Miten teillä nukuttiin vauva-aikana?
Eli nukuttiinko teillä ekana elinvuonna aina koko yö, vai aina huonosti? Vai vaikuttivatko jotkut seikat risaisiin öihin? Mitkä seikat - ja miten niistä selvisitte? Turvauduitteko esim. unikouluun tms.?
Entä miten teillä on nukuttu - ja nukahdettu - vauvavuoden jälkeen?
Täällä 4 kk ikäisen pojan äiti kyselee: Onko toivoa paremmista öistä... Ehkäpä te jo ekasta vuodesta selvinneet voisitte luoda pidempää perspektiiviä asiaan.
Terv. Väsynyt äiskä
Kommentit (6)
alkuun tosi hyvin, tosin ei koskaan koko yötä putkeen ennen imetyksen lopetusta 8kk iässä, tuolloin pidettiin selkeä unikoulu, jossa isä "opetti" nukkumaan ilman tissiä tai muuta maitoa. Ennen unikoulua heräili öisin pahimmillaan vartin välein tissin perään itkien. Samassa vaiheessa siirryttiin antamaan iltamaito olkkarissa ja tyttö nukkumaan omaan huoneeseen. Silloin alkoi nukkua kokonaisia öitäkin, mutta edelleen nyt kaksivuotiaana heräilee useampana yönä viikossa pari kertaa itkemään ja vaatii peittelyn nukahtaakseen uudelleen.
Joskus 1v+ jouduttiin pitämään nukahtamiskoulu, kun alkoi vaatia jatkuvaa nukuttamista. Nyt on jo pitempään nukahtanu itsekseen. Päiväunet ei meillä ole koskaan olleet ongelma, ja tyttö nukkui etenkin vauvavuoden aikana paljon eikä koskaan ole vaatinut kanniskelua, enemmänkin varmistellut, että vanhemmat ovat paikalla. Mutta kyllä ne huonot kaudet ovat olleet tosi väsyttäviä, joten voin vain sympata paljon valvomaan joutuvia...
Meillä nuo unikoulut ovat toimineet, mutta edellyttävät tosiaan isän osallistumista ja hyviä hermoja itkun kestämiseen. Meillä edistystä on tapahtunut aina muutamassa yössä.
eli esikoinen herasi ekan vuoden aikana joka yo 7-10 kertaa; ei ollut allergiaa eika muutakaan elimellista vikaa, erikoislaakarienkin luona kaytiin etsimassa ratkaisua. Kaikkea kokeiltiin, ruoka- ja unirytmin saannollistyttamista, erilaisia ruokia, perhepetia, omassa sangyssa nukkumista, tassuttelua (varsinaista huudattamista ei tosin paani kestanyt kokeilla) jne. Parannusta alkoi nakya juuri tuossa vuoden pintaan ja hitaasti tilanne muuttui paremmaksi. Samoihin aikoihin laitoimme hanet omaan huoneeseen nukkumaan mutta en tahan paivaan saakka tieda oliko silla merkitysta vai olisiko han muutenkin ruennut nukkumaan paremmin; nyt on 5 vee ja edelleen heraa n. 1x yossa (=tulee meidan huoneeseen nukkumaan). Kakkonen olikin sitten ihan toista maata ja hyva nukkuja. Tsemppia, tiedan miten kauhea tilanne tuo on (ja myos sen miten ne jotka eivat itse ole samaa kokeneet eivat tunnu sita tajuavan).
Heti synnyttyään poika ei nukkunut kuin muutamia tunteja vuorokaudessa. Vartin pätkissä, joskus hienoimmillaan puoli tuntia. Koska tilanne oli minulle uusi, ja olin tosi huolissani asioista, en pystynyt itse nukkumaan kuin joitakin hetkiä vuorokaudessa, yleensä yöllä. Väsymys oli niin stressaavaa ja lamauttavaa, että olisin hyvin voinut unohtaa kaikki muut sosiaaliset kontaktit ja velvoitteet. Harmittaa näin jälkikäteen, että tsemppasin liikaa ulkomaailmaan. Mutta asiaan... Poika nukkuu nyt tosi hyvin. Yöllä yleensä putkeen 21-05. Päivällä parikin tuntia! Tämä johtuu siiitä, että kaikki allergisoiva ruoka on poistettu käytöstä. Huonounisuuteen pojalla oli siis syynä todella laaja-alainen allergia.
Voimia teille! ja parempiä unia toivottaen,
myttö
-ekat kaksi viikkoa söi kahden tunnin välein öisin, päivällä meni neljäkin tuntia. Nukkui lähinnä vieressä.
-sitten alkoi nukkua vähintään 4h putkeen, usein kuusikin ja siirrettiin omaan sänkyyn ja huoneeseen. Täysimetyksellä. Kiinteiden aloitus 6kk ei vaikuttanut uniin mitenkään vaikka iltapuuroa upposi paljon.
-8kk alkoi nousta pystyyn ja unet meni pipariksi. Siirrettiin pinnis samaan huoneeseen kanssamme kun en jaksanut hypätä jatkuvasti ylhäällä. Vaati tissiä nukahtaakseen ja päätyi siis viereen. Söi tunninkin välein ja silti valvoi välissä parin tunnin pätkiä. Iltaisin nukuttaminen vaati väkisin aloillaan pitämistä, kun tähän asti oli nukahtanut itsekseen.
-10kk töihin paluu lähestyi ja tuntui että jotain on tehtävä. Siirryin pois vauvan vierestä ja isä otti kainaloonsa nukkumaan. Vaihdettiin pinnis lastensänkyyn niin ei tarvinnut tunkea kättä pinnojen välistä ja nukahtaneen lapsen sai pyöräytettyä helposti omaan sänkyynsä takaisin. Yöimetys loppui kokonaan, heräämisiä oli edelleen satunnaisesti 1-5 yössä ja noita valvoskelupätkiä. Iltaisin nukahtaminen helpottui kun ylös nousemisen viehätys laantui. Vaati kuitenkin 15-45 min vierellä oloa.
-1,5 v siirrettiin omaan huoneeseen. Alkoi jälleen nukahtaa lähes itse, eli samassa huoneessa ollaan (kestää n. 15 min), mutta ei vieressä. Nyt vajaat 2v ja nukkuu itsekseen vaihtelevasti, yöuni kestoltaan n. 21-07. noin kolme kertaa viikossa päätyy kesken yötä (yleensä aamuyöstä neljän jälkeen) viereen eli huutaa sängyssään kunnes joku hakee viereen. On tuolloin täysin hereillä eikä rauhoitu omaan sänkyynsä uudelleen. Joskus nukahtaa heti uudelleen viereen päästyään, joskus valvoo tunnin vieressä halien ja pussaillen. Mielestäni tankkaa läheisyyttä, vaikka saa sitä paljon päivisinkin.
- päiväunet on aina olleet säännölliset ja on nukahtanut helposti ulos vaunuihin itsekseen. Yhä nukkuu 2,5-3h päivisin (hoidossa arkena).
Eli 2-3 kk:n iässä oli jonkin verran nukahtamiseen liittyviä iltaitkuja, mutta sen jälkeen on aina nukahtanut omaan sänkyynsä pehmolelujen viereen, ei siis sen ihmeempiä nukuttamisia.
Ja yöt menee hyvin, välillä nukkunut yöt putkeen, välillä ottaa maitoa n. kerran yössä.
Motoriikan kehittyminen aiheuttaa silloin tällöin heräämisiä ja tietenkin jos on sairaana tms--
...aina huonosti.
Viiden viikon iässä alkoi nukahtaminen iltaisin olla vaikeaa. Joskus meni viiteenkin asti aamulla ennenkuin vauva nukahti. Sitten saattoi kyllä nukkua kuusikin tuntia putkeen. Tähän auttoi viereen nukuttaminen.
Neljän kuukauden iässä alkoi yöt mennä tosi repaleisiksi uudelleen. Vauva heräsi 1-2h välein syömään. Tästä selvittiin 5,5kk iässä pienellä unikoululla, jolloin isä tarjosi tuttia ja rauhoitteli lasta nukkumaan. Vähän huudatettiinkin, vaikka se sydämeen sattuikin, mutta auttoi kuitenkin niin, että nukkui paremmin hetken aikaa.
Seitsemän ja kahdeksan kuukauden iässä heräily taas tiheni ja vauva oppi nousemaan seisaalleen. Heräili taas tunnin välein ja söi! Oltiin aloitettu kiinteät, eikä nekään auttaneet mitään! Vasta parin yön raaka unikoulu ja omaan huoneeseen siirtäminen toi rauhallisemmat yöt. Isä oli jälleen avainasemassa.
Nyt meillä on pian vuoden ikäinen poika joka nukkuu yhdeksästä aamu viiteen omassa huoneessaan. Sitten itkee ja otan sen meidän väliin ja ilmetän takaisin uneen. Siinä nukkuu sitten seitsemään-kahdeksaan asti.
Näin jälkikäteen ajateltuna siedin liian pitkään huonoja öitä. Olin tosi väsynyt ja vauva-aika menikin pienessä sumussa. Olisi pitänyt vaan aina ennemmin ottaa asiaksi unikoulut ja muut, mutta jotenkin odotin tilanteen aina korjautuvan itsestään... Muutos oli uskomaton jo kahdenkin yön hoitajavaihdoksen jälkeen. Itse saatoin laittaa vauvan illalla nukkumaan ja menin sitten kaverille yöksi. En olisi varmaan kestänyt väsyneenä kuunnella vauvan itkua kun halusi kuitenkin äidin ja tissit paikalle :)
Tsemppä. Väsymys on ihan kauheaa... Täältä saat kyllä sympatiat!