Tutista vierottaminen - ottaa koville!
Miten olette onnistuneet vierottamaan lapsenne tutista, varsinkin jos se ei ole tapahtunut ihan helposti?
1 v 8 kk poikamme tutti meni rikki viikko sitten ja siitä intoutuneena ajattelimme yrittää eroon tutista kokonaan. Tuttia oli käytetty siihen asti nukkuessa. Näytimme tutin menneen rikki ja puhuimme asiasta pitkin päivää. Jo aiemmin olimme puhuneet jossain vaiheessa tulevaa vierotusta silmällä pitäen, että isot pojat eivät enää käytä tuttia jne. Päivän poika toisteli " tutti, rikki" " pärjää, ilman" . Illalla nukkumaan menosta syntyi kova huuto ja taistelu, joka päättyi kolmen vartin kuluttua syliin nukahtamiseen. Ennen nukahtamista häntä ei saanut sänkyyn unilelun kanssa millään, vaikka ennen on mennyt mielellään nukkumaan ja nukahtanut yksikseen.
Yöllä hän heräsi kaksi kertaa ja jälkimmäisellä kerralla valvoi kaksi tuntia. Ei kuitenkaan itkenyt eikä kysellyt tuttia, vaan huusi äitiä ja isiä luokseen.
Seuraavana iltana taistelu kesti 5-10 minuuttia ja poika heräsi kerran yöllä. Samaan malliin on nyt mennyt viikon verran, eilen tosin taisteltiin illalla kauemmin. Nukkumaan menon ehdottaminenkin nostaa jo hirvittävän huudon ja sänkyyn makaamaan ei meinaa saada häntä millään, koska vastustus on niin kovaa. Kun siinä onnistuu, jatkuu huuto, vaikka silittelisi tai juttelisi. Eikä ole puhettakaan, että hänet voisi jättää itse nukahtamaan, koska huuto yltyy saman tien ja hän kipuaa pois sängystä. Öisin herätään poikkeuksetta ja puolina öistä valvotaan pari tuntia.
Tuntuu aivan kamalalta ja julmalta. Tekisi mieli antaa tutti takaisin ja tehdä poika onnelliseksi ja nukkuminen taas helpoksi. Toisaalta taas ei haluaisi luovuttaa, kun viikko on jo taisteltu ja sama on kuitenkin edessä. Keinot ovat ihan lopussa ja mietin, teemmekö väärin. Löytyykö keneltäkään vinkkejä, miten tästä selvittäisiin?
Kommentit (7)
Eli kolmannella kerralla pääsimme eroon tutista. Ekan kerran yritimme, kun tyttö oli 1v ja sitten 1v10kk ja nyt sitten tyttö on 2v 7kk. Vierottamisesta on 1kk ja se meni yllättävän helposti. Tyttö on erittäin voimakastahtoinen ja minä en raskinut huudattaa. Pääsyy on myös se, että perheeseemme syntyi melkein 4kk:tta sitten vauva ja ajattelimme että emme stressaa tutista, jos esikoinen sitä tarvii. Ja sekin ainoastaan yöunille nukahtaessa. Jotenkin kuvittelin että siitä syntyy ihan hirveä huuto ja koko porukka menettää yöunensa... Mutta kappas... Olimme parisen viikoa puhuneet että hiirivauvat tarvitsevat tutteja ja että ne tutit annetaan hiirille kun tyttö on siihen itse halukas. Sitten eräänä iltana kokeilimme tulisiko uni ilman tuttia. Muistuttelin aina vaikeana hetkenä niistä hiiristä ja siitä kuinka ne olisi iloisia... :-) Hieman se unentulo viivästyi mutta ihme tapahtui.
Tällä haluan siis sanoa että kyllä lapsi luopuu niistä kun on itse valmis. Ja hyvällä pohjustuksella ja palkitsemisella voi käydä kivuttomastikin. Yksi itkuinen yö oli mutta siinä kaikki. Näki ilmeisesti unta tuteista. Puhuukin jo tuteista ja hiiristä ja siitä kuinka iso tyttö on jo.
Taisi olla niin että minä pelkäsin enemmän kuin tyttö... :-)
...olikohan tuosta sepostuksesta mitään apua...
Vimma
tutin takaisin. Tosin minä en olekaan mikään " tiukan periaatteen ihminen" :). Meillä esikoinen luopui tutistaan 2v4kk, aikaisemmin ei edes yritetty, kun pikkuveli syntyi vanhemman ollessa 1v6kk. Poika käytti tuttiaan vain unille mennessä, mutta silloin se oli tosi tärkeä. Viikon verran asiaa pohjustettiin, puhuttiin oravavauvoista, jotka kohta syntyy ja kuinka ne sitten tarvitsevat tuttia. Yhdessä yritettiin aina välillä katsella, josko sitä oravaäitiä näkyisi. Sitten, varmuuden vuoksi isän loman aikaan, jotta molemmat vanhemmat olisivat valmiita valvomaan tutinperäänhuutajan kanssa, pakkasimme pojan kanssa kaikki tutit yhdessä ja jätimme paketin uloslähtiessä portaille odottamaan oravaäitiä. Takaisin tullessa poika sitten löysi oravaäidin jättämän kiitoskortin ja uutukaisen pehmolelun. Illan tullen poika toisteli muutaman kerran, kuinka oravaäiti oli tuonut hänelle uuden ötökän ja tuttia ei enää tarvita. Eikä tarvittukaan, kertaakaan ei poika tutin perään itkenyt eikä kysellyt. Isoveljen kokemuksen perusteella en ole vielä edes miettinyt pikku-2:n tutin poisjättämistä, on nyt 1v8kk. Katotaan sitten keväämmällä, toimisko sama pajuköysi myös pikkuveljen kohdalla:). Ja itekin olen niin laiska, että ehdoin tahdoin näin kaamosaikaan en rupea uniani riskeeraamaan. Helpompi valvoa sitten valosaan aikaan.
Voinen kertoa oman kokemuksen meidän esikoisesta, jolle ongelma oli mammapullo. 1v11kk iäs otettiin pakolla pois, kun yöt lutkutti mammapulloa ja huusi todella jos ei saanu. Sitä maitoa meni lähes litra yös ja vaippa läpi märäksi. Yks ilta vaan ei annettu pulloa, kun neiti oli tosi väsynyt , pari yötä marisi pulloa, mut periksi ei annettu ja niin unohtu pullo.
Nyt meidän kuopus on tuon 1v11kk, ens viikolla tulee 2v. ja tutista täytyis jollakin keinolla vierottaa. Päivätutti saatiinkin helposti pois, ilman kummempia kinoja ja huutoja, mutta unitutti on vaikeampi juttu, kun ei nukahda millään ilman tuttia. Oon ajatellu vaan ajan kulua ja viimeistään sit kolmivuotiaana, tai jos jättäs omasta halusta pois sitä ennen...
Eilen mies sai pojan nukkumaan vähän hiljaisemmin. Joutui kyllä silittelemään unen tuloon asti, mutta samanlaista huutoa ei ollut. Yöllä piti käydä kaksi kertaa pojan luona, mutta onneksi ei jääty valvomaan. Täytyy katsoa, mitä tehdään. Motiivina tässä vierotuksessa on myös keväällä syntyvä vauva, jonka takia haluaisin tutista eroon ajoissa, ettei vauvan tutista syntyisi ongelmaa. Ensi kesänä voi vauvan tulo olla liian lähellä vierotuksen kannalta ja toisaalta jaksamme itse silloin varmaan vielä vähemmän...
Me siis odottelimme vieroituksen kanssa reilusti pikkuveljen syntymän jälkeen, vauva ehti lähes vuoden ikäiseksi, kun isoveli vieroitettiin (vieroittui?) 2v 4kk iässä. Pikkuveljelle siis jäi tutti, ikinä siitä ei ole ollut ongelmia, vaan esikoinen totesi jo heti alussa, että vauvat vaan tarvitsee tuttia, isoilla pojilla on kilppari (pehmokilpikonna, jonka sai oravaäidiltä kiitokseksi tuttien lahjoittamisesta). Eli, kuten itsekin ajattelit, en suosittelisi vieroitusta heti vauvan syntymän jälkeen, mutta kenties muutaman kuukauden kuluttua siitä? Tsemppiä ja jaksamista, mitä ikinä päätättekään tehdä!
poika oli n 1v2kk kun hoitaja kerran hukkasi tutin ja sen jälkeen sitä ei tarvittu muuta kuin yöllä pojan herätessä. Eli nukkumaanmenokin sujui ilman tuttia, mutta yöllä poika heräsi pari kertaa huutamaan " tuttuaan" . Sitten 1v11kk poika yhtenä aamuna nakkasi tutin vessanpönttöön ja silloin päätettiin että nyt se jää sinne. Yksi yö meni niin että poikaa jouduttiin n puoli tuntia rauhoittelemaan pariin otteeseen, seuraavan yön nukkuikin heräämättä kertaakaan. Ensimmäistä kertaa elämässään! Muutamana päivänä poika kävi pöntöllä kurkkaamassa josko tuttua näkyisi, mutta tosi kivuttomasti kävi muuten. Ja yöt paranivat huomattavasti, joten siinä mielessä suosittelen! Mutta lapsetkin tietysti erilaisia.
En ole omaanikaan vielä vieroittanut mutta tuli mieleen että joku uusi lohduke voisi olla paikallaan. Uniriepu tai uusi unilelu. Kävisitte yhdessä ostamassa, saisi valita itse.. Voihan sitä kokeilla..