Sekundäärisesti lapsettomat,onkos täällä teitä?

Josko meitä löytyisi vielä lisää.

Ollan miehen kans yritetty esikoista kolme vuotta tuloksetta. Syytä meidän lasettomuuteen ei ole löytynyt. Hoidoissa on oltu KYSillä jo 1,5v. Takana on inssit, IVF x1 josta yksi tuore siirto ja kaksi PASsia. Tuo viimeisin pas tehtiin 2vko sitten ja siitä oli tuloksena ennen aikainen vuoto ja nega sen myötä tämän viikon su. Seuraavaan ivf:n päästään vasta joskun toukokuussa. tuo seur ivf tahdäänmulle anestesiassa kun se edellinen punktio oli sen verta kuhu kokemus et en halua uusintaa.

vippetti: Meillä kans hoitohistoria kysillä ja kuulostipa muuten melko tutulle tuo et ei halua kokea enään uudelleen punktiota,ainakaan ilman et on kunnon anestesia päällä. Saako udella mikä teillä meni pieleen ?

Itse sain toisen munasolupunktion yhteydessä vakavan allergisen reaktion ja makasin valvomossa piuhoissa kiinni melkein 2 vuorokautta sen jälkeen ja muutenkin sit kaikki mahdollinen meni pieleen. Esim.Munasoluja saatiin 9 joista kaksi kypsää ja niistäkin vain toinen lähti jakautumaan ja sekin loppu peleissä lopetti jakautumisen kesken.Tuon punktion jälkeen ja 6 vuoden lapsettomuuden jälkeen 3 IVF:än hoitotauolla sain sit sen luomu plussan.

Niin ja saakos udella kuka teillä on lääkärinä? Meillä oli Hippeläinen ja minusta hän on aivan ihana lääkäri.

Esikoinen syntyi 3.5 v. yrityksen jälkeen luomuna 10/00. Sen jälkeen kohdunulkonen 02/02. Parin vuoden päästä synty IVF:n tuoresiirrosta kuopus 03/04. Luomusti alkoi kohdunulkonen 10/04 ja nyt viime marraskuussa tehty PAS päättyi keskenmenoon viikolla 12 01/07. Siinä meidän historia.

Putket siis mulla tukossa endon takia, kolmannesta haaveillaan ja nyt ootellaan helmikuun lopussa olevaa jälkitarkastusta.

Tervetulemas joukkoon mukaan ja pahoittelut keskenmenostasi. Meillä molemmilla näkyy olevan se keskenmeno tammikuussa. Meilläkin jälkitarkastus 21.2 ja sitä siis odotellaan, kun samalla päästään etiäpäin näissä asioissa, kun oli jo kolmas keskenmeno peräkkäin.



Vieläkö löytyy lisää sekundäärisiä? Rohkeasti vain mukaan kirjoittelemaan.

Meillä on entuudestaan kaksi lasta (00 ja 03), jotka molemmat alkoivat suht helposti luomuna (yritysajat 3kk ja 5kk). Kolmatta lasta ollaan kuitenkin ehditty yrittämään alulle jo reilut kaksi vuotta! Saldo on yksi keskenmeno viime toukokuussa. Sitä ennen ja sen jälkeen - ei mitään.

Kuluneen kahden vuoden aikana minulla oli ensimmäisen vuoden ajan keltarauhasen vajaatoimintaan viittavaa tiputtelua ennen kuukautisia (yksi lapsettomuuteen mahdollisesti liittyvä tekijä?).



Tutkimuksiin yksityiselle puolelle lähdettiin viime lokakuussa. Perustutkimusten perusteella edellytykset raskaaksitulolle ovat olemassa (ovuloin, munanjohtimet auki), mutta siittiöissä havaittiin pieni rakennealenema (mutta ei pitäisi suuresti vaikuttaa). Kaksi inseminaatiota luomukiertoon on tässä vaiheessa takana. Seuraavaksi harkitaan hormonien käyttöönottoa (ovulaation induktio) inseminaatiossa. IVF:ään emme näillä näkymin ole ryhtymässä... Masentava tilanne. Ei pysty ymmärtämään.

Eli meillä luomupoika-02, joka sai alkunsa tosi nopeesti. Toinen laitettiin tilaukseen 03-kesällä ja täällä ollaan... mitään syytä ei löydy. Ei keskenmenoja eikä edes epäilyjä raskaudesta. Menkat alkaa aina kun pitää. Kuten sunlight kirjoitti, niin tosi masentavaa. Kun olisi edes syy, jota hoidetaan...=(



Meille tehty neljä inseminaatiota munasolun induktiolla, mutta ei tärpänny. Vaikka toiveet oli korkealla, kun kaikki oli aina niin hienon näköistä... Nyt sitten käyty naistenklinikalla suunnittelussa IVF hoitoon, joka aloitetaan huhtikuun puolessa välissä.

Käynti tuolla oli jotenkin pienoinen pettymys, koska lääkäri kertoi kaiken MAHDOLLISEN mitä voi mennä pieleen, mutta kaikki positiivinen jäi sanomatta. Jotenkin jäi semmoinen jälkimaku, että " ette te onnistu" .

Sanoi senkin ihan suoraan, että kolmen vuoden yrittämisen jälkeen selittämättömästi lapsettomilla ei tule luomuplussia. Kai se oli hyvä kuulla, koska sitä kuitenkin aina elättelee toiveita luomulapsesta.

Hyvä siis, että tehdään punktio niin nähdään, että missä vika on. Pelkäänkin aivan sairaasti, että me ei olla solutasolla sopivia (vaikka yksi yhteinen lapsi onkin, ajatelkaa!!!!!) ja homma loppuu siihen.

En tiedä, tekisi mieli lopettaa homma tähän... tämä on samaa kun hakkaisi päätä seinään. Ja kaikki hokee, että olkaa onnellisia lapsesta joka teillä jo on. No niinhän me perkules ollaankin, mutta olisi kiva saada niitä ihania lapsia lisää!!!!!!!! Että syyllisyys kaikenlisäksi tähän samaan soppaan.=( Onko teillä samoja fiiliksiä?



Itse olen ajatellut, että miehen polttamisella voisi olla osuutta asiaan. Ja naistenklinikan lääkäri piti kyllä luennon tupakan haitoista ja suositteli miestä lopettamaan. Helpommin sanottu kun tehty...

Miehen sperma luokitellaan hyväksi, mutta normaaleja siittiöitä on näytteestä vaan 20 prossaa...kokonaismäärä on kuitenkin ollut huippuluokkaa, joten tuohon ei ole sen enempää puututtu. Itse vaan miettii, että voisiko sillä olla kuitenkin merkitystä? Joku täällä kirjoittikin, että syynä miehen heikentynyt sperma. Saako kysyä, että millälailla ja tupakoiko hän?

Mutta itse olen terve, ovuloin ja putket auki. Ollaan muuten normaalipainoisia jne.



Että tämmöistä tällä kertaa, vähän negatiivisissa tunnelmissa. Mutta ihanaa kun on tämä ketju, kaipasinkin jotain johon kirjoittaa tuntemuksia.;) kaikki ollaan samassa veneessä joten ymmärretään, että suru on iso vaikka lapsia olisikin!



Plussatuulia kaikille!

Vikaan meni meillä siinä ekassa punktiossa se et ne suoneen annetut kipulääkkeet ja rauhottavat ei tehonnu mulla ollenkaan. Eli se sattu ihan perkeleesti. en muista koko punktiosta muuta ku et itkin koko ajan ja toivoin et oisin älynny pyytää miehen siihen vierelle ennen kun aloitettiin. Punktio jälkeen olin sit vielä ihan sika kipee ja mulla oli jääny toinen munasarja vuotamaan sisäisesti verta. Pääsin kyll samana pävänä kotiin mut viikkoon ei sit kyllä paljoa käveltykään kun heti alko koskemaan. Mulla on ollu vähä ongelmana noiden hoidoissa käytettyjen lääkkeiden kans se et ne joko toimii tai ei. Siinä ekassa ivf:ssä käytin gonal-f:ää ja se kasvatti munarakkulat niin nopeesti et punktio jouduttiin tekemään 4 pv aikaisemmin kun suunniteltiin. mebi Räsänen mukavasti paniikkiin kun näki mun munisten koon. Mulla on ollu pääasiallisesti Hippeläinen mut myös Räsänen ja Penttikin. Hippeläinenkin on ymmällään meidän kohdalla kun mitään syytä lapsettomuuteen ei ole löyttynyt. Ollaan molemmat miehen kans 28v.

Onhan meitä:) eli meillä yksi " vauva" 04/05 syntynyt sai alkunsa ekasta inssistä - nyt tehty viime vuonna 4 tuloksetonta inssiä - ja nyt matkalla IVF;ään mikä toivottavasti on ennen kesää..

Syytä ei ole löytynyt ja kuten babykeijullakin - myös meille lääkäri sanoi aina että " upee tilanne - kyllä nyt onnistaa ja olet kuin oppikirjasta" - joopa joo, vaan mitään ei ole koskaan tapahtunut luomusti eikä muutoinkaan kuin sillon ihan ekassa hoidossa. Käytkö sinäkin Babykeiju Naikkarilla? - kuulostaa tutuilta kommenteilta ne sinunkin lääkärisi sanomiset..ja kyllä - kaikki hokevat että ole onnellinen siitä yhdestäkin - ja ollaanhan sitä, enemmän kuin onnellisia - vaan miten ihanaa olisi kokea se että niitä olisikin useampia - niitä elämän valoja - varsinkin nyt kun tietää tarkkaan mitä se elämä niiden taivaanlahjojen kanssa olisi...

Olen luvannut (joopa joo) miehelle etten stressaa enkä mieti asiaa nyt hetkeen - ennen toukokuun suunnittelukäyntiä - mutta ei vaan pysty, tämä asia pyörii mielessäni yhtenään...ja pelkään koko ajan sitä ettemme koskaan enää onnistu...



-W-

minäkin ilmottaudun pinoon :) meillä tyttö 8/02 sai alkunsa luomusti kahden hoitokerran (pas ja ivf) välissä . yritystä oli 5v takana . tytön jälkeen hetken aikaa ehkäisyä ja nyt sitten 21/2 vuotta yritelty toista . joulukuussa -06 kävimme eka kerran OYS:ssa ja nyt sitten ootellaan kesää ja ivf:ää . pudottelen tässä samalla painoa kun vitsauksenani on PCO ja ylipainoakin löytyy : / lääkäri määräsi diformit ja niitä tässä nyt popsin ja muutaman viikon päästä olisi meno OYS:iin kontrolliin , katsovat miten on lääkkeet vaikuttanut munasarjoihin ja seuraavat painonlaskua(omasta pyynnöstäni : )) joten kyllä tässä jo innolla ootellaan kesää ja toivottavasti kaikilta kuuluu plussatuulia pitkin kevättä : )

T:Siirukka-75

Ompas tosiaan ihana kun saa tilittää tuntojaan täällä ketjussa.

vippetti: Minulla kävi ihan samoin tuon toisen punktion kanssa,että lääkkeet eivät tehonneet siinä punktion aikana ja tunsin joka neulan piston ja huuto oli sitä luokkaa.Sit vielä hoitajan piti painaa välillä mahan päältä että saivat kaiken tavaran pois toiselta puolelta. No tämän jälkeen sit sain vielä sen reaktion. Pikkuinen pelko jäi kyllä persiiseen tuosta.

Niin ja melkein unohtui että tervetuloa kaikille vaan mukaan. Mitä mieltä olette ruvetaanko pitään päivä vai viikko pinoja meille tästä lähin? Johon sais aina kaikki uusimmat tuntonsa tilittää ja kuulumiset.

ootteko samaa mieltä, mut mun mielestä on tosi loukkaavaa, kun joku sanoo, et pitäs olla onnellisia jo olemassa olevista lapsista! Jopa mun paras ystävä tokas mulle kun suunniteltiin ekan kerran hoitoihin lähtöä, et onko teidän ny aivan pakko se toinen muksu saada? Ihanku meillä ei olis samanlaista oikeutta ku " normaaleilla" haluta lisää lapsia!

Käykö muuten kukaan muu yksityisellä hoidos? Täälä meilläpäin on yli vuoden jonot julkiselle, joten me ei jaksettu jäädä ootteleen, vaan lähettiin AVA-klinikalle.

Tänään oli taas se päivä ku kaikki kaupungilla vastaantulevat tuntui joko olevan raskaana tai työntelevän pikkuvauvoja vaunuissa. Masis.

Meillä on yksi lapsi 11/04, saanut luomusti alkunsa n. 1½ vuoden yrityksen jälkeen. Imetin vuoden, jonka ajan kuukautiset olivat pois, mutta sen jälkeen koska vaan olisi saanut lapsi tulla. Eli nyt on takana taas jo reilu vuosi. Minä olen käynyt gynellä, ultrissa ei mitään poikkeavaa, mutta muuta ei ole tutkittu. Tikutan silloin tällöin, ja sen mukaan ovuloin melkein joka kierrossa. Mies ei kuitenkaan halua minkäänlaisiin tutkimuksiin/hoitoihin, hän on sitä mieltä että jossei toista tule, niin sitten ei tule. Minulla on jo ikää reilusti, 40 alkaa lähestyä kovaa kyytiä, eli ei tässä kauaa ole enää aikaa. Ja ennen kaikkea tunnen itseni aika vanhaksi, kun aina sanotaan ettei se ikä mitään merkitse vaan se, millaiseksi tuntee itsensä.



Minä teen surutyötä koko ajan, ja en ole vielä päässyt sen yli, että ihana lapsemme näyttää jäävän ilman sisarusta. Minulla on läheiset välit siskoni kanssa, ja sen takia alkaa surku lapsen puolesta olla jo suurempi kuin omasta.

Hei!

Meillä entuudestaan kaksi lasta hoidoilla saatu (01 ja 04). Nyt olemme sitten kolmatta yrittäneet kohta 2-vuotta. Meillä syynä minun PCOS, mihen simpoissa ei vikaa. Esikoinen sai alkunsa clomeilla 2v yrityksen jälkeen ja kuopus ensimmäisestä IUI-hoidosta myöskin 2v yrityksen jälkeen. Esikoisen ja kuopuksen väliin mahtuu myös 3 keskenmenoa..



Nyt siis ollaan kohta kaksi vuotta yritetty kolmatta ja tuloksettomia inssejä on tehty jo muistaakseni 5, viimeisimmissä yrityksissä munikset eivät edes alkaneet kasvamaan joten nyt on oltu muutama kuukausi " lomalla" hoidoista. Maaliskuussa taas kokeilemme uudelleen ja sitten mietimme et millaisilla hoidoilla jatkamme yms jos tämäkin yritys epäonnistuu.

Joku kyseli et onko muita hoidoissa yksityisellä puolella (en muista nimeä), me olemme Oulun Väestöliitossa hoidoissa kun Oysiin emme pääse kun kaksi lasta jo on.



Tsemppiä kaikille!! =) Kiva kun on tällänen oma pino meille sekundoille!=)

Etsiskelin itselleni sopivaa pinoa, sillä tuntemukset ovat taas tuloillaan ja haluaisin niin kovin kanssasisarille niitä tilittää.....kai tämä voisi olla minunkin pinoni!



Meillä ensimmäistä lasta yritettiin 4 vuotta. Tutkimuksissa ei mitään selittävää selvinnyt kummastakaan. Hoidot aloitettiin tammikuussa 2004 Kys:ssä. 4 inssiä, 1x IVF/ICSI, 1 x PAS ja sitten se odotettu ja onnistunut IVF/ICSI 06/05, josta meille syntyi poika 03/2006. 1 1/2 kk synnytyksen jälkeen kierto palautui ennalleen. Ehkäisyä ei ole käytetty ollenkaan ja yrittäminen aloitettiin heti silloin. Näinhän meitä valaistiin, että kun ei vikaa ole, voisi paremmat mahdollisuudet olla toiseen lapseen luomusti heti, kun kerran on elimistö herätetty raskaudelle. Imetin vajaa 10 kk, joten sehän voi tietysti vaikuttaa kiertoon. Soittelin lapsettomuuspolille taas, kun poika oli 8 kk, jotta koskas täytyisi taas alkaa huolestumaan. He neuvoivat odottamaan ja yrittämään vielä yhden kierron siitä, kun imettäminen on loppunut. Nyt olen jo kaksi kiertoa odotellut, eikä mitään.....toinen kierto jäi hieman lyhyeksi, ehkä tuon imettämisen lopettamisen vuoksi. Päätimme miehen kanssa, että vielä yksi kierto yritetään ja sitten taas menoksi!



Välillä on huono omatunto siitä, että täytyisi todella olla kiitollinen ja tyytyväinen tuosta veijarista, mikä meille annettiin, pienihän hän vielä on....mutta kai se on toisille kuitenkin luonnollista haluta lisää lapsia. Ei kai siitä pitäisi pitää huonoa omaatuntoa. Kuitenkin ne, jotka saavat lapset helposti, voivat jopa itse säännöstellä ja määrätä, koska seuraavan TEKEVÄT. Meillä ei sellaiseen oikeutta ole.



Ihanaa, että meitä löytyy enemmänkin. Itselleni tuon ensimmäisen odottaminen oli henkisesti niin raskasta, että ihan pelottaa, mitä tuleman pitää ja siksi täältä tuntee saavansa myötätuntoa sekä itselleen lohtua, kun on " joku" , jolle tuntojaan tilittää. Joku joka ymmärtää, miksi näin ajattelen ja tunnen. Fyysisesti en kokenut hoitoja kivuliaina tai raskaina. Sattuihan se, joo, mutta henkinen kantti oli se, mikä meinasi pettää.



Aurinkoisia talvipäiviä teille!

Tulkaahan laittaa ajatuksia tuohon viikko pinoon myös,niin ei pääse vajoamaan liian alas.

Olipas ihanaa löytää täältä teitä kohtalotovereita!



Meillä on yksi lapsi, syntyi tuloksettoman aid:n jälkeen ekasta ivf -d:stä 11/04. Meillä siis ongelmana miehen azoospermia eli luovutetuilla siittiöillä mennään. Tuosta onnistuneesta hoidosta jäi yksi alkio pakkaseen. Elokuussa 06 aloimme haaveilla toisesta lapsesta - jota meille siis ei ikinä luomuna voi tulla. Pakkasalkio ei selvinnyt sulatuksesta. Lokakuussa koitettiin ivf:ää, jossa yksikään munasolu ei hedelmöittynyt. Seuraavassa kierrossa sitten todennäköisesti lähdemme ivf/icsiin...



Rankkaa on tämä sekunäärinenkin lapsettomuus. Mä olen kokenut että ekaa lasta toivoessa tuli lähipiiriltä tukea paljon enemmän. Nyt etupäässä noita kommentteja että " Onhan teillä jo yksi ihana lapsi" . -Onhan meillä niin, mutta että eikö meillä silti ole oikeus surra ja oikeus toivoa toista lasta...

Tervehdys!!

Meillä myös ennestään -99 ja -01 syntyneet lapset ja kolmatta yritetty kohta kolmen vuoden ajan!! Ei ainoatakaan plussaa olla saatu, aikaisemmin lapset tulleet helposti ja luomuna!

Tällä hetkellä minulta löytyi 2005 tutkimuksissa lievä endometrioosi ja sen vuoksi päädyimme enään pitkittämättä ivf hoitoon. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että tuoresiirto on tehty viime perjantaina!! Toivottavasti onnistuu, koska koin, että hoito oli suhteellisen helppo ja punktio+ siirto ei ollut kokemuksena mikään. Alkiot joita saatiin myös hyvälaatuisia!!! Onnea teille matkaan, toivottavasti onnistuu, edes jollain keinoin!

Yritän itse nukahtaa vielä viikoksi, että saisi testata!!!

hei, meidän tausta on seuraavanlainen. Yksi lapsi -03, luomu, puolentoista vuoden ehkäisemättömän jakson jälkeen. Sen jälkeen ollut toisesta tilaus päällä koko ajan. Olemme viime syksynä käyneet tutkimuksessa. Ainut plussausta hidastava syy, joka on tähän mennessä löytynyt, on sperman jonkin verran heikentynyt hedelmöittämiskyky. Nyt on eka inssi takana, joka tehtiin omaan kiertoon. Tänään selvisi nega, täti kopistele taloon. Toinen tänään alkaneessa kierrossa clomeilla.

Plussatuulia toivotellen,

Muppelo++++

Kiva saada seuraa tänne ja hemmet paljon peukkuja sinulle että se plussa sieltä tulisi.

Ja samoin muppelolle toivon sitä plussaa kovasti myös.

Tosiaan kiva kun löytyy muitakin sekundäärisiä kun ei jotenkin tunne kuuluvansa mihinkään pinkkaan täällä.

Muistakaahan laittaa kuulumisia sitten aina välillä et mitäs kuuluu.

Täällä odotellaan nyt tosiaan jälkitarkastusta ja sen jälkeen sit ruvetaan odottelemaan kutsua kysille.

Saas nähdä kuinka pitkään sitä vielä täytyy sit odotella. Tuo jälitarkastus on 21.2 eli sinne ei enään ole kovin pitkälti odoteltavaa onneksi.