LOKALUTTANAT 07 marraskuuhun!
Kommentit (18)
Hellou!
Juu, kyllä tuo semiaurinkoinenkin päivä piristää mieltä kummasti!
Täällä taistellaan päikkärien alkamista vastaan jo tutuksi käyneellä strategialla. Poika heittää rakkaan unirättinsä niin kauas kuin yltää pinnasängyn kaiteeseen nojaten ja huutaa sydäntä riipaisevasti. Koska tietää että kohta se kiltti äitimuori sieltä hilpaisee kuitenkin sen noutamaan. Oisko nyt meneillään kerta 375784!!Mitä sitten tehdä!??! Kun itse asiassa se on sen hiivatin rievun ansiota että junnu vihdoin oppi nukahtamaan omaan sänkyynsä... niin ei kai sitä poiskaan voi toiselta ottaa? Onko teillä muilla mitään rakkaita unileluja? Ja nukutaanko teillä yhdet/kahdet päikyt? Kun mä olen jo pitkään pohtinut tätä aamu-unille nukahtamisen suunnatonta ongelmaa ja työlästä draamaa. Tuntuu vaan niin väskältä kätisijältä että hirvittää jos tota pitäis jaksaa piiiitkälle iltapäivään asti??
Oltiin ekassa hampilääkärissäkin. Ei kummempaa, perinteistä kuritusta pahoista tavoista kun ollaan annettu löyhämielisesti lapsen maistaa pullaa ja mehua. Arvatkaa vaan kerroinko että kerran annoin ipanan jopa imeä vaahtokarkkia kun mikään muu ei enää saanut bussissa hiljaiseksi?!?!? Huono minä.
Ei hitto, ei toi pikkukaveri meinaa kyllä nukahtaa lainkaan!
Lähden hakemaan sen seitsemännen miljoonannen kerran sitä riepua.
Ja vielä Suhnille tosta ulkomaille muuttamisesta. Oishan se toisaalta megakivaa, mutta huvittavaa on nyt kun mulla on paljon 30-40 vee tuttuja, jotka nyt lapsen saatuaan palailevat nöyrästi kotosuomeen vaikka luulisi että esim. Karibian Aruballa tai St. Martiniquella viihtyisi...ei vaan taida olla noi neuvola ym. palvelut kovin hääppöisiä...mutta kyllä mä sen kelin ottaisin kiitos vaan!!! Ja ne maisemat ja värit ja ruuat ja..... =)
Heh, ihan pakko vastata kun meillä oli juuri käynnissä ihan sama kuvio! Typykkä tiputti unirättinsä lattialle ja karjui sitten mamman sitä nostamaan - kuvio toistettiin monen monituista kertaa... Normaalisti meillä ei tällaisia oikutteluita harrasteta, mutta nyt se tulehdus ja tulevat hampaat harmittavat ilmeisesti niin paljon että pakko oli jotain ekstraa keksiä. Olen ottanut siihen sellaisen kannan, että (ensin kiroilen ääneen olkkarissa tuota kuritonta kakaraa, sitten) menen nostamaan sen rätin, lasken lapsen makuulleen sänkyynsä ja kerron että nyt on aika nukkua. Sitten lähden pois vaikka kuinka protestoisi (ei varmaan pitäisi, mutta niin teen). Temppu uusiutuu tietenkin lähes heti, mutta annan joka kerta odottaa karjuen jonkin aikaa ennen kuin riennän apuihin. Välillä tuo hermostuu niin että heittää tuttinsakin menemään, mutta hermoilkoot. Itseaiheutetut harmit saa kyllä kestääkin ihan itse.
Meillä jätettiin aamupäikyt pois pari kuukautta sitten, kun alkoi tuntua että nukahtaminen oli hankalaa ja ip-unet alkoivat lyhentyä. Siinä sitten iltapäiväunet vähän aikaistui, ja sehän passasi minulle. Nyt neiti nukkuu klo. 12-> muutaman tunnin. Alku oli tietty vähän hankala, ja edelleen annan kyllä mahdollisuuden aamu-unillekin jos tyyppi vaikuttaa väsyneeltä, mutta aika harvoin se lopulta nukahtaa enää aamuisin.
Hammaslääkäriin me ei vielä olla vaivauduttu, oottelen että alkaa niitä poskihampaita näkymään. Ei kauheasti huvittaisi mennä, olen ihan kyllästynyt kuuntelemaan hysteerisiä terveystätejä ja niiden jorinoita. Tulkoon itse kuuntelemaan miten toi hyeena huutaa jos sille ei anneta tasan samoja eväitä kuin muillekin! Tosin meilläpäin tädit on kyllä pääsääntöisesti olleet ihan ok, ei kauheita valittajia. Minusta tärkeintä on kuitenkin se että siellä käydään, ehkä kokeillaan vähän penkkiäkin mutta ainakin nähdään paikka. Ei sitten pelota isompana niin paljoa, ehkä. Meillä typy saa jo limua ja suklaatakin, että elä Sunshine vahingossakaan ota huonoa omaatuntoa näistä jutuista...
Jep. Nyt sohvalle pötköttämään. Rätinheittelijä nukkuu, ja ilmeisesti esikkokin nukahti esitettyään ensin valtaisan "mulla on kakkahätä, nyt on pissahätä, äiti missä mun kolikot on, nyt hypin sängyssä"-shown. Voi tätä autuasta hiljaisuutta!
Meillä on ihan samat kuviot, jos yrittää sisälle nukuttaa! Mutta partsille kun nakkaan vaunuihin, niin johan nukuttaa, saattaa sen 3h hyvänä päivänä nykäistä unta. Sisällä unet loppuu yleensä tunnin puolentoista paikkeilla....Meillä mennään yksillä päikkäreillä, on jo n 2kk menty. Aloin ihan systemaattisesti siirtää sitä aamupäivän unillekäyntiä myöhemmäksi...Halusin itse asiassa mukavuussyistä kaverin yksille unille, niin nukkuvat veljekset samoihin aikoihin unet!(=äidille ruhtinaallisesti omaa aikaa!)
Me käytiin viikko sitten 1v neuvolassa, mitat 10,3kg ja 79,9cm. Pitkä jannu meillä, onneksi ostin sen talvihaalarin 86senttisenä!! Ois voinu lahkeet loppua kesken muuten=)
Meillä on pikkuherra ripuloinut nyt reilun viikon tuntemattomasta syystä ja nyt seassa on myös verta=( Tästä syystä vietimme koko maanantain lastanpäivystyksessä...Mikään tavallinen vatsatauti tuskin on, kun ei ole pahoinvointia ja ripulia kestänyt näin kauan....Mutta mitä se sitten on...ei vielä tiedetä! Ärsyttävää!!!! Lakanat saa vaihtaa kerran vuorokauteen ja vaatteita kuluu sellaista tahtia, että pesukone sanoo ittensä varmaan irti loppunpalamisen takia=) Eilen kiikuteltiin taas läjä näytteitä labraan, että katotaan jos sieltä joku syy löytyy....Mitään uutta ruoka-ainettakaan ei ole kuvioihin otettu, että ei pitäis olla mitään sellaistakaan.....
No mutta, nyt lähden nauttimaan aamukaffet rauhassa, molemmat pojat kun vielä nukkuvat=)
Heissan taas,
Olen jo kaksi kertaa intoutunut kirjoittamaan vuorokauden sisään. Oujee ja kippis! Liekö aurinkoisen kelin tuomaa positiivista energialatausta vaiko elämän suppeutta että palstalle kirjoittelu on päivän kohokohta!
Olen tässä viimeiset pari viikkoa, itse asiassa sen jälkeen kun poika täytti 1 v, tuntenut pientä (hyvin orastavaa..) kaipuuta työelämään tai johonkin, missä olisi virikkeitä ja muutakin mietittävää kuin se iän ikuinen ihanuus->kakan koostumus ja vitsan värisävy.=D Siis olen ihan tyytyväinen kun ei aamulla tartte mihinkään säntäillä ja useimmiten päivät menee suht mainiosti jos osaa itse asennoitua oikein. MUTTA silti ruvennut olemaan vähän semmonen nahkea olo ja huono omatunto etten tee mitään rakentavaa ja aivot surkastuu täysin. Huomannut vähäisenkin kielipään taantuneen täysin. Illalla kun kertaan päivääni miehelle niin mun saldo on aika rajoittunut. Pyykkiä, siivousta, tuhat kertaa palikoiden kasaamista takaisin lelulaatikoihin, lapsen hillitsemistä koiran rääkkäyksessä ja ruoan korjaamista verhoista ja kattopinnoilta..=/ Anteeksi napina. Joskus vaan tulee tunne että on vähän turhake, vaikka toivoisinkin että mukula osaisi arvostaa kotihoitoaan sitten joskus tulevassa...mene ja tiedä. Ainakin neuvolalääkäri oli sitä mieltä että "juu-u, kyllä näkee että on kotona hoidettu..." Jaa mistä!? Että äippä on pukeutunut vanhaan säkkiin ja lapsella on koiranmakkaraa hiuksissa!??! =D
Kiiulille voimia ripulirumbassa! Meillä ei ole ollut (knok knok) moista riesaa vähään aikaan, mutta voin kuvitella miten rankkaa ja ikävää on.
Täällä on taas poika kädet ojossa: "ota syliin!!!"
Oletteko kummallisia miettineet isänpäiväksi?
Jei, kiva kun on edes täällä seuraa! ;)
Niin tutulta kuulostaa noi Sunshinen mietteet. Just tässä yhden kaverin kanssa juttelin joka tän viikon alusta aloitti äippälomansa, ja se raasu mietiskeli vaan että kenelle se vois soittaa, kun olis niiiin kiva puhua jonkun kanssa. Kaikkeen sitä töissä tottuukin, vai vielä jutteluseuraa... ;) Mutta on se töihin paluu vaan sellainen voimaannuttava juttu, kun huomaa osaavansa ja pärjäävänsä, ja saa vielä syödä lounaankin rauhassa (jopa seurassa!). No, onneksi nuo tunteet on myös aika kausiluontoisia - välillä ei malttais odottaa että töihin pääsee, ja välillä ei lähtis vaikka kotoa hakisivat...
Kuulostaapa tylsältä Kiiulin ripulirumba. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa tai pidempiaikaista. Meillä olis taas tänään lääkäri niiden kidusten kanssa. Ans kattoo mitä tällä kertaa tehdään - ei ole antibiootit auttaneet tulehdukseen ollenkaan. :(
Mietiskelin kyllä kaikkea kivaa isänpäiväksi, mutta enpä tiedä toteutuuko. Alkuperäinen idea oli viedä isäntä ihan kaksin Tallinnaan, mutta nyt luulen ettei se onnistu noiden lastenhoitojuttujen takia. Ehkäpä vien hänet sitten katsomaan Bondia, illaksi sentään saadaan lapsenvahti (melkeen) koska vaan. Tai sitten laitan jotain hyvää ruokaa. En mää tiiä, ideat on vähän vähissä...
Suklaa on loppu, ja finniä vaan pukkaa. Kirotut menkat ovat palanneet rytinällä kehiin (oltuaan hetken kierukan ansiosta poissa). Kirosin eilen jo kuinka ne on "koko ajan", ja sitten kaivoin kalenterin esiin ja huomasin kierron olevan se 28 päivää. Tässä on vissiin tottunut hyvään kun on oltu ensin pariin kertaan raskaana, imetetty ja kaikkea... Huoh. Mutta kyllä tää on aika rankkaa, kun ensin on reilun viikon menkat, sitten tiputtelua, sitten alkaa pms-oireet ja sittenhän se on taas menkat. Tätäkö tää nyt on loppuelämä? No ei toki, johan sitä 20 vuoden kuluttua tulee se menopaussi! Suunnilleen samoihin aikoihin kun noi tyttäret muuttaa kotoa. Kyllä sitten helpottaa! ;)
Pitäis vissiin siivota. On hiekkaa täysi koko kämppä - miten sitä voi riittää meille asti vaikka asutaan 8. kerroksessa???
Kiiulin ripulihommat kuulosti pahalta, toivottavasti ei mitään vakavampaa.
Sunshine, mullakin olis tarve saada jotain kehittävää tehtäväksi, odotan Veikan hoitopaikan tietoa kuin lehma kesää, jotta tiedän, voinko töihin mennä alku- vai loppuvuodesta. Kotona aivot surkastuu, kokemusta on jo esikoiselta.Niin se vaan valitettavasti on. Elämä pyörii pyykinpesun, ruuanlaiton, siivouksen ja muiden kotihommien ympärillä. Normaalisti 10-sormijärjestelmäkin on hallussa,mutta nyt teen näppäilyvirheitä koko ajan... Onneksi mulla on salitreenit ja lenkkeily joiden pariin voin välillä heittäytyä! Vaikkei sielläkään aivoja tarvita....
Pistin eilen uudet verhot ja jouluvalot ikkunaan! Tai siis semmoisen tähtiverhotyyppisen systeemin. Ja kyllä piristi olkkarin ilmettä! Tulis vaan se joulu pian, vaikka on sen odottamisessakin oma hohtonsa. Nykyisin ei vaan enää odota lahjoja, vaan yhdessäoloa ja lasten iloa. Niin ne ajat muuttuu :-)
Käytin Veikan tänään influenssarokotuksessa ja jätkä ei tykännyt pätkääkään, huusi kuin hyeena koko ajan. Kuukauden päästä mennään uudelleen huudattamaan pikkumiestä. Mun oma antibioottirumba päättyi tähän iltaan, for now. Toivottavasti tuo kinttu paranee nyt eikä tarvi lähteä mihinkään operaatioihin tai hakea jotain antibioottia joka tappaa kaikki bakteerit, myös ne hyvät.
Suklaata kuluu täälläkin, vedin tänään 150 g suklaata lounaaksi, nuudeleiden jälkeen. MIllähän tuon himon saisi pois? Linjat on aika retuperällä vaikka liikunkin paljon. Kaikenlaista pupeltamista menee ihan liikaaaaaa!!!!
Nyt nukkumaan, hyvät ja rauhalliset yöt kaikille!
Yrjö ja Veikka 1 v 1 kk
Tultiin eilen kolmen yön minilomalta Lontoosta. Oltiin siis miehen kanssa kahdestaan. Tosi kiva reissu oli, hieno kaupunki - paljon tekemistä ja ihania ravintoloita. Syötiin hyvin ja käytiin katsomassa musikaali yhtenä iltana. Muuten vaan hengailtiin ympäriinsä. Vika päivänä talsin Oxford Streetillä neljä tuntia enkä ostanut mitään!! Uskomaton juttu. Ei vaan löytynyt mitään mieluisaa. Edellisenä päivänä sain sentään ostettua superihanan söpöstelytakin tytölle ja itselle kengät.
Kun sunnuntaina lähdettiin, niin edellisen alkuviikon oli mies kuumeessa ja huonovointinen, tyttö oli kuumeessa torstaina ja mä oksensin ja ripuloin perjantaina. ja sitten vielä sunnuntai aamuna tytölle nousi kuume, oli tosi lähellä että peruttiin matka. Muita oireita ei lapselle sitten kuitenkaan tullut joten lähdettiin ja jätettiin tyttö mummon ja ukin huomaan. Muita oireita ei ilmaantunutkaan, mutta lämpöä sillä oli koko meidän reissun ajan. Nyt tuntuu vähän nuhaiselta mutta lämpöä ei ole enää
Viime viikolla oli 1- vuotis neuvola, pituus 76,3 ja paino tasan 10 kg. Ja tänään neiti kävi kampaajalla ekan kerran :) hyvin sujui ja tukka on nyt siisti.
En ole vielä tilannu hampilääkäriä mutta kyllä meillä syödään makeaa silloin kun porukatkin syö. Päikkäreistä: Meillä nukutaan edelleen kahdet, eikä varmaan ihan heti siirrytäkään yksiin uniin.Nukkumaan meno sujuu kyllä hyvin sekä päivällä että illalla. Ja hoidossa menee myös hyvin nukkumaan.
Toivottavasti Kiiulin pojalla ripuli helpottaa pian!
Isänpäivästä: Suhnin Bond- idea oli hyvä. Voisinkin varata lapsenvahdin ja viedä miehen leffaan. Tosin en taida raskia tehdä sitä tänä sunnuntaina, kun on oltu just pitkään poissa. Isänpäiväksi teetin valokuvan ja psitin kehyksiin kuvan , jossa isä ja tyttö ovat yhdessä. Ajattelin sen antaa vähän niin kuin tytöltä .)
riza
Miten isänpäivä sujui Luttanoiden perheissä? Me käytiin vaarin luona syömässä ja illalla miehen kanssa katsomassa se Bond (pettymysten pettymys, se oli PALJON huonompi kuin edellinen). Lahjaksi isä sai esikoisen kerhossa askarteleman tähtimagneetin, tyttöjen yhdessä piirtämän piirustuksen ja minulta smokkipaidan ja rusetin (kun luin jostain etteivät naiset kuulemma halua lapsia hoitavaa miestä, vaan mieluummin sellaisen Bond-tyyppisen agentin, niin ajattelin sitten että näillä vermeillä tuosta omastakin tulee agentti... ;) .
Meille soitteli perjantaina päiväkodin johtaja, joka ei kuulostanut kovinkaan toiveikkaalta kuopuksen hoitopaikan suhteen. Sanoi kyllä tekevänsä kaikkensa että tyttäret pääsisivät samaan päiväkotiin, mutta ei todellakaan luvannut mitään. Nyt alkoi vähän hirvittää - ei juurikaan houkuta arki jossa aamulla eka raahataan neidit eri päiväkoteihin ties kuinka kauas, ja sitten työn jälkeen illalla taas reissataan pitkin kaupunkia lapsia noutamassa. Äitini tietenkin ehdotti heti, että minun kannattaisi jäädä vielä kotiin lasten kanssa. Herää vaan kysymys, miksei kukaan ehdota tuollaisia miehelleni? Alkaa kyllä tunteet kuumenemaan täällä kun mietin miten tämä päivähoitoasia on voinut päästä näin kaameaan kuntoon? Että päättäjiltä löytyy kyllä tahto taata kaikille hoitopaikka, mutta ei sitten tahtoa taata sille hoidolle sellaiset rahat joilla se oikeasti saataisiin toimimaan. Argh! No, kai se tästä vielä jotenkin suttaantuu. Pitää vissiin alkaa miettiä jotain vaihtoehtoisia ratkaisuja kaiken varalle.
Meillä olisi tänään taas kidus-lääkäri. Jouduttiin vaihtamaan kirurgia, kun mulla paloi edelliseen käämit hänen puhkaistuaan lapseni tulehduspaiseen viime viikolla _ilman puudutusta_. Kaikkia idiootteja ne päästääkin lasten kanssa puuhaamaan! Toivon nyt kovasti että tämä uusi lääkäri olisi vähän asiallisempi, ja onnistuisi myös esim. kertomaan meille tulevasta leikkauksesta vähän muutakin kuin että se on "sellainen pieni".
Mitäs muille kuuluu? Taitaa olla aika paljon flunssaa ym. tautia liikenteessä. Miten Kiiulin pojan mahavaivat, joko löytyi syy?
Eli meillä sitä kuraa lentää edelleen, huoh....Verta ei nyt ole seassa ja kaveri on ehkä vähän pirteämpi, mutta eihän tämä kivaa ole ei! Mitään syytä moiseen ei ole vielä selvinnyt, uusi poliaika olisi taas torstaina...Onneksi juomisia uppoaa edelleen ja syömisiäkin jnk verran.
No on se Suhni teille varsinaisen kirurgin lykännyt, jos ilman puudutteita puhkoo paiseita! Vähän eri asia aikuisilla, kun lapsilla nuo hommat ja kaikki lääkärit ei sitä vain selvästikään tajua! Mitäs teidän kitusista eilen sanottiin?? Oliko paremman oloinen lääkäri??
Meillä isänpäivä sujui vaippoja vaihdellen ja kuumelääkettä esikoiselle survoessa, illalla läksinkin yöksi töihin ja mies jäi päivänsankarina vastuuseen kahdesta yönritarista=)
On toi päivähoitotilanne kyllä hurja!!! Vaadit vaan Suhni tiukasti, että ne laittaa teidän tytöt samaan paikkaan, eihän siitä mitään tule, jos täytyy lapsia ihan eri puolille kaupunkia kuskailla!!! Mietinkin tässä juuri, että ennakoinko liikaa, jos laitan vuoden alusta heti hakemuksen pojille sisään hoitopaikkoja varten...Todennäköisesti kun ovat ensi elokuussa hoitouran aloittamassa....
Myrskyisää viikon jatkoa!=D
K&nukkuvat veljekset
Kiiulille tsempityksiä, toivottavasti syy löytyy pian!
On tosiaan Suhnia kirurgilla siunattu! Kamala sadisti.
Veikka sai hoitopaikan!!! Ja samasta tarhasta kuin esikoinen (Suhnille toivon myös samaa "onnea"). Hoitoalueen johtaja soitti oikein kotiin ja kertoi että poika pääsee varmasti samaan tarhaan, ryhmästä ei vielä tietoa. Kiitin ja kumarsin kauniisti tiedosta :-)) Tämä mamma lähtee sitten helmikuun alusta töihin :) Jaa-a, enpä tiedä olenko sit kuitenkaan niin innoissani, tämä kun jääpi viimeiseksi äitiyslomaksi mulla, enempää ei tule. Seuraava poissaolo työelämästä onkin sitten luultavimmin eläkeiässä. Toisaalta, en ole yhtään kotiäitityyppiä, vaikka tykkäänkin ihan erilailla olla nyt kotona toisen lapsen kanssa.
Molemmat lapset nuhassa ja mietin tässä vienkö esikoista ollenkaan tarhaan huomenna.... olivat kuulemma siellä tänään tytölle sanoneet että ei olisi pitänyt ollenkaan tulla tarhaan kun noin nuhainen on. Mutta kun likka on ihan pirteä ja täysin kuumeeton! Pitää miettiä yön yli....
HYvää yötä mammat ja vointeja!
Yrjö ja Veikka 1 v 1 kk
marraskuu pian lopussa ja saa alkaa aukoa joulukalenterin luukkuja!
Meillä jätkällä ollut vatsa kuralla jo pari päivää, vaippoja mennyt miljoona ja lattialta on pesty oksennusta ja ripulia, jeeeeee! Veikalla on tullut yksi kruunuhammas läpi alas ja toista pukkaa. Johtuneeko siitä sitten ripulointi (oksennusta tullut kerran eilen illalla), kun ei muita oireita ole, reipas ja vilkas poika, ei kuumetta. Masuhan tosiaan voi mennä sekaisin kun hampaita tulee...
Nyt lapset iltapesulle ja hyvät viikonloput kaikille!
Yrjö ja Veikka 1 v lähes 2 kk
Heh, imettelin kuin nyt näin väsyttää, mutta johan toi tiuku taas repii yhtätoista...
Maanantain lääkärikäynti oli valaiseva, onnistui se uusi kirurgi selittämään aikas paljon paremmin mistä on kyse ja kuinka homma eteenee. Valitettavasti hän ei vaan leikkaa ollenkaan (mikä se sellainen kirurgi on?). Saimme myös pahoitteluviestin siltä edelliseltä kirurgilta, joten en ehkä enää ole ihan niin tuohtunut... Mutta ans kattoo nyt. Tyttö (tai siis paise) on jo aika hyvässä kunnossa, nyt taas toivotaan että se tulehdus oikeasti katoaisi ja päästäisiin leikkaukseen asti.
Hoitopaikkakin SAATIIN! JEE! Pääsivät samaan taloon, tosin valitettavasti eri ryhmiin. Hyvä kuitenkin näin. Tammikuun alkupuolella sitten aloittavat päikyssä, ja mun pitäis löytää jotain töitä. Kovin hyvältä ei näytä sillä saralla, kun yhdestäkin paikasta johon hain tuli viesti "kiitos hakemuksestasi, niitä tuli 88 muutakin"... Mutta kai sitä jotain löytyy...
No, tämä saa nyt jäädä tällaiseksi pikaiseksi tyngäksi, nyt on pakko lähteä nukkumaan. Huomenna on kauan odotetut Mammojen Pikkujoulut kavereiden kanssa! :) Hauskaa viikonloppua kaikille!
Hiljaista on taaperoisissa. Siis muillakin kuin vain lokakuisilla, senverran hitaasti pino pyörii...
Onnea hoitopaikasta Suhni!
Varattiin miehen kanssa tänään hotelliyö Vanajanlinnasta! Mennään joulukuussa sinne kaksistaan juhlistamaan vuosipäiviä, meillä on ensi viikolla tapaamisemme 16-vuotispäivä ja joulukuussa 6. hääpäivä. Mun kaveri tulee katsomaan lapsia yöksi. Ihanaaaaaa!!!! Ei ollakaan keskenämme oltu yötä missään Veikan syntymän jälkeen. Parisuhdetta on pakko hoitaa välillä, se tahtoo unohtua aina välillä kun on kiire :D
Nyt tutimaan,
Yrjö ja Veikka
Voi itku, on taas niin kiukku päällä tällä mammalla ettei ole tosikaan. Meidän aurinkoisesta Luttanasta on tullut ihan hirveä karjulainen! Saa tajuttomia raivareita, huutaa ja karjuu vaan eikä mikään auta. Etenkin iltapäivät päikyiltä heräämisestä iltapuuroon asti ovat ihan hirveitä. Tätä on nyt viikko jatkunut ja mun hermot on totaalisen tuusana. Mikä lie pikkuneidin ongelma, mutta mun ongelma ainakin on se etten haluaisi enää päivääkään olla noiden kanssa kolmin. Onneksi on enää reilu kuukausi kotieloa edessä!
Että sellainen purkaus. Muuten menee ihan mukavasti. Iltaisin kun lapset nukkuu vetelen suklaata ja/tai siideriä ja nollaan pollaa. Viimeyönä näin unta että läksin ihan yksin kahden viikon lomalle NewYourkiin. Luin hiljattain yhden kirjan jonka sankarittaren elämästä tuli heti täydellistä kun hän muutti sinne... ;)
Ykän vuosipäiväsuunnitelmat kuulostivat ihanilta! Oma mieheni osti tässä männäviikolla lisäosan tietokonepeliinsä, ja sen jälkeen en olekaan hänen kanssaan keskustellut kun äijä vaan istuu koneen äärellä eikä nää tai kuule mitään. Yllättävän vähän se on mua harmittanut, oon vissiin niin väsynyt etten jaksa edes olla vihainen...
No joo. Taitaa taas olla niin alavireistä että lähden täältä häiriköimästä. Sain naapurin mummolta kasan vanhoja käsityölehtiä, taidan selata ne läpi ja katsoa mitkä kannattaa säästää ja mitä ei.
Vitsit...=) Jotenkin tuo Suhnin teksti: " Sain naapurin mummolta kasan vanhoja käsityölehtiä, taidan selata ne läpi ja katsoa mitkä kannattaa säästää ja mitä ei.",sai mut nauramaan ja hirnumaan ääneen. Buah hah haa---on siinä juuri kotiäidin iloja kerrakseen..sori. *hillitsee itsensä*
Ja onnea vaan päivähoitopaikasta, hieno on homma!
Meillä elellään ällöä räkäkautta. Itse sain jostain taudin ja tietenkin poitsu sai saman räkiksen. Kamala nuha, yskä ja kuume vaivaa eli tarkoittaa että suppotolkulla lääkitään ja unet on silti niiiin riekaleisia että oh hoh. Viime yönä sai hikistä jannua käännellä varmaan 10000 kertaa. Voi kun pian paranis! Ja asiaa ei auta että reppana kompastui tänään lelukoriinsa, rojahti lattialle ja karjui kuin hinaaja. Kuten tekee yleensäkin vaikka vain muksahtaisi peitolla, joten en ottanut niin vakavasti ja poika meni unille. Päikkäreiltä herättyään ressukka olikin ihan pieksetyn Rockyn näköinen. Oli tainnut hammas kolahtaa urakalla huuleen ja nyt lapsi on ihan turbohuulinen ja tapelleen rusakon näköinen. Tosi reppis tapaus, kun vielä silmät ja nenäkin vuotaa. Ei parane ihmisten ilmoille mennä...Mahtaisin vuoden äiti-palkinnon saada!
Ykän Vanajanlinnan suunnitelmat kuulostaa kivoilta. Ei sitä parisuhdeaikaa kyllä todellakaan ole meilläkään ollut. Mitä nyt peruskätinää ja toisensa syyttelyä--onko se sitten laatuaikaa?? Pojan kummit lupautui kyllä kattomaan sälliä pari tuntia ennen joulua jos haluttaisiin mennä miehen kanssa treffeille-kahdestaan. Olinkin ihan että "treffeille", mitäs se semmonen on!?!
Tosin pakko hehkuttaa. Olemme varanneet meidän 5.hääpäivän kunniaksi 2 viikon reissun Floridaan, jonne matka suuntaa tammikuussa. Oi tuskin maltan odottaa 14 tunnin lentoa ylivillin kersan kera. Niin, siis tottakai poika tulee mukaan-kuinkas muuten!!! Eli se siitä romantiikasti ja drinksuista tähtitaivaan alla biitsillä, mutta on silti tosi nastaa päästä jonnekin auringon alle ja muutenkin. Ja ennen kuin kukaan kerkiää tokaisemaan että "hyvähän se on jos on varaa mällätä", niin tahtoo TOD sanoa että meidän perhe elää totaalisesti alle kaikkien köyhyysrajojen ja tota matkaa on säästetty iät ja ajat, plus autokin myytiin pois. Eli ei todellakaan lähetä vaan koska raha polttaa taskuja. Sanotaanko että on pitkäntähtäimen sijoitus parisuhteeseen. Jos ei nyt mennä niin sitten ei koskaan!!
Kauheeta omaa napaa, sorry.
Käyttekö te kaikki lokakuiset ihan päivittäin ulkona "keinumassa ja hiekkalaatikkoilemassa"? Kun me ei mennä kun valikoidusti hyvällä kelillä ja sillonkin ei kauaa kökitä..Varmaan pitäis.
Nonni, nyt loppui unet. Uskallankohan mennä enää katsomaan, jos tällä kertaa on turvonnut jo puoli päätä ja korvakin liukunut poskelle!?? Oi elämä.
Mukavaa viikkoa! Ja pysykää terveinä!
Wau, täällähän on suorastaan keskustelua! Tai ainakin melkeen... :)
Voi Sunshinen pojun räkätautia, se on kyllä vihoviimeistä jos ei nukuttuakaan saa! Meillä muuten räkäöitä on kovasti helpottanut tuo ilmankostutin. En oikein tajua mihin se perustuu, kun kuvittelisi että räkä pitäisi limakalvot kosteina ilmankin eikä se nyt todellakaan mikään höyryhengitysvehje ole, mutta kun se toimii niin sitä käytetään. Ja tietty kohotetaan sängyn päätypuolta ja tehdään kaikki muutkin perinteiset jekut parempien unien toivossa. Ikäviä nuo taudit, ja onpas riemukasta että ollaan taas siinä vuodenajassa kun koko ajan nenä vuotaa...
Makkarista kuului juuri joka äidin kauhu: "äiti minua ei väsytä yhtään". Jee. Saadaan taas tapella päiväunista. Tämä tästä puuttuikin.
Me käydään päivittäin puistossa, yleensä vieläpä kahteen otteeseen. Kotiin jäädään vain jos sataa puukkoja, sillä kotona olisi vielä kamalampaa... Pikkuneiti viihtyy ulkona aika hyvin, tällä hetkellä parasta on veden lapioiminen lätäköistä ämpäriin. Aamulla kun oli 2mm lunta siellä täällä pihalla, esikko julisti jo että tänään tehdään lumiukkoja! Ei vähä mitään... Luttana taas keksi laskea leikkipuiston uima-altaan loivaa reunaa myöten mahallaan: käsillä työnsi eteenpäin ja ynisi onnellisesti kurahaalarin liukuessa "lumella". Kyllä nuo jo kaiken hoksaavat!
OOooOOh, Sunshine odottaa upeaa matkaa! Kyllä se onkin hyvä välillä käydä jossain näkemässä muutakin kuin omat nurkat! Eiköhän ne lennot hyvin mene, vaikka pitkät ovatkin. Lapset ovat yleensä niin innoissaan lentämisestä että jaksavat istua paljon aikuisia mallikkaammin. Tosin sen ainoan kerran kun me mihinkään lapsen kanssa ollaan lennetty, ei neiti tietenkään suostunut nukkumaan silmäystäkään koko 6h lennon aikana. Hyvin meni silti, vaikka tyyppi (9kk iässä) ei täpinöissään nukkunut yli 12h ollenkaan. Oli vissiin riittävästi ohjelmaa, ei ehtinyt kiukkuamaan...
Mulla muuten hurjat toiveunet jatkuvat! Viimeyönä näin unta että tulin neljänneksi Suomen Idols-kisassa (ja olin siis tolkuttoman tyytyväinen)! Jep jep, yrittääkö joku nyt kertoa minulle että olisi aika repäistä ja hurjasti sittenkin..? ;) Nyt aion kuitenkin taas repäistä tuohon sohvalle pötkölleen. Neiti "ei-väsytä-yhtään" kuorsaa vihdoin...
ja moikka pitkästä aikaa. Olen tosi laiska kirjoittelemaan vaikka päivittäin koneella roikunkin. Aika menee toisilla sivuilla ;)
Esikoisen aikaan jaksoin innostua paljon enempi kaikista vauvojen ja taaperoiden jutuista -kakkonen menee tuossa isomman junassa... se on vaan totuus.
Meillä menee ihan kivasti. Ulkoillaan ja kerhoillaan. Nähdään ystäviä ja tehdään kotihommia. Ihan perusarkea.
Pienen irtioton saan kotinurkista joulun tienoolla kun mies pitää parisen viikkoa lomaa. Ollaan mökillä ja isovanhemmilla ja uutta vuotta lähdemme viettämään kaveriperheen kanssa Leville. Tuskin mikään loma on mutta mukavaa kun esikoinen pääsee myös vihdoin rinteeseen. Pienempi saa tyytyä vielä muutaman vuoden pulkkamäkeen.
Mutta nyt lapset pehkuihin, punkkulasi odottaa :)
J ja pienimies
Innolla alottelin uuden pinon vaikka eihän se vanha nyt välttämättä niin pitkä ollut... No, tulipa aloitettua...
Se on sitten marraskuu, ja täällä aika samanlaiset tunnelmat kuin Ykällä. Ihan hirveetä kun tulee pimeetä niin aikaisin. Ei paljoa innosta enää iltaisin lasten kanssa ulkoilla kun hyvä että eteensä näkee... Esikoinen on ruvennut ihmettelemään että mitä me pimeellä enää ulos lähdetään, hänen mielestään on yö jos kerta on pimeetä.
Mies on ruvennut puhumaan ulkomaille (etelään) muuttamisesta ihan näiden pimeiden iltojen kunniaksi, mutta ei kai sentäs. Joskus aiemmin olisin ollut intoa piukassa lähtemässä, mutta tässä elämäntilanteessa se tuntuisi aika raskaalta valinnalta. Sen sijaan ostin kirkasvalolaitteen, ja se on kyllä vähän helpottanut oloa.
Minäkin täällä odottelen tietoa tyttärien hoitopaikasta. Ei taida meilläkään tieto tulla ennen kuin aikaisintaan kuukautta ennen. Siinä ei sitten kauheasti enää ehdi kikkailemaan jos kaikki ei menekään toiveiden mukaan... Huoh. No, ei toisaalta ole vielä sitä työtäkään ilmaantunut, että ehkä tässä nyt ei ole mikään hengenhätä.
Kuopuksen kidukset ovat edelleen tulehtuneet, antibiootti ei ole auttanut yhtään. Koetan tänään saada puhelimitse uuden reseptin. Neidille on toki tulossa myös hampaita, kiukku on taas ihan omaa luokkaansa...
Jotain hyvääkin sentäs: keli on mitä mainioin! Toivottavasti olis koko viikko tällaista, eikä yhtään harmaata sadepäivää!