onko lapsi ollut " nimensä näköinen" ?

mahdoinko esittää kysymyksen todella niin sekavasti, ettei kukaan osaa vastata? vai onko kyse ennemminkin siitä, että lapsille ei ole nimeä keksitty ennen syntymää vaan vasta myöhemmin?



kysynkin sitten: kuinka pian syntymän jälkeen lapselle on keksitty nimi? heti synnärillä vai vasta just ennen ristiäisiä/rekisteröintiä? ja onko siihen nimen valintaan vaikuttanu esim. jokin lapsen ulkonäöllinen seikka tai luonteenpiirre?

Meillä oli sekä tytölle, että pojalle ensinmäinen nimi valmiina jo useampi vuosi ennenkuin vauva tuli luoksemme.



Kun sitten helmikuussa tyttömme syntyi, niin nimi oli siis jo häntä odottamassa. Kyllä siinä silti muitakin nimiä mietittiin mutta tyttö sai kuitenkin sen nimen joka oli jo aikaisemmin päätetty.



Jos joskus saamme pojan, niin uskon hänen saavan sen nimen joka häntä jo " odottaa"

Kun odotin esikoista, oli vahva tunne tytöstä. " Päätimme" , että tytöstä tulee todennäköisesti Inka. Kun tyttö syntyi, hän ei ollut yhtään Inkan näköinen. Ristiäiset lähestyi ja mietimmekin muita nimiä. Tytöstä tuli sitten Kiira, ja on ihan Kiiran näköinen. Nyt olis ollut hassua ajatellakin, että tyttö olis Inka, ei ole vieläkään yhtään sen " nimen näköinen" (2v10kk).



Kun toinen lapsemme syntyi, tiesimme, että on tyttö tulossa. Täälläkin sitä mietin vielä ristiäisten jälkeenkin, että annoimmeko oikean nimen. Hän oli pitkän Inari (ennen ristiäisiä). Toinen vaihtoehto oli Noora. Olimme jo ilmoittaneet kummeille, että Inari hänestä tulee. Ristiäisiä edeltävänä iltana kuitenkin päädyimme Nooraan. Nyt Noora on pian 10kk ja ollaan oltu hyvin tyytyväisiä valintaan :) Inari-nimi hänelle vieläkin sopisi, olisi siis senkin " nimen näköinen" , mutta kyllä vaan Noora on ihana nimi hänelle :) Se vain harmittaa, ettei tullut laitettua nimeksi Noora Inari. Olis saanut molemmat ihanat samaan pakettiin. Mutta toisaalta, nyt Inari on vielä käyttämättä ja ehkäpä seuraava tyttö sitten saa sen nimen, jos se vielä silloin syttyttää ja sopii vauvalle.





Meiltä ei siis onnistunut se, että nimi olis päätetty varmasti vauvalle jo ennen tämän syntymää. Minusta nimen täytyy tosiaan sopia vauvalle, vaikeahan sitä on selittää, mutta esikoisen kohdalla sen huomasi hyvin. Kun ei ollut Inkan näköinen niin ei ollut :)

Kummankin lapsemme kohdalla ollaan mietitty valmiiksi noin 3 nimeä kummallekin sukupuolelle, josta sitten päätettiin nimi lapsen ollessa noin pariviikkoinen. Nimi on tarkoituksella jätetty päättämättä etukäteen, jotta nähtäisiin mikä sopii parhaiten.



Toisen lapsen kohdalla (poika) päätös oli erittäin vaikea. Hänelle ei sopinut lainkaan nimi joka oli kummankin suosikki raskausaikana, ja hän saikin ihan eri nimen. Tosin lapsen ulkonäkö muuttuu jatkuvasti - nyt kun poika on 7 viikkoa, niin se vanha suosikki sopisi taas. Minkäs teet. Sanoinkin miehelle että jos meille vielä poika suodaan niin haluan hänestä Isakin. =)

Esikoiselle tytön nimi oli valmiina jo ennen raskautta :-o ja koko odotusajan oli työnimenä käytössä ja siihen oltiin niin totuttu, että luonnollisesti jäi käyttöön kun sukupuolikin täsmäsi. Seuraavassa raskaudessa nimi oli pojalle, mutta tytölle ei mitään ajatusta. Ja pojan nimi työnimenä käytössä ja sattuipa sitten poika syntymään --> nimi toki jäi käyttöön tälläkin kertaa. Kolmannessa raskaudessa taas oli nimiajatus lähinnä pojalle ja tytöllekkin jotain mietittynä, mutta pojan nimi työnimenä ja käytössä ja edelleen sukupuoli täsmäsi odotettuun ja nimi jäi käyttöön. Nelosta odottaessa pojalle oli nimi valmiina, mutta tytön nimi tuotti päänvaivaa enemmän. Raskauden puolivälissä ultraaja arveli kuitenkin tytön olevan tulossa, joten pohdinnat keskitettiin siihen. Raskauden loppuvaiheessa nimi lopulta oli päätettynä ja esitietolomakkeeseen kirjattuna ja niinpä sitten vauvan synnyttyä nimi oli valmiina tytölle.



Joten meillä on aina ollut nimi valmiina ennen vauvaa, koskaan ei ole tullut mieleenikään kumota sitä, koska vauva ei näyttäisi nimeltään :-o. Ennemminkin sanoisin, että jotku nimet ei ehkä sovi eri luonteisille ihmisille , kuin että ulkonäöllä siihen nyt niin suurta vaikusta olisi. Ja joka tapauksessa vastasyntyneestä on kummassakaan tapauksessa paha mennä sanomaan, että miltä tulee vähän isompana näyttämään tai minkälaisen luonteen omaa. Ennemminkin uskon sanontaan, että nimi on enne. Jos lapsi saa nimen Eemeli, hänen ehkä oletetaan käyttäytyvän hieman viikarimaisesti ja lasta ehkä huomaamattomasti siihen suuntaan kannustetaankin (" Katso nyt tuota meidän hassua Eemeliä miten se vipeltää, voi sitä, kylläpä on sopivan nimen saanut" , " Voi meiän pientä Justiinaa miten tomera tyttö onkaan" jne.jne.) ja lapsi kasvaa nimen odotusten mukaiseksi... ehkä =). Nomen est omen =)

Tiesimme siis, että tyttö tulossa. Kun tyttö syntyi, nimi laitetettiin heti narikkaan. Ei todellakaan ollut nimen näköinen! Suunnitellun nimen toinen nimi tuli etunimeksi, keksittiin uusi toinen nimi, kolmas nimi pysyi samana mikä oli alunperin ajateltu.

Meilla esikko sai nimensa vasta kuukauden iassa ristiaisviikolla, pitkaan oli eri nimet harkinnassa ja kolmesta nimesta tulikin sitten vaan lopulta kaksi.

Kolmella seuraavalla taasen on nimet paatetty jo ennen syntymaa, koska taalla on tapana antaa nimi heti lapsen papereihin. Mutta kylla siinakin on sahlinkinsa kun etsimme molemmilla mailla olevia nimia sopivaksi niin suomalaiseen kuin paikalliseenkin suuhun.. mutta kylla hakeva loytaa. Ja sukupuolenkin tiesimme etukateen, pojalle onkin ollut nimi valmiina yli 15 vuotta, mutta jos seuraava lapseni olisi poika en tieda saisiko han tata nimea kuitenkaan, vuosien saatossa nimimakukin on muuttunut ja nimi on noussut ' suosikiksi' monilla.

Tytolle olisi nytkin nimi jo valmiina ja sovittu; erotuksena kaksi etunimea joista valita ' sopivan' tuntuinen ihan ensi silmayksella ensin onko tumma vai vaalea lapsi.

Maaratyt nimet (omalla kohdallani) kun tuntuvat sopivan joko tummalle tytolle tai toinen nimi vaalealle; en osaa kuvitella esim. Ronjaa pellavapaisena tai sitten Liljaa ihan mustatukkaisena!

Tosi on ettei luonne ole tiedossa alussa, mutta kylla ulkonaollakin on sijansa.

levinia:

Maaratyt nimet (omalla kohdallani) kun tuntuvat sopivan joko tummalle tytolle tai toinen nimi vaalealle; en osaa kuvitella esim. Ronjaa pellavapaisena tai sitten Liljaa ihan mustatukkaisena!

Tosi on ettei luonne ole tiedossa alussa, mutta kylla ulkonaollakin on sijansa.

Minustakin Lilja on vaalea ja Ronja tumma. =) Mutta entäs sitten kun vauvatukka tippuu päästä ja uusi tukka onkin ihan erivärinen? Tai jos vauva syntyykin kaljuna kuten meidän poikamme? ;)

Minustakin Lilja on vaalea ja Ronja tumma. =) Mutta entäs sitten kun vauvatukka tippuu päästä ja uusi tukka onkin ihan erivärinen? Tai jos vauva syntyykin kaljuna kuten meidän poikamme? ;)



****



Niin, tätä minäkin tarkoitin, että eipä sitä vauvan tulevaa ulkonäköä sen enempää kuin luonnetta niin vain vauvan nähtyäänkään voi ennustaa, " samanlaisia" mutrusuita ne on kaikki =)... ja jos hiuksia on, ne ovat yleensä hyvinkin tummia, jotka tosiaan monesti ajanmyötä vaalenevat, toisilla ihan vaaleaksi asti. Joitain juttuja sen sijaan voi päätellä jo raskausaikana ja sen voi ottaa huomioon nimeä miettiessä jo silloin... eli jos vaikka molemmat vanhemmat ovat tummia, tuskin mitään pellavapäistä lasta saavat... tai päinvastoin.

tiinatäti:

tai jos on mietitty nimiä ja esim. pojalle nimi on ollu selvä, mut tytölle ei millään keksi niin onko tullu poika? (meilläpäin on käyny usein just näin)

Voi olla, että jälkikäteen joku voi pitää tällaista asiaa " todisteena" siitä, että arvasi sukupuolen oikein, mutta 50 % mahdollisuushan siihen on. Sukupuolenmääritystestinä niputtaisin tämän uskomuksen siis samaan kategoriaan kuin raskausvatsan muoto.

Minä olen myös esim. edellisen kirjoittajan kanssa sitä mieltä, että kaikki vauvat ovat suunnilleen samannäköisiä ja että nimen antaminen vastasyntyneen ulkonäön perusteella on aikamoista hakuammuntaa. Toki jos vauva on rotevaa sorttia ja ennen syntymää suunniteltu nimi on sievä ja hento (esim. Tiuku), ymmärrän ajatuksen, että etukäteen ajateltu nimi ei sovikaan.

Lilja on muuten minusta ilmiselvästi tumman naisen nimi - sen takia, että ainoa tuntemani Lilja on tumma (hänellä on tietenkin liljanvalkoinen iho :-).

kirjottakaa lisää vaan!



JBB:

" Voi olla, että jälkikäteen joku voi pitää tällaista asiaa " todisteena" siitä, että arvasi sukupuolen oikein, mutta 50 % mahdollisuushan siihen on. Sukupuolenmääritystestinä niputtaisin tämän uskomuksen siis samaan kategoriaan kuin raskausvatsan muoto."



eihän sitä nimen valmiina olemista voikaan pitää minään muuna kun kivana sattumana :) hauskaa vaan kun on usein sattunu oikein eikä tarvi pähkäillä niistä liian monista vaihtoehdoista sille toiselle enää. kysyinpähän vaan, että onko muille sattunu samaa. vai meillekö vaan?



mun yhdelle pikkuveljelle oli listalla MONTA tytönnimeä ja vaan yks nimi pojalle. onneks tuli poika :)



saas nähdä tuleeko meille poika kun sille ois nimiehdotus valmiina. tyttö ois ihan yhtä toivottu, joten " väärää" ei voi tulla :)

Joo, tiettyjä piirteitä lapsessa on tietysti helpompi ennustaa. Meidän pojalle mietittiin nimeä Max, mutta koska hänestä mitä todennäköisimmin kasvaa iso mies niin luovuttiin siitä. Olisi ollut liian ilmiselvää tai sitten hyvä kiusanaihe (toki lapset keksii sitä muutenkin). Tosin hänestä tuli Viktor, mikä tarkoittaa voittajaa - ei kovin vaatimaton nimi sekään. =D