APUA tutin vieroitukseen!??

Sanon näin kahden tuttivieroituksen kokeneena, jotka kummatkin auttoivat risaisiin öihin.



Esikoisen vieroitimme tutista noin 1 v 3 kk ikäisenä. Otimme vain yhtenä päivänä tutin pois, eikä asiasta sen suurempaa numeroa tehty. Pari yötä meni vähän ihmetellessä, mutta sen jälkeen poika ei tuttiaan kaivannut.



Kuopuksen tuttivieroitusta lykkäsimme tosi pitkään, koska tyttö on TODELLA temperamenttinen ja tutti oli hänelle tärkeä. Vieroitimme hänet lopulta 2 v 3 kk ikäisenä, kun tuttialueelle tuli paha ihottuma, joka ei parantunut millään. Teimme tytölle samalla tavoin kuin pojallekin eli tutit vaan pois, ei sen suurempaa selittelyä. Eka yö meni vähän huonosti, mutta seuraavana yönä jo huomattavasti paremmin. Noin viikkoa myöhemmin tyttö vain kertoi meille iloisena, että "x on iso tyttö, ei tarvitse enää tuttia".



Eli rohkaisen teitä hoitamaan tuttivieroituksen kerralla pois - siitä on oikeasti hyötyä!

niin kovin pehmeitä konsteja ei ole. A) hävitä tutit kerralla joko yhdessä lapsen kanssa tyyliin pupuvauvoille (on varmaan vielä liian pieni tähän) tai sitten vaan mistään ei löydy yhtäkkiä yhtään lutkua (lapsi ei toivottavasti tiedä että uusia saa kaupasta). B) leikkaa tuttia vähä vähältä lyhyemmäksi (eli eka se on vaan mennyt kummasti rikki). Ennen pitkää sen syöminen ei enää tuota mitään iloa kun siitä ei tahdo saada kiinni ja lapsi oppii olemaan ilmankin.



Jos taas et pidä tutista eroon pääsyä tärkeänä kuin yöuniesi takia, laita lutku lyhyellä narulla yöpaitaan kiinni. Lapsi oppii aika äkkiä itse löytämään sen suuhunsa yöllä. Mutta sama vieroitushomma on tietty edessä ennenpitkää joka tapauksessa ja oma kokemus sanoisi että mitä varhemmin, sen parempi ja helpompi kaikille.

Mutta miten saan sen kauhean itku/raivari huudon loppumaan ilman tuttuia? Oon monesti just yrittäny tota tutin pois ottamista vaan mutta se itku ei lopu ja poika meinaa oksentaa ku itkee niin paljon sen tutin perään... ?:|

Meillä kummallakin lapsella (poika 2,7kk ja tyttö 11kk) otettu tutit kerralla pois 10kk:n iässä.Poika ei kaivannut juuri lainkaan paitsi parina ekana yönä, mutta annoimme iltapullon ja laitoimme sänkyyn vasta todella väsyneenä.Asia unohtui.Sama tytöllä, tosin herää yöllä mutta ei herätä muita, nappaa vaan vesipullon ja nukahtaa samantien.Helpompaa heittää kaikki kerralla pois, niin ei itse sorru hankalalla hetkellä antamaan tuttia vaikka lapsi perään huutelisikin, ei se loputtomiin kestä.Vaikka eihän se tapa mikä yhdelle on hyvä niin välttämättä toiselle sovi.Onnea vierotukseen :)

Meidän neiti on syönyt tuttia 1.5 v. ikäisestä vain päiväunilla ja öisin. Nyt olisi tarkoitus tutti ottaa lopullisesti pois, mutta ajatuskin siitä taistelusta ahdistaa. Meillä on myös 6 kk ikäinen vauva, joka syö tuttia. Joskus päivisin sisko on napannut vauvan tutinkin suuhunsa. Päiväunille ja yöunille mennään innoissaan siksi, että saa tutit. Öisin herää etsimään tuttia. On siis todella kiinni vielä tutissaan.



Olemme pari kertaa yrittäneet keskustella, että nyt on jo niin iso tyttö, että ei tarvi tuttia. Puhuimme, että lähettäisimme tutin Tuttiritatille Pikku Kakkosen (harmi, kun ei nyt just pyöri siellä). Tästäkin keskustelusta tulee tytölle aivan hirveät raivarit.



Lisää vinkkejä siis kaipaisin. Otammeko tutit vaan raakasti joku ilta pois vai onko tuttien "rikki meneminen" eli siis leikkaaminen pehmeämpi vaihtoehto. Mitenkäs selität, että vauva saa vielä syödä tuttia ja estän ettei vie siskon tutteja?

Meillä hyvin pitkälle sama tilanne, kuin Mammuskalla, joskaan perheessä ei ole vauvaa :) Mutta tutti on myös meillä ollut jo pitkään vain nukkumis"väline", mutta tärkeääkin tärkempi sellainen... Tyttö on nyt 2v2kk ja tutista pitäisi hankkiutua eroon ensitilassa, kun meilläkin sitä (tai oikeammin niitä, kun noita kapistuksia pitää ehdottomasti olla 1 suussa ja 1 kädessä!!!) etsitään sängystä keskellä yötä kerran jos toisenkin... Ja siihen tarvitaan myös usein äitiä auttamaan, ja mulla ois yöllä yleensä tärkeämpääkin tekemistä, kuin etsiä kadonnutta tuttia...



Meillä on tarkoitus hankiutua eroon tuteista joululomalla. Jotenkin tuntuu, että tyttö on niin iso jo, ettei "purematta niele" selitystä, että tutti vaan yhtäkkiä mystisesti katoaa olemattomiin. Tällä hetkellä luulen, että toi rikkimeneminen voisi olla jotenkin paremmin ymmärrettävä vaihtoehto lapsellekin, joten luultavasti lähetytään aihetta sitä kautta. Ja jos tutit veisi kertaheitolla, ei ekasta illasta ja yöstä tulis yhtään mitään, tyttö varmaan huutaisi tuttiensa perään niin kauan, että lopulta äiti (ja isäkin) hermostuisi siihen ja siitä taas ei taatusti olis asiaan apua jne...



Mutta samassa veneessä ollaan! Naureskelin tässä miehelle, että siinäpä oliskin, kun "tonttu tai joulupukki" veisi tutit, raukka muistaisi varmaan vielä tulevinakin jouluina sen, ja pelkäisi aina joulupukkia sen vuoksi =D Että en ehkä pukkia sotke tähän kuitenkaan ;)



t. Ope ja tyttö 2v 2kk

Meidän poika nyt 1v 10 kk, vieroitettiin tutista 1v 6kk ja meni kivuttomasti. Alkuun mietin ja maalailin piruja seinille kun ajattelin että mitähän helvettiä vieroitus tulee olemaan ja kuinka kauan, mutta yllätyin miten helposti selvittiin ja olen enemmän kuin tyytyväinen!

Oltiin jo ennestään annettu tutti vain unille ja viime viikot ennen vieroitusta annettiin tutti nukkumaan mennessä vasta kun sitä kaipasi. Ja sitten yhtenä päivänä päätettiin, että se on loppu nyt, tuli mitä tuli..

Poikamme itse vei tutin paperi roskikseemme ja pidimme tuttia jokusen päivän siinä näkyvillä, ja käytiin tarkistamassa että siellä se tutti on ja nyt kun on roskissa niin on jo ihan likainen eikä voi ottaa takaisin, hyväksyi asian kun oli itse saanut tutin laittaa pois. Muutama yö meni tuttia huudellessa, mutta oltiin jo tuttiaikana totutettu unille niin että ottaa pupun kainaloon ja se lohdutti nytkin. Ei ollut pahoja huutoja ja noiden parin yön jälkeen on nukkunut yönsä kokonaan. Vain muutamana yönä on huudellut herätessään, mutta ottaa nykyisin pupun kainaloon ja nukahtaa sen kanssa. Meillä yöt rauhottauneet huomattavasti tutin pois heiton jälkeen, ennen huuteli useastikin yössä jos ei heti tuttiaan löytänyt.

Kannustan jaksamaan sen pari yötä ilman tuttia, niin eiköhän siitä sitten helpotu. Tsemppiä kaikille!

Meilla yotutti jai pois vahan niinku vahingossa, tyton sukulainen laittoi hanet yksi ilta nukkumaan ja unohti antaa tutin. Mina en uskaltanut edes hyvaa yota kayda sina iltana sanomassa, kun tiesin etta tytto pyytaa sita tuttia minulta. Eka yo meni hyvin ja samoin koko eka viikko, sitten oli muutama hankala yo. Nukahtaminen kesti vahan pitempaan kuin normaalisti.

Tama oli silloin kun tytto oli 1v 7kk, nyt 1v 11kk tuttia ei olla muisteltu ollenkaan pitkaan aikaan. Pikkuveljen (5kk) tuttikin saa olla rauhassa.



Stemppia tutinvierotukseen!

Meilläkin vieroitus joskus edessä, tosin poju 9 kk juuri lopetti yösyötön, joten tuttivieroitusta on siirretty hamaan tulevaisuuteen...



Pakko oli vaan tulla kertomaan Ykkösopelle, että täälläkin tuttia pidetään sekä kädessä että suussa ; ) Ei kelpaa puput tai rätit, nukahtaa vain niin, että saa näplätä tuttia käsissään. Jos antaa vain yhden, ramppaa sitä suuhun ja pois ja kitisee : /



Ystäväni lapsi vieroitettiin tutista parin vuoden iässä niin, että tutit lähetettiin meidän vastasyntyneelle vauvalle. Onneksi ei ole koskaan ihmetellyt, miksi meidän vauvalla onkin erilaiset tutit. Omalle sisarukselle tuota ei varmaan kannata kokeilla mustasukkaisuuden takia, mutta näin toimi hyvin. Tosin sitä en tiedä, mikä oli yöitkuihin sitten auttanut.

Meidän poika vieroitettiin tutista n. 1 v. 10 kk iässä. Ensin muutamana päivänä puhuimme, että tonttuvauvat tarvitsisivat tutteja ja koska hän on jo aika iso poika voisi hän omat tuttinsa vauvoille lahjoittaa. Meidän poika puhui jo tuossa iässä hyvin, joten keskusteltiin tästä tutin antamisesta aika paljonkin yhdessä.

Sitten eräänä iltana tutit oli "haettu", lapsi ei siis vienyt niitä itse minnekään. Alku oli tosi hankalaa, kolme-neljä yötä aika mahdottomia; heräilyjä ja itkuja. Nukahtaminen saattoi kestää 2-3 tuntia. Päiväunet jäi muutamana päivänä kokonaan välistä, vaika tutin kanssa oli nukahtanut samantien kun sänkyyn laittoi.. Tuttia ei koskaan pyytänyt öisin, mutta halusi aikuisen viereensä lohduttamaan. Kaiken kaikkiaan n. 2 viikkoa meni, että poika oppi uuden tavan nukahtaa. Ja alkoi nukkua yöt kokonaan heräilemättä. Nukutuksessa käytetään nykyisin rauhallista musiikkia ja nallea, joka oli jo "tutti-aikanakin" käytössä.

Vierotusvaihe oli meillä rankkaa, ja kuten aiemmillakin kirjoittajilla, meilläkin niitä oli käytössä kaksi kerrallaan; toinen kädessä, toinen suussa. Tehtävähän tuo vieroitus kuitenkin oli ja lopulta lapsi siihen sopeutui, vanhempien hermoja se hieman kyseli ;)