " ihmelapsi" on 5kk.



Oletko kysellyt hoitovaihtoehtoja julkiselta vai yksityiseltä? Kuinka paljon sulla on ylipainoa? Hankalaa tässä jo juuri se, että " ongelma" ei johdu sinusta ja jos hoitojen edellytys on joku tietty painoindeksi, laihduttaa pitäisi enemmän. Eipä muuta kuin tsemppiä yritykseen ja toivotaan, että palkinto vielä jonakin päivänä tuhisee sylissäsi.

Jos ylipainosi ei ole erityisen erityisen suuri, siihen ei ehkä olisi hyvä lähteä. Ruoka/juomamäärät leikkauksen jälkeen ovat äärimmäisen pieniä, joita saa syödä ja juoda. Jos ylipainoa on paljon, liikkuminen ei ole mukavaa ja siksi lähtökohta on yleensä ruokavalion muuttaminen ja aktiivisen elämäntavan opettelu (hyötyliikunta+varsinainen liikunta) tukee tietysti laihdutusta. Jos ruokavaliosi ei pidä, oletko kokeillut mitään laihdutuslääkettä? Niitä on eri tavalla vaikuttavia, riippuen siitä millainen ongelmasi on. On ns. rasvasiepparia, joka oikeasti toimii mutta myös muita valmisteita. Tietysti niillä on vasta-aiheitakin, joten sinun kohdalla mahdollinen lääke täytyy miettiä tarkkaan. Esim. masennuksesta kärsivälle ei suositella tiettyjä valmisteita. Nyt on tullut markkinoille myös uusi pistettävä lääke ns. inkretiini (googleta jos haluat lisätietoa), joka on hirvittävän kallis mutta ilmeisesti tehokas. Ota yhteyttä asiansa osaavaan ja työstänsä innostuneeseen hoitajaan tai lääkäriin, saat häneltä tukea ja lisätietoa eri tavoista laihtua, myös tuosta leikkaushoidosta.

Kiitos vastauksista ja ihana kuulla, että meitä on muitakin ylipainoisia, jotka eivät painon vuoksi pääse hoitoihin.



Minulla on painoa jo lähes 120kg ja pituutta 160cm, eli paino on sellaisissa lukemissa, että sitä pitäisi laihtua jo ihan oman terveydenkin vuoksi, oli sitten suunnitelmissa vauva tai ei. Mutta kuten jo kirjoitinkin olen kokeillut kolmea eriaista laihdutuslääkettä, mutta tuloksia ei siltikään riittävästi ole tullut. Ja kun vielä urakka olisi niinkin suuri kuin 40kg, niin olo on epätoivoinen. Olen kyllä lukenut kaiken mahalaukun piennennysleikkauksesta mitä olen käsiini saanut suomenkielellä, eli tiedän että kyse on suuresta leikkauksesta, enkä siihen han helposti todellakaan haluaisi lähteä. Mutta kuten jo sanoinkin alan olla epätoivoinen=(. Tänään vielä mieheni sanoi suoraan, että tämä minun epäonnistumiseni laihduttamisessa on vaikuttanut hänen suhtautumiseensa minuun. Hän ei ole tehnyt sitä tietoisesti, mutta meillä on ollut pientä kärhämää ja seksielämä on oleellisesti vähentynyt. Ja tänään hän siis teki tunnustuksen ja kertoi, että hän on miettinyt asiaa ja itsekseen pähkäillyt mistä hänen käytöksensä ja vähentynyt seksuaalinen halukkuus johtuu. Hän tuli siihen tulokseen, että yhtenä, ehkä suurimpana syynä on se, että hän haluaisi epätoivoisesti lasta ja on masentunut ja harmissaan, kun en ole pystynyt laihduttamaan emmekä pääse hoitoon. Eipä parantanut mun oloani kyllä. Tämä tuli sinnsä yllätyksenä, että alkuun se olin minä joka lasta halusin, ja hän lähti hoitoihin vain koska tiesi asian olevan mulle tärkeä. Hän oli jo asennoitunut siihen, että hän ei tule saamaan omia lapsia. Ei en edes ymmärtänyt, että lapsesta olikin tullut niin tärkeä asia hänelle. Vaikka olisihan se pitänyt ymmärtää, sillä hän on kyllä hyvin lapsi rakas ihminen.



Mutta tuo inkritiini tai mikä se oli on mulle ihan uusi lääke, j oten alankin nyt selvitellä mikä lääke se on. Xenicalia olen kokeillut, samoin molempia keskuhermostoon vaikuttavia lääkkeitä joita on markkinoilla ollut kun olen lääkärillä käynyt. Tuntuu vaan etten vielä ole löytänyt sellaista hoitajaa enkä lääkäriä, jotka olisivat innokkaita auttamaan. Yleinen asennehan on selvä, eli itse olet kilosi hankkinut ja tiedt miten niistä päästään eroon, joten mitä täällä teet valittamassa... Ja kun se vielä on surullisen totta, niin tuntuu kurjalta edes mennä lääkäriin moisen asian vuoksi. Mutta kyllä mä nyt sitten etsin sellaisen lääkärin jostakin joka olisi valmis oikeasti antamaan tietoa ja tukemaan mua laihduttamisessa.



Olemme käyneet hoidoissa ts. tutkimuksissa sekä yksityisellä että julkisella puolella. Mutta laihdutuksen vuoksi en vielä ole yksityisellä lääkärillä ollutkaan, eli taidanpa etsiä vaikkapa jostakin muusta kaupungista lääkärin, joka on erikoistunut näihin laihduttamisasioihin.

Surullista lukea tekstiäsi. =/ Halu saada vauva on kova mutta laihduttaminen ON vaikeaa.



Minun haluni saada lapsi oli iso syy laihduttamiseen toissa talvena. Pudotin painoa 100kg-->74kg eli -26kg. Aikaa siihen meni nelisen kuukautta. Tänä aamuna paino oli 76kg (pituutta 167cm) eli siihen se on jämähtänyt.

Yritän taas lähiaikoina laihduttaa lisää. Tavoitteena -10-12kg eli ihan normaalipainoiseksi. Nyt vaan on alkamassa ensimmäinen inssi, joten en voi kovin radikaaleihin kuureihin ryhtyä ettei kroppa kovin säikähdä.



Jos minusta voisi olla jonkinlaista virtuaalista tai ihan muunkinlaista apua ja tukea niin olisin mielelläni tukenasi!! Olen Tampereelta, toivottavasti olisit täältä päin..? =)



Vaikka minusta ei muuta apua olisi niin ainakin olen ajatellut tilannettasi ja tunne myötätuntoa sinua kohtaan. Toivon todella, että pystyisit laihdutusurakkaan ja saisit toivomasi lapsen!



Miehesi käyttäytymiseen en osaa sanoa mitään. Periaatteessa en hyväksy sitä, että toisen ulkonäkö saisi vaikuttaa rakastamiseen mutta.. Jos ajattelen asiaa toisinpäin, että mieheni ei tekisi jotain tiettyä asiaa vaikka se saattaisi auttaa meitä lapsen saannissa niin kyllä se saattaisi vaikuttaa parisuhteeseen. Mutta laihduttaminen ei ole helppoa!! Tai no, oli se sen jälkeen kun sai painonpudotuksen vauhtiin ja tuloksia tuli. Nyt kun pitäisi ottaa loppurutistus tauon jälkeen niin se onkin tosi vaikeaa...



t. Raitis



raitapaitainen@netti.fi

Laihduttaminen ei ole kaikille helppoa ja varsinkin kun pitäisi tiputtaa paljon painoa niin se ajatuskin masentaa. Älä tee itsellesi liian tiukkaa ohjelmaa. Olen itse ainakin huomannut että ei sitä jaksa. Kannattaa yrittää vaikka niin että viikossa on yksi herkuttelupäivä. Silloin kun ei kiellä itseltään ihan kaikkea niin jaksaa paremmin laihduttaa. Liikkuminen on hyväksi ja tukee laihdutusta, mutta aloita rauhallisesti. Vaikka kävelemällä pari-kolme kertaa viikossa. Nykyäänhän netistäkin löytyy laihdutusapuja ja vauva-lehden sivuilla ja varmaan muillakin sivustoilla on laihdutusryhmiä joilta saa tukea. Kaiken tämän varmaan jo tiesitkin, mutta halusin ennen kaikkea toivottaa sinulle tsemppiä urakkaan.

Mihin se siis tuntuu tyssäävän?



Itseltäni ei ole evätty hoitoja painon takia, mutta olen laihduttanut viitisentoista kiloa tänä vuonna osaltaan juuri siksi, että haluaisin vielä saada lapsen (PAS edessä jossain vaiheessa). En ole siis ylipainoinen, mutta tuore kokemus laihduttamisesta ja lapsen haluamisesta toi tämän viestin aika lähelle.



Oma kokemukseni on, että vertaistuki on tärkeää, mutta esim. Painonvartioissa se tuki on jotenkin vääristynyttä. Kaikki palkitseminen kohdistuu siihen kilojen menettämiseen. Minusta se laihtuminen on palkinto jo sinällään, olisin itse kaivannut vertaistukea enemmän siihen elämänmuutoksen tekemiseen. Tarkoitan siis sitä, että tänä vuonna olen joutunut todellakin tarkastelemaan niitä omia ruokailu- ja liikkumistottumuksiani, eikä se alussa ollut todellakaan helppoa. Eikä ole aina vieläkään. En halunnut hehkutusta siitä, että olen pudottanut vaikka kolme kiloa viikossa, koska tiesin varsin hyvin, ettei sellainen tahti omalla kohdallani ollut mikään merkki pysyvästä onnistumisesta. Kerroit kokeilleesi suurinpiirtein kaikkea, joten tämä nyt on vain pieni siivu sinun ongelmaasi, mutta halusin kuitenkin jakaa tämän oman kokemukseni, koska uskon sen olevan muidenkin kuin minun jojoiluni syy.



Itse löysin sopivaa vertaistukea netistä, Terhin ja Kalorilaskurin sivuilta. Näissä pyörii ihmisiä, jotka toki iloitsevat jokaisesta pudonneesta grammastakin, mutta antavat henkistä tukea juuri niissä onnistumisen ja epäonnistumisen hetkissä. Painonvartijoissa minua ei tsempannut kukaan muu kuin se vetäjä, ja sekin tietysti vain rahasta :). Siis ihan oikeasti, usein tuli sellainen olo, että vain niillä hiivatin pisteillä on väliä. Vaikka koostaisi päivän ruoan pelkistä parista lihapiirakasta niin hyvä hyvä, kunhan pisteet ei ylity.



Toivottavasti kukaan ei loukkaannu siitä, että osallistun keskusteluun vähän aiheen vierestä, tiedän että ylipaino on aika arka asia (lapsettomuudesta puhumattakaan). Haluan kuitenkin jotenkin välittää lämpimiä ajatuksia näiden kanssa painiskeleville. Olette tietenkin miljoona kertaa kuulleet jo, että laihtuminen on kokonainen elämänmuutos. Toivottavasti saatte jostain apua, jos omin voimin projekti aina jämähtää.