kuinka monella ollut nimi valmiina

mies ei halunnut edes keskustella nimistä ennen kuin lapsi oli syntynyt. Ei kuulemma ollut ajankohtaista.

Meillä oli sekä tytölle että pojalle nimi valmiina jo kolmisen vuotta ennen positiivista testiä. Tytölle olimme päättäneet etunimen ja pojalle oli valmiina ensinmäinen ja toinen nimi.

Tyttö meille sitten tuli ja valitun nimen sai. Pojan nimi odottaa vielä kantajaansa.

Esikoisen aikana oli nimi valmiina. Tyttö syntyi ja nimi ja tyttö oli kuin toisilleen luodut. Ja niin on tänä päivänäkin.



Kakkosen aikana oli nimi valmiina, mutta poika oli niin selvästi erään toisen nimen näköinen ettemme voinneet enää kuvitellakaan alkuperäistä nimeä. Niin nimi vaihtui laitoksella. Ja edelleen poika on aivan nimensä näköinen ja oloinen.



Kolmannellekin oli nimi valmiina, sopi edellisiin nimiin hyvin. Nimi oli kaunis ja jollain tavalla herkkä.

Tyttö syntyi ja koko osaston henkilökunta kävi ihmettelemässä mikä sisupussi täällä on. Lääkärikin nauroi että tulee 7. veljeksen äiti. Ensi sekunneista asti lapsi oli hyvin temperamenttinen tulisielu. Nimi joka oltiin päätetty oli aivan liian pliisu tytölle. Nimi ja tytön persoonallisuus soti pahasti keskenään. Joten se nimi jäi heti.

Uuden keksiminen vei aikaa, koska oli aivan selvää että nimestä jo pitäisi kuulua tytön vahva luonne ja määrätietoisuus, ei mitään tavallista.

Lopulta nimi keksittiin paria viikkoa ennen ristiäisiä ja nimi on ihan kuin tyttö. Paremmin ei olisi voitu valita.



Joten meillä on käynyt kaksi kertaa niin että valmiiksi päätetty nimi ei olekaan ollut sen lapsen näköinen tai oloinen.

Toisaaltaan olemme tyytyväisiä ettemme ole sinnikkäästi pitäneet kiinni alkuperäisistä nimistä, vaan etsitty se lapsen oloinen nimi. Sillä tänä päivänä lasten ollessa 4v, 5v ja 6v kuulemme usein kuinka hyvin lasten nimet heille sopii. On ilo kuulla kaupassa vanhalta mummolta " tuo lapsi on ihan nimensä näköinen" =)

ja sattui olemaan vielä samaa sukupuoltakin (olimme siis miettineet nimen valmiiksi tytölle). Tytöstä piti tulla Inka. Mutta kun vauva syntyi, olimme pyöritelleet sitä nimeä niin paljon, että olimme jo täysin kyllästyneet siihen! Uskomatonta, mutta totta.



Aika pian löysimme nimen Kiira ja ihastuimme siihen päätä pahkaa. Siitä tuli sitten tyttömme nimi :)



Toisen lapsen nimeä ei millään tavalla päätetty ennen syntymää vaikka tiesimme, että uusi tulokas on tyttö. Ja kaksi nimeä oli niin pitkään yhtä vahvoilla, että päädyimme vihdoin toiseen, mutta muutimme nimen vielä toiseksi ristiäisiä edeltävänä iltana. Meni pari kaiverrusta uusiksi kyllä.



Mutta näin siis meidän tuuliviiriperheessämme :)

..tosin mie itte alotan nimikirjojen lukemisen heti ensimmäisillä raskauskuukausilla (viikoilla!), mies innostuu mukaan vasta myöhemmin.



Yhdysvalloissa nimi ilmoitetaan sukulaisille heti kun lapsi on syntynyt, joten meillä on ollut molemmilla kerroilla etunimet valmiina sekä tytölle että pojalle. Tosin tällä toisella kerralla tiesimme, että poika on tulossa, mutta olisi mulla ollut nimi tytöllekin!

Tytön kaikki nimet olivat ihan valmiita ennen synnytystä, ja on tämä prinsessanimi sopinutkin hänelle hyvin.

Vatkasimme pojan etunimeä kahden nimen välillä vielä pari päivää ennen synnytystä, mutta päätimme sitten nimen. Toinen nimi tuli selväksi kun lapsi oli pari päivää vanha, mies halusi isänsä nimen. Keksin kolmanneksi nimeksi erittäin suomalaisen, mutta harvinaisen nimen sitten kun piti rekisteriin paperit laittaa parin viikon iässä.



...en ole koskaan jälkeenpäin harmitellut että tuli päätettyä liian aikaisin...aloitamme sen nimilistojen läpikäymisen niin aikaisin (ainakin minä:), että sieltä karsiutuu se top 3 hyvissä ajoin, ja siitä sitten se paras ennen syntymää.